Taas kerran oli ihan viattomasti työhuonellani säätämässä kuvia, kun ikkunan edestä viuhahti. Normaalisti aiemmin pian viuhahduksen jälkeen kuuluu sellainen trampoliini-ääni kun kanalamme tarkastaja (omissa ajatuksissaan "nälkäinen verottaja") huomaa liian myöhään että kohteen välissä olikin harmillinen turvaverkko, siis kana-(haukka)verkko. Kanaverkko suojaa myös cityketulta, jotka nekin säännöllisesti viipottelevat pihallamme. Ketut eivät sentään nälissään lentele päin kanaverkkoa, niin kuin kanahaukat. Tällä kertaa haukka olikin laskeutunut turvallisesti lähitarkkailuasemiin. Normaalisti se olisi trampoliini-lennon jälkeen maassa pöllähtäneen näköisenä vissiin manailemassa jotain julkaisukelvotonta tekstiä.
Aiemmin jos tämä tarkastaja on jäänyt johonkin naapuripuuhun istumaan, mikä on toki varsin tyypillistä, niin kanat tai kukko huutaa varoitushuutoa siihen asti kunnes haukka on lähtenyt. Monesti kanat huutaa samaa huutoa, jos kissa on kulmilla. Talomme kissatkin tykkäävät samanlailla käydä katselemassa kanoja. Kissoihin kanat reagoivat, tai ovat reagoimatta, riippuu päivästä.
Tällä kertaa kanat oli kaikki siinä aivan tarkkailijan-haukan alla, siis noin 2 metriä kana-aitauksen sisäpuolella ja aivan ääneti. Vissiin oli pikkusen järkyttävää kun tuollainen tiukkakatseinen ja nälkäinen teräväkyntinen koukkonokka tulee ensi kertaa noinkin lähelle. Heti kanahaukan häivyttyä kanat on niin kuin eivät olisi petoa koskaan nähneetkään. Vaiko oliko se niille vähän niin action-nälkäisille jokin toimintatorstai-leffa.
Länsihelsinkiläisessä maatiaiskanalassamme on reilun 10 vuoden ajan elänyt reilu puolen tusinaa maatiaiskanaa. Kanamme tuottavat keskimäärin munan per kana päivässä. Säästymme kaupan munien ostamiselta, ja saamme pannareihin ja makaroonilaatikkoon hyvin onnellisesti ja vähän näemmä jännityksessäkin eläneiden kanojen munia. Kanat syövät suurimman osan ylijäämäruoista, mitä lapsemme jättävät lautaselle, tai mikä ruoanvalmistuksesta jää yli. Vissiin ainoa mistä kanat eivät pidä, on noi kanalan ulkopuoliset mulkosilmät, nälkäisine ajatuksineen ja terävine kynsineen. Kanahaukat, siinä missä kanatkin ovat vain osa tätä mielenkiintoista kokonaisuutta, missä yksi jos toinen tarkkaileen vuoroin toisiaan. Kuka enemmän, kuka vähemmän...
Naapurimme kuusissa silloin tällöin yöpyvä huuhkaja ei vissiin ole tehnyt vastaavaa tuttavuutta stadilais-maatiaiskanojemme kanssa, koska ovat saalistusaikaan sisätiloissa. Citykaneille bubit sen sijaan antavat kyytiä. Sarvipöllöt poikueineenkin vierailee pihallamme vähän väliä. Napostelevat pienjyrsijöitä. Kanahaukka on ainoa joka on ollut utelias kanojen osalta. Olisko ehkä ollut nuori tai muuten kanaloiden osalta kokematon lintu? Rengask sillä kuitenkin näytti olleen koivessa.
Nuolihaukkakin lenteli tuossa yllä joitain päiviä sitten. Silläkin on poikue, jota on nähty ja kuvattu mm. Seurasaaressa. Myös pikkulepinkäinen on kuluneen viikon aikana saalistellut pihallamme. Sen yksi kyttäyspaikka on ollut omenapuussamme. Pikkulepinkäinen saalistaa lähinnä hyönteisiä, eikä vissiin himoitse hoidokkejamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti