maanantai 27. syyskuuta 2010

Canvastaulut keittiöön


Laitanpa tämän saman tekstin poikkeuksellisesti myös tähän blogiin, kun omasta blogista tuskin moni lukee ja nuo kuvat löytyvät Cartinasta.

Pitkään oli kiinnostanut teettää canvastaulut kodin sisustukseen. Kova pähkäily mitkä on ne kuvat jotka valitsen, sopivat hyvin toisiinsa, ajatuksena oli kolmen kuvan sarja. Taulut olin ajatellut sijoittavani keittiöön ja siksi valitsin nämä ruokaan liittyvät kuvat. Siinä sitä on sitten kotona kiva katsella tauluja Lapinkaipuun iskiessä, tai oikeastaan sehän on jatkuva...


Tuo hillapakkikuva on skannattu filmikuvasta, ei kovin laadukkaalla kameralla otettu,  hiukan jännitin sen laatua kuvan koko oli noin 30 x 40, aivan hyvältä se valmiina näytti. Kuva otettu Lapista Nuorttijoen reissulta v2005.


Nokipannukuva 2009 Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta ruskareissulta. Onneksi sattui olemaan hyvin varustettu laavu/kota, jossa oli tuo hieno nokipannu sopivasti kuvattavaksi.


Pakkikuva eli "liekkinainen" 2007 myös Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta. Tuon "liekkinainen" tulee aina mieleen kun kuvaa katson, ystäväni sen huomas, liekkö muut katsojat sitä huomaa?

Kuvia Cartinassa:
Nokipannu
Pakkikuvia

perjantai 24. syyskuuta 2010

Sienimetsistä herkkuja

sienimetsä. kuva: Henrik Kettunen
Näin syys-lokakuun vaihteessa mesistä voi löytää monenlaisia syötäviä ruokasieniä. Herkkutatti-aika alkaa olemaan lopuillaan. Mustia torvisieniä löytyy sen verran kun löytyy. Joinain vuosina niitäkin voi olla hyvin runsaasti. Mustista torvisienistä tehdystä kastikkeesta ainakin itselläni tulee vesi kielelle. Söin eilen sellaista.

Suppilovahverot on monien ei-niin-kokeneiden tai kokeneempienkin sienestäjien ykkössaalis. Itse olen melkein eniten orientoitunut suppiksiin. Ne alkavat Etelä-Suomessa kohta olemaan parhaimmillaan. Vielä ovat hieman pienemmän puoleisia. Pikkusuppismattoa näkyy vähän siellä ja täällä sammal- ja kuusipitoisissa metsissä. Kyseiset kuvat on tältä päivältä (24.9.10) Sipoon Hindsbyn metsästä. Myös kantarelleja löysimme.
herkkutatti. Kuva: Henrik Kettunen

Sienikuvia Cartinassa:
herkkutatti
suppilovahvero
kanttarelli
mustatorvisieni

torstai 9. syyskuuta 2010

Silmät kirkkaana ja suu supussa

Ilotulituksen SM 2010. kuva:Henrik Kettunen
Tämä raketti esittää varmaankin sellaista ilotulituksen SM 2010 tapahtuman keskiverto-katsojaa. Mykkänä äimistyksestä. Välillä kuului "Vauh", huokaisuja. Muuten rannassa oltiin suut supussa - hiiren hiljaa. Kaikki vain odotti ja äimisteli kun jossain poksahti.

Muita ottamiani kuvia ko tapahtumasta löytyy täältä plus seuraavalta sivulta. 36 snapshottia.

torstai 2. syyskuuta 2010

Kotipihamme lintuhavaintoja

Mitäköhän kanahaukka tällä kertaa tuumi?. Kuva: Henrik Kettunen
Taas kerran oli ihan viattomasti työhuonellani säätämässä kuvia, kun ikkunan edestä viuhahti. Normaalisti aiemmin pian viuhahduksen jälkeen kuuluu sellainen trampoliini-ääni kun kanalamme tarkastaja (omissa ajatuksissaan "nälkäinen verottaja") huomaa liian myöhään että kohteen välissä olikin harmillinen turvaverkko, siis kana-(haukka)verkko. Kanaverkko suojaa myös cityketulta, jotka nekin säännöllisesti viipottelevat pihallamme. Ketut eivät sentään nälissään lentele päin kanaverkkoa, niin kuin kanahaukat. Tällä kertaa haukka olikin laskeutunut turvallisesti lähitarkkailuasemiin. Normaalisti se olisi trampoliini-lennon jälkeen maassa pöllähtäneen näköisenä vissiin manailemassa jotain julkaisukelvotonta tekstiä.

Aiemmin jos tämä tarkastaja on jäänyt johonkin naapuripuuhun istumaan, mikä on toki varsin tyypillistä, niin kanat tai kukko huutaa varoitushuutoa siihen asti kunnes haukka on lähtenyt. Monesti kanat huutaa samaa huutoa, jos kissa on kulmilla. Talomme kissatkin tykkäävät samanlailla käydä katselemassa kanoja. Kissoihin kanat reagoivat, tai ovat reagoimatta, riippuu päivästä.

Tällä kertaa kanat oli kaikki siinä aivan tarkkailijan-haukan alla, siis noin 2 metriä kana-aitauksen sisäpuolella ja aivan ääneti. Vissiin oli pikkusen järkyttävää kun tuollainen tiukkakatseinen ja nälkäinen teräväkyntinen koukkonokka tulee ensi kertaa noinkin lähelle. Heti kanahaukan häivyttyä kanat on niin kuin eivät olisi petoa koskaan nähneetkään. Vaiko oliko se niille vähän niin action-nälkäisille jokin toimintatorstai-leffa.

Länsihelsinkiläisessä maatiaiskanalassamme on reilun 10 vuoden ajan elänyt reilu puolen tusinaa maatiaiskanaa. Kanamme tuottavat keskimäärin munan per kana päivässä. Säästymme kaupan munien ostamiselta, ja saamme pannareihin ja makaroonilaatikkoon hyvin onnellisesti ja vähän näemmä jännityksessäkin eläneiden kanojen munia. Kanat syövät suurimman osan ylijäämäruoista, mitä lapsemme jättävät lautaselle, tai mikä ruoanvalmistuksesta jää yli. Vissiin ainoa mistä kanat eivät pidä, on noi kanalan ulkopuoliset mulkosilmät, nälkäisine ajatuksineen ja terävine kynsineen. Kanahaukat, siinä missä kanatkin ovat vain osa tätä mielenkiintoista kokonaisuutta, missä yksi jos toinen tarkkaileen vuoroin toisiaan. Kuka enemmän, kuka vähemmän...

Naapurimme kuusissa silloin tällöin yöpyvä huuhkaja ei vissiin ole tehnyt vastaavaa tuttavuutta stadilais-maatiaiskanojemme kanssa, koska ovat saalistusaikaan sisätiloissa. Citykaneille bubit sen sijaan antavat kyytiä. Sarvipöllöt poikueineenkin vierailee pihallamme vähän väliä. Napostelevat pienjyrsijöitä. Kanahaukka on ainoa joka on ollut utelias kanojen osalta. Olisko ehkä ollut nuori tai muuten kanaloiden osalta kokematon lintu? Rengask sillä kuitenkin näytti olleen koivessa.

Nuolihaukkakin lenteli tuossa yllä joitain päiviä sitten. Silläkin on poikue, jota on nähty ja kuvattu mm. Seurasaaressa. Myös pikkulepinkäinen on kuluneen viikon aikana saalistellut pihallamme. Sen yksi kyttäyspaikka on ollut omenapuussamme. Pikkulepinkäinen saalistaa lähinnä hyönteisiä, eikä vissiin himoitse hoidokkejamme.