Toimintastrategia ja sen toteutuminen

Kuva otsikko on lähinnä nimi kuvalle, eikä aihe kirjoitukselle.

Pitkä valotusaika voi joskus tehdä ihmeitä. Ja aina pitkiä yövalotuksia ei suinkaan tarvitse kuvata kamera tiukasti jalustalla tärähtämättömänä. Tämä kuva on otettu yhdellä 20 sekunnin valotuksella, missä kameraa on sopivasti liikuteltu. Ei mitään taskulamppua, tai muuta ylimääräistä apuvälinett.. Kävelin illalla Pasilassa, ja otin lennosta yhden kuvan, mukaan sattui niitä katu- ym valoja mitä siinä ympärillä oli. Ja sattuihan tuo junakin juuri ajamaan tuosta ohi. Kuvaan ei ole jälkeenpäin lisätty tai siitä poistettu mitään. Sävyt ja säädöt on laitettu kohdilleen. Siltä osin naturelli, joskin varsin abstrakti kuva.

Valon leikkiä. Kaukana siitä minkä silmä normaalisti näkee ko. tilanteessa. Olisi ehkä vertailun vuoksi pitänyt ottaa normaalikuva perään, pelkällä still-maisemalla. Toisaalta olisin voinut ottaa myös pystyversion.

Mitäs tuumitte..?

Pöytäkoneeni virustorjunta

Tällainen virustorjunta-asiantuntija hiippailee päivittäin työhuoneessa, yleensä painelee seinää pitkin, välillä pöydällä. Hauska, mutta kiireinen veijari. Kuvassa tämä on ilmeisesti minulta irronnutta hiuskiekuraa tutkimassa.

Klikkaamalla kuvaa, saa sen aukeamaan isompana.

Kelit kylmenee - takassa leimahti tuli

Alkaa illat viilentyä sen verran, että piti tänään lämmittää keittiön takka ensimmäisen kerran tälle syksylle. Kuvaa klikkaamalla pääsee katsomaan kuvaa vähän tarkemmin. Oli jo hetken melkein sellainen tunne kuin olisi ollut samoilemassa jossain kairassa, istumassa iltanuotiolla - keskellä ei mitään. Kuvitelmissani vain.

Matin talot -ohjelmasta selviäminen vaatii tiukkaa keskittymistä

Silminnäkijä-ohjelma tiputti aikamoisen pommin.
http://areena.yle.fi/video/448407
Journalismi ei ole aina politiikoille kovinkaan mukava asia. Kun toimittajien kanssa on tekemisissä, niin on yleensä syytä olla puhtaat jauhot pussissa, tai miettiä tarkkaan sanomisiaan. Jos ikävä totuus sittenkin paljastuu, niin sitä voi joutua hieman kyseenalaiseen valoon.

Epäaitoja luontokuvia - kuvia kieloista

Mitä olette mieltä tällaisista epäaidoista luontokuvista?

En ole aiemmin edes yrittänyt kielon punaisten marjojen kuvaamista. Piti ottaa haaste vastaan. Ensimmäisellä yrittämällä olin kylläkin kuopuksemme hoitovuorossa. Tämä 1,5 v beebi oli hetken aiemmin vahingossa herätetty kesken päiväunien, ja siitä lievästi sanottuna kiukkuisena. Kello oli sen verran paljon, ettei voinut - tai saatukaan enää nukkumaan päikkäreitä. Olis muuten iltaunet voinut mennä puihin. Piti väkisin ottaa assariksi mukaan. Päästiin just alas metsään kielojen luoksi, kun alkoi armoton itku ja ulvonta. Ei tykännyt lainkaan siitä että kömmin pöpelikössä nelinkontin, fokus jossain muualla kuin hänessä. Piti siirtää kielokuvaus toiseen kertaan.

Tänään sain toisen mahdollisuuden yrittää aihetta. Aikaa ei ollut paljonkaan. Toisaalta ulkona puuskutti reipas syystuuli, noin 10 metriä sekunnissa, niin makrokuvaus maastossa ei tuntunut, miten sen sanoisi, kaikkein lupaavimmalta vaihtoehdolta. Osin ajatus oli toisaalta myös sellaisessa ikuisuusprojektissa, monivuotisessa ajatuksessa, että josko näin lehtien putoamisen aikaan saisi kuvattua värikkäät lehdet syvättynä - studiomaisesta. Lähdin vajaa puolituntiselle lehtienkeryy-kierrokselle tyhjä kirjekuori kädessä. Takaisin työhuoneelle tulin mm. kielonlehtien ja marjojen ym lehtien kera. Kuvauksessa jotenkin vain ajatus oli ensiksi kieloissa.

Cartinan tarjonnassa on entuudestaan muutama ihan kelpo kuva samasta aiheesta mm. Soili Jussilalla sekä Kristina Nyholmilla. En ole aiemmin aiheen kuvaamista miettinyt. Nyt kuitenkin päätin tarttua siltä osin härkää sarvista.

Itse kuvaaminen tapahtui puhtaan kliinisesti tuulettomissa olosuhteissa, siis työhuoneeni pöydällä näppäimistön päällä. Jos ulkona olisi ollut tyyntä, niin kuvauksen olisi yhtälailla voinut tehdä siellä. Näin tällä kertaa. Työpöydälläni laulatin kameraa noin vartin. Mitäs tuumitte? Studiokuva se ainakin on! Mutta onko se luontokuva? Jos salamat olisi kiikuttanut luontoon, niin olisiko se yhtään sen aidompi luontokuva?



Kuvat otin 85:sellä loittorenkaan kanssa. Kielon lehden ja marjan rangan laitoin törrölleen ylösalaisin käännetyn sormiparistolaturin ruuvinreikiin. Taustalle muutamia muita lehtiä. Valaisin kuvan ajatuksella, että olisi mahdollisimman luonnollinen. Yksi 580ex tasovalon taakse. Toisella 580ex:llä ammuin keltaisen kalvon ja Honlphoto-snootin läpi.

Itse jäin miettimään tätä aitous vs epäaitous-asiaa siltä pohjalta, että kuka tahansahan voisi toteuttaa pikkuisen tyynemmällä kelillä keinovalaisuratkaisun yhtälailla metsässä - kuin minkä minä nyt tein työpöydälläni, näppäimistöni päällä. Jos olisin kuvannut metsässä, niin en ehkä olisi ottanut sormiparistolaturia mukaan. Missä kulkee aidon ja epäaidon raja? Jo eläköitynyt pitkän linjan Hesarin lehtikuvaaja Pentti Koskinen oli muistaakseni jossain lehtihaastattelussa sitä mieltä että salamankäyttö niin kuin nuoremman polven lehtikuvaajat sitä käyttää, on raskaamman luokan kuvamanipulointia. Mitä tuohon, muuta kuin että näkemyksiä on monia. Onko siis salama se mikä tekee kuvasta epäaidon, vai mikä?

Ainakin minä teen tällaiset kuvaukset paljon mielummin maastossa kuin työhuoneessani, jossa liikkumavara on jotain tyyliin 3 neliötä plus työpöydän pinta-ala. Työtilan muuttaminen studioksi oli tällä kertaa äärimmäinen hätäratkaisu.

Onko yö vai päivä?

Ainakin jos suhtautuu luontokuvaamiseen vakavasti, ja hakee kauniita ja pehmeitä valoja, niin yö voi olla valveilla olon / työskentelyn aikaa ja päiväsaika vähemmän aktiivista / lepäilyn aikaa. Luontokuvaamisessa monet kiinnostavat ilmiöt näkyy paremmin yöllä, tai peräti liikkuu vain yöaikaan. Kesällä aurinko laskee hyvin myöhään, ja nousee todella aikaisin. Jos soittaa jollekin luontokuvaajatutulle, niin ei välttämättä voi olla ihan satavarma että herättääkö vai ei, siis vaikka oltaisiin iltapäivän puolella. Joidenkin osalta tiedän, että helposti voi soittaa hyvinkin myöhään, koska siellä ollaan juuri saatu lapset nukkumaan, ja olla aktiivisesti sorvin kimpussa.

Ja kun nykypäivän kuvaamiseen kuvankäsittely ja tietokoneiden kanssa säätäminen alkaa olla aika pakollinen asia. Kuvat ei valmistu ilman koneen kanssa kupattuja tunteja. Aikaa kuvien peruskäsittelyihin ja muihin oheisasioihin tuhraantuu siihen huomattavan paljon aikaa. Vai sanoisiko jopa niin, että on vaikea olla valokuvaaja jos ei ole vähän myös tietokonenörtin vikaa. Ja eikö nekin ole sellaisia yökukkujia. Ei siis välttämättä tarvitse olla yhtään taipuvainen luontokuvaamiseen, ja valokuvaajan yö on päivä ja päivä yö.

Menneellä viikolla oltiin tekemässä keikkaa erään toimittajan kanssa. Hän on jossain porukassa, joka kokoontuu palaveriin yksi aamu aina kerran viikossa. Porukassa on mukana myös muutama valokuvaaja, joskaan heidän kontribuutionsa on siihen aikaa pintapuolisempi. Valittavat voimattomuutta, kun tuli kuvia säädettyä taas kerran aamu 03.00 asti.

Kerran minäkin sain kuulla eräältä mainostoimistokontaktilta, että kun he olivat toimittaneet jotain kuvattavia tuotteita eräälle kuvaajalle, tyyliin puolilta päivää, niin kaveri oli avannut oven sen näköisenä ja ajatukset ihan sekaisin - kuin olisi vasta pari tuntia aiemmin lopettanut dokaamisen. Mainostoimistokontakti oikeasti luuli, että tämä oli suurinpiirtein rappiokaveri jonka olivat palkanneet tekemään tuotekuvauksen, kun oikeammin hän vain oli selvin päin säätänyt kuvia hieman pidempään. Riittävän väsyneenä kun menee avaamaan oven, niin ensivaikutelma ei välttämättä ole ihan se oikea.

Kuinka helposti meistä valokuvaajista vedetäänkään vääriä johtopäätöksiä, kun ei ymmärretä, että monet tekee tätä "kolmivuorossa" - hyvin vaihtelevassa rytmissä.

Ruskareissu Lappiin

Hirvasporo Kilpisjärvellä


Ruska-aika vetää aina kun mahdollista Lappiin kuvaamaan luonnon väriloistoa. Kilpisjärven ruska oli parhaimmillaan ja komea tänä vuonna verrattuna Pallas-Muonionalueen ruskaan, jossa tunturikoivut olivat jo paljaat tunturilla.



Satuimme paikalle kun kalastaja laittoi nahkiaismertoja Kukkolankoskella Torniojokeen.




Tällä reissulla poikettiin aivan valtatien lähettyvillä olevaan Muoniojoen Äijäkoskelle, jossa sattui kohdallemme koskenlaskijat sopivasti kuvattavaksi.



Ensimmäisen kerran Lapinreissuilla satuttiin väärään paikkaan väärään aikaan, Pallakselle, kun joukko muitakin oli suunnitelleet retken samaan paikkaan. Tunturiin nousi vana ihmisiä kuin muurahaisia. Turismiaikana tuo paikka kannattaa kiertää ja mennään rauhallisempana aikana katselee noita hienoja maisemia sieltäpäin.



Vuontisjärvellä olikin rauhallisempaa kun tuo alkumatkan pieni ruuhka tasaantui.




Päivänreissu Kilpisjärven rantamille ruskanloistoa ihastelee oli reissun hienoin päivä.

Lisää Lapinkuvia laitan jossain vaiheessa nettisivuilleni ja kuvatoimiston Lapin ruskakuvia löytyy täältä.