Cartinan kuvablogi

Portfolio-kuville merkittävää nettinäkyvyyttä

2012-01-15T12:05:00.000-08:00

Noin viikko sitten Cartinan alavalikkoon lisättiin Cartina portfolio-tekstilinkki. Kaiken järjen mukaan tämän pitäisi nostaa aika merkittävästi portfolio-kuvien rankkauksia Googlessa ja portfolion näkyvyyttä. Aiemin se on ollut vain etusivulla, vaikka valtaosa trafiikista tulee suoraan alasivuille, eikä etusivulla välttämättä käydä. Niin, ja nyt kuvaaja saa itse laitettua sinne perään myös linkin, esim. kuvassa esiintyvän henkilön / tahot sivuille tai wikipediaan - ja halutessaan myös kuvaaja omille sivuille. Myös tämä lisää sivun ja siinä olevan kuvan huomioarvoa ja rankkausta.

Joitain katselin. Näytti ...erittäin hyvältä. 55 portfolio-kuvaani näkyy tällä hetkelle portfoliossa tällaisina. Rankkaukset tuntuis olevan nyt merkittävästi korkeammat kuin kuvapankkikuvien keskimäärin. Eipähän ole niin paljon tärkeysastetta vähentäviä muita hakusanoja, vetämässä rankkausta alas. Se nimi minkä kuvalle antaa, on indeksoinnin ja rankkauksen kannalta se juttu. Sille osumia saa hyvin takuuvarmasti. Omista kuvistani löysin useimmat ekalta, tokalta tai kolmannelta sivulta, vaikka googlesta löytyi samasta aiheesta satoja tuhansia kilpailevia kuvaehdokkaita. Kokeilin "nokia store (sivu 3/215 000 000 osumaa)", "eero aarnio", "Jaana Pelkonen", "Olli-Pekka Kallasvuo, Nokia" (sija 9/ 43000 osumaa), "Erkki Liikanen", "whiteout", "Toni Nieminen", "ravintola bistro", "mehiläinen", "Tarja Halonen", "itämeri rehevöityy", "polvileikkaus", "dextra" (6/138 000 osumaa), jne.... Olihan tuossa about jotakuinkin ne keskeisimmät teemat mitä noissa minun tähän astisissa portfolio-kuvissani on ollut. Viikossa keskeisimmät kuvat ja aiheet sai aika huikeat sijoitukset. Voi olla että loputkin aiheet on vielä vasta indeksoitumassa.

Taidanpa tehdä sinne lähiaikoina merkittävää täydennystä. Ainakin tämä perusteella portofolio kuvalle on tuota kautta varsin taattu nettinäkyvyys. Jos kuva on hyvä, niin pitäisi kaiken järjen mukaan myydä tehokkasti kuvaajan palveluja. Vain parhaimpia kuvia klikataa, vain niistä / osaamisesta asiakkaat ovat kiinnostuneita. Ja Cartinassa mukana oleminen tietty ilmaista. Jos kiinnostaa muita freenlance-kuvaajia, niin saapi olla yhteyksissä. Ajatushan meillä on, että tästä saadaan kuva-ja kuvauspalveluiden ostajille kiinnostava netti-ikkuna portfolio-kuville. Ratkaisu tai vähintään lisäapu kaikille sellaisille tasokkaammille kuvaajille, joiden omilla sivuilla potentiaalisia asiakkaita ei vieraile riittäviä määriä. Jos asiakkaat ei löydä portfoliokuviasi, niin ei niillä silloin ole myyntiä edistävää vaikutusta. Jos olet kuvaaja, ja kiinnostaa saada mallikuvillesi, kuvauspalveluillesi eli työosaamiseksi käyntikorteille lisänäkyvyyttä, niin kysy meiltä, info@kuvaus.fi tai 050-5949725

Hyvää Uutta Vuotta Nuuksiosta!

2012-01-01T15:47:00.000-08:00

Nuuksiossa 1.1.2012

Hyvää Joulua

2011-12-23T04:33:00.000-08:00

Kuvatoimisto Cartinan jouluaiheisia kuvia löydät täältä.

Jotain valokuvanäyttelyihin ja kuvataiteeseen suuntautuneille

2011-12-18T04:50:00.000-08:00

Cartinassa otettu taas pari isoa askelta. Uusi kategoria "gallery"-kuvat. Tarkoitettu siis näyttelyiden pitäjille, valokuvataiteilijoille ja ammattilaisille joilla on valmiiksi printattua valokuvataidetta myytävän, ja jotka voivat itse laskuttaa. Ajatus on pikemminkin tarjota ilmainen virtuaalinen galleria valokuvataiteen ammattilaisille, jotka haluavat löytää ostajaehdokkaita. Gallery-kuville ei ole automaattisesti määritettyä hintaan. Pikemminkin niin, että kuvat ovat tarjouspyyntö-perusteisesti esillä. Puhtaasti kuvaajan ja asiakkaan välinen asia. Tarjoamme siis ilmaisen julkaisualustan valokuvataitteelle. Kuvaajan profiilisivun kautta asiakas voi lähettää tarjouspyynnön kuvaajalle. Tai jos tiedustelu tulee Cartinan kautta, niin välitämme viestin sellaisenaan kuvaajalle. Eikä mikään tietenkään estä kuvaajaa huomiota kentässä määrittämästä tauluilleen hintaa, mikäli niin haluaa toimia, eikä tarjouspyyntöperusteisesti. Taulukauppa on puhtaasti ja kokonaan kuvaajan ja asiakkaan välinen asia. Taulukuvia asiakkaat voi erikseen etsiä laajennetun haun kautta, missä kuvia voi nykyään etsiä myös hintakategorian mukaan. Gallery-kuvat on yhtenä omana kategoriana. Aiemmin kuvien etsiminen oli hintaluokan mukaisesti mahdollista vain rf-kuvien osalta. Nyt myös vanhemmilla pikkukuvilla on vesileimat, siis jos kuvaaja on valinnut saada leiskakuvilleen vesileiman.

Jatkossa gallery-kuvat löytyvät laajennetun haun kautta omana hintakategoriana RM hintaluokka 4, eli esim. suoraan os. http://www.cartinafinland.fi/fi/search?word=&rm=on&rm_price_group=4&rf=on&price_limit=&rm=on&rf=on Kovat ovat siis hakusanoin kuvapankin muun aineiston joukossa, ja tuonne sijoitettuna tulevat todennäköisesti löytymään varsin hyvin myös hakukoneista - hyvässä ja pahassa. Joidenkin mielestä hyvä nettinäkyvyys on merkittävä plussa. Toiset taas toivoo ettei sellaista, ole jos esim. ovat sitä mieltä että väärinkäytöstä, eli kuvavarkauksien riski on liian suuri.

ps. Cartina Gallery on ammattilaisille yhtälailla ilmainen, siinä missä Cartina portfoliossa mukana oleminen kaikille portfolio-kuviensa esittelystä kiinnostuneille freenlancereille.

Hyvää itsenäisyyspäivää

2011-12-06T12:21:00.000-08:00

Itse ollut aina sitä mieltä, että suomalaisen luonnon dokumentointi, suomalaisen luontokuvan ja luonnon tunnetuksi tekeminen on mitä suurimmassa määrin isänmaallista toimintaa. Hyvää sinivalkoista itsenäisyyspäivää kaikille.

Presidentti Halonen ja kettu - Vuoden Luontokuva

2011-10-17T02:15:00.000-07:00

Vuoden 2011 Luontokuvaksi valittiin salolaisen Kai Fagerströmin eläinkuva “Kettu”. Presidentti Tarja Halonenkin tutustui näyttelyyn. Kettuhan on Haloselle siltäkin osin tuttu eläin, koska kesän 2011 aikana Mäntyniemen pihapiirissä asui citykettu pesueen kera. Voittajakuvan kettu ei vissiin kuitenkaan ole Mäntyniemessä kuvattu.

Lisätietoja Luontokuva-kilpailusta os. palkitut.vuodenluontokuva.fi

ps. Klikkaamalla kuva aukeaa astetta isompana.

Taimen on Suomessa vakavasti uhattuna

2011-09-20T23:22:00.000-07:00

Taimen on yksi halutuimmista ja arvostetuimmista kalalajeistamme. Perinteisesti luokiteltu kolmeen ekologiseen muotoon, puhutaan meritaimenesta, järvitaimenesta ja purotaimenesta. Uhanalaisuusluokituksissa ns. meritaimen on luokiteltu jo äärimmäisen uhanalaiseksi ja ns. järvi- ja purotaimen on vain erittäin uhanalaisia. Napapiirin pohjoispuolellakin sisävesikannat on jo luokiteltu nykyisin silmälläpidettäviksi. Taimenen eri muodot on kaikissa viimeisimmissä uhanalaisuusluokituksissa tippuneet merkittävästi. Jos sama kehitys jatkuu, niin luonnontaimen muuttuu monin paikoin hävinneeksi.

Taimen on hyvin suosittu kalastuskohde. Ja koska näin on, niin taimenia istutetaan hyvin runsaasti. Istutusten takia kalastuspaine on kasvanut huomattavasti. Istutukset tehdään suurimmaksi osin vierasperäisillä istukkailla, joiden sekoittumisesta luonnonkantoihin seuraa yleensä enemmän ikävyyksiä kuin hyötyä. Istutukset ruokkivat kalastuspainetta, joka kohdistuu myös harvinaisiksi muuttuneisiin luonnonkaloihin. Ideaali olisi, että kalastus kohdistuisi mahdollisimman hyvin vain istukkaisiin, ja mahdollisimman vähän luonnontaimeniin. Ongelma on se, että nämä uivat samoissa vesissä sekaisin, eikä kalastajat vielä osaa tunnistaa luonnontaimenta istukkaasta. Sellaisissa vesissä missä taimenelle halutaan erityinen suoja, on istukkailta leikattu rasvaevä pois, ja sallittu vain rasvaevättömien kalojen pyynti. Tällaisilla säännöllä on uhanalaisille luonnontaimenille voitu alueellisesti saada kohtuullinen suoja.

Istukkaat eivät ole erityisen suojelun tarpeessa, monin paikoin pikemminkin uhka luonnonkannoille. Maassamme on satoja minimaalisia henkitoreissaan olevia luonnonkantoja. Viljelykantoja on vain parikymmentä. Luonnonkannat ovat uhattuja, viljelykalat eivät ole uhanalaisia. Mutta koska luonnonkantojen suojelu on niin retuperällä, niin myös viljelykantojen villit esiintymät (geenipankit) ovat heikentyneet, mikä mutkan kautta uhkaa myös viljelykantojen perimää ja sopeutumista luonnonvesiin. Säilyttääkseen sopeutumiskyvyn ja tuottavuuden olisi olennaista turvata viljelykannoista myös vahvat luonnonkannat. Muuten viljelykannat uhkaavat laitostua, mikä heikentää istutusten kannattavuutta entisestään. Tiettyjen luonnonkantojen suojelu on kriittisellä tavalla myös viljelyn intressi.

Toinen iso seikka on se, että ns. purotaimenella ei edelleenkään ole kalastuslaissa minkäänlaista alamittaa. Kaikkein runsaslukuisimmat purovesien taimenkannat on monilta osin vailla suojaa, kokonaan ilman alamittaa, ts. kalastuksen näkövinkkelistä lainsuojattomia. Kolmas seikka on se, että useimmilla taimenvesillä lisääntyminen saattaa olla vähän niin ja näin, sillä jos yläpuoleisella valuma-alueella tehdään ojituksia. Tämän seurauksen kutusoraikot liettyvät. Yhdenkin vääränlaisen ojituksen seurauksena kokonainen taimenkanta on voinut hävitä. Tällaista tapahtuu liian usein. Ojitusten takia lukemattomien kunnostustenkin hyödyt ovat pitkäksi aikaa valuneet kokonaan hukkaan. Tämä on merkittävästi heikentänyt kiinnostusta järjestää purokunnostuksia ja elvyttää taimenkantoja.

Neljäs merkittävä kysymys on se, että koko taimenen tutkimusta ja suojelua tarkastellaan hyvin kolmijakokeskeisesti. On pitkään ajateltu että purojen taimenet kyllä pärjää, ja että ns. vaeltavat taimenmuodot on akuuteimman suojelun tarpeessa. Tämän takia tutkimus- ja elvyttämisponnistukset on kohdennettu sellaisiin vesiin joissa kuvitellaan kaikkein uhatuimpien ns. meri- tai järvitaimenkantojen ensisijaisesti esiintyvän. Juuri nämä vedet on monesti sellaisia missä istukkaita on hyvin runsaasti, sekaisin harvojen luonnonkalojen kanssa. Purovedet, ja niissä esiintyvät taimenen merkittävimmät geenireservit, nykyiset ja potentiaalisimmat poikastuotantoalueet on jätetty pääosin kokonaan seurannan ja elvytystoimien ulkopuolelle - oman onnen nojaan.

Maamme taimentutkimus on raskaasti alimitoitettu, pintapuolista ja istukaskeskeistä. Kunnostustoimet on kohdennettu ensisijaisesti pääuomien koskiin, vaikka ne ovat ensisijaisesti toimineet lähinnä vaeltavien taimenten läpikulkureitteinä. Todennäköisimmin valtaosa merkittävin osa luonnonvaraisista vaellustaimen-emokaloista pyrkii palaamaan kudulle niihin samoihin pienempiin joki - ja purovesiin missä ovat syntyneetkin. Kudulle palaamassa olevat vaellustaimen -emot jäävät todennäköisimmin hakkaamaan seinää jonkun padon alapuolelle, missä lisääntymisen mahdollisuuksia ei ole. Suomessa vesivoima ei ole kovinkaan vaelluskalaystävällistä. Äärimmäisen harvan vesivoimapadon yhteydessä on kunnolla toimiva kalatie. Vaeltavien taimenten yksi suurimmista uhkista on toki liiallinen kalastus kasvualueella, ts. järvissä ja merialueella. Taimenta pyydetään kaikenlaisilla pyyntivälineillä liikaa, mm. verkoilla.

Maassamme on edelleen valloillaan vanhentunut käsitys, jonka mukaan taimenen vaelluskäyttäytyminen on ensisijaisesti perinnöllinen tekijä, siis vaikka kansainväliset tutkimukset osoittavat jotain ihan muuta. Suomessa taimenen ekologiaa ei ole selvitetty. On lähdetty siitä, että taimen on tiukasti kolmijakoinen. Suomessa purovesiä ja ns. purotaimenia on vähätelty osin sen takia, koska on paikoin jopa kuviteltu niiden olevan perinnöllinen uhka ns. vaellustaimenen perimälle. Näin ei kuitenkaan ole. Taimen on yksi ja sama laji - ekologisesti hyvin muuntuvainen. Vaeltavat taimenkannat on vahvimpia niissä vesissä missä purojen taimenkannat on voimissaan, ja päinvastoin. Vaeltavien taimenkantojen elvyttämisen pitäisi pikemminkin lähteä tärkeimpien lisääntymis- ja poikastuotantoalueiden elvyttämisestä, ts. purovesistä. Siksi liiaksi kolmijakoon nojautuva tarkastelu vääristää epätarkoituksenmukaisesti taimenen suojelua liian pääuomakeskeiseksi, eikä palvele taimenen monimuotoisuuden suojelua ja kantojen elvyttämistä siellä missä niitä vielä esiintyy.

Purovesissä on yleensä jopa kymmenkertaiset poikastiheydet, puhtaammat soraikot ja lähdepitoisempi vesi. Merkittävimmät taimenen elinympäristöt on aina olleet purovesissä, ja edelleen suurimmalta osin seurannan ja elvyttämistoimien ulkopuolella. Purovesissä taimenella ei yleensä ole lainkaan alamittaa. Kalastuslaissa purotaimen on lähes lainsuojattoman asemassa. On arvioitu että Lapissa pyydetään vuosittain jopa 100 000 vaellustaimenen poikasta ns. tammukkana. Ns. järvitaimenella sekä ns. meritaimenella on alamitta, mutta purotaimenella ei ole. Kalastajien onkin käytännössä helppo tulkita kaikki pienemmät taimenet tammukoiksi, vaikka olisivat vähän isommastakin joesta pyydetty. Puroista taimenia pyydetään surutta "tammukkana" - tai kalavedenhoidollisena toimenpiteenä, kun kuvitellaan nämä kitukasvuisiksi.

Huomattava määrä purovesien ojituksia tehdään maassamme ilman lupaa, vaikka vesilaki sitä vaatii, eikä kalatalous- ja ympäristöviranomaiset juurikaan niihin puuttu. Kalakantojen elvyttämistä tehdään vanhasta tottumuksesta liian istutuskeskeisesti. Kaikki asianomaiset kuitenkin tietävät, että istutuksista seuraan luonnonkannoille herkästi enemmän ongelmia, kuin että niistä olisi iloa. Maamme taimenkantojen elvyttäminen on tähän asti ollut suurilta osin teennäistä, pintapuolista ja liian lyhytjänteistä. Kunnostuksiakin on tehty ensisijaisesti kalastusta parantavina toimina. Kunnostusten myötä maahamme on syntynyt iso määrä uusia koskikalastuspaikkoja, jotka ovat ruokkineet kalastusta reilusti enemmän kuin mitä kunnostuksilla on lisääntymistä edistävää vaikutusta. Paljon periaatteessa hyvätahtoisia pyrkimyksiä, jotka ovat vieneet maamme taimenkantoja pikemminkin ojasta allikkoon. Luonnonvarainen taimen on Suomessa koko ajan entistä uhatumpi.

Teksti ja kuvat: Henrik Kettunen

Kirjoittaja iktyonomi ja Taimeninstituutti ry:n perustaja. Taimeninstituutti perustettuu 1995 edellisenä vuonna käynnistetyn Taimen Takaisin-projektin jatkoksi. Vuonna 2002 Taimeninstituutti kuitenkin ajettiin alas. Taimen-projekti oli tavallaan saatettu loppuun. Vuonna 2002 taimenesta koottiin kirja, jonka toimitti Jukka Halonen. Kettunen on vuodesta 2003 toiminut valokuvaajana ja vetänyt kuvatoimisto Cartinaa.

---

Aiheesta oma pieni keskustelu Kalastus.com-sivuilla os. http://www.kalastus.com/keskustelu/messages/15/233593.html?1316643362#POST226614

---

Taimeninstituutin epävirallinen historiikki netissä löytyy os.
http://www.henrikkettunen.com/taimeninstituutti/index.html

Ryhtyisinkö maanviljelijä-parturi-taksikuski-valokuvaajaksi?

2011-09-01T23:55:00.000-07:00

Jos olen taitava, täysin oppinut ja kaiken osaava valokuvaaja, niin saan hirveästi palkkaa ja jatkuvalla syötöllä työtarjouksia arvostamiltani organisaatioilta. Teen koko ajan luvattoman hauskoja ja helppoja kuvauksia. Olen jatkuvasti pitkillä kuvausmatkoilla. Elämä hymyilee. Illat ja viikonloput pyhtän perheelle, tai harrastajan jotain oikeasti virkistäviä ja rentouttavia asioita. Työajalla ottamani ja käsittelemäni kuvat revitään käsistä, eikä kenelläkään ole koskaan ollut pienintäkään kielteistä sanottavaa mistään kuvaussuorituksestani, kuvastani tai kuvien toimitusajoista – tai mistään muusta tekemisestäni tai sanomisesta. Kuvieni tekijöoikeuksia kunnioitetaan. Kuvavarkauksista en tiedä mitään. Jos asiat olisi todella hyvin, niin se voisi mennä jotenkin tuolla tavalla. On realistisempaa tiedostaa että valokuvaajan ammatti on kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista. Arvostetuimpien ammattien luettelossa valokuvaaja vissiin sijoittuu sinne häntäpäähän. Aika monet vissiin kuvittelee kuvaamisen olevan helppo napin painallus, ja että kuva on sillä selvä. Vähän niin kuin digipokkarilla räpsiminen.

Jos arvostusta mitataan ammattilaisen palkan muodossa, niin valokuvaajan ammatti kuuluu valitettavasti rankkauksen häntäpäähän. Jotkut sanovat, että tienatakseen kuvaajan pitää olla taitava markkinoimaan itseään, eli tunnettu ja arvostettu maksukykyisimpien asiakkaiden keskuudessa. Ja jotta näin on, niin kuvaaja ei voi olla liian taiteellinen tai ylimielinen persoonallisuus tai muutenkaan huonosti käyttäytyvä. Vissiin aika monet menestyneemmät ammattikuvaajat on joko oikeasti todella taitavia tai keskikertaisuuksia mutta sitäkin paremmilla sosiaalisilla taidoilla. Parhaiten menestyneet on todennäköisesti sekä että.

Valokuvauksessa jyllää kysynnän ja tarjonnan laki. Kameroita saa jo äärimmäisen halvalla, prismoista, marketeista sekä pienemmistäkin putiikeista. Kohta niitä varmaan saa ruokakaupoistakin, ennen kassan purukumien ja suklapatukoiden vierestä. Oikeammin hyvä kamera löytyy melkein joka toiselta vastaantulevalta kaduntallaajalta kuvausvalmiina – kaulasta. Digijärkkärit on siis jo hyvin monilla, melkein kaikkialla. Monikohan suomalainen ottaa vuosittain edes jonkin verran kuvia jonkinlaisella kameralla tai vähintään kännykällä, ja julkaisee tai peräti tuputtaa sen jollekin, jonnekin ”hyötykäyttöön” tai vähintään kommentoitavaksi. Pitäisikö kääntää kysymys toisin päin, että kuinka moni ei sitä tee? Kuvaus on hyvin yleistä. Tämän lisäksi turhan monet harrastajat kaipaavat kipeästi kuvilleen julkisuutta. Ihan kuin oltaisiin jossain isossa valokuvaajien BB-talossa. Juuri sen takia kuvista on joka paikassa ylitarjontaa. Jos reaalitaloudessa hintojen nousu, eli inflaatio on olennainen tekijä. Kuvapuolella jyllää tekijänoikeuksia nakertava anti-inflaatio, vai sanoisiko kuva-alan deflaatio. Kulutushinnat ja eläminen kallistuu, mutta valokuvaukseen ja kuvien tekijänoikeuksiin liittyvät hinnat laskee. Valokuvauksessa hintakehitys menee päinvastaiseen suuntaan muun yhteiskunnan kanssa.

Keikkakuvaajia on entistä enemmän. Kansainväliset microstock -kuvatoimistot tursuavat kuvaa, mistä kuka tahansa saa vaikka kuinka laajaan kampanjaan kuvan muutamalla dollarilla. Jos on pirusti tarjontaa, niin onhan se selvää, ettei mediat enää kaipaa sitä parasta. Rahakirstun vartijan mielestä se reilusti halvempikin on ihan ”riittävä tasokas”. Ammattikuvaaja on jo monilta osin korvattu toimittajan tai muun harjoittelijan tms ylimääräisen käden napinpainamisella, ts. summittaisella räpsyllä. Ilmaiseksi kuvauskilpailujen tai ”lukijan kuvat”-keräyksien kautta saadut kuvat on keskimäärin teknisesti yllättävänkin hyviä – joskaan ei tietenkään lähellekään ammattitasoisia. Yksi trendi on, että niitäkin käytetään entistä enemmän korvaamaan ammattilaisen käytön.

Entä sitten jos haluaa tienata elantonsa kuvaamalla, tai myydä tuotoksiaan – ja saada edes jonkinlainen korvaus tehdystä työstä. Pirun haastavaa. Silloin pitää mieluiten kuvata mahdollisimman paljon, ja luovasti, sopivasti eri tavalla kuin muut, kuvata teknisesti parempia kuvia tai valita sellaiset aiheet joihin löytyy kysyntää mutta ei niinkään tarjontaa. Ammattikuvaajan pitää olla jatkuvasti ajan hermoilla ja kilpailla itsensä läkähdyksiin. Ammattikuvaajan pitää koko ajan olla dokumentoimassa jotain yhteiskunnallisesti ainutkertaista tapahtumaa (mieluiten ilman että siellä on muita kuvaajia). Helppoa eikö vain. Ammattilaisen kuvissa ei saa olla pienintäkään visuaalista tai teknistä kuprua. Kuvan laatu ja taso on monesti ainoat perusteet ammattilaisen käytölle. Vain tärkeimpiin juttuihin palkataan ammattilainen. Usein kriittistä on myös se, että kuvaaja on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kuvaajan pitää jouhevasti myös liikkua paikasta toiseen. Ja jos asiakkaalle kelpaisi melkein mikä tahansa kuva, kunhan on just metrilleen oikeassa paikassa ja sekunnilleen haluttuun aikaan otettu, esim. kun kuvattava julkkis tai asiantuntija on käytettävissä. Tällaisissa tilanteissa minulle tulee monesti sellainen taksikuskimainen tunne.

Melkein kuka tahansa pystyy ottamaan tavallisista ja helpoista aiheista teknisesti kelpoja kuvia. Kamerat ja kamerapuhelimetkin kehittyvät niin huimaa vauhtia, että kohta millä tahansa puhelimellakin alkaa samaan kuviksi kutsuttavia taltiointeja, jopa ammattimaisessa viestinnässä käytettäväksi. Tänään kelpo kuva ei välttämättä ole kovinkaan kauan enää kelpo. Kehitys nakertaa huimalla nopeudella kuvan sekä ammattimaisen valokuvaamisen arvostusta. On ostajan markkinat. Valokuvaaja on liian usein vähän niin kuin teelehtien tai banaanin kerääjä jonkun monikansallisen yhtiön plantaasilla. Palkkaneuvotteluissa yksittäinen banaanimies ei taida saada edes suun vuoroa. Valitettavan usein tämä iso monikansallinen megayritys on se joka sanelee teelehtityttöjen ja banaanipoikien työajat ja palkkiot. Jos se ei kelpaa, niin saat olla vailla työtä.

Entistä useammille valokuvaus on vain ammattia muistuttava harrastus, vähän niin kuin vissiin aika monille viljelijöillekin. Viljelijät kiroavat lannoitteiden ja tarjunta-aineiden kalleutta. Hinnat laskee, tukiaiset laskee ja kulut sen kun nousevat. Jos siirtyisivät luomuun, niin saisivat pienemmillä kustannuksilla paremman tuoton. Siinä on monen isännän selviytymisstrategia. Mikä kuvaajille lääkkeeksi kannattavan kuvaustoiminnan turvaamiseksi? Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menotko? Sitä olen kuullut monien hokevan. Mitä enemmän yleisesti kuvataan, ja on kuvia tyrkyllä, niin sen korkeammaksi ammattimaisesti kuvaamisen rimaa nostetaan, ja sen haastavampaa on tienata kuvaamisella. Onneksi raha ei ole kaikki kaikessa – ainakaan en toivo sitä. Ne joille raha on tärkeä asia, on varmaan jo ajat sitten vaihtaneet johonkin muuhun. Itselläni on sellainen käsitys että valokuvaus on monille ammattilaisille vähän sama kuin isännälle maanviljelijänä oleminen. Ensisijaisesti elämäntapa, tai kulttuuriteko. Järki on sanonut jo kauan, ettei tässä ole taloudellisesti mitään järkeä.

Isännän ja valokuvaajan ero on toki siinä että maanviljelijältä vilja ostetaan viljana. Isäntä voi marista vaikka kuinka paljon, enkä usko sen vaikuttavan ostajan ostohalukkuuteen. Sen sijaan valokuvaaminen on hyvin usein palvelutilanne, missä se toinen osapuoli saattaa paikoin hyvinkin herkästi reagoida kuvaajan käytökseen, tekemiseen tai sanomiseen. Onnistunut kuvauspalvelu edellyttää yleensä hyvää yhteispeliä kuvauspalvelun ostajan ja kuvaajan välillä. Kuvaaja on siltä osin enemmin niin kuin parturin duuni, ja miesasiakas on tukastaan piittaamaton ei kuitenkaan kehtaa päästää pehkoaan villiksi puskaksi. Asiakkaan on kuitenkin tasaisin välein pakko mennä parturiin, muuten tutut alkaisivat huomautella. Yleensä sitä menee sellaisen luo missä ei ainakaan koe oloaan epämukavaksi. Valokuvauksessakin on osin vähän samasta kyse.

Jäin vain miettimään sitä, että jos valokuvauskeikkaa ei pienellä paikkakunnalla riitä ihan elämiseen, niin kannattaisiko ryhtyä maanviljelijä-parturi-taksikuski-valokuvaajaksi?

Aihetta sivuavia linkkejä:

www.pelastakaareijo.fi
Tiesitkö että...
facebook: Pelastakaa-Reijo
Reilun journalismin mielenosoitus 7.9.2011
Freelancer - nykyajan torppari?
Keikkaa ilmaiseksi? - PeterF
antipiracy.fi
Valokuvan 10 käskyä kuvan käyttäjille : Finnfoto
Valokuvakilpailuun osallistuvan syytä tutustua sääntöihin : Finnfoto
What the Duck: professional or semiprofessional?

Laajennamme Cartinan palvelukonseptia!

2011-08-31T23:42:00.001-07:00

Kysymys Cartinan tarjonnasta on kypsynyt jo pidemmän aikaa. Jos olisimme puhdas kuvatoimisto niin olisimme todennäköisesti jatkossakin puhdas kuvatoimisto. Paitsi että emme sitä ole.

Meillä on jo pidemmän aikaa ollut kuvaus.fi-keikkakuvaverkosto ilmaisena lisäpalvelun kuvaajille. Sen kehittäminen on ollut jo pidemmän aikaa mietintämyssyssä. Paljon siihen on ollut kysyntää, joskin olemme aiemmin pyrkineet pitämään sen ilmaisena palveluna omille kuvaajillemme. Nytten se on saanut jalostuneemman muodon. Avattiin Cartina Portfolio, joka on avoin kenelle tahansa freelance-kuvaajalle - ja kuvaajille tietty ilmainen. Olemme aina ajatelleet että keikkakuvaus täydentää kuvituskuvamyyntiä ja kuvituskuvamyynti keikkakuvausta. Osalla asiakkaista on vain jomman kumman puoleisia tarpeita. Yllättävän monilla on kuitenkin sekä, että. Siksi haluamme kehittää kuvituskuva ja keikkakuvausmyynti yhdessä, ja jatkossa vähän muutakin. Joskus asiakkailla voi olla vaikeata arvioida valokuvaajien soveltuvuutta omiin kuvaviestinnällisiin tarpeisiin, ja kaipaavat apua.

Kuvaaja tilataan yllättävän usein projekteihin, esitteiden, kotisivujen, asiakaslehden tekoon tai yritysilmeen uudistuksiin mutta sillä lisätäsmennyksellä että kuvaajan pitäisi olla kokenut ja hänellä tarvitsee olla vahva näkemys asioista. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että odotetaan kuvaajalta myös tuottajan, graafikon tai kuvaussuunnittelijan roolia. Jos kuvaaja kutsutaan hommiin ilman kunnon suunnitelmaa, eikä tarvetta osata kertoa, niin helposti voidaan joutua kuvaamaan useampaankin kertaan, ilman että lopputulos ehkä sittenkään on ihan sitä mitä asiakas tarvitsisi. Olen aina sanonut, että hyvin suunniteltu on enemmän kuin puoliksi tehty. Joskin asiakkaan tarpeen määrittäminen ja hyvä suunnittelu ei välttämättä ole kuvaajan tehtävä. Joskus voi olla parempi että tarve määritetään yrityksen tai organisaation laajemmista tarpeista, yritysilmeestä - laajemmassa porukassa mietittynä.

Lehtiprojektissa voidaan tarvita ulkoasun tekijää. Entistä useammin asiakkaiden tarve on jokin kuvallisen viestinnän laajempa tarve - kokonaisvaltaisempi paketti joka ehkä halutaan ulkoistaa, eli ostaa enemmän tai vähemmän projektiluontoisena avaimet käteen periaatteella. Tähän laajempien kuvatuotanto-ratkaisujen suuntaan olemme Cartinaa viemässä. Tätä kautta keikkakuvaajat voisivat ehkä paremmin keskittyä kuvaamiseen. Cartinan ajatuksena on osin myös se, että saataisiin enemmän vuoropuhelua asiakkaiden kanssa, jotta voisimme tätä kautta kehittää myös kuvituskuvatarjontaamme, eli valmiin kuvan tarjontaa tarkoituksenmukaisemmaksi.

Cartinassa on tällä hetkellä mukana 400 kuvaajaa eri puolilta Suomea. Merkittävä osa on harrastajia, semipro tai tekevät kuvauksia vain osa-aikaisesti. Yllättävän monilla päätyö on kuitenkin viestinnän puolella. Osa on toimittajia, graafikoita. Löytyy tuottajia, kotisivujen tekijöitä yms. Useilla on oma firma ja suhteellisen laajaa kokemusta tämän tyyppisistä hankkeista. Iso osa cartinalaisista toimii yrittäjinä, ja ovat tottuneita projektien kanssa.

Yllättävän iso osa Cartinan kuvaajista tekee keikkakuvausta, eli muutenkin tekemisissä asiakaslähtöisen kuvallisen viestinnän suunnittelun ja toteutuksen kanssa. Tulemme syyskuun aikana kartoittamaan em. kuvaajien valmiudet olla osallisina Cartinan laajemmassa palvelukonseptissa. Cartina Portfoliookin ollaan tod. lokakuun aikana saamassa alueellisen haun ominaisuus, ja sen myötä laittamassa siihen vauhtia. Tähän asti pikemminkin toppuuteltu Cartina Portfoliota, vaikka systeemi on jo etusivulla esillä.

Tulemme myöhemmässä vaiheessa tavalla tai toisella esittelemään verkostossa mukana olevia muita osaajia. Cartinalaiset kuvaajat joilla on tavalla tai toisella täydentävää substanssia tähän kuvalliseen viestintään, esim. graafikot, toimittajat, meikkaajaa, kuvausassistentia tai esim. videokuvaajat ja muut freelancerit.. Hyvä kuvallinen viestintä on melkein poikkeuksetta monen osatekijän ja hyvän yhteistyön summa. Pyrkimys on siis tuoda osaajat esille, koota hyviä tiimejä, ja haluamme tehdä kuvallisten viestintäratkaisujen ostamisen mahdollisimman helpoksi.

Henrik Kettunen / Cartina
info@kuvaus.fi
p. 050-5949725

ps. Aina silloin tällöin meiltä kysytään videokuvauksiakin. Olemme tähänkin asti koittaneet tiedustelihin löytää joku sopiva kuvaaja. Olemme tähänkin asti siinä kohtuullisen hyvin onnistuneet.

Sipoonkorven kansallispuiston yleisöjuhla 27.8.2011

2011-08-23T23:57:00.000-07:00

Jos asuu suht lähellä pääkaupunkiseutua ja on ollut kiinnostunut tutustumaan Sipoonkorven kansallistuistoon, niin nytten siihen on hyvät mahdollisuudet. Metsähallituksen luontopalvelut järjestää Suuntana Sipoonkorpi -yleisöjuhlan uuden kansallispuiston kunniaksi 27. elokuuta. Päivän aikana järjestettävillä teemaretkillä tutustutaan Sipoonkorven kansallispuiston luontoon, perinnemaisemiin ja kulttuuriperintöön. Lapsiperheille on omia retkiä ja tekemistä. Tarjolla on myös geokätköilyä, sienineuvontaa, tulilla evästelyä ja retkeilytaitojen esittelyä.

Retket ja esittelypisteet sijoitetaan Sipoonkorven keskeisillä lähestymispisteille, joista tärkeimpinä Byabäcken, Bakunkärr, Kuusijärvi ja Storträsk. Parhaillaan suunnitellaan bussikuljetuksia tapahtumaan, jotta yleisö pääsisi paikalle ilman yksityisautoilua.

Tapahtuman järjestää Metsähallituksen luontopalvelut yhteistyössä Uudenmaan ja Pääkaupunkiseudun partiolaisten, Suomen Ladun, Suomen Luonnonsuojeluliiton, Marttaliiton ja Natur och Miljön paikallis- ja alueyhdistysten kanssa.

Lisätietoja os. http://www.luontoon.fi/Ajankohtaista/tapahtumat/Sipoonkorvenjuhla/Ohjelma/Sivut/Default.aspx

Kala kuin uistin - tanskalaisittain

2011-07-26T14:15:00.001-07:00

Ja tämä sarjan mallitaimenet on Tanskasta. Legoland-reissun toiselta päivältä, päivänä jolloin perheen miehet teki matkoineen reilun tunnin piston Billundin takametsikköä ja peltoja halkovalle purolle nimeltä Grindsted Å. Purossa on joitain järviäkin. Vesistössä kuulemma elää sekä järvi-, meri-, että ns. purotaimenta. Siis kysehän on yhden ja saman lajin eri vaellusmuodoista - samasta kalalajista. Kahdella edellämainitulla muodolla on 40 sentin alamitta. Myös ns. purotaimenella on vesistö alaosissa sama alamitta, 40 cm. Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä miksi eri taimenmuodoilla voi olla eri alamitat, ja että ns purotaimen on Suomessa kokonaan ilman alamitta, kun ei noita poikasina voi erottaa toisistaan - ja kyse on samasta lajista. Kyse on jostain kumman logiikasta mikä ei ole koskaan avautunut minulle.

Ylemmillä osuuksilla mistä nämäkin on kuvattu on ns. purotaimenen alamitta on 30 senttiä. Alle 12 vuotiaat saa kalastaa ilmaiseksi. Sitä vanhemmille lupa maksaa 100 Dkr/vrk. Itseäni harmittaa että perhovapa jäi kotiin. Käytössä takaluukusta löytynyt perusvirveli kuhavaapuilla - ja liian monilla koukuilla.

Polkujen perusteella purolla juurikaan käydä kalassa. Polunpohja oli niukin naukin seurattavissa. Puron rannat on muutenkin luonnontilaisia tulviniittyineen. Uoma ei ollut kuin muutamia metrejä levä, ja paikoin saman verran syvä. Alemmalla tasolla reunoilla oli metrin-pari leveät tulvaniittykaistale joka oli ennemminkin sellainen pehmeän suonsilmän reunan oloinen höllyvän tuntuinen. Kiintoainesta sitovaa kasvillisuutta oli runsaasti. Ei siis mikään ihme että vesi ei sateidenkaan jälkeen viljelysalueiden keskelläkään pahemmin samene.

Isommallekin kalalle paljon syviä piilopaikkoja. Vesi on niin kirkasta, että näkee hyvin jos joku kala ui alle 1,5 metrissä. Pohja on suurimmaksi osin varsin kirkasta. Kymmenen minuutin jalkeen ohitsemme viipotti korea kunkku, siis kuningaskalastaja.

Suomessa tällainen puro olisi vedetty 10 metriä leveäksi ja pirun matalaksi hiekkapohjaksi = pilattu totaalisesti. Ensivaikutelma tanskalaisista puroista ja niiden taimenkannoista on erittäin positiivinen. Tämän perusteella voisin hyvin kuvitella joskus lähteväni tuonne ihan varta vasten taimenkalaan. Suomessa en tiedä ensimmäistäkään näin luonnontilaisen oloista ja houkuttelevaa taimenvesistöä - ainakaan sellaista missä saisi keskellä päivää heinäkuun helteillä näin positiivista kontaktia villeihin luonnontaimeniin, ja vielä noin puolen tunnin umpimähkään tuntemattomilla vesillä kalastamisella. Turisti-infosta saatiin karkeat korinaatit ja paikallisesta hotellista ostettiin luvat kartan kera. Suomalaisittain harvinaista herkkua. Miellyttävä kalastuselämys.

Tanskassa tällainen kalastus kulki turistioppaassa otsikolla lystfiskeri, eli vapaasti suomennettuna "hupikalastus".

ps. Unohtui sanoa että ankerias on täällä totaalirauhoitettu.

Ruisrock 2011

2011-07-12T14:38:00.001-07:00

Allekirjoittaneen kesään kuuluu kevyt siemaus suomalaista festarielämää, lähinnä keikkakuvaamisen merkeissä. Nuoruudessa kiersin kaikki tällaiset tapahtumat mahdollisimman kaukaa. Isoissa massoissa myötävirtaan kulkeminen ei ollut mun juttu. Nyt vanhana gubbena saan työn merkeissä asiaan pientä paikkausta. Tämän kesän aikana on nähty (lue kuvattua) Sauna Open Air, MTR, Sonisphere, Riihimäki Rock ja Ruisrock. Vielä olis kalanterissa merkinnät PoriJazz, Flow, On The Beach. Ohessa joitain tunnelmakuvia Turkkusest, eli Ruisrock 2011. Prodigy oli kyl aika hjyvä!

Miksi huono kuva ei mene kaupaksi?

2011-07-06T15:25:00.000-07:00

Periaatteessa olen vastustanut tähän asti tiukasti sitä että kuvaajia pitäisi kategorisoida. En halua olla liian tiukkana, antaa liian suoraa palautetta, koska monilla kuvaajilla motivaatio kuvamyyntiin ja oman visuaalisen ilmaisun kehittämiseen voi olla hyvinkin ohkaisen langan varassa. Liian suoran palautteen myötä kiinnostus saattaa latistua ihan kokonaan. Toinen periaate on ollut se, että kaikki kuvaajia kohdellaan tasavertaisesti. Tähän asti kaikkia on kohdeltu about samoin. Ketään ei ole suosittu. Toisaalta vähemmän kokeneet eivät myöskään ole saaneet mitenkään kohtuuttoman paljon briiffausta ja erikoisen joustavaa tai tiukkaa kohtelua, vaikka ehkä voisivat olla sellaisen tarpeessa.

Cartinaan on resurssipulan takia päässyt myyntiin asti aika paljon sellaista mitä ei pitäisi. Kaikkia kuvaajia emme ole voineet opastaa riittävän yksityiskohtaisesti, pitkämielisesti ja rakentavasti. Kukaan ei hetkessä opi ammattitasoiseksi. Cartina ainakin periaatteessa pyrkii korkeampaan laatuun, ja uniikkiin kuvaan ennemmin kuin että kilpailisimme suurella määrällä ja alhaisella hinnalla. Cartinankin tarjonta on monipuolistunut. Ja nyt monipuolisuudella osin tarkoitan myös aiheen ja teknisen laadun suhteen vähän kyseenalaisilla kuvilla. Monipuolisuus ei aina ole hyvästä. Ennemminkin pitäisi pyrkiä yksipuolisesti priimaan laatuun.

Yleensä paremmin kaupaksi menevät sellaiset missä on hyvä tekninen laatu, selkeä sisältö, tai vahva visuaalinen viesti. Kuva pitää olla hyvin ja tarkoituksenmukaisesti hakusanoitettu, tai siihen ei juurikaan törmätä. Sopiva hinnoittelu voi myös monissa tapauksissa olla kriittinen asia. Ei liian halvalla, mutta ei myöskään liian halvalla. Cartina ei ole profiloitunut halpana toimistona, eikä meiltä sen takia niinkään osteta täytekuvia. Cartinan profiili on tähän asti ollut, ja tulee jatkossakin korostuneemmin olemaan uniikissa kuvassa sekä laadussa. Jos kuvaajalla on sama bulkkikuva kahdessa, viidessä tai tusinassa muussa toimistossa, niin ihan salettiin on kaikkein huonoimmat myynnit saanut Cartinasta - siis bulkkikuvan suhteen. Johtuu osin Cartinan profiilista, ja sitä kautta asiakaskunnasta, siitä miten ja mitä kuvia Cartinasta keskimäärin etsivät. Tyypillisimmät asiakkaamme ovat kaikkea muuta kuin bulkkikuvaa hakemassa.

Ei niitä heikkotasoisempi ole aiemmin ollut kriittisesti liikaa. Tekevät tarjontaa osin inhimillisemmäksi. On madaltanut kynnystä esittää kysymys, että pääseekö mukaan. Nyt teknisesti epävarmat kuvaajat tai muut bulkkikuvan tuottajan saattavat ihmetellä että miksi heidän peruskuva ei mene Cartinassa kaupaksi, vaikka on muualla tehnyt jonkin verran tiliä, niin onhan siihen selityksiä. Cartinaan löydetään ensisijaisesti Googlen kautta, ja niissä kuvissa spesifit hakusanat tai nimet on se juttu. Bulkkikuviin ei löydetä Googlen kautta niinkään. Niitä ei Cartinasta juuri etsitä, ainakaan samalla tavalla kuin joistain halpistoimistoista. Toisaalta bulkkikuvien ostajat haravoi kyllä aika nopeasti ne parhaat ruudut eri bulkkikuvalähteistä, eivätkä pahemmin muualta edes etsi.

Sanotaanko vaikka niin, että Cartinassa heikompi kuva ja sen myynti on vähän niin kuin joidenkin stadilaisnuorten ensimmäinen luontoretki Nuuksioon (kuvassa). Nuoret retkeilijät saattoivat hyvinkin olla sitä mieltä, että seikkailu oli suuri menestys, vaikka eivät saaneet edes telttaa pystyyn. Rikkoivat sen. Söivät pelkkiä kylmiä lihapiirakoita, kankeita nugetteja sekä makeisia. Säilöivät ystävällisyyttään makkarat puuhun seuraavia varten. Jättivät kyytipojaksi melkein kokonaisen kokiksenkin. Eivät vissiin saaneet jälkien perusteella edes tulta aikaiseksi - lähimetsän ja palomiesten onneksi. Oman janon sammuttivat kuitenkin kolmella kaljalaatikollisella. Paikan ohittaneet kokeneemmat retkeilijät saattoivat tehdä jälkien perusteella aivan päinvastaiset päätelmät retken onnistumisesta ja retkeilijöiden pätevyydestä. On kuitenkin todennäköistä, että ko. nuorten cityretkeilijöiden mielestä saattoivat joissain merkityksettömissä yksityiskohdissa mahdollisesti epäonnistua. Pääasiassa kuitenkin onnistuivat, eli pääsivät Nuuksioon ja saivat tölkit tyhjennettyä. Asioita kun voi tarkastella niin monelta eri kantilta - ihan niin kuin tätä bulkkikuvien vs laadukkaampien kuvituskuvien myyntiäkin. Kuvakaupassakin on kysynnän ja tarjonnan laki. Toisaalta myyntiin vaikuttaa myös kuvakaupan profiili. Tekninen laatu on tärkeä asia. Kuvan sisältö on ostotilanteessa usein kuitenkin se kriittinen asia. Ainakin Cartinassa uniikimpi kuva menee reilusti bulkkikuvaa paremmin kaupaksi.

Ja mikä se kysymys olikaan? Kuinka tulla mahdollisimman nopeasti taitavaksi eränkävijäksi - sellaiseksi mitä asiakkaatkin arvostaisivat?

Suomalainen moderni ruokakulttuurikuva hakusessa

2011-06-30T01:50:00.000-07:00

Asiakas etsii esitteeseen kansikuvaksi suomalaisesta modernista ruokakulttuurista kertovaa kuvaa... ei annoskuvaa, vaan ambiancea ja ihmisiä hyvän ruoan ympärillä.. Jos löytyy sopivaa kuvaa, niin voimme välittää asian eteenpäin. s-posti: info@kuvaus.fi

Geokätköily

2011-06-26T03:14:00.000-07:00

Juhannusaattoillan ratoksi kävimme tutustumassa takametsän pariin geokätköön. Geokätköily on siis ulkoiluharrastus, jossa piilotetaan ja etsitään geokätköiksi kutsuttuja rasioita. Kätkön sijainti määritetään GPS-paikannuslaitteen avulla. Kätköjä etsitään tyypillisesti GPS:n avulla, jolla helposti löytää oikeaan paikkaan melkein metrin tarkkuudella. Kätkö on tyypillisesti jonkun kiviröykkiön sisään piilotettu. Lapset olivat tässä lajissa melkein ne innokkaimmat ja taitavimmat aarteen löytäjät.

Cartinan kuvapankissa muita kuvia hakusanalla : Geokätköily

MTR, eli Myötätuulirock

2011-06-23T00:49:00.000-07:00

Myötätuulirock, Vantaan Hakunila 18.6.2011. Lavalla mm. ruotsalaisyhtye Sparzanza. Huoma. Klikkaamalla kuvat aukeaa astetta isompina.

Lisää bändikuvia: Cartina portfolio / Bändikuvaus

Kasvihuoneessa kuvaaminen

2011-06-20T14:39:00.000-07:00

Jos viimeksi kuvasin kukkasia pihalla T 24EX makrosalamalla ja 24-70 millisellä loittorenkaiden kera. Tällä kerralla tein saman irtosalamoilla ja osan laajiksella - muutenkin vähän laajemmalla perspektiivillä. Kasvihuoneessa kuvat on helposti kuitenkin enemmän tai vähemmän vastavaloon. Monesti porskutan siksi tällaisissa tilanteissa 1-3:lla irtosalamalla.

Joissain tilanteissa salamaa pitää pehmentää, silloin salamaan laitetaan tasovalo etee. Toisinaan taas valon kiilaa pitää kaventaa. Silloin eteen laitetaan hunajakenno. Salamat telineisiin, jotta voi keskittyä käsivaralta kuvaamiseen.

Kaksi perussalamaa on liitetty kameraan manfrotton salamapitimillä. Niillä on mahdollista tehdä käsisalamat makrosalaman korvikkeeksi. Taustalla näkyvä tasovalolla voidaan taas valaista kuvan taka-ala. Jos vain etuala valaistaa kovilla tehoilla, niin silloin tausta menee hyvin mustaksi. Se ei ole kaikkien mieleen.

Varsinaiset kasvikuvat aukeaa klikatessa isompina.

Googlen kuvahaussa TinEye-tyyppinen haku

2011-06-19T20:32:00.000-07:00

Google on lisännyt images-puolelle TinEye-tyyppisen haun. Kun olet Googlen kuvahaun puolella ja jos hakusarakkeen perässä näkyy kamera-ikoni, niin tiedät että ominaisuus on käytössäsi. Ovat näinä päivinä lisäämässä / lisänneet eri maissa tämän toiminnon hakukoneisiin. Vissiin toi riippuu vähän myös koneen hakukoneen asetuksista. Eilen läppärillä kun katsoin niin näkyi, mutta ei pöytäkoneeltani.

Sarakkeeseen voi lisätä oman kuvansa osoitteen, ja Google näyttää mistä kaikkialta netistä kuvasi tai sitä muistuttava kuva löytyy. Laitoin ottamani Suomen Lippu-kuvan kokeeksi tuohon. Tulos oli tämä. Yllättävän monesta blogista kuvani löytyikin. Jopa eräs bloggaava ministerikin näytti lainanneen kuvani. Kuvavarkaat on taas astetta helpommin jäljitettävissä. Kiitos Google tästä ominaisuudesta.

Aiheeseen liittyvä esittelyvideo: http://www.youtube.com/watch?v=t99BfDnBZcI

Itse luulisin, että jollain Finnfotolla voisi olla hyvä sauma ottaa näihin tekijänoikeus vs kuvavarkaus asioihin kantaa, vähän niin kuin ovat kampanjoineen reilumpien kuvakisasääntöjen puolesta. Tekijänoikeuksien puolesta pitää toimia. Henkilökohtaisesti vastustan vesileimoja, jotka verhoavat ja rumentavat kuvaa. Jätän omien kuvien osalta vesileimat laittamatta. Mielestäni bloggaajien, kotisivunikkareiden ym kuvankäyttäjien pitäisi pikemminkin tiedostaa ja kunnioittaa tekijänoikeuksia. Vai pitääkö alkaa järjestää lutkamarsseja kuvaoikeuksien puolesta -vesileimattomien kuvien puolesta. Vesileimaton kuva ei tarkoita sitä että kuvan saa varastaa, tai tehdä sille jotain vielä julmempaa.

ps. Vielä kun kuvavaras-bloggaajien laskutusosoitteet ja yhteystiedot olisi helposti löydettävissä...

Kesäkukkasia kuvamassa

2011-06-12T08:37:00.000-07:00

Näin kesäkuun puolivälin lähestyessä alkaa aika monen koriste- ja luonnonkasvin kukinta olemaan hyvässä vedossa. Sen verran moni oli iskussa, jotta sain kaivettua kameran hetkeksi pihalle. Kuvien muodossa pikainen katsaus siitä, mitä pihalta löytyi. Suurimmaksi osin olen tähän asti kasveja ja kukkia kuvannut luonnonvalolla. Nyt oli vähän kiire ja kun aamupäivällä oli jo aika kova valo, niin kuvasin salamalla. Jotkut ei tykkää salamalla otetuista kasvikuvista. Salamalla ne saa erilaisiksi, ja syväterviksi (myös tuulisella säällä). Onpahan vähän toisenlaista kuin mitä olen aiemmin saanut aikaiseksi. Käytin Canonin 5dII:s rungon kanssa keskialueen zoomia ts 24-75 millistä. f 2.8. Rungon ja objektiivin välissa käytin tarpeen mukaan loittorenkaita eli ef12 tai ef25, tai sekä että. Salamana MT-24EX.

Valkoselkätikan pesintä onnistui Helsingissä!

2011-06-10T14:54:00.000-07:00

Vihdoinkin valkoselkätikka pesi onnistuneesti Helsingissä - ensimmäistä kertaa noin sataan vuoteen. Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueella valkoselkätikka on ollut kohtuullisen vakio asukki jo useamman vuoden ajan. Pesintääkin on aiemmin yritetty, mutta tänä kesänä pesästä lähti ensimmäisen kerran poikanen. Aiemmin Helsingissä pesintää yrittäneet linnut ovat nuoria, joilla pesintä saattaa alkuun epäonnistua ilman häirintääkin. Nuorien valkoselkätikkojen pelkäksi yritykseksi jääneitä pesintöjä on Viikissä todettu vuosina 1994 ja 2005.

Koirasvalkoselkätikka liikkui maaliskuusta alkaen naaraan kanssa. Tämä naaras kuitenkin lensi ikkunaan ja kuoli Arabianrannassa 7. huhtikuuta. Koiras pariutui viikon sisällä toisen värirengastetun naaraan kanssa. Tämä naaras oli sitä ennen nähty liikkuvan toisen, renkaattoman koiraan kanssa. Myös pesintäaikana em. naaras nähtiin renkaattoman koiraan kanssa. Yrittäjiä siis riittää.

Valkoselkätikkoja arvioidaan Suomessa pesivän alle 200 paria.

Valtaosa Cartinan tarjonnassa olevista valkoselkätikoista on Vanhankaupunginlahden luonnosuojelualueella kuvattuja.

Lisätietoja: Tringan s-postilistalta tai täältä

Kloonaus kuvissa on uusi trendijuttu

2011-06-05T01:17:00.000-07:00

En ole mikään grillaushirmu. Kaikkea muuta. Äärimmäisen harvoin joudun kyljysten käänteliäksi edes tilapäisesti. Tämä olkoon todiste samalla myös siitä, että olen ainaskin kerran suoriutunut siitäkin. Sen sijaan kloonaus kuvissa on trendilaji. Kamera jalustalle, samoissa valoissa eri tilanteita ja kuvakäsittelyohjelmalla nippuun.

Laitoin kameran paikoille. Kovan auringonvalon takia laitoin kaksi studiovaloa kameran kummankin puolen. Käsisalamatkin olisivat varmaan riittäneet. Laitoin kameraan radiolaukaisimen ja annoin sen Vilholle kouraan, ja kysyin että voisiko hän silloin tällöin painella nappia sen ajan kun grillaillen. Vilho juoksenteli ympäri pihaa nappia painellen. "Sain kuvan täältä leikkimökistä", huusi Vilho. "Otin kuvan täältä saunasta sisältä, kotoa, varastosta" jne.... Kuvan pystyi siis triggereillä ottamaan mistä vain. Välillä Vilho kävi huutamassa, että katso tänne kamera ja hymyile, että saadaan iloisia ilmeitä. Siis sitä mitä minä yleensä vissiin yritän sanoa kun otan hänestä kuvia.

Muistikortille siirtyi vähän turhan monta sataa kuvaa missä olen aika samoissa asennoissa. Muutamat reunimmaiset kuvat lavastin ja laukaisin itse. Lopulta katson koneen näytöllä sopivimmat kloonit lopulliseen kuvaan. Ne pitää tietenkin sopia toisten kanssa yhteen. Sitten pitää katsoa että mikä menee minkäkin taakse tai alle, että missä järjestyksessä noi kuvankäsittelyohjelmalla liittää toisiinsa. Aika simppeliä ja helppoa. Viitseliäät tietenkin vaihtaa asuja ja kehittelee klooneille keskinäistä vuorovaikutusta, tai muuta hubia.

Tämä ei kuitenkaan ole mikään kannanotto kuvamanipulaatioiden tai ihmiskloonaamisen puolesta. Kloonaamista voi siis harrastaa myös grillatessa. Kuuluu siis pikemminkin sarjaan hupikuvat. Kaksi kärpästä yhdellä... Korjaan 7 kokkia yhdessä kuvassa. Meidän nuorimmaisen kuvakommentti. Noin monta pappaa. Ihanaa.

ps. Ihan noin paljon en grillannut. Samat lihat näkyy grillissä kahteen kertaan, plus että ovat samaan aikaan myös paketissa. Oluttakaan en tuossa juonut. Tölkki oli vielä korkkaamaton. Aika fusku kuva siis. Klikkaamalla kuvaa, saat sen auki isompana.

Kotikanala on kuulemma trendilaji

2011-06-03T15:49:00.000-07:00

Hesarin mukaan kotikanalan pitäminen on trendijuttu, ainakin Briteissä. Maatiaiskanat ovat kuulemma lempeitä. Sopivat hyvin etenkin lapsiperheille. Lapset tykkäävät ruokkia kanoja. Munatkin maistuvat.

Kanat luonnollisesti edellyttävät säännöllistä hoitoa. Syövät suurilta osin mahdolliset ruoantähteet. Lapsiperheessä sellaista yleensä syntyy. Kanoille puhdas vesi on tärkeä juttu. Talvella luonnollisesti kaipaavat lämpöisen sisätilan.

Munaa ja kanaahan näille ei luonnollisesti anneta. Pastaa, perunaa, puuroa, salaatti ja kasviksia voi antaa. Jos pihasta löytyy esim. lehtokotiloita, niin sitten helposti tulee kanojen kesken tappelu. Yksi nappaa sen ja pinkaisee muita karkuun - lopun lauman rynniessä innokkaana onnekkaan ja päävoiton perässä. Voikukan lehdet ovat myös herkkua. Lapsiperheessämme taas syödään vastalahjoja keitettyinä, pannareissa tai lättyjen muodossa. Talvella kanoille annetaan aika paljon ihan kauraa sekä erillistä kanarehua.

Yksi kana munii lämpöiseen ja runsaan valon aikaan about yhden munan päivässä. Meidän kalat pyöräyttelee rusehtavia munia, eikä niissä ole mitään viivakoodia, tai muutakaan tatskaa. Jos kanalavierailulla sinulle tarjotaan tuoretta ja naturellia kananmunaa, niin ihan tuoreeltaan sitä ei kannata keittää, tai munan kuori irtoaa huonosti. Laita tuore muna muutamaksi päiväksi säilöön. Sen jälkeen keitetyn munan kuoriminen onnistuukin mutkattomasti. Jotkut sanoo, että tällaiset vapaasti eläneiden iloisten kanojen munat maistuu paremmalta.

Ainakin meidän symbioosi kanalan kanojen ja yhden kukon kanssa toimii. Kukkokin on hyvä olla olemassa, joskaan ei välttämättömyys. Kukottomassa kanalassa kanat helposti kurittaa toisiaan. Kukko osaa toki huolehtia myös siitä, että keväisin joku kana alkaa hautomaan, jolloin voi saada pikkutipuja. Hautova kana on oikeastaan aina mitä lasten vähän pitää varoa. Niin, ja kukollinen kanala on toki kukotonta kanalaa äänekkäämpi. Et jos naapurissa asuu ylimääräisille äänille, esim. aamuisille kiekaisuille yliherkkiä naapureita, niin kukon pitäminen voi vaikeutua. Jos kukkoja on enemmän kuin yksi, niin kilpakiekumista saattaa kuulua 24/7.

Kunnon aitaus on toki myös hyvin olennainen asia, ihan vain jotta naapuruston pedot, esim. haukat, ketut ja huuhkajat ei kävisi verottamassa lintukantaa. Nälkisiä yrittäjiä riittää ainakin meillä. Citykanojen sijaan olemme suositelleet niille noita citykaneja. Niitä kun juoksentelee aitauksen ulkopuolella.

Hesari puhuu kanalatredistä. Ei kyl tiedetä buumista mitään. Kanala on ollut samoilla sijoilla kohta 15 vuotta. Kovin montaa helsinkiläistä maatiaskanalaa me ei ainakaan tunneta. Muutamia vissiin löytyy.

Kuvapankista löytyvät kuvat aiheella: kana ja kanala

ps. Eikä noi maatiaiskanat ihan niin isoja ole kuin mitä kuvasta voisi päätellä. 1 kana = 3 lasta. Kuvasin laajakulmalla, ja sen takia noi etualan linnut näyttää isommilta kuin mitä oikeasti ovat.

hakusanoitetuissa kuvissa ääkkösongelmia - ä/Ã¤ ja ö/Ã¶

2011-05-27T03:45:00.000-07:00

Kuvapankissamme on jonkun aikaa ollut hakusanojen automaattinen luku. Jos kuvan metatiedoissa on otsikko ja hakusanat, niin ne menevät automaattisesti kuvapankin tietoihin. Hiljattain kuvien ääkkösiin on ilmaantunut ongelmia. Kuvaajat sanoittaa omilla koneillaa. Niissä ääkköset näkyy oikein. Kuvapankkiin ladattaessa saattavat näyttää esim. tältä "kylÃ¤; utÃ¶;". Mac ja Lightroomilla hakusanoitetty taas saattaa vaihtoehtoisesti olla tällaista: evŠ; pyrstš; vŠrikŠs; Œre. Toisen koneen selaimesta tunnisteista katsottaessa tai photoshopin metatiedoista kurkattaessa tehtyjen ääkköset tuntuvat menevät poskelleen. Cartinan kuvaajilla ainakin 4:llä on ongelma, eikä siihen toistaiseksi ole löydetty syytä. Ongelmia on niin PC:n / windows 7, vista käyttäjillä sekä Macin käyttäjillä. Lightroomilla, CS3:n sekä CS5:n Bridgellä hakusanoittavia. Kaikki meidän tuntemat kuvaajat, joilla ongelmia, ovat hakusanoittaneet kuvansa siis Adoben ohjelmalla.

Vika ei ole meidän kuvapankissa. Hakusanat tulevat kuvapankkiin just sellaisena kuin ne on hakusanoissa. Kuvaajilla vain on niin pirusti työtä, jos suurella vaivalla sanoitetut kuvat pitää korjata toisella suurella lisävaivalla. Koitamme katsoa josko kuitenkin saisimme tuohon ratkaisun. Ensiksi haluamme kartoittaa ongelman laajuuden, ja sen että millä ohjelmilla ja käyttöjärjestelmillä kuvaajat ongelmia saavat aikaiseksi ja että onko merkistövirheissä eroja. Virheitä ei hakusanoituksessa saisi tulla, tai se helposti menee turhaksi työksi. Mitä iloa on kuvaajan sanoittaa kuvansa, jos ääkköset on asiakkaan konella sikin sokin?

Cartinan kuvapankissa asia on otettu työn alle, että josko saisimme ongelman tunnistuksen jälkeen virheellisyydet automatisoidusti korjattua ja hakusanat tarkoitetulla tavalla, eli oikein kirjoitettuna kuvapankkiin - ilman että jokaisen kuvan ääkkösiä pitää manuaalisesti korjata. Ideaalia toki olisi jos virheen aiheuttaja korjattaisiin sen alkulähteillä - tai jos kyse on vain jostain näppäimistön tms. kieliasetuksesta, että kuvaajat saisivat asetukset kohdilleen.

Angry Birds / Rovio Mobile Oy

2011-05-20T06:20:00.000-07:00

Lehdillä on tietty visuaalinen tyyli, jota kuvaajien pitäisi myötäillä. Ainakin jonkin verran. Mitä asiakas toivoo, ja mitä tarvitsee tai on valmis käyttämään, voi sekin olla kaksi ihan eri asiaa. Asiakas saattaa erikseen alkuun sanoa, että ei sitten mitään sellaisia peruskauraa, vaan vähän uniikimpaa, että kun peruskonttorit on normaalisti niin tylsän oloisia. Tämäkin Rovion konttorikin on yleiolemukseltaan ihan normi-toimisto. No sitten kuvaat vähän persoonallisemmilla ratkaisuilla. Kaikista otetuista kuvista asiakas valitsee käyttöön helposti kuitenkin kuvaajan mielestä ne tylsimmät ja konservatiivisimmat kuvat. Ja seuraavalla kerralla kuvaajalle annetaan yllätys yllätys vastaavat ohjeet siitä miten pitää välttää liian perinteisiä ratkaisuja. Minkälaista kuvaa se asiakas sitten toivoo, mitä sai kuvaajalta, ja mitä lukijat ehkä mieluiten olisivat pitäneet hyvinä? Siinä on kolme eri lähtökohtaa kuvien tekemiseen ja arviointiin.

Kuvasin parilla käsisalamilla, triggereillä (täysmanuaalisti), sontsilla. Monissa taustavaloa värjäsin kalvolla. Sen päälle kevyttä mallinohjausta ja sommittelua. Kuvissa: Jaakko Iisalo, Senior Game Designer sekä Mikael Hed, CEO - sekä kirjava joukko Angry Birds pehmolintuja. Monessa mielessä peruskuvaus ja peruskuvia.

Sipookorvessa kevätsienessä

2011-05-19T01:42:00.000-07:00

Käytiin eilen (18.5) Sipoonkorven kansallispuistossa poimimassa korvasieniä. Mustikkavarvut näytti aloittaneen kukintansa. Muihin retkeilijöihin, tai hyttysiin emme törmänneet. Ja keli oli kuin morsian. Jos sieneen tekee mieli, muttei jaksaisi odottaa syksyyn, niin nyt olisi hyvä aika korvasieni-metsäretkeilyyn.

ps. Ja noi korvasienethän on käsittelemättöminä erittäin myrkyllisiä. Jos on kosketellut tai käsitellyt korvasieniä, kädet on pestävä huolellisesti. Kasvoihin koskettelua on vältettävä ja erityisesti varottava suuta ja silmiä. Sienet pitää ryöpätä pari kertaa. Sen jälkeen ovat suurta herkkua.

Cartinan kuvatarjonta : Korvasieni

Villa Kaurilan sauna

2011-05-15T01:58:00.000-07:00

Suomalaiset on saunojakansaa. Saunoja on joka puolella. Jotenkin jäänyt sellainen vaikutelma, että tästä huolimatta sauna- ja saunomiskuvia on äärimmäisen vähän. Onko saunominen liian itsestäänselvä asia, että sinne aina mennään ilman kameraa ja vain saunomaan.

Tässä tapauksessa kuvauksen syy oli se, että Saunaseuran lehteen tulee esittely Helsingin Meilahdessa sijaitsevasta Villa Kaurilan saunasta. Juttuun piti saada kuvitus ja kansikuva. Blogia varten kuvat on rajattu vähä tiukemmin.

Ja olenhan itsekin kuvassa ihan aatamin asussa... Ehkä vähän Aatamia karvaisempana (kuvassa oikealla). Jaa. Minkälainen saunojahirmu Aatamista olisikaan tullut, jos olisi päässyt nauttimaan suomalaisen puusaunan löylyistä? Olis voinut omena jäädä kakkoseksi.

Pääsipähän sauna mukaan Hesarin saunajuttuun.

Cartina Portfolio - mahdollisuus ammattilaisille profiloida itseään

2011-04-30T11:25:00.000-07:00

Ammattimaiset valokuvaajat voivat laittaa portfolionsa Cartinaan näytille ja sitä kautta näkyvästi nettiin. Cartinan varsin hakukoneoptioidun systeemin. Tätä kirjoittaessa meillä on vajaa 79 000 kuvaa kuvapankissa, ja Google Imagesista löytyy reilusti kuvia. Jo tällä hetkellä sivuillamme vierailee päivittäin noin 15000 kävijää. Määrä on ollut hyvässä nousussa.

Cartina portfoliossa mukana oleminen on ilmaista. Koska Cartina on jo lähtökohdiltaan varsin hyvin rankattu sivusto, niin näiden linkitysten kautta kuvaajan omatkin sivustot tulevat saamaan merkittävää nostetta. Portfoliokuvat saisivat tämän palvelun kautta poikkeuksellisen hyvän ylimääräisen näkyvyyden.

Asiakkaan näkövinkkelistä tämä on yksi harvoista sivustoista, joissa ammattilaisten työnäytteet on edes jollain tavalla vertailukelpoisesti ja helposti genrekohtaisesti arvioitavissa - ja ilmaiseksi (ilman muita velvoitteita). Kuvaajan esittelysivun kautta asiakas voi helposti lähettää suoraan kuvaajalle tarjouspyynnön. Ammattilaisille kaikin puolin iso mahdollisuus.

Olet ammattilainen ja haluat saada portfoliokuvillesi näkyvyyttä, tai tuotat potentiaalista kuvituskuvaa ja haluat niitä myyntiin? Jos olet kuvaajana kiinnostunut jommasta kummasta, tai sekä että, niin ota ihmeessä yhteyttä. Kuvaajista tai kuvauspalveluista kiinnostuneita asiakkaita pyydämme ottamaan suoraan yhteyttä kuvaajiin. Kuvatoimistolla ei ole mitään tekemistä ko. kuvaajien keikkojen kanssa. Ne on täysin asiakkaan ja kuvaajan välinen juttu.

Ammattikuvaajille jotka ovat kiinnostuneita tulemaan mukaan tähän systeemiin, ja kiinnostuneita myös kuvituskuvan myyntiin laittamisesta, ja hoitavat itse originaalin toimituksen asiakkaalle sekä laskutuksen itse, saavat tutustumistarjouksena muut kuvatoimistopalvelut aina siihen asti kunnes vuositasolla bruttomyynti ylittää ensimmäisen kerran 1000 euroa. Sen jälkeen noudatetaan kuvatoimiston normaalia kuvaajasopimusta, minkä mukaan kuvaajan osuus on 60% kuvien myyntihinnasta. Kuvatoimistoon myyntiin laittaminen on ammattilaisille vain mahdollisuus - vapaaehtoinen asia.

Jos olet ammattilainen, ja sinua kiinnostaa tulla Cartina Portfolioon mukaan, niin laita joitain mallikuvia, tai linkkejä sivuillesi ja pyydä tunnuksia. Tunnukset myönnetään kaikille niille halukkaille jotka meidän mielestä täyttävät ammattitason portfolio-kuvien kriteerit. Jos tunnet ammattivalokuvaajan joka saattaisi olla lisänäkyvyyden tarpeessa, niin saat vapaasti vinkata tästä meidän ilmaisesta palvelustamme.

Cartina Portfolion löydät etusivun vasemmasta alareunasta os. www.cartinafinland.fi/fi/. Allekirjoittaneen profiilin löydät suoraan tästä. Kuka tahansa portfolio-kuviensa puffaamisesta ja itsensä esittelystä kiinnostunut saa tunnukset tuonne ja oman esittelyn osalta vapaat kädet.

Henrik Kettunen / Cartina
e-mail: info@kuvaus.fi
puh. 050-5949725

Ammattikuvaajille Cartina on enemmän kuin tuhannen taalan paikka

2011-04-20T09:18:00.000-07:00

Tähän asti Cartinaa on kehitetty pienin askelin ja hyvin maltillisin kasvu- ja myyntiodotuksin. Kuvatoimisto on alana pirun haastava. Kuvituskuvien yleinen hintataso ei ole mitenkään imarteleva. Mikrostokitkin nakertavat koko ajan alan yleistä kannattavuutta. Jotain pitää siis tehdä.

Ollaan Cartinassa tähän asti totuttu ottamaan vain pieniä askelia, ja hitaasti mutta sitäkin määrätietoisemmin toteutettaviin muutoksiin. Haluamme osaltamme toimia sen eteen että kuvituskuvan tuottaminen olisi mielekästä ja talodellisesti kannattavaa. Ja se edellyttää aiempaa laajempaa tarjontaa, eli Cartinan osalta rajua kasvua - parempaa palvelua - enemmän ja korkeatasoisempaa kuvatarjontaa. Jos asiakkaat viihtyvät ja löytävät tarjonnastamme hyviä kuvia, niin uskomme kuvaajienkin olevan silloin entistä aktiivisemmin mukana. Etenkin ammattikuvaajille Cartina on nyt enemmän kuin tuhannen taalan paikka. Cartina saattaisi olla myös yksi varteenotettava kanava kansallisille kuvatoimistoille saada kuvilleen ulkomaanmyyntiä - joskaan emme halua listoillemme hintojen poljentaa edistävää halpiskuvaa.

Ammattikuvaajia ja muita toiminimen omaaville cartinalaisille kuvaajia koskettava uusi juttu on vapaa myynti 1000 euroon asti. Ammattikuvaajat saavat kuvamyynnistä 100% itselleen siihen asti kunnes nettomyynti ylittää 1000 euroa vuodessa - jos itse hoitavat kuvatiedustelun jälkeen originaalin toimittamisen asiakkaalle sekä laskutuksen. Sen jälkeen kun vuoden myynti on ensimmäisen kerran ylittänyt 1000 euroa aletaan soveltamaan kuvaajasopimuksen mukaista normaalia jakoperiaatettamme, eli 60% kuvaajalle ja 40% kuvatoimistolle. Tämä 1000 euron raja on osin ajateltu eräänlaiseksi tutustumistarjoukseksi kannustamaan ammattilaisia tuottamaan aktiivisemmin materiaalia kuvituskuvamyyntiin. Uskomme ammattilaisten olevan tällaisesta kiinnostuneita, koska ovathan he muutenkin tottuneet toimittamaan kuvia asiakkaille sekä laskuttamaan.

Cartinan tavoitteena on koota ponnekkaasti yhteen entistä laajempaa kuvatarjontaa. Sitä mukaan mitä monipuolisemmaksi, korkeatasoisemmaksi ja laajemmaksi tarjonta kasvaa, niin suhteessa sitä vielä suuremmaksi myynti kasvaa. Asiakkaat suosivat suurimpia kuva-arkistoja. Mitä helpommin ja nopeammin löytävät uniikkejakin kuvia, niin sen valmiimpia ovat maksamaan kuvasta asiallisen korvauksen. Kuvamyynnissä mittakaavaetu pitää tarkoittaa kuvaajille parempaa myyntiä sekä korkeampaa yleistä hintatasoa. Kuvatoimistoille se helposti tarkoittaa sitä, että ei pidä jäädä jakamaan liian pieniä torttuja. Pitää kääriä hihat ja alkaa leipomaan.

Kuvatoimisto Cartina haluaa profiloitua vahvemmin ammattikuvaaja-ystävällisenä toimistona ja sitä kautta tarjota palveluita entistä laajemmalle asiakaskunnalle. Mitä enemmän ja korkeatasoisempaa kuvaa saamme myyntiin, sen kiinnostavammaksi kuvatoimiston tarjonta tulee vaativimpienkin asiakkaiden silmissä.

Tämän vuoden alkupuolella Cartinassa on tapahtunut iso muutos. Cartina on hakukoneissa vihdoinkin alkanut voimakkaasti indeksoitumaan myös englanniksi sekä ruotsiksi. Jo tällä hetkellä kävijöistä valtaosa tulee ulkomailta. Myös myynnissä kotimaanmyynti on jo ulkomaanmyyntiä pienempi. Kotimaanmarkkinathan ovat aina olleet pienet. Meidänkin kotimaanmyynti kasvaa, mutta ulkomaanmyynti kasvaa reilusti kotimaanmyyntiä voimakkaammin. Itse uskomme ensisijaisesti ulkomaanmyyntiin. Ja siksi pyrimme määrätietoisesti parantamaan tarjontaamme ulkomaalaisten kuva-asiakkaiden tarpeita ja toiveita ajatellen.

Kevätpuro

2011-04-11T17:47:00.001-07:00

Poets of the Fall, Apollo, 5.4.2011

2011-04-11T01:20:00.000-07:00

Lisää bändikuvia: Cartina portfolio / Bändikuvaus

A2B.fi lähettifirman kuvaus

2011-03-16T12:29:00.000-07:00

Helsingin Vallilassa toimiva A2B lähettifirma kaipasi kiireessä muutamia snapshotteja uusimmasta maakaasulla toimivasta lähettiautosta, ja pari muuta kuvituskuvaa. Uusinta maakaasuautoa lukuunottamatta heillä lähettiautot on sähkökäyttöisiä ja kulkee Helsingin Energian tuottamalla tuulivoimalla. Syksyllä 2010 käynnistetyllä dynaamisen nuorekkaalla lähettifirmalla on hyvin vahva ympäristövastuulisuutta korostavaa markkinointi. Greener delivery -slougan lukee kaikkien autojen ja työtakkien kyljessä. Toimittavat perille kaikkea mahdollista pienenpikkuiruisesta aina sellaiseen isoon, joka nippanappa mahtuu pakettiautoon. Toimisto sijaitsee Vallilassa, missä 25 henkeä paiskii hommia lähettihaasteiden kanssa.

Welhon modeemeja lähtee maailmalle...

Asiakkaalla oli kohtuullisen selkeä ennakkokäsitys että mitä haluavat. Onneksi paikat oli etukäteen siistitty. Lähettitoiminnan keskeisimmät toiminnot piti kuvata, muutamia ihmisiä ja yleistä. Siitä kun tulin paikalle, niin kuvaus oli ohi 1,5 tunnissa. Kennolle oli siihen mennessä tallentunut reilu 500 ruutua. Kuvasin parilla käsisalamalla. Osin radiotriggereillä, osin infrapunalla. Sisällä pehmensin käsisalamoita kahdella isolla heijastavalla varjolla.

Lisätietoja: www.a2b.fi

------------

Jälkikommentti:

Firmahan / asia tai muu taho kaipaa aina kaikkea lisäpuffia, mikä vain on saatavilla. Laitoimme kokeeksi yhden kuvan nettiin. Firmalla ei ole tietenkään mitään sitä vastaan, että joitain journalistiseen kuvitustarpeeseen sopivia otoksia on myös Cartinassa myynnissä, linkin kera. Latasimme tämän alla olevan kuvan myyntiin. Kuvausasiakas saa tätä kautta kuvauksesta suuremman näkyvyyden ja hyödyn. Tällaista tulemme varmaankin jatkossa tekemään enemmän ja enemmän:

Tässä tapauksessa reilun vuorokauden kuluttua Cartinaan ladattu aineisto löytyi jo hakukoneesta.

Nyt blogikirjoituksesta ja tuon yhden kuvan lataamisesta Cartinan kuvapankkiin on kulunut noin 1,5 viikkoa. Kuvapankkiin ladattu kuva löytyy nyt Googlen kuvahausta hakusanalla "A2B".

Salamakuvaus -niksi

2011-03-14T15:24:00.000-07:00

Olin keikalla ravintolassa, siis kuvauskeikalla. Ravintolat on tunnetusti pimeitä, eikä siellä ole mitään korkeita tasaisia pintoja minne salaman voisi turvallisesti ja fiksusti laittaa. Tällainen salaman kiinnityksellä varustettu spring clamp on kyllä aika killeri, ja mahdollistaa salaman kiinnittämisen melkein mihin tahansa, usein ihan katonrajaan tuntumaan, kuten kyseiseen pylvääseen.

Ja jos ongelmana on liika kirkkaus, esim. ulkosalla, niin sama juttu paitsi triggereiden kanssa. Monesti kuvaamisessa olennaista on saada salamat oikeasta kuvakulmasta ja saada ne riittävän korkealta. Ihan aina ei salamoille voi jalustoja pystyttää. Ennestään minulla on ollut yksi sellainen gorillapod tms... Joskus laittanut salaman johonki kaiteeseen kiinni. Hyvin usein kuljettanut gorillapodia keikoilla mukana, ilman käyttöä. Tästä tuli kuitenkin heti sellainen fiilis, että tämä ei pelkästää saa olla kameralaukun vakiokalustoa, vaan että oikeasti tulee olemaan aktiivityökaluna.

Oranssi kalvo salaman päällä taas lämmittää valoa. Sopivasti tehoja säädettynä kuvat voisivat mennä tunnelmallisesta vallitsevasta valosta. Ihan aina ei salamakuvienkaan tartte olla liian tyypillisten amatöörimäisten salamakuvien näköisiä - eli kylmiä, kovia ja suoria. Ja jos salamaa pitää jossain tapahtumassakin käyttää, niin tällainen seinään tai kattoon kiinnitetty salama on paljon huomaamattomampi. Eikä siihen kukaan kompastu. Salaman rikkoutumisvaarakin on pienempi kuin huteraa jalustaa käytettäessä. Hintaa ko. kiinnityshärvelille kertyi veroineen just alle 80e. Suosittelen.

Valokuvaajan portfolio -kuvat

2011-03-06T17:36:00.000-08:00

Kun mietin keikkakuvaaja, markkinoinnin ja portfolioiden näkövinkkelistä, niin minulla tulee aikuisten uikkaribileet mieleen. Useimmat haluaa vain viihtyä, kuunnella musiikkia, olla tutussa kaveriporukassa. Osa on tullut näyttäytymään, haluaa erottua ja mankuu tulla kuvatuksi. Osalla on siis haku päällä. Tämä nyt vain perusteluna ko. kirjoituksen kuvavalinnoille. Sattuvat olemaan viime viikonloppuna kuvattuja. Niistä ei sen enempää. Asiaan.

Keikkakuvaajan dilemma - minkälaisia portfoliokuvani pitäisi olla? Jaksanko päivittää niitä? Joku sanoo, että portfoliossa pitää kertoa siitä mitä mieluiten tekisit ja mitä parhaiten osaat. Asiakkaat eivät yleensä halua nähdä rönsyilyä. Tiivis paketti on paras. Asiakas on halukas näkemään vain juuri sen genren mallikuvia, mitä hän olisi kuvaajalta kaipaamassa. Niin, ja miten saisin ne sopivat kuvat mahdollisimman hyvin tyrkylle kaikille potentiaalisille asiakkaille? Osa kuvaajista kävelee nahkaisen portfolio-kansion kanssa potentiaalisten asiakkaiden luona näyttämässä isokokoisia tulosteita portfoliokuvista.

Onhan maassamme valokuvausalalla runsaasti ylitarjontaa, vissiin eräänlaiset ostajan markkinat. Toisaalta kuvaajat eivät ehkä viitsi ravata potentaalisten asiakkaiden luona mallikuviaan näyttämään, jos keikkaa tulee liian harvoin tai ei ollenkaan. Potentiaalisia asiakkaita on paljon. Ja niitäkin on moneen lähtöön. Entistä suurempi osa asiakkaista etsii kuvaajia netissä. Keikkakuvaajat vuorostaan haluaisi keskittyä asiaa, eli kuvaamiseen. Ja silloin kun ei tartte olla töissä, niin olla välillä vähän vapaallakin.

Mistä asiakkaat netistä sitten etsivät ja löytävät kuvaajia? Valokuvauksessa on monta eri genreä, minkä lisäksi markkinat ovat jakautuneet alueellisesti. On vakiintuneita markkinoita. Ja sitten on sellaisia asiakkaita, jotka koko ajan kokeilevat uusia kuvaajia. Netistäkin kuvaajien yhteystietoja ja portfolioita löytyy hyvin vaihtelevalla käytännöllä. Joku saattaa hakea Suomen Ammattivalokuvaajien rekisteristä. Toinen hakee Suomen Lehtikuvaajien kotisivuilta. Kolmas mahdollisesti kahlailee journalistiliiton free luetteloa. Neljäs asiakas tihrustaa mainoskuvaajien sivuilta kuvaajahakua. Monissa tapauksissa kuvaajat eivät välttämättä ole noissa listoissa, vaikka alalla toimivatkin. Miettivät ehkä että mihin liittyä, yhteen, useampaan, vaiko kaikkiin. Toinen fakta on myös se, että varsin monet asiakkaat eivät osaa etsiä kuvaajia noista em. lähteistä, vaikka nettiä ahkerasti käyttävätkin.

Joku mainitsee hyvä tyypin, niin se herkästi googletaan. Puskaradiolla, hyvin tehdyllä työllä ja muilla työnäytteillä on merkityksensä. Kuvaajalla olisi myös parempi olla asialliset kotisivut. Useimmissa tapauksissa asiakkaat päätyvät monen mutkan kautta kuvaajien sivuille. Tyypillisesti portfolio-kuvat näytetään hyvin kirjavilla käytännöillä. Kuvaajan portfolio -kuvat olisi hyvä löytyä helposti myös hakukoneilla. Aika harva portfolio on kunnolla kuitenkaan hakukoneilla löydettävissä. Visuaalisuuden vuoksi monet kuvaajat ovat päätyneet flash-tekniikkaan. Ne taas tallentuvat hakukoneisiin harvinaisen huonosti. Kuvaajien muita otettuja ja asiakkaiden käyttämiä kuvia toki löytyy netistä. Eivät välttämättä ehkä ole parhaimmasta päästä, tai muutenkaan aja niin hyvin kuvaajan portfolio -asiaa.

Valokuvaajien portfolio -kuvissa ja markkinoinnissa on aina hiomisen varaa. Omalta osaltamme Cartinassa ollaan ajateltu tarjota kuvaajille tähän pientä ratkaisua. Cartinan kuvapankin kuvituskuvat on netissä aika hyvin. Ollaan tekemässä kuvapankkiin laajennusta noiden portfolio -kuvien osalta. Jatkossa kuvapankin jatkona esittelisimme vastaavalla systeemillä myös keikkakuvaajien portfolio-kuvia, kuvaajan yhteystietoineen. Oletamme niiden indeksoituvan hakukoneisiin vastaavasti kuin nyt myynnissä olevat kuvituskuvat. Portfolio-kuvat eivät tietenkään olisi myynnissä. Ja oma intessi meillä tämän tarjoamiseen on tietenkin se, että asiakkaat jotka eivät meidän kuvapankkitarjonnasta löydä sitä sopivaa kuvaa heti valmiina, niin voisi portfolio -kuvien kautta löytää itselleen sellaisen kuvaajan, joka pystyisi tarvittavan kuvan räätälöidysti tuottamaan. Haluamme tehdä asiakkaille sen tarvittavan kuvaratkaisun löytämisen mahdollisimman helpoksi, ja samalla tukea keikkakuvaamista.

Kuvapankkimme tulevan portfolio -kuvasysteemin yksityiskohtia vielä hetki hiotaan. Yksi olennainen tavoite on tehdä portfolio -kuvien päivittämisen mahdollisimman helpoksi. Portfolio -kuvien haku tapahtuisi ensisijaisesti genrekohtaisesti, tyyliin lehtikuvaus, mainoskuvaus, muotokuvaus, tapahtumakuvaus, ja niin että eri kuvaajien portfolio-aineisto olisi mahdollisimman helposti vertailtavissa. Jos keikkakuvaaja, ja sinua kiinnostaa olla mukana alusta alkaen, niin kerro.

Mitä kuvaajan tarvitsee osata ja ymmärtää?

2011-03-04T08:24:00.000-08:00

Mitä kaikkea hyvän kuvaajan pitäisi osata ja tehdä, jotta hänen osaamistaan ja palveluitaan arvostettaisiin - muuta kuin ottamalla hyviä kuvia? Mitä ne hyvät kuvat sitten ovatkaan? Hyvin kuvattuja, vai ensisijaisesti hyvin photoshopattuja? Riittääkö että osaa hymyilyttää kuvattavia. Pitääkö kuvissa edes hymyillä? Vai tuleeko hyvä kuva siitä, että on kännykameralla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kuten Jussi 69 (kuva alla)? Bändikuvissahan rokkareidenhan kuuluu pikemminkin olla mahdollisimman tiukkailmeisenä, ainakin yhden koulukunnan mukaan.

Hyvissä valaistuoloissa ja oikeat ihmiset nätisti, niin melkein millä tahansa ja miten tahansa saa jo ihan kohtuullisen kuvan. Jossain toisenlaisessa nopeammassa tilanteessa onnistuneen kuvan ottaminen saattaa edellyttää vähän enemmän tilannetajua, nopeita reaktioita, parempaa tekniikkaa tai esim. mallinohjausta.

Muuttuuko sitä laulajaksi jos päästelee ääniä stagella suuren yleisön edessä, kuten Emma Gaalan toinen pääjuontaja, koomikko Sami Hedberg? Minun veikkaus on, että se rooli mikä nyt kenelläkin on, on monen tekijän summa - vähän asiakkaan odotuksista ja kuvauksen genrestä riippuen. Aika monet pystyy ottaa yksittäisen kohtuullisen kuvan. Valokuvaus on toisaalta myös palveluammatti, missä hyvässä palvelussa ratkaisee paljon muutakin kuin vain se joku yksittäinen kuva.

Mikään yksittäinen ominaisuus ei välttämättä tee hyvää kuvaajaa. Kokonaisuus ratkaisee, ja se että kuvat sopii kontekstiin tai siihen käyttötarkoitukseen mitä varten ne on otettu. Toisaalta mitä vaikeammissa olosuhteissa halutaan kuvan onnistuvan, niin sen parempaa tekniikan hallintaa kuvaajalta vaaditaan. Kuvaajan arvioinnissa on valitettavan suurilta osin kyse jostain ihan muusta kuin kuvista ja kuvaamisesta - esim. henkilökemiasta. Onnistunut kuvaaminenkin edellyttää monesti hyvää yhteistyötä kuvaajan ja kuvattavan välillä - tai ainakin motivoituneen kuvaajan.

Tämän jutun kuvat on otettu Nokialle asiakaspromootion dokumentoinniksi - gaalakuvat lähinnä fiiliskuviksi siitä miltä tapahtumassa näytti. Sopivat ehkä mahdollisimman huonosti tähän kuvaajaosaamis-pohdiskeluun. Toisaalta tässä voi myös nähdä rinnastuksia. Emma Gaalassa Ismo Leikola sanoi, että muusikot ja koomikot vertailee toisiaan. Liian usein itselläni on tunne, ettei kuvat ole niin tärkeä asia. Liian usein tuntuu kuin kuvaaminen on vain sellainen pakollinen ohjelmanumero, mitä ilman tapahtuma ei ole kunnon tapahtuma. Kuvaamisen ja kuvien julkaisun kautta tapahtumakin elää yhä uudestaan ja uudestaan, eli pidempään.

Itsellä on toisinaan hirveän tiukka aikataulu, kun hyvin monessa paikassa pitää saman päivän aikana piiphtaa. Joka paikassa kuvattavat odottaa minua sinne just minuutilleen. Toisinaan asiakkaan näkövinkkelistä tuntuu siltä että minuutilleen oikea ajoitus on kaiken A ja O. Silloin on sellainen taksikuskimainen fiilis.

Olennaista on toki tiedostaa, että kriittistä ei ole vain itse kuvaus, vaan paljon sellaista mikä tapahtuu ennen kuvausta, ja itse kuvaamisen jälkeen. Myös se miten kuvaus toteutetaan on ratkaisevaa. Kuvaajan pitää osata kommunikoida, eikä pelkästään kuvattavien kanssa. Kuva ja kuvauspalvelun ymmärtäminen on sekin aina osin subjektiivinen kokemus. Kuvien julkaiseminen voi olla sekin kriittinen asia, koska kuvan näkyminen antaa sille merkityksen laajemmalle yleisölle - tai mahdollisuuden saada palautetta.

Kerran eräs hääasiakas kertoi minulle, että hänen sisarensa häät oli mennyt totaalisen pieleen, koska kuvaaja oli niin täysin väärin pukeutunut. Häissä kuvaajan kuulemma pitäisi olla pukeutunut niin kuin vieras. Myöhemmin minulle selvisi, että näiden häät huonolla pukeutumisella pilannut kuvaaja on alan tunnustuksia paljon itselleen kerännyt kuvaaja. Monissa muissa yhteyksissä asiakkaani ovat pikemminkin sanoneet, että valokuvaajat on valokuvaajia, eli voivat olla vapautuneemmin pukeutuneita, ja liikkua paikoissa mihin muilla ei ole asiaa. Pyrin itse ainakin muuntumaan hieman tilaisuuden luonteen mukaan. Hyvään kuvaajaan on niin monia eri kriteereitä - ulkoisia ja sisällöllisiä. Yhtä tyhjentävää näkemystä hyvän kuvaajan ominaisuuksista ei ole. Mitä paremmin kuvauksissa myötäilet oman kuvausgenren tärkeimpiä perussääntöjä, ja toteutat sitä sopivasti persoonallisella tyylillä, niin hyvä tulee.

Kuvaaja voi olla kuvaajana vaikka kuinka taitava, mutta kaikissa muissa ominaisuuksissa asiakkaalle suuri pettymys - vähän niin kuin huippubändi väärässä konsertissa - väärän yleisön edessä. Ei kirjoitus-, esiintymis- ja muista ilmaisutaidoista ainakaan haittaa olisi. Jokaisen kuvaaja pitäisi tiedostaa mitä osaa, ja mitä ei osaa, eli että mihin ei kannata ryhtyä, ja löytää optimaalinen yleisö omille osaamisen vahvuuksilleen ja kiinnostuksen aiheille. Siitä kun tekee riittävän pitkäjänteisesti, niin tulee patsaita ja vastaavia muita tunnustuksia ropisee, saa enemmän ja tyytyväisempiä asiakkaita, tai vähintään facebook -tykkäämisiä.

Henkka
www.henrikkettunen.com

ps. Kaikki kuvat avautuvat klikatessa 900*600 pikselin kokoisina.

Lisää tapahtumakuvia: Cartina portfolio / Tapahtumakuvaus

Stadi Jump Open 2011

2011-02-27T14:20:00.000-08:00

Stadi Jump -mäkihyppytapahtuma Helsingin Narikkatorilla 26-27.2. Kamppi muuttui viikonlopun ajaksi hiihtokeskukseksi. Kuvassa olymppiavoittaja Toni Nieminen näytti K6 -mäessä mallia.

Kaikille halukkailla tarjoutui mahdollisuus kokeilla hyppäämistä, ampumahiihtoa, perinteistä sivakoimista tai peräti leikkimielisen kilpailun muodossa - pienen dramatiikankin kera. Lapsille oli tarjolla pienempi mäki... Moni kokeili sitäkin. Itse toimin siellä lähinnä kuvaajana. Tein tapahtuman ja tunnelman dokumentointia Fonectalle, joka oli yksi tapahtuman järjestäjistä, eli 02 02 02.

Lisätietoa os. www.stadijump.fi

ps. Klikkaamalla kuvaa, saa sen aukeamaan astetta isompana.

Lisää tapahtumakuvia: Cartina portfolio / Tapahtumakuvaus

Cartinan kuvaajille sunnuntaisumpit

2011-02-08T04:24:00.000-08:00

Kuva-toimisto Cartinan kuvaajat ovat terve-tulleita sunnuntai-sumpeille Villa Kaurilan saunalle su 13 helmikuuta klo 14.00. Halukkaille on optio saunomiseen. Kahvin lisäksi tarjolla erilaisia visuaalisia makupaloja.

Ajatuksena on siis tehdä sunnuntaisumpeista sellainen jokaviikkoinen lyhyt tilannekatsaus ja perinne, jos ei muuta niin kuvausinspiraation ja hyvien kuvausaiheiden etsimiseen, jotain valokuvateknistä läpikäyntiä, koulutuksenpoikasta,
viikon aikana pinnalla olleiden asioiden tai tapahtumien tsekkausta, studiojuttuja tms...

Ajatus on vahvasti lähteä edistämään kuvaajien välistä yhteistyötä ja paikallistoimintaa. Koska tila ei ole kaikkein tilavin, niin ennakkoilmoittautuminen on pakollinen. Pöydän ympärille mahtuu vaivatta about tusina. Jos tila käy ahtaaksi, niin siinä tapauksessa pitää miettiä jotain muuta, esim. ulkoilua. Ilmoittautumiset ja palautetta voi pikemminkin laittaa s-postitse, info@kuvaus.fi, tai soittaa, Henkka, p. 050-5949725.

ps. Allekirjoittaneen aika on aiemmin ollut kortilla. Nyt tällaiselle pitää yksinkertaisesti vain raivata aikaa.

Talviklassikko - helsinkiläistä jääkiekkotunnelmaa

2011-02-05T16:53:00.000-08:00

Enpä ole mikään jääkiekkokuvaaja. Oikeastaan olin tuolla UrhoTV:lle taltioimassa ensisijaisesti oheistoimintoja, sivutuotteena vähän pelinkin tunnelmaa. Toivottavasti ovat mahdollisimman epäkiekkomais-perinteiset - mutta positiiviset kuvat. Ja vain vaihtelun vuoksi tein noille pystyrajauksia.

Lisää tapahtumakuvia: Cartina portfolio / Tapahtumakuvaus

Onko Itämeren dioksiinilohen syöminen fiksua?

2011-01-19T02:08:00.000-08:00

Luin tänään (19.1.2011) Helsingin Sanomista mielipidekirjoituksen Itämeren lohesta. Lastenlääkäri Pekka Jurvelin sekä kalataloussuunnittelija Pirkko-Liisa Luhta ovat huolissaan siitä miten Suomi jatkuvasti kiemurtelee itsensä irti EU:n politiikasta. Se, että Itämeren petokaloissa on korkeammat myrkkypitoisuudet johtuu luonnollisesti siitä, ettei Itämeri ole pedoille kovin puhdas eliympäristö. Onhan merikotkillakin aiemmin ollut suuri vaikeuksia lisääntymisen suhteen. EU on asettanut tietyt raja-arvot mitä enemmän dioksiinia ei ihmiselle tarkoitetussa ravinnossa saisi olla. Muuten tulee ongelmia. Ja Itämerestä pyydetyn lohen sekä taimenen dioksiinipitoisuudet ylittävät reilusti em. turva-arvot.

Luhta ja Jurvelin pitävät kirjoituksessaan hyvin outona Suomen pyrkimystä jatkaa dioksiinipitoisen kalan kaupallista pyyntiä. Suomi on jo kaksi kertaa hakenut EU:lta poikkeuslupaa Itämeren dioksiinilohen kaupalliseen pyyntiin, ja saanut. Viimeisin poikkeuslupa dioksiinilohien pyytämiseen on umpeutumassa. Suomi hakeekin parasta aikaa poikkeuslupaa kolmatta kertaa.

Viimeiset vapaat lohi- sekä taimenjoet kärsivät muutenkin emokalojen vähyydestä. Meritaimen luokitettiin uusimmassa uhanalaisuusluokituksessa äärimmäisen uhanalaiseksi. Olisiko dioksiinilohet ja -taimenet ehkä sittenkin parempi päästää jokiin kutemaan? Uhanalaisten kalakantojen perikattoon pyytäminen ja myrkkykalojen pakkosyöttäminen kuluttajille kuulostaa ainakin minun korvaan hyvin käsittämättömältä. Jos tekee ihan pakko mieli punalihaista kalaa, niin itse ostan viljeltyä kalaa, kirjolohta tai norjalaista lohta. Itämeren alueelta em. lohikalojen en pyydä. Jos itselläni on aikaa pyytämiseen, niin sitten otan ongen käteen tai muilla pyyntivälineillä pyydän itselleni jotain paljon terveellisempää ja runsaslukuisempaa eväkästä lähiruokaa.

Kaloihin liittyen kannattaa myös tutustua WWF:n kalaoppaaseen.

Kuvapankkimme visuaalinen tarjonta aiheilla, särki, ahven, lohi sekä kalastus.

Kuvatoimisto Cartina siirtyi uuteen aikakauteen

2011-01-02T22:53:00.000-08:00

Kotisivujen uudistuksessa saatiin tehtyä merkittävä harppaus. Ulkoasu-uudistus saatettiin loppuun - tai ainakin huomattavasti eteenpäin. Tietokantaa optimoitiin. Kuvakokoa kasvatettiin. Jatkossa sinne voi ladata leiskat 900*600 kokoisina. Kuvaaja voi valita että onko hänen kuvansa siellä vesileimalla vai ilman. Osoiterivi uudistui, eli kuvapankki-nimi tiputettiin pois. Liittyy osin kansainvälistymiseen. Suomen markkinat on aika pienet, hintojen poljentaa liian paljon. Ollaan aina ajateltu, että ulkomailla ne markkinat on pitkällä tähtäimellä.

Vaikka ollaan tehty eri asteista hakukoneoptimointi kaikki nämä toimintamme 7 vuoden ajan, niin vasta nyt joulukuun aikana Cartinan kuvat indeksoitui ensimmäisen kerran laajamittaisesti Googlen imagespuolella ruotsiksi sekä englanniksi. Aiemmin Cartinan aineisto on ollut hakukoneissa lähinnä suomeksi. Tällä hetkellä Googlesta löytyy noin puoli miljoonaa indeksoitua kuvaa. Kuvapankissamme on toistaiseksi kuitenkin vain reilu 70 000 kuvaa. Google indeksoi pienet ja isot leiskat erikseen, se kuvat kolmella eri kielellä.

Näyttää vahvasti siltä, että tämän vuoden aikana ulkomaantrafiikkia ja myynti ylittää reilusti kotimaanmyynnin. Osin tämä luo suurempia paineita nostaa kuvien tasoa, eli tiukentaa sisään hyväksyttyjen kuvien seulaa. Tämän vuoden aikana tullaan siivoamaan kuvapankista paljon heikkotasoisempaa kuvaa pois. Osin siirtyminen asteittain isompiin leiskoihinkin tehdään sen takia, että jyvät paremmin erottuisi akanoista. Monet kuvat pääsevät oikeuksiin vasta tietyn kokoisina. Kuvamyynnissäkin määrän sijaan laatu on paljon tärkeämpi!

Cartina on vihdoinkin pääsemässä siihen pitkän tähtäimen tavoitteeseen, että voisi olla merkittävä kanava myydä suomalaista luontokuvaa ulkomaille. Saas nähdä kuinka hyvin siinä onnistumme. Ainakin itse uskomme siihen. Yhdellä lataamisella kuvat on siis tarjolla niin suomalaisille asiakkaille, kuin myös ruotsalaisille ja englanninkielisen käyttöliittymän kautta muuallekin maailmaa. Pienempi vaiva kuin omien kuvien hajauttaminen monen eri toimiston kautta.

Jos Kuvatoimisto Cartina ei ole entuudestaan tuttu, niin tervetuloa tutustumaan!

Ohessa esimerkki isommasta 900*600 kuvasta vesileiman kanssa
http://www.cartinafinland.fi/fi/picture/89015/T%E4htisadetta.html

ja vastaava kuva ilman vesileimaa
http://www.cartinafinland.fi/fi/picture/81010/Ruuhilampi+-maisema.html

--------------------

Henrik Kettunen
Kuvatoimisto Cartina
www.cartinafinland.fi

Joulutontut studiolla

2010-12-12T04:19:00.000-08:00

Sain mahdollisuuden kokeilla studiokuvausta, kiitos siitä mahdollisuuden tarjoajalle Petterille:-) Kuvausaiheeksi valittiin joulu ja tavoitteeksi kuvatoimistoon sopivat kuvat.

Uusi tilanne aiempiin luonnossa kuvattuihin kuvauksiin oli kun nyt olikin tyhjä tila, miten sen täyttää? Luonnossa kun täyttyy taas yleensä katsoa tausta sopivaksi. Valaistuksen suhteen täytyy sanoa, että helppoa tuo hallittu valaistus luontokuvaukseen verrattuna, kun valaistus alkuun säädetty sopivaksi. Kuvatessa ei enää tarvinnut kiinnittää paljon huomiota valaistukseen, kunhan malli oli aika lailla päävaloon sopivasti. Kameran säätöjä ei tarvinnut miettiä kesken kuvausten, vaan pystyi keskittyä itse kuvausaiheeseen.

Tontut oli kuvauksissa eri kokemuksilla, kokemus näkyi tietysti kuvauksissa. Tontun ohjaus ja haluttujen ilmeiden asentojen saaminen on omalla tavalla haasteellista. Suuri etu on jos kuvauksiin on kuvaaja hieman etukäteen suunnitellut kuvausaiheita, asentoja, jolloin miettimiseen ei mene kuvauksissa aikaa.

Tämä suosikkikuva hiippailevasta syntyi osin vahingossa, etukäteen olin miettinyt että yritän kuvata hiippailevaa tonttua. Matala studion katto meinasi tulla esiin välillä ja osassa kokovartalokuvassa nousin hiukan ylemmäs kuvamaan. Tässä pyysin tonttua kyyristymään matalaan hiippailuun...

Kaiken kaikkiaan mukava vaihtelu perinteiseen luontokuvaukseen, saatiin tonttukuvat studiossa ja kaksi kuvauskokemusta lisää. Silti mieluiten kuvaan ihmisenkin luonnossa, vaikka sieltä syntyy enemmän epäonnistuneita kuvia. Kuvaaminen luonnon valossa on ainaista opettelua, haastetta riittää...

Osa tonttukuvista löytyy kuvagalleriastani ja
kuvatoimiston tonttukuvia löytyy täältä.

Onko Kampissa turvallista kuvata - saati liikkua?

2010-11-24T14:04:00.000-08:00

Olin viime viikonloppuna taas kerran tekemässä promootio -dokumentointia Microsoftille. Xboxin Kinectiä esiteltiin ko. kauppakeskuksen keskusympyrällä. Kuvasin promootiota tunnin verran. Juuri ennen kuin laitoin pillit pussiin, niin kuulin kun aivan takanani posahti jotain vauhdilla ja kovaa. Olin niin keskittynyt kuvaamiseen, etten heti kääntynyt edes katsomaan. Promoottorityttö oli vähän kauhuissaan, ja tokas jotain, että toi meni TOSI läheltä sua. Sieltä jostain reilusti ylemmistä kerroksista oli joko tarkoituksella tai vahingossa lähettänyt puolitäyden muovisen limupullon. Tarkkaan en tiedä, että kuinka korkealta tuli. Jo osittainen osuma olisin taatusti tarkoittanut vähintään sairaalareissua. Huonommalla tuurilla olisin päässyt suoraan hyvin valaistuun kuvausmestaan, jossa muistikortit eivät koskaan täyty, eikä patterit lopu.

En siis voinut olla heittämättä kommenttia kauppakeskuksen palautepostiin kysyäkseni heiltä näkemyksiä asiaan. Turvallisuus on minulle periaatekysymys. Olen kauppakeskuksessa varmaan jatkossakin silloin tällöin kuvaamassa. Tosin kirjoitin heille siitäkin, että aiheuttaahan tuollaiset ilmiöt ilmeisen vaaran kenelle tahansa ohikulkijalle. Silloin kun ympyrässä ei ole promootioita, niin kaikki ihmiset kävelevät pääosin keskeltä, eli aukion halki. Laitoin viestiin tiedon tapahtuman kellonajastakin - ajatuksella, että olisivat voineet tarkistaa turvakameroista, että mitä siellä tapahtui. Kysyin, että miten pitäisi toimia, mitä he haluavat ja voivat asian hyväksi tehdä? Vai onko työmaakypärä ainoa varma suojautumisen keino.

Kauppakeskuspäällikkö vastasi minulle näin:

Hei Henrik!

Olen erittäin pahoillani tästä Sinua säikyttäneestä tapahtumasta. Osuessaan tällainen puoliksikin juotu pullo aiheuttaa ison vahingon.

Vastaavia vahinkoja on sattunut muutaman kerran aikaisemminkin, mutta onneksi hyvin harvoin. Keskuksemme on katettu laajalla valvontakameraverkostolla ja ilkivallantekijät tietävät, että vaara jäädä kiinni on suuri. Joskus näitä tavaroita on pudonnut myös ihan vahingossa.

Ainoa tapa poistaa ongelma kokonaan, on olla rakentamatta vastaavia atriumeja. Vastaavissa paikoissa turvaverkkojen asennukset yleensä vain kannustavat ihmisiä heittämään vielä enemmän tavaraa alas. Kypärä saattaisi kannustaa heittoihin sitäkin enemmän.

Uskon, että kokemuksesi jää ainutkertaiseksi, mutta varovainen kannattaa silti olla. Turvallisin paikka kuvata on pysytellä 1. kerroksen tason alla atriumin aukon sijaan.

kauppakeskuspäällikkö
Kamppi

---

Elämässäni on toki ollut monia erilaisia läheltä piti tilanteita. Rapatessa roiskuu ja tekevälle sattuu. Valokuvaaminen on vähän niin kuin raksahommat, paitsi että kuvaaja liikkuu pääosin itselleen ennestään tuntemattomilla "työmailla" ja suurimmaksi osin ilman työmaakypärää - tuntematta paikan potentiaalisia vaaratilanteita. Ja rakennustyömailla, siinä missä esim. teollisuudessa tapahtuu välillä pienempiä ja välillä isompiakin haavereita, vaikka kuinka koittaisi olla varovainen. Haavereita sattuu väistämättä vähän väliä työaikana myös kuvaajille. Itseltäni meni reisi ja pohjeluu aikoinaan poikki, kun kuvauskohde tuli vauhdilla päälle. Olin silloin noudattanut kaikkia ohjeita. Silloin sekään ei riittänyt. Sillä kerralla minulla oli huonoa tuuria matkassa.

En pienestä säiky, joskaan turhia riskejä ei kannata ottaa. Autoillessakin käytän turvavyöitä ja talvella nastarenkaita. Tyhmä ei tartte olla. Samaa turvallisuusaspekteja on suotava yrittää huomioida kaikessa muussakin toiminnassa, ja mieluiten etukäteen - myös muiden ihmisten osalta. Viimeistään silloin, jos joku konkreettinen vaara on selkeästi olemassa - jonkun läheltä piti tilanteen jälkeen. Pitäisi herätyskellojen soida. Ring, ring.

Voihan se vain olla, että jonkun mielestä toi valokuvaaja-hörhö tuolla alhaalla näyttää aika erityisen tyhmältä. Ja saanut siksi päähänpiston harjoitella osumatarkkuuttaan sylkeä tiukemmalla tavaralla (puolitäydellä pullolla). En minä siellä patsastellut kuin hetken - lähinnä käännähdin. Entäs ne promoottorit, jotka on työn puolesta koko päivän siinä ympyrässä alttiina mille tahansa. Tai kaikki ne kymmenet tuhannet ohikulkijat, jotka päivittäin kävelee siitä alitse - edes takaisin. Siihenkin massaan mahtuu ajatustasolla monenlaista ylemmän kerroksen kaiteella notkuilevaa tyhmine päähänpistoineen.

Päähänpiston kohteelle voi sitten jälkeenpäin viisastella, että olisitte fiksuina kiertäneet ympyrän ulkoreunaan pitkin, katon alla suojassa. Oma moka kun menitte maalitauluksi. Toisaalta lohduttaako se omaisia, jos se tappava esine olisikin ihan vahingossa livennyt jonkun sormista. Ja onko niin, että valvontakamerat on vain sitä varten olemassa, että on jotain kohisevaa pikselimössöä näyttää poliisille, kun on jo liian myöhäistä. Voivat sitten arvuutella, että onko toi tummiin pukeutunut mies vs. nainen, nuori vs vanha, tapahtuma harkittu kuje vai puhdas vanhingonlaukaus.

Tämä kokemukseni jälkeen veikkaan, että jos joudun esim. työni puolesta tai muuten asioimaan Kampin kauppakeskuksessa, niin ko. turvallisuuskysymys on minulla taatusti aina ensimmäisenä mielessä.

ps. Joku fyysikko varmaan osaisi laskea että mikä iskuvoima ja nopeus on puolitäyden juomapullon massalla, jos se lipsahtaa sormista neljännen, viidennen tai kuudennen kerroksen tasanteelta alas jonkun päähän.

Siiat matkii kiimaisia koiria

2010-11-09T13:45:00.001-08:00

kuva: 35 mm f 18, 0,5 s - salama on laukaistu infrapunalähettimellä. Jos klikkaa kuvaa, niin se aukeaa isompana. Saa käsityksen kuvan teknisestä laadusta.
--------------------------------------------------------------
Joo tiedän. Kalat on tylsä aihe. Mutta kun olen aiemmassa elämässäni koulutukseltani iktyonomi, eli kalatalousneuvoja. Kalataloustiedot on kyllä pääosin jo haihtuneet tästä hyvin tuulettuvasta pääkopasta. Joskus ei vain voi olla äimistelemättä asiaa, johon aika harva kala-alan ihminenkään on päässyt tutustumaan. Arvokalakantojen lisääntyminen siis. Taimenen kutu on lähes kenelle tahansa tuttua. Taimenesta ja lohesta kaikki puhuu. Aiempi kalakirjoitus oli sitten ehkä enemmän nostagiaa. Taimenen ja lohen kudunseuranta on periaatteessa ja käytännössä aika vanha juttu, paitsi että valtaosa luonnonkantojen rippeistä on pahasti uhattuja. Taimenen kutukuvaus ei ole kovin uutta ja uniikkia. Siika on taimenta ja lohta tavanomaisempi. Siian kutu sen sijaan ei koskaan ollut minun fokuksessani. Tietääkseni siian kutu ei ole kunnolla ollut kenenkään muunkaan kiikarissa.

Kalatarkasteluni kiikariperspektiivissa on aiemmin tapahtunut liian tiukka polttoväli. Siika on aiemmin ollut minulla pikemminkin täys-tuntemattomuus. Koskaan en ole ollut seuraamassa siian kutua, joka normaalisti ajoittuu vähän taimenen kudun jälkeen. Enkä ole kuullut, että siian kutua olisi pahemmin dokumentoitu. Ahaa! Eräs kala-asiantuntija vinkkasi minulle, että kannattaisi, jos ei muuta niin kuvausmielessä perehtyä - tehdä tuttavuutta. Sanottiin, että saattaisi olla visuaalisesti kiinnostavaa ja uniikkia kuvaa. No enhän edes tiedä. Hyvästä vinkistä kävin eilen ja tänään tuossa "lähikoskella" vähän perehtymässä ja harjoittelemassa.

Eilen vesi oli vielä melko kirkasta. Siikaa alkoi hissuksiin jo olemaan. Väärä kuvaustekniikka aluksi käytössä. Kuvasin radiotriggereillä eli täysmanuaalisti, ja koko ajan toisessa kädessä fikkari. Siiat on koskessa umpipimeässä. Kontrasti ei ole, ja tarkennus on pirun vaikeata. Jos olisi toinen osoittelemassa fikkarilla, niin kuvaaminen helpottuisi merkittävästi. Monia hyviä tilanteita meni hukkaan. Sain kuitenkin pari kuvaa. Eilen käytössäni oli kaksi telinettä ja salamaa. Myöhemmin siirryin infrapunalähettimen käyttöön. Tänään vesi oli noussut ja samentunut. Käytin vain yhtä salamaa. Kuvaus vaikeutuu, vaikka varsinaiset kutemiset ovat vissiin vasta alkamassa.

Eilen matkassa olisi pitänyt olla vedenalaispussukka. Tänään se oli mukana, mutta vesi liian sameata. Kaikki ei mennyt ajoituksellisti ja teknisesti putkeen. Murphyn laki - niin tyypillistä luontokuvaamisessa toteutuvaa. Tuli kuitenkin pirun kova nälkä kalakuvausten jatkamiselle. Kuvaamiselle paremmat puitteet paranee vasta jos vedet kirkastuisi. Sitten kutukin on varmaankin ohi. Harjoitelmaksi meni tälläkin kertaa. Tai sitten aihe oli liian haastava taidoilleni - ja minulle tyypilliselle tuurilleni..

Kuvapankista em. muutamat siikakuvat löytyvät hakusanalla: kutusiika. Em. siian kutukuvaa jos venyttää, niin voipi olla että joutuupolttooväliin. Klikkaamalla kuvaa, saat sen aukeamaan isopana 1200 leveänä.

Kututaimenia ja yksi nälkäinen kuduntarkkailija

2010-10-29T14:18:00.001-07:00

Helsingin Malmilla on vissiin suomalaisittain yksi tämän hetken merkittävimpiin taimenen elvyttämisen ja purokunnostuksen mallikunnostuskohteisiin lukeutuva Longinoja. Äärimmäisen hieno hatunnosto Suomalaisen kalastusmatkailun edistämissseuralle, SKES:ille ja ent. Raputiimille (nyk. Taimentiimille), ja tietenkin osin Virtavesien hoitoyhdistykselle, siinä missä Helsingin kaupungille ja muille projektiin osallistuneille. Itse olen ollut kerran soraistuksissa mukana, lähinnä kuvaamassa. Ettei vain olisi ollut joku tilattu kuvauskeikka tms... Tiedän siis mistä kohteen löytää. Siinä minun tuntemuksena ja osallistumisena aiheeseen. Täälläkin oltiin ensisijaisesti kalamies -Vilhon toiveesta.

Käytiin meidän perheen oikean kalamiehen, eli Vilhon, 5v, kanssa siellä pari päivää sitten tekemässä ensimmäistä tuttavuutta. Nähtiin muutama kala, ja törmättiin sattumalta Salosen Juhaan sekä Aatuun. Muuten oli vielä varsin hiljaista. Kuulin puskaradion kautta eilen, että Longinojan kututaimenet olisivat nyt aktivoituneet. Tänään oltiin Vilhon kanssa illalla noin tunti (18.20-19.20) purolla ihmettelemässä. Nähtiin parissa paikassa hyvää actonia. Ja just ennen kuin meidän piti lähteä, niin yksi nälkäinen kuduntarkkailija oli tulossa morjestamaan sitä toista kutuparia. Minkki ei ollut kuullut, että taimenet on rauhoitettuja. Onneksi se tuli meidän valistuksesta ainakin tilapäisesti toisiin ajatuksiin.

Minkki tuli ylävirrasta alavirtaan. Kuva minkki on reilun metrin päässä kutukaloista, ja reilun 2 metrin päässä meistä. Vilho valaisi minkkiä fikkarilla, ja valon rämpyttelyllään sai sen vaihtamaan kurssia. Kuvaparin kuvat on siis otettu samoilta jalansijoilta noin kolmen minuutin erotuksella. Minkki läksi takaisin ylävirtaan, mistä tulikin. Vilho oli siis se suuri sankari. Kututaimenet oli koko kuvausepisodin ajan täysin tietämättömiä tästä kutsumattomasta vierailijasta - nälkäisestä kuduntarkkailijasta. Voin kuvitella, että mikä olisi ollut lopputulos, ellemme olisi sattuneet olemaan siinä juuri silloin. Ja kaikki tämä sijoittuu melkein keskelle urbaaneinta Helsinkiä. Pimeän tullen stadissa tapahtuu kaikenlaista! Taimenia on kutupuhissa tällä hetkellä ainakin puolessa tusinassa helsinkiläisessä vesistössä (lue: erillisessä vesistössä). Kookkaimmat on 3-6 kilon kokoisia. Longinoja (Vantaanjoen vesistö) on näistä vain yksi puolen tusinan vesistön kohteista. Kuinka monta stadilaista taimenpuroa, tai Vantaanjoen lisäksi muuta osittain tai kokonaan helsinkiläistä vesistöä sinä tunnet?

ps. Omasta puolestani pidän peukkuja Longinojan taimenten sekä muiden helsinkiläisten taimenpurojen puolesta. Faktahan on se, että luonnonvaraiset ja alkuperäiset rannikon taimenkannat ja niille tärkeät pienvedet on lähes poikkeuksetta hyvin uhattuja. Pääosin ne on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi. Ovat siis pitkään olleet pahasti heitteellä, koska hyvin harvat tahot oikeasti välittää ja konkreettisesti toimii niiden säilymisen puolesta. Purovesien pilaaminen ja uhanalaisten lohikalakantojen liikapyynti kun on pikemminkin maan tapa.

Talvinen puromaisema, Espoo

2010-10-26T08:20:00.000-07:00

Jotta kuvituskuvakysymys ei jäisi kuivan epävisuaaliseksi, niin ohessa talvinen purokuva arkistojeni kätköistä kaivettuna. Kuvattu tammikuussa 2010. Brobackanjoki = Espoon talvinen karapuro nr 1. Sain tämän vasta äsken säädettyä ja kuvapakkiin ladattua. Jos haluat tutkailla kuvan teknistä laatua, niin klikkaamalla kuvaa, saat sen auki isompana. Jalustalla tämäkin toki on kuvattu. Mitenkäs muuten? Toivottavasti saamme jatkossa lisää kuvauksellisia talvimaisemia.

Erilaiset idyllit myyvät. Hyvät valot ja värit. Tämän kuvan miinus on tietty synkkyys. Kuvattu päivän jo kääntyneen hämärän puolelle. Turhan myöhään ja turhan sumuisena päivänä. Minun makuun sävyt on turhan loivat. Tämä paremmaksi en saanut sitä väännettyä. Ratkaisuni myyntikategorian osalta oli RM (kertajulkaisuoikeus) ja hintaluokka 2.

En tiedä mitä muut on mieltä tämän tyyppisen kuvan potentiaalista - tai tarpeellisuudesta? Saas nähdä meneekö minnekään kaupaksi. Ensisijaisesti omaksi iloksi kuvattu. Kuvituskuvana ei ehkä sillei mikään ideaali. Ehkä liian taulumainen. Aurinkoisen kelin vastaava ruutu olisi ehdottomasti potentiaalisempi. Sellaista keliä ei viime talvena osunut ainakaan minun kohdalleni.

Canon Eos 5DII, (21 mp), iso 100, 35 mm, f 22, 1 s.

Tai tällainen metsämaisema Nuuksion kansallispuistosta samalta reissulta. Tämäkin kuva aukeaa klikatessa isompana. Hyvä tai huono kuvituskuva? Jälkimmäinen kuvattu käsivaralta. 17 mm (perspektiivejä jälkeenpäin korjattuna) iso 500, f 6.3, 1/125 s.

Pohdiskelua kuvituskuvien hinnoittelusta

2010-10-24T01:48:00.000-07:00

Alan foorumeilla on paljon pohdiskelua valokuvauksen kehityksestä, ammattivalokuvauksen alennustilasta. Siitä, että kun kameroita on vähän jokaisella, ja kuvaa tulee joka tuutista. Määrää vai laatua? Halvalla vai kalliilla? Kuinka niitä kuvakauppoja syntyy?

Kuvatoimisto Cartinassa kuvaajat saavat itse määrittää kuvan hintaluokan ja kategorian. Siksi minulle tulee paljon kyselyitä siitä, että mihin kategoriaan ja hintaan mikäkin pitäisi laittaa. Tämä kirjoituksen tarkoitus on osin antaa siihen liittyvää ajateltavaa.

RF va RM ja siinä tapauksessa mihin hintaan?

Kuva myy silloin kun haluttu aihe / hyvä kuva on sopivasti asiakkaalle tarjolla ja passeliin hintaan. Joillekin asiakkaille mikään alhaisinkaan hinta ei ole riittävän halpaa. Toisessa ääritapauksessa kuvasta ollaan helposti valmiita maksamaan nelinumeroinen summa. Se, että mikä on asiakkaan näkökulmasta käypä hinta riippuu ihan siitä mihin ja miten sitä ollaan mahdollisesti käyttämässä. Mitä laajempi näkyvämpi ja myynnin kannalta kriittisempi käyttö, sen arvokkaampi se on. Toisaalta mitä kriittisempi merkitys kuvalla on, niin sen todennäköisemmin aihe kuvautetaan vartavasten mainostoimiston kautta tyyriimmän puoleisilla mainoskuvaajilla kuvastiimeineen ja tuottajineen. Joissain tapauksissa tiukan aikatalun takia aikaa kuvauttamiselle ei ole, tai se haluttu aihe on niin harvinainen ilmiö / asia, ettei sitä noin vain kuvauteta, vaikka kuinka haluttaisiin. Tällaiset uniikit aiheet on sellaisia mitkä kuvatoimistomyynnissä olla hyvinkin arvokkaita.

Jos asiakas on ostamassa kuvaa yksittäistarpeeseen (kertajulkaisuun), ja kuitenkin unohtaa kuvan sen jälkeen, niin onko silloin kriittistä on hinta suhteessa kuvan käyttöön. RF ei anna asiakkaalle lisäarvoa. Jos asiakas tietää että RF-kuva saattaa muualla olla käytössä siellä täällä ja tuolla, niin RF saattaa olla jopa miinusta. Yleisesti ottaen uskon esim. RF-kuviin liittyen että ne asiakkaat jotka ovat hyvin RF-orientoituneita haalivat itselleen hyvää rf-kuvatarjontaa ja ovat hyvin hintaorientoituneita. Ovat myös hyvin herkästi tutustumassa mikrostokkeihin. Ne taas ovat kovaa vauhtia vetämässä mattoa normaalin RF-kuvakaupan alta. Minun nähdäkseni RF-kuville on ollut jonkinlainen buumi, joka saattaa pikemminkin olla menossa ohi. Ainakaan kuvaajan näkövinkkelistä RF ei voi olla pitkällä juoksulla kovinkaan kannattavaa. Sillä on kuitenkin tietty potentiaali, tietyt markkinat tietynlaisille yleisille, symboolisille tai poikkeuksellisen paljon kuvatuille aiheille. Silti olen sitä mieltä että joku pirun paljon kuvatun aiheen huippuotos kannattaisi kuitenkin pikemminkin laittaa RM-myyntiin. Uniikit aiheet ja muuten poikkeukselliset kuvat aina ennemminkin RM.

Jotkut pohdiskelee myös sitä, että jos vaikka laittaisivat kuvan RF-myyntiin mutta esim. 150-200 euron hintaan. Kallimmaallakin voivat mennä kaupaksi, mutta ensisijaisesti silloin jos asiakkaalla on mielessä saman kuvan käyttö esitteessä, netissä, mainoksessa yms. Jos mielessä vain yksittäiskäyttö, niin em. hinta on kallis. RM kuvana saisi reilusti halvemmalla. Jos taas aihe on runsaasti kuvattu, niin lukuisista suomalaisistakin halvemman puoleisista toimistoista helposti vastaava aihe voi löytyä rf-kuvana 50-80 euro haarukalla. Mitä tavanomaisempi aihe tai kuva on, niin sitä enemmän on tarjontaa myös muissa kuvakanavissa - ja sitä herkemmin asiakkaat vertailee hintoja. Mitä enemmän samanlaista kuvaa on eri tuuteissa tarjolla, niin sen kovemmat ovat RM kuvien paineet laskea hintoja.

Jos RF-kuville on selkeää hintakilpailua, hyvinkin rankkaa sellaista, niin toki on hinnanalennuspaineita RM-puolellakin, joskin paljon lievempinä. Mitä enemmän tulee keskenään samanlaista RM-kuvatarjontaa eri lähteistä, ja alkavat nokittamaan hintojen osalta, niin sen alhaisemmiksi hinnat painuvat. Toisaalta jos mitä suurempi osuus uudesta kuvatarjonnasta on uniikkia antaen olennaista lisäarvoa, niin voi olettaa, että kuvan keskimääräinen käypä hinta saattaisi pikemminkin olla nousussa. Aina tulee olemaan halvempia toimistoja, jotka myy enemmän määrää, ja sitten on sellaisia toimistoja jotka pyrkivät tarjoamaan uniikkia kuvia. Halvan RF-kuvan toimistot pyrkivät polkemaan hintoja, siinä missä uniikin RM kuvan toimistot pikemminkin pyrkivät nostamaan sitä.

RM kuvien osalta yksi kriittinen kysymys on, että pitääkö kuva olla ostettavissa yksinoikeudella. Kaikkein rahakkaimpien mainoskäyttöjen osalta yksinoikeus on ratkaiseva asia. Toisaalta yksinoikeudella halutaan kuvia äärimmäisen harvoin. Kuvaajan näkövinkkelistä voisi olla fiksumpi priorisoida sellaisia toimistoja, jotka välittävät RM kuvia ilman velvoitetta saada myydä kuvaa yksinoikeudella, kuten on kuvatoimitusehdot Cartinassa. Samoja RM -ruutuja saa ts. myydä myös muualla. RM -kuvien rinnakkaismyynnillä voi myös olla hintojen poljentaa edistävä vaikutus. Ainakaan niitä ei voi myydä yksinoikeudella, eikä niistä sen takia saa huippuhintoja. Mainoskampanjoihin kuvia etsivät saattavat jättää tällaiset lähteen katsomatta, ja keskittyvät yksinoikeudella kuvia välittäviin toimistoihin, tai ostavat kuvia suoraan ammattikuvajilta heidän uniikeista arkistoista. Kuvatoimisto-tarjonnan kautta kuvaajien on mahdollista myös profiloitua asiakkaiden silmissä, vaikka omia huippukuvia ei ikinä kuvatoimistoihin lataisikaan.

Jos taas kuvaa tarkastelee kysyntälähtöisesti, niin ehdottomasti vähiten tarjotaan suhteessa kysyntään on hyvätasoisille ihmiskuville modell-releasella. Kyse on siis sellaisista markkinointikäyttöön soveltuvista suomalaisista ihmiskuvista, joita on tehty varta vasten malleilla, hyvissä puitteissa ja hyvällä valaistuksella. Pääsääntöisesti suomalaiset kuvatoimistokuvaajan kuvaavat itsenäisesti ja astetta sponttaanimmin, eivätkä valitettavasti sen takia niinkään tuota sitä asiakkaiden tarvitsemaa markkinoinointikäyttöön soveltuvaa ihmiskuvaa.

Monesti tilanne voi olla sellainen, että asiakas etsii kuvaa, ilman että sillä on tarkkaa tietoa, että mihin kaikkeen ja miten sitä oltaisiin käyttämässä, ja kuva on RM myynnissä. Silloin hyvin herkästi kysyvät, että mikä voisi olla könttäsumma jos he voisivat saada sen vapailla oikeuksilla, ts RF-kuvana. Silloin kysymme kuvaajalta, että onko hänen mielestä tällainen ok, että tämä muutetaan RF-kuvaksi. Monet suostuu. Silloin kuva pitää siitä eteenpäin olla RF-myynnissä.

Myynnin kannalta on toki suotavaa osata tunnistaa kuvansa luonteen ja sen että minkälaiseen käyttöön se voisi sopia, ja kategorisoida ja hinnoitella kuva sopivasti. Osa kuvaajista ovat yksinkertaisuuden vuoksi ottaneet linjakseen laittaa kaikki kuvat esim. hintaluokkaan 2, tai rf-kuviksi johonkin tiettyyn hintaan - siis kuvasta riippumatta. Silloin kuvasta harvoin maksetaan optimaalinen hinta. Aina sitä myydään liian halvalla tai ei mene kaupaksi, koska se on hinnoiteltu kuvan käyttöä tai kuvan ainutlaatuisuuteen nähden liian kalliiksi. Mitä sopivampi hinta on, niin sen todenäköisemmin kuva menee kaupaksi. Jos alhainen hintapyyntö, niin asiakas ilahtuu ja ostaa kuvan. Jos hintapyyntö liian korkea, niin asiakas pettyy. Ja jos ei synny kauppoja, niin myös kuvaaja pettyy.

Hinta on kuitenkin usein paljon vähemmän kriittinen asia. Kaikkein kriittisintä on se, että kuva on sisällöltään hyvä ja asiakkaan kaavailemaan kuvitustarpeeseen soveltuva. Mitä paremmin kuva sopii tarpeeseen ja mitä ainutlaatuisempi se on, niin yleensä sen herkemmin asiakkaat on valmiita maksamaan enemmän.

Toivottavasti tämä antoi jotain ajatuksia kuvituskuvan myyntiin ja hinnoitteluun?

Paljonko maksaa kallion louhinta per kuutio?

2010-10-06T00:32:00.000-07:00

Puhelin pirisi. Vastaan. Mies esittelee itsensä niin epäselvästi, etten saa nimestä mitään selvää. Seuraavaksi tulee kuitenkin selkeä kysymys. Paljonko maksaa kallion louhinta per kuutio?

-Soititte varmaan väärään numeroon, tämä on kuvatoimisto.
-Eikö teidän numero ole se ja se.
-On, mutta kuvatoimistona myymme valokuvia - julkaisuoikeuksia.
-Ai tämä ei tullutkaan Eero J. Laamaselle.
-Jep, ei tullut. Ja se Eero J. Laamanen ei ole louhintafirma, vaan yksi valokuvaaja.
-Turkanen. Täytyy sitten jotenkin yrittää selvittää, että mikä louhintafirma tossa kuvassa on.
-Toivottavasti löydätte vielä jonkun louhintafirman!

Vastaavanlaisia puheluita ja sähköposteja saan harvasen päivä. Monenlaisia googlaajia päätyy päivittäin cartinan sivuille. Näkevät kuvan, löytävät yhteystiedot ja vissiin kuvittelevat tämän olevan jonkun keltaisen pörssi valkoinen versio. Onneksi kaikki eivät yritä tavoittaa minua. Osa tietenkin pettyy suuresti, kun myynnissä on vain kuva aiheesta. Kukaan ei onneksi ole yrittänyt ostaa minulta elävää karhua, naalia tai tunturipöllöä. On kysytty vaneritehtaan, roskalavan, maansiirtokoneen tms tuotannollisen hyödykkeen saatavuutta ja hintaa. Kysyjät ovat pääosin olleet vähän iäkkäämpiä miehiä.

Järjetöntä toimintaa!

2010-10-02T00:37:00.000-07:00

Syksyn aikana olen käynyt läpi muutamia potentiaalisia taimenen kutupuroja kuvausmielessä. Eilen poikkesin yhdelle kirkasvetiselle potentiaaliselle purolle. Puron puolivälissä on sen verran voimakas putous, että siitä taimen ei varmaankaan nouse. Putouksen alapuolella olin pari vuotta aiemmin havainnut taimenen, joten tiesin niitä vesistössä olevan. Putoukselta on matkaa yläpuoliselle järvelle pari kilometriä. Kävelin tämän välin rantaa pitkin ylöspäin ja ihmettelin kalojen vähyyttä. Onnistuin näkemään kolme pientä taimenta, vaikka niitä luulisi olevan alueella enemmänkin, sillä olosuhteet ovat kohdallaan. Järvelle päästyäni oli tämä näky edessä. Tuosta metalliaidasta ei mene läpi, kuin korkeintaan pienimmät kalanpoikaset. Liekö paikallinen kalastuskunta koittanut estää istuttamiaan kaloja karkaamasta alavirtaan? Tuollainen este vaatii vesilain mukaisen luvan ja tulen selvittämään löytyykö tälle rakennelmalle sellaista. Tiedossani on nimittäin toinenkin vastaavalla tavalla suljettu hieman suurempi joki tässä lähialueella.

Tuollaista laskupuron sulkemista on vaikea perustella millään tavoin, sillä siten estetään kalojen luontainen liikkuminen ja vieläpä järvessä elävien virtakutuisten kalojen pääsy lisääntymisalueilleen. Järveen ei laske vastaavaa puroa, joten tämä olisi käytännössä ainoa mahdollinen lisääntymispaikka järven virtakutuisille kaloille. Varmasti tuosta aidasta on siis myös yläpuolisen järven kalastolle enemmän haittaa kuin hyötyä, myös kalastusmielessä. Nyt purossa asuvat harvat taimenet eivät pääse vaeltamaan järvelle kasvamaan, vaan jäävät suljettuun puroon ja kääpiöittäen ja näivettäen puron kalakannan.

Katsotaanpa saadaanko asian luvallisuuteen ja mahdollisiin jatkotoimenpiteisiin selvyyttä Lapin ELY-keskukselta.

Canvastaulut keittiöön

2010-09-27T10:58:00.000-07:00

Laitanpa tämän saman tekstin poikkeuksellisesti myös tähän blogiin, kun omasta blogista tuskin moni lukee ja nuo kuvat löytyvät Cartinasta.

Pitkään oli kiinnostanut teettää canvastaulut kodin sisustukseen. Kova pähkäily mitkä on ne kuvat jotka valitsen, sopivat hyvin toisiinsa, ajatuksena oli kolmen kuvan sarja. Taulut olin ajatellut sijoittavani keittiöön ja siksi valitsin nämä ruokaan liittyvät kuvat. Siinä sitä on sitten kotona kiva katsella tauluja Lapinkaipuun iskiessä, tai oikeastaan sehän on jatkuva...

Tuo hillapakkikuva on skannattu filmikuvasta, ei kovin laadukkaalla kameralla otettu, hiukan jännitin sen laatua kuvan koko oli noin 30 x 40, aivan hyvältä se valmiina näytti. Kuva otettu Lapista Nuorttijoen reissulta v2005.

Nokipannukuva 2009 Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta ruskareissulta. Onneksi sattui olemaan hyvin varustettu laavu/kota, jossa oli tuo hieno nokipannu sopivasti kuvattavaksi.

Pakkikuva eli "liekkinainen" 2007 myös Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta. Tuon "liekkinainen" tulee aina mieleen kun kuvaa katson, ystäväni sen huomas, liekkö muut katsojat sitä huomaa?

Kuvia Cartinassa:
Nokipannu
Pakkikuvia

Sienimetsistä herkkuja

2010-09-24T11:34:00.000-07:00

Näin syys-lokakuun vaihteessa mesistä voi löytää monenlaisia syötäviä ruokasieniä. Herkkutatti-aika alkaa olemaan lopuillaan. Mustia torvisieniä löytyy sen verran kun löytyy. Joinain vuosina niitäkin voi olla hyvin runsaasti. Mustista torvisienistä tehdystä kastikkeesta ainakin itselläni tulee vesi kielelle. Söin eilen sellaista.

Suppilovahverot on monien ei-niin-kokeneiden tai kokeneempienkin sienestäjien ykkössaalis. Itse olen melkein eniten orientoitunut suppiksiin. Ne alkavat Etelä-Suomessa kohta olemaan parhaimmillaan. Vielä ovat hieman pienemmän puoleisia. Pikkusuppismattoa näkyy vähän siellä ja täällä sammal- ja kuusipitoisissa metsissä. Kyseiset kuvat on tältä päivältä (24.9.10) Sipoon Hindsbyn metsästä. Myös kantarelleja löysimme.

Sienikuvia Cartinassa:
herkkutatti
suppilovahvero
kanttarelli
mustatorvisieni

Silmät kirkkaana ja suu supussa

2010-09-09T15:17:00.001-07:00

Tämä raketti esittää varmaankin sellaista ilotulituksen SM 2010 tapahtuman keskiverto-katsojaa. Mykkänä äimistyksestä. Välillä kuului "Vauh", huokaisuja. Muuten rannassa oltiin suut supussa - hiiren hiljaa. Kaikki vain odotti ja äimisteli kun jossain poksahti.

Muita ottamiani kuvia ko tapahtumasta löytyy täältä plus seuraavalta sivulta. 36 snapshottia.

Kotipihamme lintuhavaintoja

2010-09-02T10:27:00.000-07:00

Taas kerran oli ihan viattomasti työhuonellani säätämässä kuvia, kun ikkunan edestä viuhahti. Normaalisti aiemmin pian viuhahduksen jälkeen kuuluu sellainen trampoliini-ääni kun kanalamme tarkastaja (omissa ajatuksissaan "nälkäinen verottaja") huomaa liian myöhään että kohteen välissä olikin harmillinen turvaverkko, siis kana-(haukka)verkko. Kanaverkko suojaa myös cityketulta, jotka nekin säännöllisesti viipottelevat pihallamme. Ketut eivät sentään nälissään lentele päin kanaverkkoa, niin kuin kanahaukat. Tällä kertaa haukka olikin laskeutunut turvallisesti lähitarkkailuasemiin. Normaalisti se olisi trampoliini-lennon jälkeen maassa pöllähtäneen näköisenä vissiin manailemassa jotain julkaisukelvotonta tekstiä.

Aiemmin jos tämä tarkastaja on jäänyt johonkin naapuripuuhun istumaan, mikä on toki varsin tyypillistä, niin kanat tai kukko huutaa varoitushuutoa siihen asti kunnes haukka on lähtenyt. Monesti kanat huutaa samaa huutoa, jos kissa on kulmilla. Talomme kissatkin tykkäävät samanlailla käydä katselemassa kanoja. Kissoihin kanat reagoivat, tai ovat reagoimatta, riippuu päivästä.

Tällä kertaa kanat oli kaikki siinä aivan tarkkailijan-haukan alla, siis noin 2 metriä kana-aitauksen sisäpuolella ja aivan ääneti. Vissiin oli pikkusen järkyttävää kun tuollainen tiukkakatseinen ja nälkäinen teräväkyntinen koukkonokka tulee ensi kertaa noinkin lähelle. Heti kanahaukan häivyttyä kanat on niin kuin eivät olisi petoa koskaan nähneetkään. Vaiko oliko se niille vähän niin action-nälkäisille jokin toimintatorstai-leffa.

Länsihelsinkiläisessä maatiaiskanalassamme on reilun 10 vuoden ajan elänyt reilu puolen tusinaa maatiaiskanaa. Kanamme tuottavat keskimäärin munan per kana päivässä. Säästymme kaupan munien ostamiselta, ja saamme pannareihin ja makaroonilaatikkoon hyvin onnellisesti ja vähän näemmä jännityksessäkin eläneiden kanojen munia. Kanat syövät suurimman osan ylijäämäruoista, mitä lapsemme jättävät lautaselle, tai mikä ruoanvalmistuksesta jää yli. Vissiin ainoa mistä kanat eivät pidä, on noi kanalan ulkopuoliset mulkosilmät, nälkäisine ajatuksineen ja terävine kynsineen. Kanahaukat, siinä missä kanatkin ovat vain osa tätä mielenkiintoista kokonaisuutta, missä yksi jos toinen tarkkaileen vuoroin toisiaan. Kuka enemmän, kuka vähemmän...

Naapurimme kuusissa silloin tällöin yöpyvä huuhkaja ei vissiin ole tehnyt vastaavaa tuttavuutta stadilais-maatiaiskanojemme kanssa, koska ovat saalistusaikaan sisätiloissa. Citykaneille bubit sen sijaan antavat kyytiä. Sarvipöllöt poikueineenkin vierailee pihallamme vähän väliä. Napostelevat pienjyrsijöitä. Kanahaukka on ainoa joka on ollut utelias kanojen osalta. Olisko ehkä ollut nuori tai muuten kanaloiden osalta kokematon lintu? Rengask sillä kuitenkin näytti olleen koivessa.

Nuolihaukkakin lenteli tuossa yllä joitain päiviä sitten. Silläkin on poikue, jota on nähty ja kuvattu mm. Seurasaaressa. Myös pikkulepinkäinen on kuluneen viikon aikana saalistellut pihallamme. Sen yksi kyttäyspaikka on ollut omenapuussamme. Pikkulepinkäinen saalistaa lähinnä hyönteisiä, eikä vissiin himoitse hoidokkejamme.

Kuvauskeikalla Pohjois-Savon takamailla

2010-08-29T14:07:00.000-07:00

Päädyin viime viikonloppuna Kainuun ja Pohjois-Savon rajamaille kuvauskeikalle. En viitsinyt mennä hotelliin. Alkuperäinen ajatus oli vain mennä jollekin koskelle villejä taimenia pyytämään, ja kalastuksen lomassa yöpyä jossain laavussa tai teltassa. Kalapaikan kiintiöt olikin jo aikaa sitten täynnä. Piti valitettavasti hylätä kalastusajatus. Aikakin hupeni uhkaavasti, enkä sitten keksinyt kuin katsoa kartasta kuvauspaikan lähin kansallispuisto, ja katsoa sieltä leiriytymismahdollisuudet. Ajatus oli levätä teltassa, tai vaikka autossa, jos ei muuta keksi.

Varsinaisten työasioiden jälkeen pääsin maastoon vasta pimeän tullen. Yöseikkailu taskulampin valossa. Rinkkaa en kerennyt pakata matkaan. Tavarat irtona. Ei ihan loppuun asti mietitty juttu. Kävelymatkaa leiriytymispaikall oli vajaa 2 km. Tyhjensin heijastinpussin ja laitoin teltan, makuupussin, alustan ja muut pikkusälät sinne. Pussin lenkki jalustan kärkeen kiinni ja paketti kameralaukun kanssa olkapäille. Vähän erilainen miniretkeily -varustelu.

Odotin löytäväni jonkun tasaisen alustan notskipaikan viereltä, ja hyvässä tapauksessa vähän polttopuitakin. Löytyi rupikonna - ja 2 hengen tyhjä miniautiotupa! On ne Metsähallituksessa Savossa aika vekkuleita! Yön kuutamossa kuikat ja laulujoutsenet konsertoivat aivan kämpän rannassa. Asiat ei olisi voinut paremmin olla. Paitsi, että olin sika väsynyt ja nukahdin pian uppeluksiin kuin tukki. Seuraavana päivänä heräsinkin virkeänä ja aikaisin. Kerkesin hyvin palloilemaan lähimaastossa ennen kuin päivän varsinainen kuvauskeikka alkoi. Mukava miniseikkailu minulle ennestään tuntemattomassa kansallispuistossa. Erittäin positiivinen tuttavuus!

Lapinreissu Poroenolle

2010-08-22T12:15:00.000-07:00

Tänä vuonna kesän Lapinreissu kohdistui Kilpisjärven erämaahan Poroenolle kalastelemaan ja valokuvaamaan lähes pariksi viikoksi. Täydellinen irtiotto arjesta tuntui jälleen liian lyhyeltä ajalta ja sama kaipuu jäi kuin ennenkin, päästä uudelleen nauttii luonnon rauhasta.

Tenonmuotkan hieno koski mahdollisti erilaisten koskikuvien oton. En oiken ole päässyt loppumietintään mitä mieltä ole noista pitemmän valotusajan koskikuvista, kun lyhyen ajan kuva näyttää sen todellisuuden. Toisaalta kuvana katsottuna nuo samettisen pehmeät kosket näyttää rauhallisemmilta, mutta kuohuva koski taas näyttää virran voiman... makuasioita.

Useita Lapinreissuja tehneenä tämä reissu oli yksi hienoimmista kaikin puolin, säät hienot, maisemat kauniit ja kalasaalis kiitettävä. Tällä kertaa pääsaalis oli taimen, kun taas parin vuoden takaisella reissulla Rommaenolla tuli harjusta enemmän. Reissun kruunaus oli viimeisinä päivinä saatu Lapinreissujemme ennätystaimen 68 cm. Hyvä sattuma oli, että olin juuri kalastelemassa joen toisella puolella ja kamera matkassa kun kala tarttui, saatiin reissun katsotuin videonpätkä kamerallani kuvattua (Canon 5D II).

Kasvikuvaus jäi heikommalle kun kiinnostavat tunturikasvit eivät juuri kasva joen rannalla ja tunturilla kävely jäi vähälle tällä kertaa. Hillat olivat juuri kypsymässä siellä, kun taas kuvan kypsä hilla tuli kuvattua etelä-Lapissa.

Onneksi ruskareissu vielä edessä hiukan paikkaamaan Lapinkaipuuta.

Lisää Cartinan Lapinmaisemakuvia löytyy täältä ja Lapin jokikuvia täältä.

Lepakkoja kuvaamassa

2010-08-16T23:43:00.000-07:00

Jokunen vuosi takaperin kävin parina yönä kuvaamassa lepakoita kotipaikan läheisellä joella. Kuvaaminen oli melko haastellista, mutta toisaalta myös mielenkiintoista. Lepakot on myös sellainen aihe, mitä ei ole kovin paljoa kuvattu. Paras aika lepakoiden kuvaamiseen on yleensä alkuyöstä, kun hyönteiset lentävät aktiivisesti. Aamua kohden hyönteisten määrä vähenee ja samalla myös niitä syövät lepakot palaavat leposijoille.

Pimeä ja suhteellisen kova lentovauhti tekevät lepakkokuvaamisesta haastavaa. Oma tekniikkani on ollu laittaa kamera ja salama jalustalle. Salaman olen säätänyt manuaalisesti suht pienelle teholle ja kamerasta suuren ISO herkkyyden, jotta välähdys olisi riittävän nopea pysäyttämään lepakon liikkeen. Tarkennuksen olen tehnyt myös manuaalisesti kiinteälle etäisyydelle, jolla olen arvellut lepakon lentoreitin kulkevan.

Viime viikonloppuna kävin taas pitkästä aikaa joen törmällä lepakoita kuvaamassa. Kohtuullisesti lepakoita olikin lennossa, ja jonkun menettelevän ruudun sain tallennettua. Lepakkokuvaaminen on jäänyt itseltäni aika vähiin, sillä nykyisellä asuinpaikallani Rovaniemellä niitä ei kovin paljoa tapaa, toisin kuin eteläisemmässä Suomessa.

Linkki kuvatoimisto Cartinan lepakkokuvatarjontaan

Moottorikelkan muinaismuoto

2010-08-10T02:48:00.000-07:00

Kesäinen "ulkomaanmatkani" suuntautui tällä kertaa Savukosken Nuorttijoelle, jossa harrastin patikoimista, kalastusta ja valokuvausta. Kuvaaminen ja kalastaminen löivät toisiaan korville, sillä kumpaankin olisi pitänyt keskittyä erikseen. Kuvaaminen päivisin ja kalastaminen öisin ovat rankka yhdistelmä. Niinpä Nuorttijoen komeiden maisemien tallentaminen jäi toiseen ajankohtaan.

Tulppion leirintäalueen reunassa on mielenkiintoinen kohde, jota kannattaa käydä katsomassa. Kemi-yhtiön Nuorttin konesavotan veturi vuosilta 1913-1916 on hämmästyttävä vekotin. Se panee ajattelemaan, kuinka vähän silloiset ihmiset pelkäsivät työtä, kun he siirsivät kuudentoista tonnin painoisen koneen Rovaniemeltä Savukosken Lattunaan. Sitä ennen veturi täytyi tietenkin laivata Yhdysvaltain Wiconsinista Suomeen.

Eikä tuollaisella laitteella voinut ajaa umpihangessa niin kuin nykyisillä moottorikelkoilla. Sille oli tehtävä tie erämaahan. Lattunan ja Ainijärven välille rakennettiinkin veturiura tasoittamalla harjanteet, silloittamalla painanteet ja jäädyttämällä pehmeiköt. Sen lisäksi veturi oli pidettävä jatkuvasti lämpimänä, rasvattuna ja huollettuna. Keskitalven pakkanenhan olisi hyydyttänyt masiinan toimintakyvyttömäksi.

Koska veturin telat ovat lyhyet, laitetta kannatteleva pinta on hyvin pieni. Toisaalta veturi on korkea, mutta sen raideväli on kapea. Kiikkerä ja uppoamisherkkä laite siis. Kaikesta kömpelyydestään huolimatta se kiskoi toimintavuosinaan menestyksellisesti jopa yhdeksän paria tukkirekiä kerrallaan Lattunan lanssiin.

Tekniikasta kiinnostunut huomaa veturissa nerokkaita yksityiskohtia, esimerkiksi telan mukana pyörivän rullalaakeriston, joka vähentää kitkaa. Myös voimansiirtolaitteisto poikkeaa mielenkiintoisella tavalla kiskoilla kulkevan höyryveturin vastaavista osista.

Nuorttin konesavotassa oli kaksi tällaista veturia. Toinen niistä on nykyään Lapin metsämuseossa Rovaniemellä. Lisää kuvia aiheesta linkissä:

http://cartinafinland.fi/kuvapankki/fi/search/samperin+veturi.html

Salamointi - ja harjoitelma salamakuvaamiseen

2010-08-08T14:29:00.000-07:00

Viime kesänä ajattelin, että josko salamat joskus osuisi kohdalleni. Ne ovat näyttäviä. Haluaisin kuvata niitä. Viime kesänä oli se yksi salamayö. Myöhästyin siitä aivan pikkusen. En saanut mitään. Tämä kesän ensimmäisen nukuin. Heräsin aamulla 03.00, kun paras ryske oli jo menossa ohi.

Nytkin kun tuli pikkusen yllättäin, hääkuvien säätäminen oli pahasti kesken, enkä ollut tätä salamakuvaamista vielä kerennyt suunnittelemaan. Jonkun ennusteen perusteella odotin homman alkavan 2 tuntia myöhemmin kuin miten se nyt saapui. Tein toisen pahan virheen. Parhaat hetket vietin autossa haskellen paikkaa sopivaa kuvauspaikka. Reilu puoli tuntia haaskautui turhaan. Meni todennäköisesti satoja salamaniskuja ohi suun. Toisaalta onhan se elämys kun ajaa autolla myrskyn läpi, kun ei näe mitään, ja mistä tahansa voi koska tahansa kaatu esim. puu eteeni.

Oikeammin olisi heti pitänyt mennä lastenhuoneen ikkunasta kuvaamaan, ja jättää turhat autoseikkailut sikseen. Salamointi on parhaimmillaan myrskyrintaman etureunassa, eli pian sateen alkamisen jälkeen. Salamakuvaamisen osalta valmis suunnitelma on hyvä olla olemassa. Ei merta edemmäs kalaan, eikä myöhässä. Loppusauhuista sain kennolle yhden ruudun. Sinä aikana kun myöhemmin istuin ikkunalla, niin välähti vain pari kertaa, ja tässä niistä toinen. Nälkä kasvaa syödessä. Lisää sähköä ilmaan ja lisää salamakuvia. Kiitos. Ensi kerralla pistän takuulla paremmaksi.

Pähkäilin itsekseni aiemmin, että miten noita pitäisi kuvata. Jotta salama tulisi selkeästi esiin, niin olisi suotavaa että muuta vallitsevaa valoa olisi mahdollisimman vähän, ja valotusaika kuitenkin suhteellisen lyhyeksi. Toisaalta jos on liian lyhyet, niin suljinta joutuu rouskuttamaan yhtenään. Itse otin jotain tyyliin 1-2 sekunnin valotuksella, asa 320-800 ja aukko 5.6-8. Kamera jalustalla. Omaan Eos 5DII:sen aisapariksi laitoin 16-35-millisen - laajakulma tappissa, ts. 16 mm. Jääpähän vähän rajausvaraa. Kunhan saa kameran niin, ettei etulinssin edessä oleva suodin kastu.

Optiikan fokus tietenkin manuaalilla ja äärettömään laitettuna. Laukaisu lankalaukaisijalla. Vaihtoehtoisesti voisi laittaa vitkallakin, tai ajastettavalla lankalaukaisijalla esim. laukeamaan 3 sekunnin välein 99 kertaa putkeen. Silloin ajastin pitäisi vain muistaa käynnistää noin 5 minuutin välein. Jos käyttää ajastimella varustettu lankalaukaisijaa, voi keskittyä itsekin salamoiden ihasteluun, eikä lankalaukaisijan jatkuvaan paineluun. Kunnon ukonilma on näyttävää spektaakkelia seurattavaksi. Suosittelen.

Normaalisti olen kuvatoimistokuvaajillemme sanonut, että mustavalkoiset eivät myy ollenkaan. Tämä aihe voisi periaatteessa olla sellainen, mikä tekee tuon kysymyksen osalta poikkeuksen. Mieluiten toki näkisin että salamakuvissakin olisi mahdollisimman luonnolliset värit, mieluiten nätin maisemankin kera. Jos kaupungissa valottaa vallitsevaa valoa liikaa, niin valosaaste värjää pilviä yms. Tulee turhan villin värisiä kuvia. Liian nopeilla valotusajoilla kuvassa näkyy vain salama. Monet haluaisi kuvaa jotain muutakin. Mieluiten kuvaisinkin ko. taivaan ilotulitusta jossain mahdollisimman kaukana kaupungin valosaasteesta, jossain kivassa maisemassa - en kotona. Näin kuitenkin tällä kertaa.

Triljoona pientä asiaa hääkuvauksessa huomioitavaksi

2010-08-02T01:21:00.000-07:00

Ohessa vain muutamia seikkoja niistä lukemattomista, joilla hääkuvauksen saa onnistumaan. Kaikki riippuu kuitenkin olosuhteista, jotka voivat olla hyvin erilaiset. Ratkaisut sitten sen mukaan.

1. Ennakkosuunnittelu

Missä ja miten potretit? Millä kameralla ja kakkosrungolla, optiikalla ja salamaratkaisuilla kuvaat? Tekniset haasteensa on osin siinä, että miten keskipäivän kovimman auringon alla saa potretoinnin onnistumaan. Oma haasteensa on tallentaa tunnelma jos juhlatila tai kirkko on kovin pimeä. Salama huonosti käytettynä voi olla aika tehokas tunnelman latistaja.

On myös huomioitava sää. Minkälaista on luvattu? Vaatteet ja varusteet vähän sen mukaan. Hääkuvaajankaan ei kannata kastella vaatteitaan tai välineitään. Sää saattaa eniten vaikuttaa siihen jos hääpotretit on suunniteltu otettavan miljöössä, niin kuin trendiin kuuluu. Jos kuvaataan vihkistä valssiin tai vastaavan vähän pidemmän ajan, että myös kuvaajalle löytyy ruokaa. Muussa tapauksessa jaksaminen voi olla niin ja näin. Hääkuvaaja liikkuu aktiivisesti suhteellisen painavilla välineillä, jopa yli 12 h putkeen. Se on fyysisestikin suhteellisen kuluttavaa. Erityisen kuumina päivinä kannattaa huolehtia nestetankkauksesta, ts juoda paljon vettä. Tumma puku, mikä miespuoleisillä hääkuvaajilla on melkein vakiona, on työasuksi lämpimämmästä päästä.

Jos päivästä on jonkinlainen ohjelma / aikataulutus, niin sellainen olisi kuvaajan hyvä saada. Mielummin etukäteen. Jos kirkko ei ole ennalta tuttu, niin etukäteen tutustuminen voi olla fiksua. Siten saa käsityksen siitä, että miten siellä voi liikkua. Papilta kannattaa etukäteen varmistaa kuvaamiseen liittyvät yhteiset pelisäännöt. Pappien näkemyksissä voi olla suuriakin eroja. Jos et ole rutinoitunut ammattihääkuvaaja, niin huolehdi siitä että hääpari tiedostaa tämän, eikä odota liikoja. Monesti hääpareillä voi olla hyvinkin suuria ja spesifejä odotuksia häiden ja hääkuvien suhteen. Erityistoiveet on hyvin olennaista käydä etukäteen läpi. Häätkin voi kuvata käytännössä hyvin monella eri tavalla. Jos häiden valokuvaus ei ole hääparille mikään erityinen prioriteetti, tai jopa sellainen asia mitä eivät olleet häihin miettineet. Silloin on varmaan pelkästään positiivista jos siellä joku kuvaajanalku vähän harjoittelee. Yleisesti ottaen olen toki sitä mieltä, että häiden kuvaamista varten harjoittelu ja rutiinit kannattaisi opetella muissa tapahtumissa, ei niin kriittisten asioiden kuvaamisella. Häissä palkatun kuvaajan työskentelyä seurataan aina enemmän tai vähemmän. Ellei muuten, niin uteliaisuudesta. Monia vieraita kiinnostaa nähdä että kuinka pro toimii.

Ennen kuin sovit kuvauksesta hääparin kanssa on enemmän kuin suotavaa että hääpari pääsee tutustumaan aiemmin ottamiisi kuviin, jotta tietää mitä todennäköisesti voivat odottaa. On olennaista että hääpari tietää mitä voivat odottaa, ja miten heidän oma tekeminen voi vaikuttaa onnistuneen kuvauksen toteutumiseen. Hääpari on kaikin puolin ehdottomasti avainasemassa hääkuvauksessa, vaikkakin joskus sanovat, etteivät ole fotogeenisiä, ja että kuvauksessa voi enemmän keskittyä vieraisiin, yleistunnelmaan tai koristeellisiin yksityiskohtiin.

Potretoinnin osalta yhdet tykkäävät kapeasta terävyysalueesta ja pehmeän suttuisesta, eli blurraavasta taustasta. Toiset inhoavat sitä ja haluavat koko kuva-alan olevan veitsenterävää. Sitten on ne, jotka haluavat kaiken mustavalkoisena. On hyvin olennaista tiedostaa mitkä kuvattavien erikoistoiveet on kuvaamisen tai kuvankäsittelyn suhteen. Toinen vaihtoehto on että kuvaaja kehittää itselleen oman persoonallisen tyylin, ja noudattaa sitä orjallisesti ja asiakkaan erikoistoiveista huolimatta. Toiset kuvaajat mukautuu sitäkin paremmin erityistoiveisiin.

2. Valmistelu

Akut ladattu, riittävästi akkuja ja muistikortteja mukaan. Jos uhkarohkeasti vain yhdellä salamalla liikkeellä, niin sellaisellekin kannattaisi olla varakappale. Kaikkeen tekniikkaan liittyy rikkoutumisen vaara - auto mukaanluettuna. Myös muistikortit voivat kuvaamisen jälkeen alkaa kanittamaan. Käytä laadukkaita merkkejä ja malleja. Ostohetkellä halvimmat ratkaisut voivat ajan mittään käydä kalliiksi, tai koitua kohtaloksi. Ainakin itse pyrin pitämään varamuistikorttia ja vara-akkua jos vaikka sattuisi muuten loppumaan juuri johonkin kriittiseen kohtaan. Jotta jaksaa kuvata, niin ennen keikalle lähtöä kannattaa syödä kunnolla. Monestihan tilanne on joka tapauksessa sellainen että päivä on pitkä eikä ruokailu ala ihan heti, edes vieraille.

3. Toteutus

Jos kuvaaminen alkaa kirkkotoimituksesta, niin kirkolla kannattaa olla 0,5 tuntia ennen. Silloin kerkiää vielä katsomaan omat kameravehkeet ja asetukset läpi ennen kuin ensimmäinen asianomainen saapuu paikalle. Normaalisti ainakin itse seurailen jonkin aikaa sulhasta ja hänen viimeisiä valmisteluja, odottamisia ja jännittämistä.

Jos juhlapaikalla tila on ahdas, niin superlaajakulmasta voi olla iloa. Jos tila on avara, niin pidempi tele voi olla se ykkösjuttu. Jos pimeä, niin tavitaan ehkä valovoimaisia kiinteitä laseja ja korkeammillakin herkkyyksillä mahdollisimman vähän kohiseva runko. Jos tarvitset salamaa, niin mieti tarkkaan missä ja miten sitä käytät. Aktiivinen salamankäyttö ei ole kaikkien mieleen, eikä ehkä anna sellaista tunnelmaa minkälaisena vieraat juhlissa koki. Yksipuolinen kamera/optiikka-repertuaari tekee ainakin omasta mielestäni yksipuolisia kuvia. Yleensä kuvaamisen riesa on siinä että kaiken varalta hääkuvaaja tarvitsee turhan paljon rompetta = raahattavaa. Diffuusiokankaista ja heijastimista lähtien. Sitä kun harvoin tietää etukäteen kovin tarkalleen että minkälaisiksi kuvasuolosuhteet muuttuvat.

Jos kuvataan ulkona kovassa auringon paisteessa vähänkin sivu tai vastavaloon, niin kannattaa käyttää salamaa. Kova keli vaatii salamalta suuria tehoja, ja latautumisajat on sen takia usein aika pitkiä. Joitain tilanteita menee sen takia väkisin helposti ohi. Latautumisajan voi puolittaa käyttämällä ulkoista akkua, eikä hyviä tilanteita mene sen takia niin paljon ohi.

Kuvauksen kannalta kiinnostavia tilanteita on aina kuitenkin vain rajallinen määrä. Kuvaaja voi kuitenkin olla aina vain yhdessä paikassa yhdellä kertaa. Pitää koittaa ennakoida, että missä ryhmässä ja paikassa tapahtuu sellaista mikä voisi olla kuvattavissa. Hyvät tilanteet on silmänräpäyksessä ohi. Yksi tavoite kuvaamisessa on tietekin se, ettei ota vain yksittäisiä kivoja, hienoja tai jänniä kuvia, vaan että kuvat se tarina minkä kuvasarja kertoo. Hääparilla voi olla etukäteen mietittynä jotain erityisiä tapoja miten aikovat kuvia käyttää. Tällainenkin voi olla seikka mikä kuvatessa olisi syytä etukäteen tiedostaa. Yksi nouseva trendi on se, että kuvista kootaa kirja. Kuvat eivät siis automaattisesti päädy 10*15-printeiksi. Ne saatetaan taittaa hyvinkin isokokoisina ja näyttävasti suoraan kuvakirjaksi.

Muista kuvata iloisena ja pirteänä hikisestä paidasta ja kovasta janosta ja ehkä nälästäkin huolimatta. Kannattaa myös olla pukeutunut ikäänkuin olisi vieraana. Yleensä kuvaajan kannattaa pyrkiä syömään enemmän tai vähemmän samoihin aikoihin kun vieraatkin, koska silloin todennäköisesti on vähiten kuvattavia tapahtumia, paitsi jos ruokailun keskellä on puheita. Selvitä puheiden ajankohta etukäteen. Ja jos ohjelmaan kuuluu morasiammen, sulhasen, boolikulhon tms. ryöstö, niin kuvaajan olisi hyvä tietää siitä etukäteen. Bestamanin kannattaisi varoittaa, tai siltä voi kysyä. Muussa tapauksessa kuvaaja saattaa olla yhtä yllättynyt kuin vieraat. Jos kuvaaja on kriittisellä hetkellä huoneen väärässä päässä kuvaamassa muuta asiaa, niin tilanne voi olla ohi ilman yhtään kunnollista kuvaa.

Kannattaa myös miettiä minne jättää tavaransa, heijastimensa ja mahdolliset muut apuvälineet. Ettei esim kameralaukku jää jonnekin missä joku kompastuu siihen tms.. Tyhjistä ja täyteen kuvatuista muistikorteista kannattaa pitää erityisen hyvin huolta. Ja kun lähdet juhlapaikalta, niin kerää tavarasi talteen. Helposti jotain pikkusälää voi jäädä.

4. Projektin loppuunsaattaminen ja laskutus

Etekin jos olet tehnyt kuvauksen ammattilaisena, niin osa asiakkaista saattaa odottaa kuvia äärimmäisen lyhyellä kärsivällisyydellä, vaikka ehkä juuri ammattilainen haluaisi viimeistellä kuvansa huolella ennen niiden luovutusta. Missään nimessä itse en kuvaisi suoraan jpg:lle. Aina raakamuodossa ja konvertoinnissa tehdään suurimmat korjaukset, loput photoshopissa. On niitäkin jotka kuvaa suoraan jpg:lle ja luovuttaa kuvat hääparille sellaisenaan. Lienevät enemmän serkkupoika-kategoriassa. Kuvien työstämiseen menee helposti 2 kertaa enemmän aikaa kuin itse kuvaamiseen. Jälkityöstäminen on helposti 2-3 työpäivän juttu. Ei mikään pikkuhomma. Ja sen takia omasta mielestäni vähänkään ammattilaisten liksat koko illan kuvauksesta on 1000 euroa ja ylöspäin. Alle 1000 euron kuvaukset menee enemmän tai vähemmän harrastelun / harjoittelun piikkiin - eivät lyö leiville. Sovi kuvauksen hinnat aina ehdottomasti etukäteen, ja niin ettei väärinkäsityksillä jää sijaa. On kummankin osapuolen kannalta hyvä jos asioista on sovittu selkeästi ja hyvässä yhteisymmärryksessä, ja että asiakas saa laskun vasta sen jälkeen kun on hyväksynyt kuvat, ja että ne vastaavat tai ylittävät asiakkaan odotukset.

5. Onnistuneen kuvauksen hyviä tunnusmerkkejä

Tyytyväiset asiakkaat ja hyvä palaute saattaa osin olla kohteliaisuutta, tai sitä että hääpari on niin onnellaisia. Hinta-laatutietoisemmat asiakkaat suhteuttavat palautteen kuvauspalvelusta maksettuun hintaan. Mitä korkeampi hinta sen korkeammat odotukset, ja päinvastoin. Ja jos kuvaaja haluaa kuvata mahdollisimman rennosti, ilman odotuksia, niin toisin päin. Jotkut hääsaralla alottelevat ovat kuulemma tehneet ilmaisia keikkoja saadakseen itselleen mallikuvia. Yksi keino sekin. Hyvät valot, puitteet ja kivoja tilanteita. Saattaa tapahtumarikkaalla ohjelmalla, ja iloisilla ihmisillä ja kauniissa säässä olla aloitteliankin helposti hyvin kuvattavissa. Loppu voi olla sattumaa, eli kiinni hyvästä tuurista.

Ei pelkästään yksittäisiä hyviä kuvia, vaan paljon kivoja kuvia ja sen kun puristaa tarinaksi ja tiivistää, niin että mummotkin jaksavat ihastella sarjan loppuun asti. Hyvän visuaalisen tarinankerronnan lisäksi yleensä toivotaan nättejä potretteja. Joillain itse tapahtumakuvaus-fotot saattavat jäädä kansioon, eikä niitä katsella. Osa sanoo, että päivän kuvista vain yksi on todella tärkeä, ja se on virallinen potretti jota pidetään hyllyssä näkyvillä vuosikymmenet. Ammattilaisten ei normaalisti tarvitse miettiä että onnistuiko, vaiko ei. Ammattilaiset erottuu harrastajista kuvausvarmuudella, ja sillä että teknisesti vaikeammissakin olosuhteissa saavat keskimäärin varsin hyvää jälkeä aikaiseksi. Toki ammattilaisen otokset on hyvissäkin olosuhteissa keskimäärin reilusti parempia kuin ei-ammattilaisten otokset. Keskimäärin. Toki ammattilaisetkin josku mokaa, tai ei ole ihan-niin-tydellisiä. Toki ammattilaisuus ja kuvausvarmuus maksaa. Serkkupojan kuvaus ei varmaakaan maksa, mutta sen otosten onnistuminen on sitten sitäkin suurempi jännityksen aihe. Yleensä hyvää ei saa halvalla. Ja vaikka ammattilaisen kuvia kuinka kehutaan, niin hän itse tietää yleensä lukemattomia asioita joita olisi siltä päivältä voinut kuvata paremmin. Näissä hommissa kukaan eikä koskaan ole täydellinen.

ps. Cartinalla on kuitenkin parkissa domain "haakuva.info". Jos hääkuvausta tekeviä cartinalaisia keikkakuvaajia löytyisi riittävästi, niin voishan sitä aika helpolla ja suhteellisen pienellä vaivalla koota sivut jossa opastettaisiin hääkuvaukseen, annettaisiin vinkkejä ja esiteltäisiin ammattilaisia. Hääpareillekin tällaisesta infosta voisi myös olla jotain iloa. Ja ammattilaisille tai puoliammattilaisille, joilla hääkuvauskokemusta ei ole, niin voidaan varsin pienellä vaivalla järjestää perehdytys hääkuvauksen haastavaan maailmaan.

Valaisevien yöpilvien aika

2010-07-28T01:18:00.000-07:00

Eilen illalla nukkumaan mentäessä (siis tänään aamulla klo 02.00) huomasin että taivalla olisi valaisevia yöpilviä. Tällä kerralla pilvet oli aavistuksen hajallaan ja alaosaltaan jotain kumman utupilveä. En ottanut kuvaa. Menin nukkumaan. Ko. kuva on viime vuodelta. Nyt uutiset sanoo, että ainakin Etelä-Suomeen on myös tulossa Venäjän metsäpaloje savupilviä. Saattavat myös vähän sotkea kuvioita - tai sitten ei.

Jos lähiviikkoina tulee vähäpilvisiä öitä, niin nämä yöpilvet voisivat hyvinkin olla yksi hyvä kuvausaihe. Jos saan valvottua ja kuvattua, niin päivitän tämän kuvan pois.

Tunti pari auringonlaskun jälkeen niiden hehku alkaa pohjoistaivaalla voimistumaan. Kovinkaan pohjoisessa (ts. valoisassa yössä) näitä ei taida kunnolla nähdä, eikä tietenkään pilvisellä säällä. Yöiden pimetessä ja pilvettömällä taivaalla loimuavat sitäkin nätimmin. Joku passeli maisema tai esim. avonainen vesistö voisi somistamaa kuvan etualaa. Tyynen järvenpinta voisi nätisti heijastaa tämän yöllisen valoilmiön. Tämä on yksi mahdollinen / vaihtoehtoinen kuvauskohde jalustaa käyttäville yökukkujille.

Hyvä haukka- ja pöllövuosi

2010-07-13T06:22:00.000-07:00

Kuluva vuosi on hyvä haukka- ja pöllövuosi. Monissa vanhoissa pesissä on poikue, ja monta uutta pesää on löytynyt. Poikaset ovat pulleita ja virkeitä. Menestys johtuu runsaasta myyräkannasta. Tänä kesänä näin huuhkajankin, mikä oli ensimmäinen havaintoni kyseisestä linnusta Sallassa. Valitettavasti tilanne meni niin nopeasti ohi, etten ehtinyt kuvata sitä.

Maakotkilla sen sijaan menee heikosti, vaikka niillä on kyllin syötävää. Ehkä metsien käsittely on muuttanut niiden pesimisympäristöjä. Tai ehkä ne ovat häiriintyneet moottorikelkoista ja muista ihmisten menopeleistä. Tai sitten ne maakotkaparit, jotka ovat ruukanneet pesiä Sallassa, ovat ikääntyneet.

Luonnossa on paljon syitä ja seurauksia, jotka avautuvat ainoastaan tarkkailemalla ja muistiinpanoja tekemällä. Hyvää kotkavuotta odotellessa olen hyvilläni tästä haukka- ja pöllövuodestakin.

http://anttifox.1g.fi/kuvat/kesä/eläimiä/linnut/hiirihaukan_pojat.mpg

Erilainen valokuva

2010-07-07T14:43:00.000-07:00

...ihan vain jotta kaikki kuvat eivät olisi sen vanhan hillityn dokumentaarisen toistoa. Klikkaamalla kuva aukeaa isompana. Hyvä kuvituskuva voi myös olla aivan toisenlaista.

Ollaan joidenkin kolleegojen kanssa pohdiskeltu sitä, että mistä sen inspiraation oikein löytää, kuinka tai mikä saa sen oma kuvaamisen kehittymään. Pitääkö kuvaajalla olla joku tietty helposti tunnistettava tyyli. Mikä on kuvan funktio? Pitääkö kuvaajan (tai kuvan) olla oikeaoppinen ja mahtua johonkin muottiin? Ei kai?

Perhonen?

Salamalla vai ilman?

2010-07-05T13:42:00.000-07:00

Näin kesällä, kun auriko helposti porottaa niin pirusti, monen kameran automatiikka sanoo ettei salamaa tarvitse, ja sitä salamaa ei myös käytetä.

Silloin kun kuvauspaikassa on niukasti valoa, niin suurilta osin porskutan ilman salamaa, valovoimaisilla kiinteillä laseilla, paikoissa missä muut tyypillisesti kuvaa salamalla. Ja vastaavasti kun valoa on paljon, ja valtaosa muista kuvaajista kuvaa ilman, niin minulla on melkein poikkeuksetta salama päällä. Ja nyt kun puhun muista kuvaajista, niin tarkoitan tapahtumissa olleita harrastuskuvaajia ja aloittelijoita. Niukassa valossa salama, ja etenkin suorasala suorastaan tappaa tunnelman. Mutta kovassa keskipäivän valossa otetun kuvan osalta salama pikemminkin herättää kuvan henkiin. Kovassa vallitsevassa valossa käytettynä salama pikeminkin tasapainottaa kuvaa, ja antaa pääkohteelle luonnetta.

Jos kuvan ainoa valonlähde on kova ja tulee ylhäältä, niin kuvattavan silmäkuopat jää helposti mustiksi. Ja jos kuvataan vallan vasten kovaa valonlähdettä, niin pääkohdekin jää helposti kauttaaltaan hyvin tummaksi, varsinkin jos valotetaan keskiarvojen mukaan, niin kun kameran normaalisti tekeekin. Muutenhan tausta palaisi pahasti puhki. Ja kaikki tämä kirjoittaminen oli pohjustusta sille, että aurinkoisella ilmalla kannattaa suosia salaman käyttöä.

Ja mitä tulee salaman käytön tekniikkaan, niin ainakin omassa käytössä salama on äärimmäisen harvoin kiinni kamerassa. Normaalisti se on vasemmassa kädessä. Ja etenkin sisätiloissa kuvatessa se sojottaa milloin mihinkin suuntaan, kun haen sopivaa heijastuspintaa, mikä toivoisin pehmentävän tai värjäävän valoa nätisti. Jos vallitseva valo on tavalla tai toisella hankala, ja kuva pitää ottaa, niin suosittelen paahtavasti salaman käyttöä! Jokainen toki päättää ihan itse, että kuinka kuvansa ottaa - salamalla vai ilman. Salaman käyttö voi joskus antaa hyvinkin valaisevan kokemuksen.

ps. Liika luottamus kameran automatiikkaa on pahasta. Jos haluaa oppia kuvaamaan, niin pitää tietää milloin kuvaajan on hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi syytä tehdä omia valotuksellisia tai valastuksellisia säätöjä.

Valokuvaus ei ole helppo laji

2010-07-05T00:06:00.000-07:00

Kirjoittamisen ammattilaisena tiedän, etten voi koskaan sanoa tuotoksistani: "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin." Kun palaan jonkun ajan kuluttua tekstieni pariin, huomaan niissä paljon kielellisiä ja tyylillisiä seikkoja, jotka pitää korjata tai muuttaa. Siksi kirjoitan mieluummin sata sanaa ymmärryksellä kuin tuhat sanaa tunteella.

Sama pätee valokuvausharrastukseeni. Nykyiset monitorit, skannerit ja kuvankäsittelyohjelmat mahdollistavat kuvien tarkastelun sellaisiin yksityiskohtiin saakka, jotka eivät ennen vanhaan tulleet esille. Kun diakuvaa katsoi luupin avulla, kuva näytti hienolta. Nyt kun saman kuvan asettaa skanneriin ja digitoi sen näyttöruudulle, kaikki puutteet tulevat esiin.

Tekninen kehitys on vaikuttanut kuvaamiseeni siten, että olen alkanut käyttää jalustaa entistä enemmän. Toisaalta olen satsannut entistä valovoimaisempiin ja teräväpiirtoisempiin objektiiveihin. Kolmanneksi olen alkanut suunnitella kuvani entistä huolellisemmin.

Viimeksi mainittu seikka tarkoittaa, että olen merkinnyt muistiin aikoja, paikkoja ja olosuhteita, joissa ne asiat, joita haluan kuvata, tulevat parhaiten esiin. Palaan samoille paikoille, joissa olen jo kuvannut, saadakseni esille sen, mikä aikaisemmilla kerroilla tallentui mieleeni mutta ei kamerani filmille tai kennolle.

Koska toimin näin, kuvieni kokonaismäärä on vähäinen. En olisi kovin tuottelias ammattikuvaajanakaan. Mutta valokuvaus on sanan mukaisesti valon avulla kuvaamista. Pidän onnistuneimpina kuvinani sellaisia otoksia, joissa on valon ja varjon leikkiä. Tekninen hienous on kuin piste iin päällä: pieni mutta tarpeellinen lisä.

Valokuvauksen taiteellisen ja teknisen puolen oppimiseen ei ole oikotietä. Minkä tein, voin tehdä nykyajan välineillä paremmin kuin ennen.

http://www.anttifox.1g.fi/kuvat/kesä/eläimiä/linnut/koskikara_kivella_pal.mpg

Oravankolon kämppä Nuuksion kansallispuistossa

2010-07-03T15:59:00.000-07:00

Olimme perheen kanssa pari päivää Nuuksion Ruuhilammen pohjoispäässä sijaitsevan Oravankolon kämppällä. Ohjelmassa saunomista, soutelua lammella ja yleistä tunnustelua siitä, että mitä mieltä lapset on tällaisesta erähenkisen leppoisasta lomailusta ja hyttysistä. Hyvin viihtyivät ja tykkäsivät etenkin uimisesta ja kalastelusta. Hyttyset tykkäsivät meistä, ja niitä oli käsittämättömän paljon. Hyttyskarkoitteet toimi kuitekin harvinaisen hyvin.

Sauna oli oikein mukava. Kuikka kalasteli lammella. Mekin yritimme, siis tavoitella eväkkitä. Kalat olivat ainakin tällä kertaa totaalisesti fiksumpia.

Reissun snapshoteista 25 ruutua latasin kuvapankkiin. Tähän malliksi muutama pystyversio aiheista jotka tulkitsin yleisemminkin myyntipotentiaalisiksi, eikä pelkästään Nuuksio-aiheisissa yhteyksissä.

Tämä oli siis ensisijaisesti perheloma-reissu. Ja kun lähimmältä parkkipaikalta piti raahata juomavedet ja tavarat. Kamerasysteemit oli hieman riisutut. 16-35, 24-70 ja 70-200:nen, salama plus jalusta. Kuikan lähtökiidosta sain toki kivan kuvan, mutta kun olisi pikemminkin tarvinnut olla vähintään 500 millinen ja mieluiten joku nopea kroppirunko, jotta kuvasta olisi tullut kunnollinen. Sellaisia en tosin edes omista. Minun kuvassa kuikka näky liian pikkuruisena ollakseen kiinnostava. Siitä ei tullut käyttökuvaa. Lähinnä muistokuva itselleni.

Muutenkin kuvaus oli suuripiirteistä ja toissijaista, koska faktahan on se, että lasten kanssa kun on liikkeellä, niin kuvausrauha on äärimmäisen lyhyt ilmiö. Parhaat kuvat sain sinä aamuna kun nousin ylös vähän ennen klo 05.00. Silliin sain kuvata 3 tuntia omassa rauhassa, ja valokin oli alkuun ihan passeli. Liian loivan, niukan tai liian kovan valon aikaan ainakin itse turvaudun varsin helposti salamaan. Oheisen 6 kuvan sarjasta nämä kolme alinta kuvaa on salamalla kuvattu.

Tommy Tabermann

2010-07-02T14:48:00.001-07:00

(3.12. 1947 – 2.7 2010) En tiedä mitä hän kansanedustajana sai aikaiseksi, muuta kuin että puhui rakkaudesta, ja oli omalla tavallaan hyvin erilainen kansanedustaja. Kaavojen rikkominen positiivisella tavalla on aina hyvin kannatettava asia - puolueväristä riippumatta.

Tommyn noin neljän vuoden takaiset eduskuntavaalikuvat olivat käsialaani. Erittäin mukava ja helppo kuvattava.

On aina harmi kun positiivisia ihmisiä poistuu keskuudestamme.

Kuvan tekninen laatu? Mitä se on?

2010-06-28T12:06:00.000-07:00

En ole mikään varsinainen kouluttaja. Kirjoitan ensisijaisesti kuvatoimistoyrittäjän näkövinkkelistä. Saanen anteeksi jos puhun jonkun mielestä hepreää, tai olen liian tyly. Ainakin minun mielestäni palaute on puolin ja toisin aina tervetullutta! Kirjoitukseni kumpuaa kaikista niistä asioista, mitä käyn läpi kun kirjoitan kuvapalautetta etenkin uusille kuvaajille, joilla on kiinnostusta tarjota omia kuviaan myyntiin. Into on hyvä asia, kunhan se ensisijaisesti kantaisi kehittämään kuvaajan valokuvaamiseen liittyviä taitoja ja osaamista pidemmällä juoksulla. Normaalisti into, on sellaista että se saa harrastajan tekemään hankintoja ja sen jälkeen umpimähkään kokeilemaan jotain sillä kuvitelmalla että taidot on, mutta että kalustossa vain on puutteita.

Jos haluaa saada tietoa kuvan teknisestä laadusta, niin katso kuvaa 100% suurennoksella. Oheinen kuva ei ole tekniseltä laadultaan kovinkaan hyvä, mutta siedettävä, koska aihetta on hyvin vaikea, ellei mahdotonta kuvata lyhyemmällä valotusajalla (matalemmalla herkkyydellä).

Kuvatoimisto Cartinalle tulee säännöllisesti tiedusteluja valokuvauksen harrastajilta, jotka ainakin kavereiden mielestä osaavat ottaa loistavia kuvia. Kuvaajat ja näiden kavereiden mielestä kuvissa on huomattavaa myyntipotentiaalia, ja niihin on ehkä ladattu suuria odotuksia. Hyvin usein joudun valittelemaan kuvien teknistä tasoa. En tee sitä kiusatakseni tai tekosyynä sille etten olisi kuvista kiinnostunut. Kuvien hyvä tekninen laatu vain on kuvakaupassa pikemminkin itsestäänselvyys, lähtökohta. Jos on kiinnostunut laittamaan kuviaan myyntiin, on parempi ymmärtää että mitä kuvan tekninen laatu tarkoittaa. Jos termit on totaalisesti hakusessa, niin kannattaa varmaan hieman opiskella asioita.

Kuvan tekninen laatu on käytännössä monen muuttujan summa. Siihen vaikuttaa kamera (kennon laatu), optiikka, se miten kuva on valotettu ja se miten kuvaa on jälkeenpäin käsitelty. Kuvaajan taidot ovat usein kuitenkin kaikkein tärkeimpiä. Taitaja kuvaaja saa vaikka pokkarilla oikein hyvätasoisia kuvaajia, siinä missä ammattivehkeitä käyttävä aloittelijan tuotokset on teknisesti niin ja näin. Tämän olemme nähneet lukemattomia kertoja. Parhaimmat ja kalleimmatkaan välineet eivät ole hyvän teknisen laadun tae. Keskimäärin pokkarikuvat ovat kuitenkin aika reilusti heikompia kuin järkkärikameroilla otetut kuvat. Hyvissä olosuhteissa otetut kuvat on keskimäärin parempia kuin vaativissa olosuhteissa otetut. Hyvissä olosuhteissa surkeinkin kuvaaja voi saada on kohtuullisia kuvia, jopa vaatimattomalla kalustolla.

Haluamme korostaa kuvien teknistä tasoa, sillä kuvatoimistosta ostetaan kuvia hyvin usein varsin vaativiinkin tarpeisiin. Joskus asiakkaat tarvitsevat vain joitain elementtejä, eli siitä kuvapankkiin ladatusta kuvasta halutaan käyttää vain hyvin pieni osa, ja yllättävän isona. Siksi digijärkkärikuvat eivät voi koskaan olla teknisesti liian hyviä. Monilla kuvatoimistokuvaajiksi halukkailla on ihan hyviä aiheita, visuaalisia nättejä kuvia - mutta kuvat ovat teknisesti vähän niin ja näin. Onko tarkennus edes kohdillaan? Originaalikuvaa ei mieluiten saisi terävöittää, ja 100%:n suurennoksella katsottuna kuvan pitäisi olla hyvälaatuinen. Se, että onko kuva tekniseltä laadultaan hyvä, on kuvakaupassa kriittinen kysymys, mikä ratkaisee että tuleeko kaupat tai joutuuko asiakas pettyneenä jatkaan sen sopivan kuvan etsimistä. Pienennetyistä kuvista saa monesti paremman vaikutelman, kuin mihin originaalikuvan laatu käytännössä riittää.

Tekninen laatu tarkoittaa mm. siis sitä, että kuva ei kohise, eli kuva on otettu alhaisella asalla tai sellaisella kamerarungolla joka korkeammilla herkkyyksillä (esim. iso 2000) asetuksilla ei vielä kohise liikaa. Jos kuva on otettu alhaisella herkkyydellä, mutta alivalottaen, ja kuvaan on jälkeenpäin lisätty kuvankäsittelyssä valoisuutta tulee kuvaan hieman vastaavaa kohinaa kuin jos olisi kuvattu korkealla asalla. Kohinaa voidaan poistaa kohinanpoistohjelmalla, mikä tekee kuvan pehmeämmäksi. Kohinanpoisto hävittää kuvasta yksityiskohtia, se jää aina osin näkymään, ja sitä voi tehdä vain rajallisesti.

Kuvan laadun kannalta on aina suotavampaa että mitä paremmin kuva valotetaan, ja mitä vähemmän sille tarvitsee jälkeenpäin tehdä karkean luokan korjauksia. Photoshoppaaminen ei ole sellainen ihmelääke mikä parantaa ihan mitä vain. Olennaisinta on hyvä valo, sopiva optiikka ja oikea valotus. Monet kuvaajat kuvaa raakamuotoon, ja saavat siitä helpommin kuvalle perussäädöt. Osin tätä puoltaa se, että raakakuvissa on laajempi dynamiikka. Suoraan jpg:lle kuvatuissa ruuduissa on vain 8 bittiä. Raakakuvat voivat olla joko 12 tai 14 bittisiä, eli niissä on enemmän värejä ja sävyjä, joskin ovat huomattavasti jpg-kuvaa raskaampia. Raskaampien kuvien siirtelyyn ja prosessointiin menee yleensä enemmän aikaa. Valmiiksi säädetyt kuvat pääsäntöisesti muutetaan kuitenkin jpg-kuviksi, eli 8 bittisiksi, mutta yleensä vasta sen jälkeen kun kuva on saatu halutun näköiseksi. Raakakuvan laajempi dynamiikka mahdollistaa paremmin värien ja haluttujen sävyjen esiin kaivamisen.

Yksityiskohdat eli kuvan tarkkuus on myös kiinni optiikasta. Laadukkaat optiikat piirtävät paremmin kuin halpislasit. Objektiiveissä voi olla yllättävänkin suuria eroja. Kiinteän polttovälin objektiivit piirtää yleensä paremmin kuin zoomit. Monet kiinteät polttovälin objektiivit on hinta-laatu-suhteeltaan aivan loistavia. Ammattitason zoomit ovat usein varsin hyviä. Samaa ei voi sanoa halvimmista zoomeista. Halpiszoomit on yleensä se kaikkein huonoin vaihtoehto, eli niille, jotka eivät jaksa kuljettaa eri vaihtolaseja repussaan kuvausreissuillaan. Zoomit on halpoja ja käytännöllisiä, ja suurimmaksi osin piirtävät huonosti, tai vielä huonommin. Halvat zoomit vaatii kuvaajalta yleensä perehtymistä ja viitseliäisyyttä jos niillä haluaa teknisesti hyviä kuvia. Halpa ei aina ole huonoa, eikä kallis ole automaattisesti hyvää.

Jos kamerarunkojen kohinassa ja optiikassa on eroja, niin aivan valtavia eroja on myös siinä miten niitä käytetään. Normaali nyrkkisääntö on se, että ääriarvoissa lasit piirtää aina pehmeästi. Eli jos halpiszoom -objektiivin valovoima on f 4-5.6, ja jos kuvaa jollain automaattitoiminnolla, miettimättä, niin siellä on herkäästi ääriarvot tapissa. Kaikki kuvat voivat helposti olla suurimmalla aukolla kuvattua f 4 ja valotusaika 1/2000, eli pehmeätä tai todella pehmeitä. Ja mitä pidemmällä polttovälillä on kuvattu, niin sen suttuisempia kuvat ovat. Halpis-zoomit, eli ne kittilasit mitkä helposti myydään sen halpisdigijärkkärin mukana, antaa kuitenkin ihan kohtuullisen kuvanlaadun. Toisaalta ääripään polttoväleillä ja täysillä aukoilla esim. laajispäässä, kuvat on taas hyvin pehmeitä - etenkin kuvan reuna-alueilla. Kaikki lasit, oli ne ammattitason objektiiveja tai halvempia versioita, on niissä piirto parhaimmillaan silloin kun aukko on siinä 8-10 korvilla. Sitten jos objektiivia himmentää tappiin asti, niin syväterävyys kasvaa, mutta piirto taas pehmenee. Se, että millä aukoilla objektiivi piirtää parhaiten, eli antaa terävintä kuvaa, on sellainen objektiivikohtainen kysymys. Se, että miten milläkin objektiivilla kannattaa himmennellä selviää osin kokeilemalla. Netti on kylläkin täynnä erilaisia objektiivitestejä ja käyriä, mistä lasien piirto-ominaisuuksista voi saada osviittaa.

Jos kuva ei ole tyritty huonolla kameravalinnalla, objektiivilla, tai huonoilla kuvausasetuksilla (valotuksella), niin se on mahdollista toki tehdä myös kuvankäsittelyllä. Kuvaajalla voi siis olla huipputason vehkeet ja kuvauskin jotenkin hyppysissä, mutta jos on todella innostunut kuvankäsittelystä, vailla siihen liittyvää osaamista, niin kuvaustyö ja laitehankinnat hyöty saattaa huonon kuvankäsittelyn myötä valua hiekkaan. Joillain kuvankäsittely on se, mikä jalostaa huonon kameran ja halpiszoomin tuottaman raakileen hyväksi ellei loistavaksi kuvaksi. Toisilla voi olla kuvankäsittelyohjelman perustoiminnotkin hallussa, mutta täysin poskellaan oleva näyttö. Jos kuvat säädetään vinksallaan olevan näytön mukaan, niin kuvankäsittely vie oikeammin ojasta allikkoon. Kannattaa siis myös opetella kuvienkäsittelyn perusteet ja pyrkiä luonnollisuuteen, ja tehdä kuvankäsittelyn sellaisella näytöllä, mikä on kalibroitua tai jonka säädöt on muuten jotakuinkin kohdillaan.

Kuvien tekninen laatu on monen muuttujan summa. Paremmilla vehkeillä toki saa keskimäärin helpommin teknisesti parempaa kuvaa. Taitava kuvaaja pärjäisi halutessaan varsin halvoillakin vehkeillä. Teknisesti hyvien kuvituskuvien tuottamisen ketjussa kriittisiä pullonkauloja on neljä: kamera, objektiivi, valotus sekä kuvankäsittely.

Älä missään nimessä tuudittaudu siihen että ammattivehkeillä, tai muullakaan järkkärillä saisi automaattisesti teknisesti hyviä kuvia. Jos jos joku sanoo, että joku tietty kamera ottaa kuvaajan kuin kuvaajan käsissä "hyviä kuvia", niin hän valehtelee. Eikä ne kamerat mitään kuvia ota, ne on vain kameroita. Kameroissa on isoja eroja. Vielä suuremmat erot on kuvaajissa. Se napinpainaja on se kuvanottaja. Valokuvaajan osaaminen on yleensä ketjun kriittisin pullonkaula - heikoin lenkki! Kuvan keskimääräinen tekninen laatu on siis ensisijaisesti kuvaajan osaamisen mittari. Jos kuvat on huonoja, niin raukkis syyttää vehkeitä.

Fiksu tiedostaa käytössä olevan tekniikan rajoitteet, ja hyväksyy sen - eikä yritä mahdotonta. Toki on monia sellaisia asioita missä vasta erikoisvälineiden avulla saadaan tietyn genren huippukuvat. Hyönteiskuvaus makrolaseilla tai nisäkäs ja lintukuvaus huippuluokan superteleobjektiiveilla voi esim. olla sellaisia missä tekniikka korostuu, ja osaaminen on suhteellisesti ottaen astetta pienemmässä roolissa. Myös nopeasti liikkuvien kohteiden kuvaamisessa tai hämärässä kuvaamisessa voi tarvita hieman normaalia parempaa tekniikkaa. Kovassa vastavalossa kuvaamisessa voi vastavalosuoja olla tarpeet. Myös etulinssi puhtaudella voi olla kriittinen merkitys. Joissain olosuhteissa suotimista on iloa. Joskus ne helposti vain pilaisi kuvan. Monesti vallitseva valo on jotain ihan muuta kuin ideaalia. Salama, ja jostain muualta kuin kamerankengästä ammuttuna, ja taitavasti käytettynä, on se juttu mikä vasta tekee kuvan mahdolliseksi ja hyväksi. Salama lienee valokuvauksen yksi keskeisimmistä apuvälineistä.

Opiskelusta, ja tekniikkaan syventymisestä on valokuvaamisessa pitkällä juoksulla hyvin paljon hyötyä. Äläkä aliarvioi kuvan teknisen laadun merkitystä. Se oli monesti olla yllättävänkin suuri, vaikka ei niin tärkeä kuin itse kuva, kuvan aihe tai kuvan visuaaliset ominaisuudet.

Ja jos joku miettii, että miltä pohjalta minä tällaista tekstiä suollan, ja minkälainen olen itse kuvaajana, niin saapi arvioida joko tutkimalla Cartinassa olevaa kuvatarjontaani, Alamyssatai Gettyssä olevia kuviani tai henkilökohtaisten kotisivujeni tarjontaani.

ps. Oheinen kiiltomato, jonka äsken kuvasin, on ensimmäinen jota eläissäni kuvaan. Viime kesänä mäyräkuvauksen aikaan bongasin yhden. Silloin oli ihan väärät vehkeet sitä sattuma-kuvauskohdetta varten mukana. Nyt kuitenkin vähän pääsin harjoittelemaan.

Hirvikärpänen

2010-06-23T07:26:00.001-07:00

Ja siitä aiemmasta punkkikuvasta vastaava hirvikärpäs-versio. Joskin tämä on kuvattu parempaa piirtoa ajatellen vähän isommalla aukolla. Lopullinen kuva on yhdistetty viidestä eri ruudusta.

Valokuvamallin sain tutkijoilta, jotka viljelee ja tutkii näitä. Näitä säilötään ja kuljetetaan kylmässä. Lämpimään siirrettynä virkoavat äärimmäisen nopeasti ja löytyvät heti sen jälkeen joko tutkijat, tai esim. valokuvaajan hiuksista. Otin riskin. Olin nopea ja onnekas.

Espoonjoen erittäin uhanalainen taimenkanta elpymään päin

2010-06-19T10:26:00.000-07:00

Minulla on takana melkein 10 vuoden kuiva kausi, etten olen lainkaan kalastanut perholla. En nytkään ihan omatoimisesti ryhtynyt tuumasta toimeen, mutta kun samassa talossa asuu eräs nuori 13 vuotias ja innokas perhokalastajan alku, jolla on vailla kyytiä minkäänlaisille perhokalastuspaikoille. Käytiin ihan tutustumisen näkövinkkelistä Espoonjoen Glimsin haarassa.

Alue ei ole ainakaan minun tietääkseni luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi, koska taimen ei tiedettävästi lisäänny siellä. Muussa tapauksessa se olisi luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vestistöksi, rannat laputettu, eikä siellä saisi edes mato-onkia, saati millään muullakaan välineellä pyytää. Normaalisti siellä siis on mahdollista saada ahventa, salakkaa, särkeä ja lahnaa. Yksittäiset isommat taimenet on mahdollisia, jos ovat sattuneet vaeltamaan tähän loppukesän reilusti kuivempaan Glimsjoen haaraan. Aluehan on ainakin aikaisemmin kärsinyt pahasti kuivuudesta. Mansikkaviljelyssä oli joku vuosi takaperin siirrytty uudenlaiseen kastelujärjestelmään, jossa vedenkulutus ei ole ihan niin suurta kuin aiemmin. Olisikohan mansikkapinta-alakin hieman vähentynyt. Glimsinjoen valuma-alue on hyvin pintavesi-voittoista ja senkin takia on kärsii herkästi kuivuudesta.

Vähän ennen kuin tultiin joelle sanoinkin Kasperille, että jos on oikein hyvä säkä käynyt, niin nytten teoriassa pitäisi olla mahdollista että taimen on alkanut lisääntymään tässäkin haarassa. Vesistön muissa osissa esiintyvä taimenkantahan on hiljattain geneettisissä tutkimuksissa todettu perinnöllisesti alkuperäiseksi, ja siten on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Tällaisia taimekantoja on Suomessa jäljellä enää noin tusina. Kyse on siis hyvin suuresta harvinaisuudesta ja arvokkaasta taimenkannasta.

Ihan ekoilla heitoilla perhoa tavoitteli yksi kala, joka tuntui selkeästi ahventa agressiivisemmalta. Vähän myöhemmin sain reilun 100 grammaisen ahvenen. Pian sen jälkeen perhooni tarttui sellainen 17 senttinen villi luonnontaimen. Olin suuresti yllättynyt. Sellaisen tunnin kalastamisen aikana minulla oli perhossa kiinni vielä ainakin yksi sellainen tärppi joka on voinut olla taimenen. Lisäksi joesta löytyi selkeästi kaksi sellaista hyvin puhtaan oloista hyvälaatuista kutusoraikkoa. Sellaisia siellä ei ole aiemmin ollut. Ainakin minun silmiin joen luonnontila on selkeästi muuttunut taimenelle reilusti aiempaa paremmaksi. Kunhan ei kuivaisi liikaa. Varmaan käyn tuolla tänän kesänä useamman kerran ottamassa asiasta tarkemmin selvää.

Aikoinaan kun edellisessä elämässäni olin noita taimenen elvyttämisprojekteissa mukana, Taimeninstituutti ry:n juttuja vetämässä, niin sähkökoekalastettiin tätä Glimsinjoen haaraa useamman kerran tutkimustarkoituksessa. Koskaan ei olla saatu ko. haarasta varmuudella peräisin olevia luonnonpoikasia. Tehtiinhän me siellä kutusoraistuksia vuonna 1995. Sattaapi meidänkin tekemisillä on pienenpieni positiivinen vaikutus siihen, jos tilanne onkin nytten paranemaa päin. Tämä kyseinen taimenhavainto olis siis yksi erittäin positiivinen merkki paremmasta.

Vaikka Glimsinjoella saa vissiin teknisesti kalastaa viehekortilla ja onkia vaikkapa madolla, niin vesistön taimenkanta on hyvin ainutlaatuinen ja erittäin uhanalaiseksi luokiteltu. Jos taimen lisääntyy joessa, niin kaiken järjen mukaan ko. joki pitäisi luokitella lohi- ja siikapitoiseksi, jolloin mato-onginta ja viehekorttikalastus loppuisi. Toisaalta ei halunut TE-keskus aikoinaan luokitella Monikonpuroakaan lohi- ja siikapitoiseksi, vaikka sieltä ennen sitä erästä luvatonta ojitusta ja luvallista laajempaa mylläystä saatii hyvinkin runsaasti luonnonpoikasia. Kalaviranomainen on vissiin enempi kiinnostunut perinteisen kevätsärjen mato-onkikulttuurin turvaamisesta - tai jotain.

Niin kauan kun siellä vielä saa kalastaa, ja joku sattumakalastaja sinne eksyy, niin on äärimmäisen suositeltavaa laskea kaikki taimenet takaisin. Joki on puromainen ja hyvin puskainen, eli niukan veden aikaan hyvin vaikeasti kalastettavissa. Meritaimenen lakisäteinen alamitta on 50 senttiä. Kaikki alle 50 sentin mittaiset taimenet on siis Espoonjoella joka tapauksessa viipymättä laskettava takaisin.

ps. Tällä kertaa minulla ei ollut kameraa mukana. Sitä virhettä en tee toiste.

--

täydennys: pikaisella googlaamisella löysinkin tiedot siitä että parin vuoden takaisissa sähkökalastuksissa olisi ko haarasta saatu jo jonkin verran luonnonkudusta peräisin olevia taimenenpoikasia.

Makrolasilla + makrosalamalla punkki-kuvia

2010-06-15T08:05:00.000-07:00

Tänään oli sellainen rako kalenterissa ja sääkin, etten voinut olla tekemättä ensimmäisen punkkikuvaus testiä. Kuopuksen valkoinen kylpytakki lätkämailan jatkeeksi ja eräälle lähiruohikkolle vartiksi huiskuttelemaan. Pari punkkia sieltä tarttui "pyydykseeni" - ja pääsi purkkiin. Onhan noi viheriöt täynnä kaikenlaista öttiäistä, mutta kun oli se asiakkaan akuutti punkkikuvatarve. Toinen punkki oli tosin yhdestä jalasta amputoitu, tai jotain. En kelpuuttanut kuvausmalliksi. Yllä oleva kuva on eka punkkiharjoituskuva. Alla oleva ruohokuva on toisesta kokeilusta.

Testimielessä kuvasin 65 mp-e makrolasilla ja sen kanssa M-24EX salama. Kuvasin lähinnä 4-5x-kertoimella ja aukko 10-16. 5x-jatkella oli jo pikkusen vaikeata saada kaikki raajat kerralla kuva-alalle. Siksi piti loppua kohti tiputtaa 4x-kertoimeen. Himmennyksellä halusin nähdä, että kuinka pehmeäksi kuva menee. Pitääpi vielä kokeilla että miten piirto paranee jos ei himmennä ihan noin paljon. Ekassa kuvauksessa hain maksimaalista syväterävyyttä. f 16 on tuo lasi tappiin himmennettynä. Kuva oli yllättävän pehmeä. Kuvaa joutuu jälkeepäin aika paljon terävöittää jotta olisi kiva oloinen. Erityisesti pienennyksen jälkeen kuva alkaa olemaan minun makuuni. Aukolla 8 kuvattuna lasi antaa jo varsin hyvän piirron, vaikkakin terävyysalue on luonnollisesti jo aika paljon kapeampi.

Kun laitoin punkin valkoiselle paperille se lähti heti melkein juoksemaan. Varsinainen ruumis (peräosa+pää) on ehkä noin 1,5 milliä pitkä. En voi sanoa että olisi varsinaisesti ollut vaikea kuvattava kohde tai toi lasi käsiteltäväksi. En tosin voi sanoa että se olisi ollut mitenkään helppoakaan. Sopiva haastavaa. Korrelle sijoitettuna punkki tahtoo hyvin pian tiputtautua siitä pois. Punkin kärsivällisyys on hyvin heikkoa.

Salamassa on ohjausvalo, mikä helpottaa tähtäämisessä huomattavasti. Toisaalta se saa punkin haluamaan pois. Punkki välttelee valoa, ja purkii pikemminkin varjoon. Punkin kuvaaminen on siis kaikkea muuta kuin helppoa.
Päädyin tähän salamaan ihan vain koska siinä on valon kulma on säädettävissä. Olen joskus lainannut yhdeltä tutulta sitä rengassalama-vaihtoehtoa, eikä se vakuuttanut. Ruohonkorsikuva on otettu salamalla niin että varsinaisen salaman ja kameran välissä on yksi jatkopiuha. Varsinaiset salamat on otettu irti kiinnitysrenkaasta. Kumpikin pikkusalama on kiinnitetty omaan pikkujalustaa, jossa oikean puoleinen salama tulee enemmän sivusta, ja vasemmanpuoleinen pikemminkin jyrkästi ylävasemmalta. Periaatteessa tähänkin olisi voinut lisätä 580ex, jolla olisi valaissut taustaa, jos siellä vaikka olisi ollut kasvillisuutta. Tällä kertaa vielä tällainen studiomainen pelkistys.

Ainakin äkkiseltään arvioituna tuntuu siltä, että tällaisella minikohteiden makrokuvaus ilman salamaa edellyttää joko hyvin korkeita herkkyyksiä, tai vaihtoehtoisesti jalustan käyttöä ja äärimmäisen pitkiä valotusajoilla. Juoksevien kohteiden kuvaamisessa jalustasta ja pidemmästä valotusajasta ei oikein ole iloa. Haastavaa ja kiinnostavaa alkaa etsimään monenlaista pikkuruista "uutta" kuvattavaa.

Seuraavaksi olisi vissiin tarkoitus kokeilla hirvikärpäsen kuvaamista.

Akuutteja pystykuvatarpeita

2010-06-09T09:35:00.000-07:00

Eräs energia-alan asiakas etsii kansikuvaa missä olisi ihmisiä etualalla, esim. lapsia rannalla ja tuulivoimaa taustalla. Sellaista positiivista yhteiseloa, siis pystykuva.

Toinen asiakas taas etsii edustavaa pystykuvaa kotimaisista kaloistamme. Ainakin yksi hyvä ahvenkuva on löytynyt tarjonnastamme, mutta ainakin 10 muuta suhteellisen runsaslukuisesta luonnonkalastamme kaivattaisiin teknisesti hyvätasoinen kuva. Voi olla akvaariokuva, tai oikeasti uppeluksissa kuvattu.

Kolmas asiakas etsii hyvällä makrolasilla ja esim. makrosalamoilla tai muuten hyvin valaistua ja teknisesti hyvätasoista kuvaa näyttävästä punkista. Ei tarvitse olla pysty. Punkki syvätään. Tiedosto saisi olla aika iso. Tämä punkkikuvatarve ei ole ihan niin hengenhätäinen. Tämän voisi melkein hoitaa kuvausmiittingin tiimoilta, jos sellaisen järjestäisi sanokaamme joku päivä ensi viikolla.

Huijarit yrittävät kiusata nyt myös suomalaisia valokuvaajia

2010-06-08T01:55:00.000-07:00

Hääsuunnittelijana esittäytynyt henkilö halusi varata minua asiakkaansa tarpeisiin. Häiden piti olla juhannuksena Suomessa. Varausmaksun hän lupasi hoitaa pikapuolin. Sitten hän halusi maksaa varausmaksun matkashekillä. Sanoin, etten ymmärrä niistä mitään, mutta vissiin ovat ihan kelpoa valuuttaa.

Jokin aika sen jälkeen tuli viesti missä hän ilmoitti, että on laittanut vähän isomman summan, koska tarvitsee minua ohjaamaan maksun myös artistille. Tämä ratkaisu, koska tiedostonsiirrot rapakon yli on niin kalliita. Ymmärrän varmaan oli hänen perustelunsa tms.. Vastasin siihen jotain, etten noista oikein ymmärrä mitään mistään western union bankin toiminnasta tai muustakaan shekkitoiminnasta, ja että on niin kiirettä etten oikein osaa sanoa miten se onnistuu tai kuinka saan asiaa selvitetty. Tällöin sanoin vaimolle, ettei taida se juhannuksen tienoon hääkuvaus toteutua.

Hääsuunnittelija oli sitten laittanut UPS:lla shekit matkaan. Eilen UPS toi lähetyksen. 200 euron matkashekin sijaan tuli 4 kpl 500 euron matkashekit. Alkaa näyttämään selvältä tapaukselta. Eihän firmat voi ohjata mitään eteenpäin ilman laskuja, tositteita tms..

Minulla on aina ollut epäluuloja shekkejä kohtaan. Niiden saapumisen jälkeen Googlasin hääsuunnittelijan nimellä ja s-postilla. Sen perusteella löysin tällaisen sivuston, josta siis henkilö ja hänen s-postinsa löytyy.
http://www.photographersdirect.com/sellers/email_scammers.asp

Kysyin häneltä tänään ensisijaisesti tietoja hääparista, paikasta ja ajasta. Toisekseen ihmettelin että miten tämä ko. artisti liittyy häihin joihin minua on pyydetty kuvaajaksi. Tänään tiedusteluun en tietenkään saanut mitään vastausta hääparista, paikasta tai ajasta. Viestissä sanottiin, että maksu artistille on kiireinen koska tämä on esiintynyt tänään, ja akuutisti odottaa suoritusta. Kuinka yllättävää.

Jos minä tai joku muu kuvaaja on pirun kiireinen, niin eihän sitä aina välttämättä kerkiä miettimään maalaisjärjellä asioita loppuun. Sitä vain akuutisti hoitaa asioita pois. Huijareihin ei kuitenkaan kannata kompastua.

Uusi ilmiö ja vitsaus suomalaisille ammattikuvaajille. Varmaan kannattaa laittaa sanaa kiertämään, ettei kukaan viaton fotaaja turhaan menetä rahojaan yrittäessään maksaa katteettomilla shekeillä. Jos olisi laittanut rahoja eteenpäin olisin ainakin 1800 euroa köyhempi ja tyhmempi. En ole.

ps. Toisaalta ymmärrän myös, että jos joku kuvaaja on erehtynyt tällaiseen ansaan, ja menettänyt rahoja, niin ehkä ei halua tehdä tyhmyydestään numeroa.

-------------------

Täydentävää tietoa:

Eilen poliisista pyydettiin minua kääntymään pankin puoleen josko he voisivat siellä tutkia että onko tällä katetta / onko aito. Tänään näillä kysymyksillä marssin pankkiin ja kysyn että mikä olisi oikea tapa tällaisen saaneen kuvaajan menetellä, siis jos vahvasti epäilee jonkinlaista huijausta. Virkailija kävi konsultoimassa parempia asiantuntijoita, jotka osasivat heti kertoa että kyse on selkeistä väärennöksistä. Juuri näitä on "nyt todella paljon liikkeellä". Vähän isompi asia siis. Poliisin väärennösyksikkö tms.. on ilmeisesti ottanut asian tutkiakseen. Tämä on siis A) poliisiasia B) uutisjuttu ja C) tärkeä asia kuvaajille varoitettavaksi - vähän niin kuin toissapäivä olin asiaa vahvasti tulkitsevinani. Finnfoto on ilmeisesti työstämässä asiasta tiedotetta.

Pikainen kuvareppari Sipoonkorvesta

2010-06-05T23:32:00.000-07:00

On pitänyt jo parin viikon ajan tehdä eräälle lehdelle kuvarepparikuvitus Sipoonkorvesta. Viime viikko oli turhan pilvinen. Tällä viikolla oli perjantai-iltaan asti kiinni muissa hommissa. Jutun kannalta olisi ollut plussaa jos kuvissa olis ollut ihmisiä. Nyt tämä piti saattaa pikaisesti pois. Lehti menee tänään painoon. Siksi oli pakko eilen löytää muutaman kevät-/ YO-juhlan välissä parin tunnin verran aikaa käydä Sipoonkorven kallioilla ja soilla loikkimassa.

Oikeammin pikainen piipahdus raapaisi vain pientä siivua alueesta, tarkemmin sanottuna Hindsby metsää, suhteellisen luonnontilaista kallioista metsä- ja suoaluetta. Byabäckenin puronvarteen ja lehtoon en kerennyt ollenkaan. Yhtä saniaispeittoista sivupuroa sentään kuvasin.

Noin kuukausi sitten Hindsbyn metsissä olisi voinut tarkkailla metsojen soidinta. Tällä hetkellä siellä voisi olla pöllöpoikueita liikkeellä, monenlaisia haukkoja ja pienempää lintua. Metsänreunoilla, niityillä riittää monenlaista perhosta ja sudenkorentoja kuvattavaksi. Minun lyhyen kierroksen varrella oli yllättävän paljon nyt jo hieman kuivahtaneen puoleisia korvasieniä. Syksymmällähän metsästä voi löytää enemmänkin haluttuja ruokasieniä.

Suunnitelma Sipoonkorven kansallispuiston perustamisesta on vissiin lausuntokierroksella Ympäristöministeriössä. Lähitulevaisuudessa asia päätynee Eduskunnan ratkaistavaksi. Siltäkin osin alueelta olisi ihan hyvä saada kuvaa. Kysyntä tämän alueen kuville on varmaankin paranemassa.

Mukavan sään vallitessa tuonne menisi mielellään vähän paremmallakin ajalla - esim. Cartina-kuvaajaporukalla retkeilemään. Jos tällainen kuvaajamiitti/ kuvauskohde-harjoitelma voisi kiinnostaa? Ja paikkahan sijaitsee reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Miltäs kuulostaa?

ps. Alueen halki virtaavissa isommissa puroissa tavattiin vielä muutama vuosi sitten erittäin uhanalaiseksi luokiteltu ns. alkuperäinen meritaimenkanta. Koko Suomessa sellaisia on vain tusina. Noin vuosi sitten kirjoitin blogissa siitä miten taimenkannan arkkuun iskettiin se viimeinen naula, ilman että kukaan olisi korvaansa lotkauttanut. sipoonjoen-taimenen-viimeinen-kutupuro. Nyt kanta lienee jo lopullisesti hävitetty. Kalat ei ilmeisesti tunnu kiinnostavan ketään. Kaikkein vähiten ympäristöviranomaisia ja luonnonsuojelijoita. Vesivoima ja muut suuremmat intressit jyrää, ja kiinnostus kaloja kohtaan on olematonta. Nyt Sipoonkorven kokonaisuus on vesiluonnon osalta dramaattisesti köyhempiä kuin vielä pari vuotta sitten. Nykyisellään Ritos- ja Byabäcken ovat aika perinteisiä sadevesiviemäreitä ilman arvokalaa.

Ensimmäinen video kameralla sammakoista

2010-05-29T04:46:00.000-07:00

Ensimmäinen video tuli testattua kameralla (Canon 5 D II) sammakoista, tosin aivan ensimmäinen yritys joutsenista auringonlaskuun soitimella jäi onnistumatta kun käyttöohjeet oli lukematta! No tuli sitten perinteisiä kuvia niistä.
Se että ottas kuvia yhtäaikaa kun kuvaa vaatis kyllä enemmän harjoitusta, kuvatessa kun tulee kameraa heilutettua tai liikutettua mukavasti. Itse ainakin ajattelin testin perusteella, että joko tai, video tai valokuvakuvaus ja tuota yhtäaikaa kuvan ottamista videoitaessa ei kannata ainakaan mun suosia, ellei kysymyksessä erikoistilanne. Lapin lomalla erämaassa kalasaaliin tärppi vois olla sellainen. Tosin muistikortteja pitäs jostain haalia lisää, kun muutenkin tuo kamera kiitettävästi vie muistia jo valokuvista ja reilun viikon reissun kuvasaldo täytyy nopeaan. Jos nurkissa lojuu muistikortteja (CF SD) voi tarjota, tietty videoihin vaatis nopeaa korttia, mutta valokuviin riittää hitaampikin.

Kyllähän tuo video-ominaisuus on kamerassa tervetullut ja varmaan tuo jatkossa huiketa videoita osaavien käsissä.

Tuli samalla testattua tuo kuvat.fi sivujen videokuvanäyttö ja hyvin toimii, senkun lataa suoraa tiedoston ilman mitään kikkailuja ja käsitteyjä, eli mun ensimmäiset testivideopätkät sammakoista löytyy nettisivuiltani: http://jussila.kuvat.fi/kuvat/OTHERS/Videot/

Jutustelua henkilökuvaamisesta

2010-05-22T04:39:00.000-07:00

Puoli seitsemän ohjelmassa kevyttä jutustelua kuvaamisesta ja kuvattavana olemisesta. 11.25 kohdasta muutamia minuutteja eteenpäin. Tein sellaisen raakakonvertoinnin koko sarjasta heille. Tarkoitus oli tehdä vähän tarkemmat säädöt joillekin paremmille kuvile. Sain toki heiltä listan toimittajan valitsemista vähän paremmista kuvista. Enhän minä kiireiltäni tällä kertaa saanut sitä tehtyä. Kuvat meni sellaisenaan eteenpäin.

Tv-kuvaajalla oli omat kuumavalot ja hirmuisen kovalla. Sen takia omat valot kuvaamiseni kannalta kaikkea muut kuin optimaaliset. Pääjuttu oli viritellä kevyttä jutustelua, niin kuin ohjelman luonteeseen kuuluu. Ei mitään liian tiukkapipoista hommaa.

Tulvaa

2010-05-20T05:52:00.000-07:00

Toukokuun puoliväliin osunut pidempi hellejakso sai Lapin loput lumet sulamaan vauhdilla. Vauhdikas sulaminen nosti jokien pintoja nopeasti ja korkealle. Esimerkiksi Raudanjoki Rovaniemellä on ollut korkeammalla kuin vuosiin. Paikoin on jouduttu sulkemaan retkeilyreittejä, kun normaalisti kuivassa metsässä kulkevat pitkospuut ovat veden alla. Vedenpinta alkaa varmaan muutaman päivän sisällä kääntyä pikku hiljaa laskuun. Nyt joki tarjoaa erityisen vauhdikasta koskenlaskua, mutta myös mielenkiintoisia kuvausmahdollisuuksia.

Vuokrastudion päivävuokra halpeni 30%

2010-05-18T14:47:00.000-07:00

Studio vuokra laitteineen maksoi aiemmin 100e+alv. Nytten se on 70e+alv. Lisäksi jos päiväkäyttäjälle tulee 2 tai useampi käyttö per kuukausi, niin ollaan valmiita pyöristämään hintoja entisestään alemmaksi. Meille on viime aikoina soitellut useampikin studiokuvaaja, joilta oma studio on ilmeisesti mennyt alta. Iltakäyttö studiolla on kohtuullisen aktiivista. Päiväaikaista käyttöastetta haluaisimme nostaa.

Jos kiinnostaa, niin voipi olla yhteyksissä, Henkka, p. 050-5949725 tai info@kuvaus.fi - http://www.kuvaus.fi/vuokrastudio.php

Kuvatoimisto Cartinalle uutta ulkoasua 1/2

2010-05-17T00:01:00.000-07:00

Cartinan uuden ulkoasun uudistus on aloitettu päätasolta, joskin siinäkin vielä pientä säätöä tulossa. Vasemmalla tyhjään tilaa kaavaillaan sivuilla eniten käytettyjen hakusanojen pilveä.

Itse pääkuva näkyy IE:lla katsottuna esim. tällaiselta. Firefoxilla, Google Chromella, Safarilla ja eräillä muilla selaimilla katsottuna etusivun reunat saa nätin pyöristyksen. Etusivun kuva on vaihtuva.

Jos etusivulla on selkeästi jokin sellainen kuva, mikä sinne ei sovi, tai mikä ehdottomasti pitäisi saada sinne näkyviin, niin otamme mielellämme siihen liittyvää palautetta vastaan. Etusivun kuvasarja tullaan jatkuvasti uudistamaan. Samat kuvat pyörivät kaikilla eri kielivalikoilla. Itse kuvan teknisen sopivuuden ohella olennaista on toki myös että kuva on tarkoituksenmukaisesti nimetty ja hakusanoitettu kaikilla kielillä.

www.cartinafinland.fi/fi/

Cartinan uusi ulkoasu on Jonatan Hedbergin käsialaa. Lisätietoja os. www.formatura.org

Kiireen tuntua

2010-05-14T01:41:00.000-07:00

Tiistaina tehtiin Tomas Whitehousen kanssa ihan veikeä kuvausproggis Canonille. Keskiviikkona kävin Imatralla Bloomberg newsin keikalla kuvaamassa kartongintuotantoa Stora Enson Kaukopään tehtaalla. Eilen puolilta öin käynnistyi Alan Wake-pelin myynti. Tänään lisää Alan Wake-aiheista kuvausta. Kuvausten suhteen about normiviikko. Paitsi että kun vaimo on keskiviikosta sunnuntaihin reissun päällä. Kolmen vintiön vahtimisen lomassa ei juuri nyt kerkiä ylimääräisiä kirjoittelemaan. Siltä osin kiireen tuntua.

Niin, ja viikonloppuna saadaan todennäköisesti Cartinan sivun päätason uusi ilme ulos.

Buttericks Catwalk -kuvaus

2010-04-23T07:52:00.000-07:00

Toissapäivänä kuvasin catwalk-esityksen Helsingin kauppakeskus foorumin Buttericks-myymälässä. Kyse on siis Suomeen rantautumassa oleva ruotsalaistaustainen pilailu- lahja- ja juhlatarvikemyymälä. Myymälän kotisivut avautunevat kohtapuolin, minne nämä otoksenikin mm. päätyvät.

Tilaisuuteen oli kutsuttu eri medioita, ts mahdollisesti enemmänkin muita kuvaajia. Minua pyydettiin käymään liikkeessä ennen keikkaa, jotta saan käsityksen tiloista. Äärimmäisen ahtaathan ne oli, ja liikkeen alakerrassa, missä kaikki tapahtui, kattokin oli hyvin matala, monenlaisia ilmastointiputkia täynnä. Ajattelinkin että lehtikuvaajat on varmaan kevyemmällä salamasetillä liikkeellä. Käsisalamoillakin olisi voinut pärjätä. Reilummalla himmentämisellä ja/tai manuaalisti kuvattuna olisivat voinet alkaa hyytymään.

Ajattelin että jos tässä nytten haetaan kunnollisia kuvia, niin studiovehkeet kehiin. Otin pari Elinchrome FX 400:sta - toiseen heijastava varjo, toiseen sontsa. Kumpaankin salamaan oma triggeri, ettei tartte käyttää orjaa. Orjatoiminnan käyttöhän ei olisi tullut kyseeseen, kun on joukko muita salaman räiskyttäjiä. Himmennys ja hyvät salamatehot on fiksuja osin senkin takia, koska katosta tuli voimakkaita spotteja, jotka olisi heikommilla tehoilla tarkoittaneet ikävyyksiä. Kaikista asuista ja malleista tuli toki otettua kokovartalokuvia, sekä näitä tiukempia rajauksia. Tähän valitsin enempi tiukempia. Sarjan loppuun valitsin pari havainnollistavaa ruutua, josta vähän hahmottaa että minkälaiset tilat oli. Vikassa kuvassa näkyy noi minun kaksi valo päällä. Keskimmäinen oli Seiska-lehden systeei - jota ei tainnut kuitenkaan käyttää.

Vissiin session muiden kuvaajien otoksia ilmestyy jossain vaiheessa Iltalehteen, Seiskaan ja jonnekin mualle - jos haluaa vertailla ja kommentoida. Itse en seuraa noita, enkä voi tehdä vertailua. Mielestäni omat kuvat ainakin oli noissa olosuhteissa ihan kelpoja. Mallithan, siis nämä missit, Viivi Pumpanen, Essi Pöysti, Anne Nurminen ja Susanna Turja, oli taas kerran aivan loistavat, siinä missä Buttericks -butiikki! Monenlaista vapunvietto-rekvisiittaahan tuolla on hyvin tarjolla - kaikkea ilmapalloista ja naamareista lähtien.

www.buttericks.fi

Omasta kuvatuotannostahan löytyy paremmin mallikuvia os. www.henrikkettunen.com

ps. Näemmä löytyi ainakin iltalehdestä jo heidän "missien kuumat vappuasut" -juttu ja kuvasarja tapahtumasta.

Liian iso kamera?

2010-04-20T23:35:00.000-07:00

Olin eilen Messukeskuksen kongressipuolella SHOK Summit tapahtumassa vissiin tapahtuma ainoana kuvaajana. Anssi Vanjoki puhui siitä miten kännykät ovat muuttuneet ja muuttuvat. Olisinkohan ollut vähän kömpelön oloinen parikiloisen 70-200 millisen kanssa siinä polvillani, kun Anssi otti tiukan katsekontaktin ja vitsin murjaisi. Se oli jotain tyylin, että jatkossa ehkä saadaan niin hyvä tekniikka puhelimiin, että valokuvaajankaan tarvitsis noin isoja ja painavia välineitä. "hirvittävän raskaalla ja valtavalla putkella varustetulla kameralla", tai jotain sinne päin - minun kamerastani. Plus kauhistunut ilme perään. Muuten tilaisuudessa maltillisesti istunut tuhatpäinen sali röhähti rehevästi nauruun. Olin itsekin huvittunut, koska yleensä pyrin olemaan mahdollisimman huomaamaton. Tällä kertaa en ilmeisesti ihan onnistunut siinä. Homma ei siltä osin mennyt putkeen. Putkesta tuli puheenaihe.

Voi olla että menee jokin tovi ennen kuin kamerakännyllä saa tuollaisissa olosuhteissa edes vähän sinne päin kuvan. Jonkun pitää varmaankin ensiksi muuttaa fysiikan ja optiikan lakejan. Joissain toisissa ei-niin-vaativissa -olosuhteissa kamerakännyköillä on vissiin mahdollista saada jopa kelpojakin kuvia. Kaikki kunnioitus niille jotka saa ällistyttävän paljon hyödyllistä tekniikkaa puristettua käsittämättömän pieneen tilaan. Hyvä Nokia!

Eos 5DII+70-200 2.8 is, asa 2500, f 3.2, 1/160s.

Kuvakategoriat = Kuvatoimiston portfolio

2010-04-19T03:19:00.000-07:00

Cartinan kategoriahakemisto on mennyt uuteen uskoon. Kaikki kuvat siirrettiin hakemiston lopussa olevaan "lajittelemattomat"-kansioon. Tulemme nostamaan paremmasta päästä olevia kuvia takaisin kategorioihin, siten että antavat hyvä yleissilmäyksen tarjonnastamme. Ajatus on siis nostaa suhteellisen nopeasti jokaiseen kategoriaan vähän toistasataa kuvaa antamaan innostava yleissilmäys tarjonnastamme.

Kautta historia on kategorioita katsottu ahkerasti, ja pitämällä hyvä valikoima tasokkaampaa kuvaa noissa kategorioissa, saadaan paremmille kuville niille kuuluva näkyvyys. Kategorioissa olevat kuvat ja niiden hakusanoitusten on tarkoitus olla esimerkinomaisia hyvistä kuvituskuvista, nimeämisestä sekä hakusanoituksesta. Hakusanoja pitää olla, mutta ei liikaa. Hakusanojen pitää olla kuvaan hyvin sopivia.

Kategorioihin pääsevien kuvien osalta olennaista on, että otsikot ja hakusanoitusten pitäisi olla kunnossa kaikille kielillä. Vielä on näidenkin kuvien hakusanoituksissa jonkin verran tekemistä. Kuvan pitää myös olla tarkoituksemukainen, tasokas ja olennainen lisä tarjonnassa.

Hyvä otsikoinnit ja uniikit hakusanoitukset saa kuvat helposti myös indeksoitumaan googlessa. Tällä hetkellähän cartina kuvista google-imagesiin on indeksoitunut reilu 130 000 kuvaa. (EDIT: Jos toi lukema oli eilen tätä viestiä kirjoittaessa tarkalleen sanottuna 132 000, niin nytten se näyttää olevan 142 000 indeksoidussa kuvassa).

Yksi ajatus tämä uuden linjauksen takana on, ettei ulkomaalaiset käyttäjät joutuisi tilanteeseen missä hakemiston kautta pyritään tutustumaan kuvatarjontaa, mutta ettei kuvien nimistä tai hakusanoista löydy ensimmäistäkään tuttua sanaa. Ulkomaalaisille käyttäjille etenkin kuvan nimet ja hakusanat englanniksi ovat hyvin olennaisia. Toisaalta aika paljon tarjonnasta sellaisia, ettei niissä välttämättä ole suurempaa kansainvälistä myyntipotentiaalia.

Kuvaportfoliomme ulkomaalaisittain nähtynä:

Nature
Animals
Birds
Insects
Plants and flowers
Landscapes
Forest
Lakes and river
Human

Sivustollamme käy vajaa 150 000 suomalaista kävijää kuukaudessa, ja vajaa 100 000 ulkomaalaista. Ulkomaalaisten kävijöiden osuus kasvaa voimakkaasti. Aika iso osa ulkomaalaisista kävijöistä on ruotsalaisia, minne menee kiitettävästi myös myyntiä.

Mitäs tuumitte tarjonnasta?

ps. Ulkoasu-uudistuskin on varsin pitkällä. (edit: Ulkoasut on valmiina. Rakenteellista ja toiminnallista koodausta vailla. Saattaapi olla käytössä ensi tai seuraavalla viikolla.)

Revontulia ja jäätyneitä varpaita

2010-04-13T22:45:00.000-07:00

Auringon aktiivisuus on alkanut nousemaan pitkään jatkuneen minimin jälkeen. Tämä tietää enemmän ja komeampia revontulia seuraavan muutaman vuoden aikana. Viimeksi aurinko oli aktiivisimmillaan 2001-2002. Nyt ennustetaan, että uusi maksimi saatetaan saavuttaa jo parissa vuodessa, mikä olisi vähän normaalia 12 vuoden sykliä nopeammin. Katsotaan miten käy, mutta joka tapauksessa aktiivisuus on selvässä nousussa. Viime vuonna aurinko oli 71 % päivistä ilman auringonpilkkuja, kun tänä vuonna vain 7 % on ollut pilkuttomia. Viime aikoina olisikin ollut tarjolla varsin komeita revontuliöitä, mutta ainakin Rovaniemellä taivas on pysytellyt tiukasti pilvessä aktiivisimpina öinä.

Maaliskuun puolivälin tienoilla vietin työkiireistä johtuen talven ainoan revontulikuvausillan. Alkuillasta lähdin kuvaamaan asiakkaalle juuri valmistuneen vuokramökin sisätiloja ja ajattelin samalla katsoa, jos myöhemmin illalla näkyisi revontulia. Sisäkuvaukset hoidettuani huomasin, että heikot revontulet näkyivät jo horisontin yläpuolella. Niinpä suuntasin läheiselle suolle, josta aukeaa näkymä pohjoistaivaalle ilman ylimääräistä valosaastetta. Hetken aikaa suolla oltuani osui myös työkaveri kameroineen sattumalta samalle paikalle. Muutaman tunnin kuvailimme revontulia, jotka eivät lupaavasta alustaan huolimatta yltyneet kuitenkaan kovin voimakkaiksi. Pakkanen sen sijaan laski illan aikana -30°C:een ja muutaman tunnin suolla oleskelu sai paikat jäähän. Välillä piti juosta itsensä umpihangessa lämpimäksi ja yritin pitää saappaita mahdollisimman paljon lumen alla, sillä olin unohtanut villasukat kotiin, koska lähdin alunperin tekemään sisäkuvausta. Lämpösaappaista huolimatta jalkoja paleli lopulta niin paljon, että oli pakko luovuttaa ja lähteä ajamaan kotiin. Kotiin päästyä varpaat alkoivat pikkuhiljaa lämpenemään ja samalla turpoamaan. Olivat näköjään paleltuneet ihan kunnolla. Illan saaliiksi tuli kuitenkin jokunen revontulikuva ja olipa revontulissa mukana myös ripaus punaista väriä, mitä en olekaan aikoihin nähnyt.

Nyt pohjoisen yöt alkavat valaistua niin nopeasti, että kohta on tämän talven revontulikausi ohi. Palataan aiheeseen siis viimeistään ensi syksynä.

Kotisivuiltani löytyy muutama lisäkuva tuon illan revontulista

Viivi Pumpanen - kansikuvaus

2010-04-10T03:23:00.000-07:00

Kuvasin Viivi Pumpasen Yrityskuvalehden Pohjois-Espoo -lehden kanteen. Kuvauspaikasta etsitään joku sopiva tausta. Voi olla interiöörikin. Tällä kertaa metrin kapea punainen verhonsuikale sai kelvata. Toisinaan tosin voi olla pieni luoviminen, että miten asiallisen kannen saa aikaiseksi, jos tausta, värit tai kuvattavan vaatetusta ei ole mietitty. Valaisen nämä kuvat normaalisti kahdella 580ex salamalla, kuten myös tässäkin tapauksessa. Kuvaus on usein teknisesti suhteellisen nopea suoritus. Tällä kertaa suunnitteluun meni 10 minuuttia, kuvaamiseen toinen mokoma, ja kuvan peruskäsittelyyn samainen 10 minuuttia.

Kuinka korjata itse / korjauttaa Canon -salamaan tullut kupru

2010-04-07T10:28:00.000-07:00

Olen aika mestari tiputtelemaan noita käsisalamoita. Suurilta osin kuvaan tapahtumissa salama kädessä, tai laitan jonkun systeemin päälle, missä se ei sitten pysykään - ja tippuu maahan. Normaalisti tiputuksesta menee välähdyspää rikki. Sen korjauttaminen on normaalisti sellainen vajaan 200 euron nakki JAS-tekniikassa.

Tänään oli Turussa tekemässä Bloomberg newsille kuvauskeikkaa. Salama oli tyynellä kelillä kevyehköllä telineellä aavistuksen kallellaan olevassa maastossa. Sitten tuli hyöhenen kevyt puuska, joka kaatoi telinee maahan. Salama lensi kivikkoon. Infrapunan päällä oleva läpinäkyvä muovi sai kolhun. Salama toimii, mutta siinä oli lovi, josta tihkussa saattaa mennä vettä sisälle. Huomasin että palanen on vain parilla pinnalla näkyvällä ruuvilla kiinni. Jos toi kerta irtoaa ja on vaihdettavissa noin helposti, niin kerrankin jotain minkä osaisin itse korjata. Palanen matkaan ja auton nokka kohti 5 minuutin ajomatkan päässä olevaa JAS-tekniikkaa.

Siellä minulle sanottiin, että eivät myy varaosia. Jaa. Tuollaisen 20 sekunnin irrotuksen ja kiinnittämisen takia olisi pitänyt tuoda koko salama tänne. Mikä se huollon lähtöhinta olikaan? Se siitä hyvää tarkoittaneesta DIY ja säästö -aikomuksestani. Sitten sieltä kuitenkin omatoimisesti kehoitettiin Convena Finland -nimisen firman puoleen. Sain jopa osoitteen ja puhelinnumeron. Soitin sinne autosta. Sieltä taas sanottiin ettei sinne voi tulla näyttämään osaa, tai muutenkaan ostamaan. Pitää asioida puhelimitse. Kun kuvailin osaa, niin hän vain sanoi että hänellä on siellä vain mustavalkoinen räjäytyskuva. Osan tilaamisen jäälkeen minulle jäi sellainen epäilys että hän olikin tilannut sen salamassa Canon tekstin yläpuolisen mustan palasen. Hän sanoi että Euroopan Canonilla on osaa, ja että se maksaa reilu 20 euroa+alvit. Toimitusaika on reilu 2 viikkoa.

Ajattelin selvittää asiaa ottamalla kuvan salamasta ja lähettämällä se sinne Convena Finlandiin. Googleen firman nimi. Ensimmäinen tulos haiskahti ulkomaalaiselta samannimiseltä. Ymmärsin että firma oli joku pikkuputiikki Munkkivuoressa. Seuraavana listalla oli Webinfon osuma, josta en myöskään löytänyt s-postia. Oli joku kumman palautuslomake. Mahtoiko edes enää toimia. Sitten löydän Canonin sivut jossa on maininta että tämä firma myy kuluttajatuotteiden varaosia. Eikä siinäkään ole s-postia, osoite jonne ei saa mennä ja puhelinnumero, jossa katsellaan mustavalkoisia räjäytyskuvia.

Soitin heidän numeroon uudestaan, jolloin putiikki oli tietenkin jo kiinni. Vastaajassa sanottiin että voi asioida myös kotisivuilla, joka olikin se google-listan ensimmäinen. Aluksi sivut eivät tuntuneet toimivan. Jotenkin jumitti. Lopulta kevyen painimisen jälkeen löysin kuin löysinkin sieltä s-postin. Laitoin kuvan sinne ja kirjoituksen missä toivoin varmistuksen siihen että sieltä tulee oikea osa. Saattaapi hyvin olla ihan toinen tuote kuin mitä hän puhelimen perusteella mustavalkokuvasta koittaa päätellä.

Olisi kuvitellut että Caonissakin eletään vähän enemmän nykyistä digiaikaa että annettaisiin varaosien myyjän kotisivuosoite ja s-posti. Saas nähdä miten käy. Tässä vaiheessa tuntuu vahvasti siltä että tässä minun DIY-yrityksessä veivaamiseen menee vain pirun paljon aikaa ja vaivaa. Olisi hyvinkin voinut olla kustannustehokkaampaa ja halvempaa suosiolla kiikuttaa salama JAS:iin ja pyytänyt heitä laittamaan se kuntoon - ihan niin kuin olen tähän asti tehnyt.

Akuutti kuvatarve: keskiyön aurinkokuvaa

2010-04-06T08:35:00.000-07:00

Entuudestaan tuttu kansainvälinen asiakas etsii keskiyön aurinkokuvaa, missä auringon liikerata on pohjoisessa kuvattu hyvin väljällä perspektiivilla vettä vasten intervalleissa, niin että auringon notkahtava, mutta horisontin yläpuolelle jäävä liikerata näkyy kuvassa. Kuva saisi olla väljä. Etualalla paljon vettä alhaalla ja taivasta ylhäällä. Asiakas etsii kuvaa kiireellä.

Juhannusauringon liikerata taustalla on se mitä toivovat ja etsivät. Kuulemma jos ei löydy, niin saattaisivat kelpuuttaa simppeli yhden valotuksen kuvan, eikä silloin tarvitse olla juhannusta ja Lappia, vaan voi olla mistä vaan. Tällaisessa saisi mieluusti näkyä mahdollisimman paljon auringon kimallusta vedenpinnalla. Ilmeisesti kuitenkin haetaan sellaista ilta-auringon tunnelmaa. Kuva tulee mainoksen taustaksi. Etualalle on tulossa muita hahmoja, ja tekstiä.

Tänään ti 6.4. vielä kerkiäisi. Huomiseksi, eli keskiviikko aamuksi tarvitsevat ehdokkaita. Jos löytyy tarjokkaita, niin voi ladata tonne kuvapankkiimme. Henkka, info@kuvaus.fi

------------------------------------
Tähän näyttäisi löytyneen jo kuva.

Ensimmäinen hääkeikkani v. 2003...ja mitä sen jälkeen.

2010-04-05T00:56:00.000-07:00

Kuvatoimisto Cartina oli 2002/2003 vuodeenvaihteessa laitettu pystyyn. Kotisivuilla oli ollut maininta, että tehdään myös keikkakuvausta. Sen perusteella sain kesällä 2003 ensimmäisen hääkuvaustiedustelun. Mallikuvia minulla ei tietenkään ollut. Hääparin varsinainen kuvaaja oli 2 viikkoa ennen häitä ilmoittanut olevansa estynyt. Asiakkaalla oli jo pieni hätä, että löytääkö jonkun sopivan kuvaajan. Kerroin toki ettei hääkuvaus ole ihan se minun leipälajini, ja että kameravarusteenikaan eivät ole ihan sitä mitä hääkuvauksessa olisi suotavaa. Aika usein hääparit toivookin löytävänsä jonkun joka ei ihan laskuta sitä mitä täysammattilainen hääkuvaaja laskuttaisi - haetaan "ei ihan niin ammattilaista" (=ei ihan niin kallista ja taitavaa), niin kuin joskus asia on ilmaistu. Vähempi eli keskivertoisempikin riittää.

Kyseisen keikan kuvasin epäammattimaisesti yhdellä 1Gt kortilla, 10d:lla, yhdellä 550ex salamalla, 70-200 f 2.8 (vanha malli ilman kuvanvakaajaa) pääosin lainatulla 20-35 f 2.8 laajiksella. Matkassa minulla oli kannettava, jonne siirsin kuvia epäammattimaisen hitaasti piuhaa pitkin. Ja tietenkin siirtäminen kulutti kaiken aikaa kamerassa olevaa ainokaista akkuani. Tiedostonsiirto oli hidasta. Onnistuin jotenkin kuitenkin olemaan kuvausvalmiina aina kun jotain olenaista tapahtui.

Tiedostin toki varusteitteni rajoittuneisuuden. Pikkusen epäonnekkaammin jos olisi mennyt, niin lopputulos olisi ollut kaikkea muuta kuin imarteleva. Kaikissa kuvaamisissani olen työn jälkeen toki analysoinut tekemiseni, epäonnistumisieni riskit hyvinkin tarkkaan, ja tehnyt voitavat paikkaukset jotta kuvaamiseni muuttuisi kaikin puolin varmemmaksi ja tasokkaammaksi. Tekniset riskit on minimoitu olemattomiksi. Kuvankäsittelytaidot, salaman käyttö, diffuusiokankaat, heijastimet, triggerit ja muut tämän päivän lisävarusteet varmistavat onnistuneen kuvauksen olosuhteissa kuin olosuhteissa. Hyvä niin, vaikka en hääkuvauksia enää varsinaisesti tee. En edelleenkään pyri hääkuvaajaksi, vaikka niitä on jo vähän toistasataa tehtynä.

Tämä ensimmäinen hääasiakkaani (sulhanen) sanoi, ettei tarvitse potretistakaan ottaa paineita. Kunhan saavat juhlasta edes jotain fotoja muistoksi. Virallisen potretin otattivat studiossa. Myöhemmin kuulin, etteivät heidän studiossa otetut kuvat oikein onnistuneetkaan. Valitsivat yhden pihalla minun ottamistani potreteista viralliseksi hääkuvaksi. Antoivat muutenkin hyvää palautetta kuvista. Jos ei muuta, niin vissiin oli hyvä hinta-laatu-suhde. Minun näkövinkkelistä helppo ja mukava asiakas. Kuvauspalkkio ei sillä keikalla ollut minulle se juttu. Tämän ekan hääkeikan palkkio taisi olla 250 euroa, johon sisältyi noin 8 h kuvaus. Otin keikan enemmän kokemuksen kannalta. Myöhemmin tekemiini reiluu sataan hääkuvaukseen toki on mahtunut myös toisenlaisia häit ja hääpareja.

Tänä päivänä teen ensisijaisesti aivan muita kuvauksia. Jos minua kysytään häihin, niin toki olen valmis kuvaan, joskin lähtöhinta on nykyisellään 6 h kuvaukselle on 1200 euroa (sama kuin 2 vuotta sitten). Siihen hintaa oli vielä toissa kesänä erittäin hyvin kysyntää. Taantuman myötä niukan budjetin häät ovat tulleet hyvin suosituiksi. Ja edelleen valtaosa asiakkaista etsii sitä heidän tarpeisiin ja toivoisiin halpaa, mutta ei liian ammattimaista kuvaajaa - ts. hyvällä hinta-laatu -suhteella dokumentoivaa riittävän tasokasta hääkuvaajaa. Ja se "riittävän tasokas" on hyvin subjektiivinen juttu.

Itse en ole pitkiin aikoihin enää kuulunut kategoriaan "tyydyttävän hyvä ja ennenkaikkea riittävän halpa". Olen nykyisellään valtaosalle aivan liian kallis. Ja toisaalta olen myös liian passiivinen kuvaajaegoni pönkittämisessä. Olen kaiken lisäksi kesä-ihminen, eli haluan ennemminkin olla ulkona, kokea kesä, lomailla perheeni kanssa, enkä uhrata vuoden parhaita hetkiä hääkuvausten ja hääkuvien käsittelyn merkeissä. Silloin kun sitä tekee tosissaan, niin ei siinä oikein tahdo keretä mihinkään muuhun. Keväällä ja syksylläkin haluaisin mielummin viettää viikonloppuja perheeni kanssa, ja tehdä kuvauksia perheystävällisemmin, eli ensisijaisesti virka-aikaan, niin kuin nykyään teenkin. Oma perhe-elämä ja -onni on minulle tärkeämpää kuin se että olisin joku tunnettu "the hääkuvaaja".

Resurssien mukaan olen toki mielelläni jeesaamassa cartinalaisia keikkakuvaajia joilla on kiinnostusta hääkuvausten tekemiseen. Cartinalaiset kuvaajat, joilla on toiminimi (laskutusmahdollisuus ja kiinnostusta saada itsensä esille kuvaus.fi:n hääsivuille, niin onnistuu helposti. Olemme parasta aikaa tekemässä sivuihin päivityksiä. Uusilta kuvaajilta häämallikuvat olisivat hyvin tervetulleita. Kuvaus.fi:n hääsivut löytyvät googlaamalla varsin helposti, eli ilmainen hyvä näkyvyys olisi taattu. Toisaalta jos aihe kiinnostaa, niin joskus se ensimmäinenkin hääkeikka tulee tehtyä, vaikka ei ole hääaiheisia mallikuvia entuudestaan. Jos hääkuvaus kiinnostaa, niin ota ihmeessä yhteyttä. Sopuhintaisille hääkuvaajille löytyy aina kysyntää.

------------------------------------

Joitain vuosien varrelta ottamiani hääkuvia löytyy täältä. Nykyiset varsinaiset kotisivuni kertovat paremmin mitä nykyisin kerkiän kuvaamaan, eli os. www.henrikkettunen.com. Noin puolet työajastani menee toki kuvatoimiston pyörittämisessä. Toisinaan kuvatoimistossa on enemmän tekemistä, jolloin kuvaaminen jää vähemmälle, tai toisin päin. Aika tuntuu toisinaan olevan äärimmäisen rajallista.

------------------------------------

ps. Milan Kolarovic on eräs oululainen cartinalainen kuvaaja, jonka hääkuvaajan uraa olen etähommana täältä Helsingistä käsin yhdellä jos toisella tavalla ollut edistämässä. Oululaisia häämallikuvia voi kurkkia os. www.milanmedia.fi/valokuvaus/haakuvaus/. Erityisen ansiokkaana ja hyödyllisenä pidän Milanin UKK-osiota. Jotain sellaista samansuuntaista kuvaajille suunnattua läpikäymistä olen joskus miettinyt. Saapi nähdä löytyykö sellaiselle aikaa ja inspiraatiota.

Paljonko keikkakuvaajana voi laskuttaa?

2010-03-25T14:24:00.001-07:00

Eräs tuttu keikkaile kuvaajanalku tiedusteli minulta, että kuinka hänen pitäisi laskuttaa erästä lehteä tekemästään 8 tunnin keikasta. Ensinäkin ole sitä mieltä, että korvauspuoli pitää ehdottomasti olla sovittuna ennen keikalle lähtöä. Toisekseen hinnoittelu on jokaisen kuvaajan oma asia. Siihen vaikuttaa monia asia, eikä yhtä oikeata vastausta ole.

Hinta on joillekin asiakkaille merkittävä tekijä, joillekin taas ei sitten minkäänlainen. Sama pätee kuvaajiin. Osa asiakkaista haluaa parasta hinnalla millä hyvänsä. Osa haluaa hyvää kuvauspalvelua, ilman että hinnalla olisi merkitystä, tai että lopputulema kuvienkaan muodossa olisi se kaikkein kriittisin juttu. Se, että on ns. hyvä ja symppis tyyppi voi valitettavasti joissain tapauksissa olla se kriittinen juttu. Yksi kuvaaja tykkää urakoida, tekee ennemminkin 8h rupeamia pyöristetyllä hinnalla, toinen tykkää enemmän lyhyistä keikoista, missä haetaan vain muutamaa kuvaa. Vähemmän säädettävää suhteessa hintaan, ja ehkä enemmän vapaa-aikaa sen vastapainoksi. Jotkut kyllä laittaa kohtuuttomasti aikaa yhden ruudun vääntämiseen ja kääntämiseen. Sellainen on minulle vierasta. Menee helposti harrastuksen puolelle, työ ja harrastus sekaisin. Meitä kuvaajia on moneen lähtöön, siinä missä asiakkaitakin.

Asiakkaan näkövinkkelistä epävarman palvelun ostaminen on aina riski. Sellaiset joillain ei ole kunnollisia portfolioita, näyttöä, joutuvat helposti myymään itseään halvemmalla. Hinnoittelu voi siis olla myös sellainen keikkakuvaajan kehityshistorian mittari. Jos yrittää myydä itseään liian halvalla sellaiselle joka arvostaa laatua, saattaa tämä päätellä hinnasta ettet olekaan riittävän hyvä. Liian kalliilla myymällä saatat taas ampua itseäsi jalkaa. Hinnoittelu on sellainen kuvaajakohtainen henkilökohtainen juttu. Riippuu niin kuvaajasta osaamisesta, mallikuvista ja asiakaskontaktipinnasta (ja asiakkaista). Yhdessä ääripäässä kuvaaja tekee keikkoja alkuun ilmaiseksi, saadakseen itselleen näyttöä (portfoliokuvia), jalan oven väliin tai muilla keinoilla osoitettua omaa pätevyyttään tms... Toinen kuvaa 4h minimilaskutuksella á200e+alv/h. Jotkut laskuttaa 2h minimilaskutuksella. Joillain on vakiotuntiliksa riippumatta aiheesta, asiakkaasta ja kuvien käytöstä. Osa lupaa asiakkaalle hyvin rajallisia oikeuksia otettuihin kuviin, toiset jakaa ilomielin kaikille oikeuksilla. Osa hinnoittelee iltakeikat ja pyhänä tehtävät korkeammalla hinnalla. Valtaosa tekee kait tietyillä vakiohinnoilla oli sitten työaika mikä hyvänsä. Yksi näkökulma hinnoitteluun on myös journalistiliiton suositukset, joita käytännössä valitettavan harvalla asiakkaalla on kuitenkaan halua tai varaa maksaa.

Kuvaamisessa päätee kysynnän ja tarjonnan laki. Kysyntää on, mutta tarjontaa ainakin määrällisesti sitäkin enemmän. Mitä paremmin tunnet asiakkaasi, niin sen paremmin löydät oikean hinnan. Aloittelevan kuvaajan näkövinkkelistä usein sellainen 8h-urakoinnin hinta voi olla siellä 400-600+alv korvilla jos pääsee kevyellä kuvankäsittelyllä. Ammattivalokuvaajat laskuttavat vastaavasta 8h työstä 750-1500e+alv. Harrastajat, opiskelijat tai oto-kuvaajat tekee vissiin sitten hintahaarukalla 0-400 e - toivottavasti alvien kera, ja maksavat niistä myös lakisääteisiä eläkemaksuja. Sellainen ei tietenkään elätä, ja voi siltä osin pitää yhdenlaisena ammattivalokuvaamisen halveeraamisena. Siinä hintahaarukat todella karkeasti yksinkertaistetusti.

Minun mielestä laskutuksen pitää olla mielekästä suhteessa käytettyyn työaikaan, ja että ajankäyttösi esim. kuvankäsittelyn puolella on kohtuullinen. Pitää myös ottaa huomioon myös se raha mikä on mennyt kuvauskaluston hankintaan. Jos asialla haluaa elää, pitää palkka kertyä niin, että sillä kaikkien menojenkin jälkeen pärjää. Jos tekee oto-juttuna, niin kaikki on plussa, ja voipi tyytyä astetta pienempäänkin. Oikeat ammattilaiset taas helposti kiroaa oman työn ohella "valokuvausammattilaisuutta" harrastavia. Se on tietenkin toinen juttu jos joku on sitä mieltä, että vain koulutetuilla valokuvaajilla on oikeus tienata elantoaa kuvaamisella.

Toki näissä hintakysymyksissä voi myös olla yllättävänkin suuria eroja, riippuen että asuuko ja vaikuttaako kuvaaja jossain suurkaupungissa vs pienemmässä kylässä, missä potentiaalisia ja maksukykyisiä eli oikeita valokuvausasiakkaita löytyy hyvin rajallinen määrä. Jos yhdessä pienemmässä kaupungissa voi olla ostajan markkinat, paljon kuvaajia, ja niukasti asiakkaita, niin toisessa kaupungissa tilanne voi yhtä hyvin olla aivan päinvastainen.

Pääsin samaan kuvaan Teresa de Rita-Cavlekin kanssa

2010-03-20T03:28:00.000-07:00

Kävin kuvaamassa Teresa de Rita-Cavlekin Yrityskuvalehden kanteen. Sellainen alle vartin käännähdys Move:n Ymmerstan salilla. Silloin kun on rutinoitunut ammattilainen kameran edessä, niin kuvaaminen on kuin ruusuilla tanssimista. Melkein liiankin helppoa. No pitää siinä vähän osata valojen kanssa säätää, ja nappia painaa. Joku voisi ehkä sanoa, että noi peilisalit on pirullisia. Niin, minä olen joka tapauksessa taktisesti kuvassa toi pieni musta läiskä kuvan ylälaidassa.

Lisätietoa: Move Fitness / www.move.fi

ps. Kuva aukeaa isompana kun sitä klikkaa.

--------------------------------------------

Ja mikäli kuva kiinnostaa valokuvausteknisesti, niin ohessa on ruutu raakana jpg:ksi konvertoituna, eli minkälaisena se tuli otettua. Kahdella käsisalamalla. Oikean puoleisen varsinaisen päävalon edessä tasovalo. Toisesta salamaa ei pehmentänyt mikään. Toisen valon funktio oli lähinnä valaista taustaa, ja ehkä antaa vähän hiusvaloa. Tila oli sellainen perinteisen tylsä, matalakattoinen ja huonovaloinen jumppatila. Kuvaamiseen meni salamoiden virittelyjen kera palttiarallaa 10 minuuttia. Muistikortille tarttui salama-koeruutujen kanssa yhteenä 35 kuvaa. Osa oli tietenkin sellaisia missä innostuksissani olen laulattanut suljinta niin nopealla tempolla, ettei toinen tai kumpikaan salama ollut kerennyt mukaan. Jälkimmäiset oli kauttaaltaan pikimustia.

Ja ellen pahemmin erehdy, niin salamat oli aika lailla täysillä tehoilla, kamera manuaalilla iso 160, 1/200 ja f 9. 70-200:sella 135 mm silmässä ja kamerana Fullframe, ts 5dII.

Ja tämä on tietenkin vain yksi tapa/tyyli kuvata. Kelpoja kuvia syntyy hyvin monella eri tavalla ja metodilla. Uudet aiheet, paikat (puitteet) on periaatteessa aina kiinnostavan haastavia. Toisaalta kun tekee jotain uutta, niin on parempi tehdä se ajan kanssa ja kunnolla.

Golden cap -mainosta tekemässä

2010-03-17T00:31:00.000-07:00

Golden Cap-siiderin uusinta tv-mainosta tehtiin Helsingissä tuossa joitain viikkoja takaperin. Parissa päivässä homman purkitettiin mm. The Baseballs-yhtyeen myötävaikutuksella. Mukana myös kohtuullinen avustajakööri. Itse olin siellä lähinnä making off-stillkuvaajana, eli snapshotteja ajatuksella, että miltä tekeminen näytti.

Itse video ja making off-video löytyypi sidukan omilta sivuilta, ja vissiin Youtbestakin. www.goldencap.fi tai www.facebook.com/GoldenCap.

ps. Nylon beatin tuntevathan varmaankin tunnistavat kappaleessa jotain tuttua?

Enemmän ja parempia kuvia !?!

2010-03-15T03:52:00.000-07:00

Kuvatoimiston tarjonnan osalta on aina kahdenlaisia tavoitteita. Kuvien tason nostoa ja kuviin parempaa ja myyntipotentiaalisempaa sisältöä. Toisaalta kysyn sitä jatkuvasti itseltäni että kuinka innostuisi / osaisin ottaa parempia kuvia, ja innostuisi / voisin ottamaan ahkerammin ja enemmän kuvia. Kyse ei ole vain kuvien ottamisesta. Parempia ja myyntipotentiaalisempia kuvia mielellään lataisi ahkerammin. Jos taas tuotokseni eivät ole ihan siitä parhaimmasta päästä, niin ehkä vitkuttelen niiden eteenpäin laittamisen kanssa. Joskus kuvia on parempi kypsytellä. Riittävästi kun kypsyttelen, niin saattavat ajatuksissani (tai kuvankäsittelyllä) muuttua paremiksi, tai huonommiksi. Jotkut kuvat aukeaa minulle heti, innostun niistä jo kuvaushektellä, tai toisten kuvista ensisilmäyksellä. Myöhemmin saatan tulla toisiin ajatuksiin, tai sitten en. Eri kuvat toimivat eri tavalla.

Oman itsekritiikin kehittäminen on pitkällä juoksulla kaikkein arvokkainta. Muilta saatu kovin negatiivinen palaute sen sijaan saattaisi olla liiankin latistavaa. Ainakin itse kuvailen eri yhteyksissä eri ajatuksella. Joskus kuvat syntyvät räpsyinä muun asian sivutuotteena. Toisinaan taas olen pitkän valmistelun jälkeen toteuttamassa hyvin viimeisteltyä ja vakavasti toteutettua kuvausprojektia.

Jotkut toivovat minulta palautetta ronskilla otteella, ja saavatkin hyvin tiukkaa palautetta. Toiset eivät halua palautetta, eivätkä aio kehittyä. Ovat sitä mieltä että jo sisäistetty tekniikan hallinta ja tyylitaju on riittävä, eikä sitä sovi sorkkia. Palautteen antaminen ja saaminen on aina yhtä haastavaa. Palautteen saaminen muilta on sekin toisinaan vaikeaa - etenkin jos on ihan muuta kuin mitä on odottanut. Joskus saatan saatan antaa palautetta ihan nurinkurisestikin.

Enemmän ja parempia kuvia, mutta kuinka? Itse ainakin koitan kannustaa itseäni etsimällä virikkeitä, kokeilemalla uutta. Uusiin kuvausaiheisiin syventyminen on usein aikaan vievää, mutta voi hyvinkin antoisa keino. Uuden tekniikan sisäistäminen voi olla toinen. Sekin vaatii resursseja. Saattaa edellyttää parempaa tekniikkaa, hankintoja, tai ainakin paremmat puitteet. Tai jos ei muuta niin ainakin jonkin verran pohtimista. Uusien aiheiden ja menetelmien kehittely on aina haaste laadun kannalta. Aina puitteet ole ihan priimat, tai välineet niitä optimaalisimpia.

Yksi ammattilaisuuden mittari on, että pystyy tuottamaan teknisesti hyvää kuvaa ja tasalaatuisesti. Ammattilaiset tuottavat keskimäärin teknisesti parempaa kuvaa, systemaattisemmin ja runsaammin kuin harrastajat. Ammattilaisilta voi odottaa enemmän kuin harrastajilta. Toisaalta pitääkö sitä nyt aina olla niin ammattilainen. Kenellä on sitä itsekritiikkiä, tai kenelle kuvapalautetta pitää ja on hyödyllistä antaa? Joillain on, ja toiset saa. Riippuu niin siitäkin että minkälainen on kuvaajana - kokemustausta. Nuoret kuvaajat kaipaa vähän eri tavalla palautetta ja kannustusta kuin seniorikuvaaja. Noh. Ei sen kuvaamisen aina tartte olla niin tosikkomaista. Antaa kukkien kukkia ja välillä huumorinkin.

Yksi konkreettinen palautekanava on tietenkin sekin että laittaa kuviaan sellaisenaan myyntiin. Katsoo mitä siitä seuraa. Voi saada palautetta, tai on saamatta. Ei mikään palvelu kaadu vaikka siellä olisi joitain yleisestä linjasta poikkeavia. Omasta mielestäni kuvien ei aina tarvitse olla liian täydellisiä. Ja onhan meillä kuvia eri hintaluokissa. Jos menevät kaupaksi, niin se on asiakkaalta yksi positiivinen palaute kuvaajalle. Joskus asiakkaat tekee kummallisiakin valintoja - sanon minä. Joten ei sitäkään palautetta tule liian tosikkomaisesti ottaa - kuten ei myöskään sitä jos hyvä kuva ei ihan heti menisi kaupaksi. Asiakkaat ovat ehkä vain sattuneet tarvitsemaan ihan toisen aiheisia kuvia. Teknisen laadun parantaminen on aina vain kuvamyyntiä edistävä tekijä - sen määrän ja monipuolisuuden kanssa. Kokonaistarjonta ratkaisee. Enempi ja tasokkaampi kuva monipuolisesti eri aiheista menee aina paremmin kaupaksi kuin tasalaatuiset suppeasta aihepiiristä. Luulisin.

Onneksi meitä kuvaajia on hyvinkin moneen lähtöön!

edit: aiheeseen liittyvä strippi: www.whattheduck.net