torstai 25. maaliskuuta 2010

Paljonko keikkakuvaajana voi laskuttaa?

valokuvaaja. Kuva: Henrik Kettunen
Eräs tuttu keikkaile kuvaajanalku tiedusteli minulta, että kuinka hänen pitäisi laskuttaa erästä lehteä tekemästään 8 tunnin keikasta. Ensinäkin ole sitä mieltä, että korvauspuoli pitää ehdottomasti olla sovittuna ennen keikalle lähtöä. Toisekseen hinnoittelu on jokaisen kuvaajan oma asia. Siihen vaikuttaa monia asia, eikä yhtä oikeata vastausta ole.

Hinta on joillekin asiakkaille merkittävä tekijä, joillekin taas ei sitten minkäänlainen. Sama pätee kuvaajiin. Osa asiakkaista haluaa parasta hinnalla millä hyvänsä. Osa haluaa hyvää kuvauspalvelua, ilman että hinnalla olisi merkitystä, tai että lopputulema kuvienkaan muodossa olisi se kaikkein kriittisin juttu. Se, että on ns. hyvä ja symppis tyyppi voi valitettavasti joissain tapauksissa olla se kriittinen juttu. Yksi kuvaaja tykkää urakoida, tekee ennemminkin 8h rupeamia pyöristetyllä hinnalla, toinen tykkää enemmän lyhyistä keikoista, missä haetaan vain muutamaa kuvaa. Vähemmän säädettävää suhteessa hintaan, ja ehkä enemmän vapaa-aikaa sen vastapainoksi. Jotkut kyllä laittaa kohtuuttomasti aikaa yhden ruudun vääntämiseen ja kääntämiseen. Sellainen on minulle vierasta. Menee helposti harrastuksen puolelle, työ ja harrastus sekaisin. Meitä kuvaajia on moneen lähtöön, siinä missä asiakkaitakin.

Asiakkaan näkövinkkelistä epävarman palvelun ostaminen on aina riski. Sellaiset joillain ei ole kunnollisia portfolioita, näyttöä, joutuvat helposti myymään itseään halvemmalla. Hinnoittelu voi siis olla myös sellainen keikkakuvaajan kehityshistorian mittari. Jos yrittää myydä itseään liian halvalla sellaiselle joka arvostaa laatua, saattaa tämä päätellä hinnasta ettet olekaan riittävän hyvä. Liian kalliilla myymällä saatat taas ampua itseäsi jalkaa. Hinnoittelu on sellainen kuvaajakohtainen henkilökohtainen juttu. Riippuu niin kuvaajasta osaamisesta, mallikuvista ja asiakaskontaktipinnasta (ja asiakkaista). Yhdessä ääripäässä kuvaaja tekee keikkoja alkuun ilmaiseksi, saadakseen itselleen näyttöä (portfoliokuvia), jalan oven väliin tai muilla keinoilla osoitettua omaa pätevyyttään tms... Toinen kuvaa 4h minimilaskutuksella á200e+alv/h. Jotkut laskuttaa 2h minimilaskutuksella. Joillain on vakiotuntiliksa riippumatta aiheesta, asiakkaasta ja kuvien käytöstä. Osa lupaa asiakkaalle hyvin rajallisia oikeuksia otettuihin kuviin, toiset jakaa ilomielin kaikille oikeuksilla. Osa hinnoittelee iltakeikat ja pyhänä tehtävät korkeammalla hinnalla. Valtaosa tekee kait tietyillä vakiohinnoilla oli sitten työaika mikä hyvänsä. Yksi näkökulma hinnoitteluun on myös journalistiliiton suositukset, joita käytännössä valitettavan harvalla asiakkaalla on kuitenkaan halua tai varaa maksaa.

Kuvaamisessa päätee kysynnän ja tarjonnan laki. Kysyntää on, mutta tarjontaa ainakin määrällisesti sitäkin enemmän. Mitä paremmin tunnet asiakkaasi, niin sen paremmin löydät oikean hinnan. Aloittelevan kuvaajan näkövinkkelistä usein sellainen 8h-urakoinnin hinta voi olla siellä 400-600+alv korvilla jos pääsee kevyellä kuvankäsittelyllä. Ammattivalokuvaajat laskuttavat vastaavasta 8h työstä 750-1500e+alv. Harrastajat, opiskelijat tai oto-kuvaajat tekee vissiin sitten hintahaarukalla 0-400 e - toivottavasti alvien kera, ja maksavat niistä myös lakisääteisiä eläkemaksuja. Sellainen ei tietenkään elätä, ja voi siltä osin pitää yhdenlaisena ammattivalokuvaamisen halveeraamisena. Siinä hintahaarukat todella karkeasti yksinkertaistetusti.

Minun mielestä laskutuksen pitää olla mielekästä suhteessa käytettyyn työaikaan, ja että ajankäyttösi esim. kuvankäsittelyn puolella on kohtuullinen. Pitää myös ottaa huomioon myös se raha mikä on mennyt kuvauskaluston hankintaan. Jos asialla haluaa elää, pitää palkka kertyä niin, että sillä kaikkien menojenkin jälkeen pärjää. Jos tekee oto-juttuna, niin kaikki on plussa, ja voipi tyytyä astetta pienempäänkin. Oikeat ammattilaiset taas helposti kiroaa oman työn ohella "valokuvausammattilaisuutta" harrastavia. Se on tietenkin toinen juttu jos joku on sitä mieltä, että vain koulutetuilla valokuvaajilla on oikeus tienata elantoaa kuvaamisella.

Toki näissä hintakysymyksissä voi myös olla yllättävänkin suuria eroja, riippuen että asuuko ja vaikuttaako kuvaaja jossain suurkaupungissa vs pienemmässä kylässä, missä potentiaalisia ja maksukykyisiä eli oikeita valokuvausasiakkaita löytyy hyvin rajallinen määrä. Jos yhdessä pienemmässä kaupungissa voi olla ostajan markkinat, paljon kuvaajia, ja niukasti asiakkaita, niin toisessa kaupungissa tilanne voi yhtä hyvin olla aivan päinvastainen.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Pääsin samaan kuvaan Teresa de Rita-Cavlekin kanssa

Teresa de Rita-Cavlek. Kuva: Henrik Kettunen
Kävin kuvaamassa Teresa de Rita-Cavlekin Yrityskuvalehden kanteen. Sellainen alle vartin käännähdys Move:n Ymmerstan salilla. Silloin kun on rutinoitunut ammattilainen kameran edessä, niin kuvaaminen on kuin ruusuilla tanssimista. Melkein liiankin helppoa. No pitää siinä vähän osata valojen kanssa säätää, ja nappia painaa. Joku voisi ehkä sanoa, että noi peilisalit on pirullisia. Niin, minä olen joka tapauksessa taktisesti kuvassa toi pieni musta läiskä kuvan ylälaidassa.

Lisätietoa: Move Fitness / www.move.fi

ps. Kuva aukeaa isompana kun sitä klikkaa.

--------------------------------------------

Ja mikäli kuva kiinnostaa valokuvausteknisesti, niin ohessa on ruutu raakana jpg:ksi konvertoituna, eli minkälaisena se tuli otettua. Kahdella käsisalamalla. Oikean puoleisen varsinaisen päävalon edessä tasovalo. Toisesta salamaa ei pehmentänyt mikään. Toisen valon funktio oli lähinnä valaista taustaa, ja ehkä antaa vähän hiusvaloa. Tila oli sellainen perinteisen tylsä, matalakattoinen ja huonovaloinen jumppatila. Kuvaamiseen meni salamoiden virittelyjen kera palttiarallaa 10 minuuttia. Muistikortille tarttui salama-koeruutujen kanssa yhteenä 35 kuvaa. Osa oli tietenkin sellaisia missä innostuksissani olen laulattanut suljinta niin nopealla tempolla, ettei toinen tai kumpikaan salama ollut kerennyt mukaan. Jälkimmäiset oli kauttaaltaan pikimustia.

Ja ellen pahemmin erehdy, niin salamat oli aika lailla täysillä tehoilla, kamera manuaalilla iso 160, 1/200 ja f 9. 70-200:sella 135 mm silmässä ja kamerana Fullframe, ts 5dII.

Ja tämä on tietenkin vain yksi tapa/tyyli kuvata. Kelpoja kuvia syntyy hyvin monella eri tavalla ja metodilla. Uudet aiheet, paikat (puitteet) on periaatteessa aina kiinnostavan haastavia. Toisaalta kun tekee jotain uutta, niin on parempi tehdä se ajan kanssa ja kunnolla.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Golden cap -mainosta tekemässä

RitzGolden Cap-siiderin uusinta tv-mainosta tehtiin Helsingissä tuossa joitain viikkoja takaperin. Parissa päivässä homman purkitettiin mm. The Baseballs-yhtyeen myötävaikutuksella. Mukana myös kohtuullinen avustajakööri. Itse olin siellä lähinnä making off-stillkuvaajana, eli snapshotteja ajatuksella, että miltä tekeminen näytti.

Red 1










Itse video ja making off-video löytyypi sidukan omilta sivuilta, ja vissiin Youtbestakin. www.goldencap.fi tai www.facebook.com/GoldenCap.

ps. Nylon beatin tuntevathan varmaankin tunnistavat kappaleessa jotain tuttua?

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Enemmän ja parempia kuvia !?!

Kuvatoimiston tarjonnan osalta on aina kahdenlaisia tavoitteita. Kuvien tason nostoa ja kuviin parempaa ja myyntipotentiaalisempaa sisältöä. Toisaalta kysyn sitä jatkuvasti itseltäni että kuinka innostuisi / osaisin ottaa parempia kuvia, ja innostuisi / voisin ottamaan ahkerammin ja enemmän kuvia. Kyse ei ole vain kuvien ottamisesta. Parempia ja myyntipotentiaalisempia kuvia mielellään lataisi ahkerammin. Jos taas tuotokseni eivät ole ihan siitä parhaimmasta päästä, niin ehkä vitkuttelen niiden eteenpäin laittamisen kanssa. Joskus kuvia on parempi kypsytellä. Riittävästi kun kypsyttelen, niin saattavat ajatuksissani (tai kuvankäsittelyllä) muuttua paremiksi, tai huonommiksi. Jotkut kuvat aukeaa minulle heti, innostun niistä jo kuvaushektellä, tai toisten kuvista ensisilmäyksellä. Myöhemmin saatan tulla toisiin ajatuksiin, tai sitten en. Eri kuvat toimivat eri tavalla.

Oman itsekritiikin kehittäminen on pitkällä juoksulla kaikkein arvokkainta. Muilta saatu kovin negatiivinen palaute sen sijaan saattaisi olla liiankin latistavaa. Ainakin itse kuvailen eri yhteyksissä eri ajatuksella. Joskus kuvat syntyvät räpsyinä muun asian sivutuotteena. Toisinaan taas olen pitkän valmistelun jälkeen toteuttamassa hyvin viimeisteltyä ja vakavasti toteutettua kuvausprojektia.

Jotkut toivovat minulta palautetta ronskilla otteella, ja saavatkin hyvin tiukkaa palautetta. Toiset eivät halua palautetta, eivätkä aio kehittyä. Ovat sitä mieltä että jo sisäistetty tekniikan hallinta ja tyylitaju on riittävä, eikä sitä sovi sorkkia. Palautteen antaminen ja saaminen on aina yhtä haastavaa. Palautteen saaminen muilta on sekin toisinaan vaikeaa - etenkin jos on ihan muuta kuin mitä on odottanut. Joskus saatan saatan antaa palautetta ihan nurinkurisestikin.

Enemmän ja parempia kuvia, mutta kuinka? Itse ainakin koitan kannustaa itseäni etsimällä virikkeitä, kokeilemalla uutta. Uusiin kuvausaiheisiin syventyminen on usein aikaan vievää, mutta voi hyvinkin antoisa keino. Uuden tekniikan sisäistäminen voi olla toinen. Sekin vaatii resursseja. Saattaa edellyttää parempaa tekniikkaa, hankintoja, tai ainakin paremmat puitteet. Tai jos ei muuta niin ainakin jonkin verran pohtimista. Uusien aiheiden ja menetelmien kehittely on aina haaste laadun kannalta. Aina puitteet ole ihan priimat, tai välineet niitä optimaalisimpia.

Yksi ammattilaisuuden mittari on, että pystyy tuottamaan teknisesti hyvää kuvaa ja tasalaatuisesti. Ammattilaiset tuottavat keskimäärin teknisesti parempaa kuvaa, systemaattisemmin ja runsaammin kuin harrastajat. Ammattilaisilta voi odottaa enemmän kuin harrastajilta. Toisaalta pitääkö sitä nyt aina olla niin ammattilainen. Kenellä on sitä itsekritiikkiä, tai kenelle kuvapalautetta pitää ja on hyödyllistä antaa? Joillain on, ja toiset saa. Riippuu niin siitäkin että minkälainen on kuvaajana - kokemustausta. Nuoret kuvaajat kaipaa vähän eri tavalla palautetta ja kannustusta kuin seniorikuvaaja. Noh. Ei sen kuvaamisen aina tartte olla niin tosikkomaista. Antaa kukkien kukkia ja välillä huumorinkin.

Yksi konkreettinen palautekanava on tietenkin sekin että laittaa kuviaan sellaisenaan myyntiin. Katsoo mitä siitä seuraa. Voi saada palautetta, tai on saamatta. Ei mikään palvelu kaadu vaikka siellä olisi joitain yleisestä linjasta poikkeavia. Omasta mielestäni kuvien ei aina tarvitse olla liian täydellisiä. Ja onhan meillä kuvia eri hintaluokissa. Jos menevät kaupaksi, niin se on asiakkaalta yksi positiivinen palaute kuvaajalle. Joskus asiakkaat tekee kummallisiakin valintoja - sanon minä. Joten ei sitäkään palautetta tule liian tosikkomaisesti ottaa - kuten ei myöskään sitä jos hyvä kuva ei ihan heti menisi kaupaksi. Asiakkaat ovat ehkä vain sattuneet tarvitsemaan ihan toisen aiheisia kuvia. Teknisen laadun parantaminen on aina vain kuvamyyntiä edistävä tekijä - sen määrän ja monipuolisuuden kanssa. Kokonaistarjonta ratkaisee. Enempi ja tasokkaampi kuva monipuolisesti eri aiheista menee aina paremmin kaupaksi kuin tasalaatuiset suppeasta aihepiiristä. Luulisin.

Onneksi meitä kuvaajia on hyvinkin moneen lähtöön!

edit: aiheeseen liittyvä strippi: www.whattheduck.net

torstai 11. maaliskuuta 2010

Kevätseuranta alkaa

västäräkki. Kuva: Henrik KettunenKevät alkaa olla tuloillaan, ja jokavuotinen kevätseuranta -kampanja on alkamassa. Kevätseurannassa tarkkaillaan kahta asiaa: ensihavaintoja ja lajien runsastumista. Ensihavaintoja voi kirjata milloin vain. Lajien runsautta arvioidaan kaksiportaisella asteikolla seitsemänä kevätseurantaviikonloppuna: 13.-14.3., 27.-28.3., 10.-11.4., 24.-25.4., 8.-9.5., 22.-23.5 ja 5.-6.6. Kevätseurantaviikonloppuina kannattaa lähteä ulos retkelle ja tehdä havaintoja kevätlajeista. Ensimmäisinä lajeina maaliskuun puoliväliin odotetaan kiurua sekä laulujoutsenta.

Kevätseurannassa seurattavia lajeja (linkin takaa löytyy Cartinan kuvatarjonta aiheesta) haarapääsky, kekomuurahainen, kielo, kirjosieppo, kiuru, koivu, kottarainen, kullero, kurki, kyy, käenkaali, käki, laulujoutsen, lepakko, leskenlehti, mantukimalainen, mustikka, naurulokki, nokkosperhonen, oravanmarja, pajulintu, peippo, peltokorte, punakylkirastas, rantakäärme, rantasipi, rentukka, sammakonkutu, seitsenpistepirkko, siili, sinivuokko, sisilisko, sitruunaperhonen, sääski, tervapääsky, tuomi, tuulihaukka, töyhtöhyyppä, valkovuokko, vaskitsa, västäräkki.

Lisätietoja os. www.luontoliitto.fi/kevatseuranta/

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Asiakas etsii revontulikuvaa kansainväliseen mainontaan

Entuudestaan meille tuttu kansainvälinen asiakas etsii Vodka-merkin kansainväliseen markkinointiin sopivaa kuvaa. Tällä kertaa hakusessa on laajakulmalla, mielummin ehkä jopa kalansilmällä otettu revontulikaari missä etualalla saisi olla lumista metsää tai ainakin muutama puu. Viimeksi kun tämä asiakas osti kuvan, niin se taisi irrota kymppiä vailla 5 kiloeurolla (nettona). Nyt ei ole vielä ollut puhetta kuvan käytön laajuudesta.

Jos Cartina-kuvaajalta sattuisi passeleita löytymään, niin ainakaan itse en pahemmin lorvailisi niiden esiin tuomisen kanssa.