Edellisessä elämässäni, siis yli 20 vuotta sitten tein iktyonomi -opintoihini liittyvänä harjoitteluna pienvesi-inventointia silloisen ympäristöviranomaisen nimiin. Sen jälkeen Taimeninstituutin nimissä kolunut satoja puroja ympäri ämpäri koko maan. Talsittuja ryteikköisiä purokilometrejä on minulle kertynyt ehdottomasti enemmän kuin hiihtokilometrejä, ts tuhansia ja taas tuhansia.
Jos mietin että mitkä on ne luonnontilaisen puron tunnusmerkit. Niin muutamat ehdottoman keskeiset ulkoisia luonnotilan piirteitä on tulvatasanteet, tulvauomat, lähdepitoisuus, mutkittelevuus ja luonnontilainen eli koskematon rantakasvillisuus. Luonnontilaisessa purossa on paljon puutavaraa ja lehtikariketta vedessä. Lehtikarikkeesta pojaeläimet saavat ravintoa. Runsas rantapuusto varjostaa puroa, eikä aurinko lämmitä vettä helteilläkään liikaa. Lähdepitoisuus taasen takaa riittävän alivirtaaman ja varmistaa vaativammillekin lohikaloille riittävän hapekkaan veden. Luonnontilaisessa purossa kutusoraikotkin säilyvät puhtainta ja lohikalatkin lisääntyvät niissä luontaisesti. Luonnontilaisessa purossa on kapeita ja syviä kohtia, joka turvaa elämän hyvinkin monimuotoiselle vedenalaiselle ja maanpäälliselle luonnolle. Rehevässä rantapuustossa viihtyy monenlaisia eläimiä ja lintuja. Luonnontilaisissa tai luonnontilaisen kaltaisissa puroissa elää lähes poikkeuksetta myös taimen.
Absurdia on se, että vuosien varrella kolunut hyvin monenlaisia enemmän tai vähemmän päällisin puolin tärveltyjä puroja, niin nytten tämä kauppakeskus Jumbon "takapihalla" virtaava Krakanojan kävelemäni pätkä (Ylästöntien ja Tolkintien osuus) päihittää luonnontilaisuudessaan mennen tullen lukemattomat hyvätkin taimenpurot. Katsokaan kuvat ja päätelkää itse. Iktyonomina sanoisin tällaisen pinnallisen arvioinnin perusteella kohde on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista puroluontokohteista Vantaajoen valuma-alueella - ollen päällisin puolin poikkeuksellisen luonnontilainen. Jos puroluontoa haluttaisiin Suomessa suojella, niin tällaisen kohteet olisi ehdottomasti jo kauan sitten suojeltuja.
Puro yhtyy Vantaanjoen pääuomaan aika pian Ruutinkosken alapuolella. Pitkäkosken - Ruutinkosken alueen taimenista osa levittäytyy hyvinkin helposti lähialueen puroihin kasvamaan. Tällaisia taimenenpoikasia on esiintyy Krakanojalla. Viime syksynä taimenaktiivit kävivät purolla ja pääsivät seuraamaan merestä nousseita taimenia kutuhommissa. Kaikin puolin kiinnostava ja luonnontilaisen oloinen puroluontokohde Vantaalla.
ps. Yksi Krakanojan miinuksista on, että se saa valumavetensä osin Helsinki-Vantaan lentokenttäalueelta. Tämä tarkoittaa sitä, että puroon huuhtoutuu hajakuormituksena jonkin verran lentokoneiden jäänestokäsittelyssä käytettyä glykolia. Gylkolihuuhtouma lienee sen verran vähäinen, ettei se estä lohikalojen pärjäämistä purossa. Toki puro ja kaikki sen asukit pärjäisivät jatkossa merkittävästi paremmin, jos glykolia ei puroon lainkaan pääsisi. Täysin luonnontilaiset purot on aina totaalisen glykolivapaita. Toisaalta muutaman vuoden vanha Suomen Luonto-lehden juttu valottaa hieman tätä glykoli-kysymystä ja lentokentän käytäntöjä os. http://www.suomenluonto.fi/arkisto/2008/helsinki-vantaa-turmellut-joen. Asia koskettaa ensisijaisesti viereistä Kylmäojaa, mutta lievemmin myös tätä Krakanojaan.
HUOM! Jokainen kuva on avattavissa reilusto isompana (800*1200 pikseliä, kun klikkaa kerran kuvaa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti