maanantai 16. marraskuuta 2009

Forza 3 -taidetta Korjaamolla - ForzArt

kuva: Henrik Kettunen
Xbox ja Lastenklinikoiden Kummit pyysivät suomalaisia taiteilijoita esittämään oman näkemyksensä Forza 3:sta ja lopputuloksena syntyi ForzArt-näyttely, joka kokoaa yhteen kauniita ja toinen toistaan erilaisempia teoksia.

Taiteilijat Klaus Aalto & Jaakko Pesonen, Petteri Aaltolainen, Tommi Toija, Henrik Kettunen, Jukka Forstén, Jonas Lindroos ja päiväkotiryhmä Skogstjärnan lähtivät mukaan projektiin ilman korvausta, Kummien hengessä.

ForzArt-näyttely on esillä Kulttuuritehdas Korjaamolla 16.–22.11. ja näyttelyyn on vapaa pääsy. Helsingistä taideteokset siirtyvät Salon taidemuseoon Pelaa! -näyttelyyn esille 23.11–31.1.2010 väliseksi ajaksi.

Kuvia ForzArt-näyttelyn taideteoksista os. http://kohulive.kuvat.fi/kuvat/ForzArt/

perjantai 13. marraskuuta 2009

Varkaat kävivät vuokrastudiossamme

Mannerheimintien studioomme murtauduttiin. Kriittisiä asioita ei rikkoutunut tai kadonnut. Jotain pienempää kylläkin. Joku satunnainen pitkäkynsi ilmeisesti ollut asialla. Uskoisin, että varaskin oli jälkeenpäin sitä mieltä, ettei ollut vaivan väärtti. Paitsi jos oli vanhojen toimimattomien kameroiden kerääjä.

Täydentävää tietoa:

Eilen kuulin yhdeltä tutulta, jolla on työhuone Mannerheimintie 100:sessa, että sunnuntain ja maanantain välisenä yönä hänen tiloihin oli murtauduttu ja kaikki hänen työvälineet oli viety, eikä pysty tekemään töitä. Selvisi myöhemmin, että useampiin muihinkin Mannerheimintien lähialueen liikehuoneistoihin oli menty. Joiltain varkaat oli vienyt enemmän, tosiilta vain pohjakassan, tai ei mitään. Sitä on nyt siis täällä päin liikkeellä. Olkaa varovaisia. Pitäkää vakuutuksene kunnossa, ja varmuuskopiot ainakin parissa eri osoitteessa.

Studiotoimintamme jatkuu siis aivan samoilla puitteilla ja varusteilla kun tähänkin asti.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Tiedegaala 2009

Suomen Akatemian Tiedegaala 2009. Kuva: Henrik Kettunen
Suomen Akatemian Tiedegaala pidettiin 22. lokakuuta Vanhalla Ylioppilastalolla. Kuvauspuitteet oli aika haastavat. Paikan päällä meitä kuvaajia oli kaksi. STT kuvaaja ja minä. STT hemmo kuvasi lyhyemmän ajan, siis lähinnä sen virallisen ohjelman ajan ja korostuneesti tiedepalkinnon saajista ne viralliset kuva, jotka meni ymmärtääkseni STT tiedotuspalvelun kautta yleiseen jakeluun. Minun tehtävä oli tallentaa yleisesti iltaa ja tunnelmaa - pääasiassa kait Akatemia sisäiseen käyttöön.

Vanha ylioppilastalo on todella pimeä paikka, jossa valaistus oli väännetty äärimmäisen keltaiseksi. Silmähän paikanpäällä ei pidä sitä niinkään liioiteltuna, mutta kamera ei valehtele. Se on keltaisempaa kuin miltä tuntuu. Toinen paikka joka on vähän samanlainen on Hotelli Kämpin peilisali. Ainakaan minun mielestä tuntuisi väärältä vetää värilämpötila neutraaliksi, niin kuin olen joskus nähnyt ainakin Kämpin kuvissa tehdyn. Yhtä härskiä olisi kuvata neutraalilla salamalla suoraan päin näköä, koska silloin kovilla tehoilla tausta olisi menyt täysin mustaksi, ja täytevalona tausta olisi vetänyt härskin ylikeltaiseksi.

Äärimmäisen lämpöinen kalvo salaman päällä on tällaisissa tilanteissa mielestäni ainoa oikea ratkaisu. Näin kuvan lämpötilaerot saadaan edes jotenkin siedettäviksi. Näin kuviin saadaan se "tunnelmaa" mitä ymmärtääkseni hakivat - ja ovat minun aiemmissa kuvissa tottuneen näkemään. Ja osinhan tunnelma tulee myös siitä, että kuvataan autenttisia tilanteita huomaamattomasti valovoimaisilla kiinteillä, 24 mm f 1.2, 50 mm 1.2, 85 mm f 1.2 - täysillä aukoilla porskuttaen. Laajakulman käyttöä luonnollisesti vältetään koska se lihottaa ja vääristää kuvan reuna-alueille jääneet henkilöt. Toki perus poseeraus-seuruekuvia myös otin, vaikka ne ei ole mitenkään minun bravuuria. Sellaiset toki kuvataan 24-70 millisellä.

Tällaisissa olosuhteissa käytettävissä oleva tekniikka, valovoima, ja kameran tuottama vähäkohinainen kuva joutuu äärimmäiseen testiin. Ja vaikka kamera on parasta mitä markkinoilta saa, 5 D II:nen ja lasit parhaat mahdolliset, niin joutuu kuvaamaan huolella. Pienikin hutilointi, niin kuvasta ei olisi mihinkään. Valovoimaisilla laseilla kuvaamisessa tarkennuksen ei tarvitse olla kuin ihan pikkuisen pielessä, eikä kuvassa enää ole mitään ideaa. Ja pimeässä tarkennus on rungoilla kuin rugoilla vähän niin ja näin. En toisaalta ihmettele niitäkään, jotka paukuttaa kaiken kaiken kovalla salamalla. Pääsevät huomattavasti helpommalla, ja kuvan tekninen laatu on kliinisen priimaa. Se tietty tunnelma vain puuttuu.

torstai 5. marraskuuta 2009

Kun kamera ei käynnisty

Viimeksi otin valokuvan syyskuun 27. päivä! No pari kuvaa on tainnut siinä välissä tallentua kännykän kennolle, mutta muuten on ollut totaalinen pysähdys. LR:n kirjasto näyttää, että tältä vuodelta on karsinnan jälkeen tallessa yli 10000 otosta, eli lähes 40 päivässä ennen taukoa.
Kaikenlaisista syistä johtuen valokuvaus ei vain ole saanut aikaa tai innostusta. Onneksi harrastuspohjalla ei ole niin väliä vaikka hetken aikaa kuluisi ilman että kuvia syntyisi.
Joitakin yksittäisiä ajatuksia kuvauskohteista välähtelee välillä mielessä, mutta ei niin paljoa, että syntyisi toimintaa.

Viime lauantaina kamera oli jopa mukana kun kävin aurinkoisella kävelyllä, mutta kuvasaldo pysyi edelleen nollassa!

Kuvaustauko on nostanut mieleen kaikenlaisia ajatuksia valokuvaamisen luovuudesta ja siitä, miten paljon valokuvaaminen vaatii itseltä paneutumista ja keskittymistä aiheeseen. Voi olla, että muiden ulkoisten syiden lisäksi, tauon syntymiseen on vaikuttanut myös se, että omat kuvat ei aina ole sitä, mitä itse haluaisi. Yleensähän silloin kannattaa kuvata paljon ja analysoida tuloksia, mutta joskus voi olla hyvä antaa asioiden hautua hetken ja kokeilla sitten uudestaan.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Halloween

Halloween. Photo: Henrik Kettunen
Talossamme oli eilen pienet kinkerit. Pienimuotoinen juttu lähinnä lapsiperhetutuille. Enpä kerennyt / pystynyt siinä hulinassa kameraa kuluttamaan, muuta kuin tämä tervetuliais -ukkelin osalta. Kolme omaa pientä vintiötä vahdittavana, ja talon tupaten täynnä muita pieniä ja vähän isompia vintiöitä, plus saunanlämmitysurakka.

ps. Ukkelilla on minun housut, plus muutenkin hieman samaa näköä.