maanantai 28. joulukuuta 2009

Kaamosvaelluksella - mahdollisimman kaukana kaikesta..


Edellisen kerran olin Itäkairassa ennen lapsien syntymää, olisko tasan 8 vuotta sitten. Oheinen filmiajan kuva on siltä reissulta otettu - ehkä tammikuun 4 päivä. Tällä kertaa tarkoitus olisi kiertää noin viikko Suomen yhtä rauhallisinta nurkkaa, ts. Korvatunturin lähivaaroja, joka tunnetaan myös Itäkaira-nimellä. Saapi nähdä minkälaista kuvasatoa sieltä tällä kertaa saan tuliaisina. Riippuu vähän keleistäkin.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Rhodesiankoira - pentukuvaus

rhodesian ridgeback puppies. Photo: Henrik Kettunen
Rhodesiankoiran pennut olivat vielä sen verran nuoria, vain 4 päivän ikäisiä, että olivat lähinnä nisässä kiinni, ja sen jälkeen suoraan unten mailla. Pitääpi ottaa kuvaussessio uudestaan, kunhan ovat hieman kasvaneet ja jaksavat vähän leikkiä - tai edes pitää silmiään auki.

Avauskuvaa jos haluaa tarkastella tarkemmin, niin siitä on 1200 pikseliä leveä kuva os. www.henrikkettunen.com/vauvat.jpg

Muutama muu kuva ko. pennuista pari aiemmin otettua kuvaa samaisesta emosta kuvapankista hakusanalla rhodesiankoira

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Saukon jalanjäljillä


Eilen satoi tuoretta lunta ja maisema sai uutta talvisempaa ilmettä. Eilen illalla päätin, että tänään käyn koskella kuvailemassa talvisia maisemia. Matka koskelle meinasi tyssätä, kun lähelle vievä pieni tie oli auraamatta ja lunta oli sen verran, että auton pohja otti jo lumeen kiinni. Vähän matkaa ajettuani jätin auton parkkiin ja jatkoin kävellen koskelle. En ollut aikaisemmin käynyt paikalla, mutta kosken kohinan kuultuani sinne oli helppo suunnistaa metsän läpi. Kohinasta tiesin myös, ettei koski ollut viime päivien kovien pakkasten aikana jäätynyt ainakaan umpeen.

Rantaan päästyäni tutkailin hetken tilannetta ja nautiskelin hienosta talvisesta maisemasta. Hetken kuluttua huomasin jonkin vilahtavan jäänreunalla parikymmentä metriä alavirran suunnalla. Kymmenisen sekuntia myöhemmin saukko nousi joesta jäänreunalle pulahtaakseen taas uudestaan sukelluksiin. Hetken seurailin saukon touhuja ja kuvasin pienen pienen videopätkänkin. Valitettavasti en omista kunnon teleobjektiivia, joten kunnon kuvia en itse saukosta saanut. Kuvasin kuitenkin talvista koskimaisemaa, jota varten olin paikalle tullutkin. Myöhemmin, saukon siirryttyä muualle, otin myös muutamat kuvat saukon jäljistä talvisessa koskimaisemassa.

Tällaiset pienet yllätykset tekevät aina reissuista mukavia. Tulen varmasti palaamaan paikalle tänä talvena useamminkin, jos vaikka saukko taas näyttäytyisi.

Reissun loput kuvat löytyvät kotisivuiltani: jsipponen.1g.fi/kuvat/Maisemat/Talvi/Talvisia%20koskimaisemia/

perjantai 18. joulukuuta 2009

Muista hätävara -muistikortti!

kameralaukku. Kuva: Henrik Kettunen
Keikalle tuli lähdettyä vähän liian kiireellä - mukamas. Piti kuvata Vesterisen minikeikkaa keskustassa. Saavuin pelimestoille 10 minuuttia ennen esiintymisen alkua. Sen verran on minulla pyrkimyksenä olla etuajassa, tai jossain lähettyvillä, että kerkiän tarkistamaan varusteeni ja tutkailemaan paikan ennen varsinaisen kuvauksen alkua. Heti kun avaan kameralaukun, niin heräsi sellainen tunne, että sainko se kortinlukijasta ottamani muistikortin laitettua kameralaukkuun asti. No enpä tietenkään. Tällä kertaa en sentään ollut missään korven keskellä kuvaamassa, mutta kun kuvattavan pikakeikan alkuun on enää alle 10 minuuttia.

Kaikki nopeammat muistikortit jäivät työpöydälle, vaikka minulla normaalisti on yksi muistikortti kameralaukun pohjalla hätävarana, mutta kun se on sellainen vähän hitaampi. Ja kun Nokiasta/mainostoimistosta vartavasten halusivat tällä kertaa ensisijaisesti sellaisia 0,5 min videoklippeja. Videoiden tallentamiseen tarvitaan nopeasti kirjoittavaa korttia. Ei niistä hitaista olisi tähän hätään apua. Ainoa mihin kerkesin korttiostoksille, oli Rajala. Onpas isoksi kasvanut. Kallishan se on. Ei vaihtoehtoa. Telefotosta olisi saanut saman kortin noin 40% halvemmalla, mutta sinne ei tähän rakoon millään kerkiä. Perhana. Onneksi Rajalassa ei ollut jonoa. Reilun puolen tunnin kuluttua tapahtuma oli ohi, keikka purkissa, ja kameralaukussa yksi turha saturaisen nopea pikkukortti. Näin tällä kertaa.

Positiivista on nyt se, että tästä lähtien kameralaukussani on hätävarakorttina yksi vähän nopeampikin muistikortti. Voipi olla, että viisastuin virheestä, etten enää ikinä unohda korttejani kotiin. Toisaalta voihan keikalla jollekin kolleegalle sattuu sama moka kuin minulle tänään, eli että tämä on tiukassa paikassa lainamuistikortin tarpeessa...

torstai 17. joulukuuta 2009

Kaamoksen valoa ja paukkupakkasia



Muutaman päivän on pidellyt melko kovia pakkasia varsinkin täällä pohjoisen suunnalla. Kylmä ilma oli kylläkin tervetullut vetisen alkukuun jälkeen. Ilman kylmentyessä myös taivas yleensä selkenee, niin kuin nytkin. Tähän vuodenaikaan napapiirin kaamoksen valo on hyvin mielenkiintoista ja kuvauksellista, joskin sitä saattaa joutua etsimään hieman korkeammilta paikoilta, sillä aurinko ei enää jaksa juuri horisontin yläpuolelle nousta. Pakkasjaksolle sattuikin sopivasti pari vapaapäivää, jolloin ehti taas käydä kuvaamassa alkutalven pakkasmaisemia. Tykkylunta ei Rovaniemen alueen vaaroissa ole ainakaan vielä kovin paljon, mutta kuitenkin riittävästi tekemään maisemasta talvisen. Katsotaanpa kuukauden päästä tilannetta uudestaan, jos vaarojen puut olisivat jo silloin saaneet kunnon tykkylumipeitteen.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Jos ei kalakeittoa, niin ainakin sammakkosoppaa

kuva: Henrik KettunenMoniin Vantaanjoen sivuhaaroihin on istutettu taimenen pienpoikasia ajatuksella, että josko pärjäisivät siellä ja toimisivat poikastuotantoalueina. Hieman luonnontilaisemmissa puroissa voi suhteellisen pienelläkin alalla kasvaa yllättävänkin suuri määrä taimenen ns. jokipoikasia. Normaalisti ne lähtevät parin vuoden iässä ja reilun 15 sentin mittaisina merivaellukselle pulskistumaan.

Mitä useammassa purossa saadaan taimenen pienpoikaset viihtymään, niin sen parempi Vantaanjoen sekä merikalasaaliiden kannalta. Moniin pieniin puroihin nousee istutusten myötä merivaellukselta takaisin sellaisia 2-6 kiloisia taimenia. Pyrkivät istutus- tai synnyinpuroon kutemaan. Poikasistutuksilla yhdistettynä kutusoraikoiden kunnostusten kanssa voi hyvässä lykyssä saada luontainen taimenen kotiutettua.

Ennen sotia taimen on näissä puroissa vielä suhteellisen tavallinen asukki. Sitten ne hyvin suurilta osin katosivat, tai vähintäänkin heikentyivät merkittävästi. Nytten kun satunnaiset päästöt ovat ainakin keskimäärin vähentyneet, on taimenen kotiuttaminen moniin puroihin periaatteessa mahdollista. Taimen on luokiteltu uhanalaiseksi, ja sillä on monenlaisia uhkia ja vihollisia, ja aivan liian vähän suojelijoita.

Lienee melko selvää, ettei ainakaan ko. 9.12.2009 kuvatussa purossa ole pian enää mitään suurempaa elämää. Näin talven kynnyksellä, kun puron pitäisi pikemminkin olla saamassa jääkantta, niin virtavesiluonnon asukit eivät ehkä tykkää saada kuumaa kaukolämpövettä niskaansa. Kuvan purossa näkyi vielä tänään monenlaista liikettä. Osin olivat varsin huonokuntoisia sammakoita. Kaloista en saanut varmaa havaintoa. Niitäkin saattoi olla.

Lisätietoa puroluonnon ja taimenkantojen eteen tehtävästä työstä os. www.virtavesi.com

maanantai 16. marraskuuta 2009

Forza 3 -taidetta Korjaamolla - ForzArt

kuva: Henrik Kettunen
Xbox ja Lastenklinikoiden Kummit pyysivät suomalaisia taiteilijoita esittämään oman näkemyksensä Forza 3:sta ja lopputuloksena syntyi ForzArt-näyttely, joka kokoaa yhteen kauniita ja toinen toistaan erilaisempia teoksia.

Taiteilijat Klaus Aalto & Jaakko Pesonen, Petteri Aaltolainen, Tommi Toija, Henrik Kettunen, Jukka Forstén, Jonas Lindroos ja päiväkotiryhmä Skogstjärnan lähtivät mukaan projektiin ilman korvausta, Kummien hengessä.

ForzArt-näyttely on esillä Kulttuuritehdas Korjaamolla 16.–22.11. ja näyttelyyn on vapaa pääsy. Helsingistä taideteokset siirtyvät Salon taidemuseoon Pelaa! -näyttelyyn esille 23.11–31.1.2010 väliseksi ajaksi.

Kuvia ForzArt-näyttelyn taideteoksista os. http://kohulive.kuvat.fi/kuvat/ForzArt/

perjantai 13. marraskuuta 2009

Varkaat kävivät vuokrastudiossamme

Mannerheimintien studioomme murtauduttiin. Kriittisiä asioita ei rikkoutunut tai kadonnut. Jotain pienempää kylläkin. Joku satunnainen pitkäkynsi ilmeisesti ollut asialla. Uskoisin, että varaskin oli jälkeenpäin sitä mieltä, ettei ollut vaivan väärtti. Paitsi jos oli vanhojen toimimattomien kameroiden kerääjä.

Täydentävää tietoa:

Eilen kuulin yhdeltä tutulta, jolla on työhuone Mannerheimintie 100:sessa, että sunnuntain ja maanantain välisenä yönä hänen tiloihin oli murtauduttu ja kaikki hänen työvälineet oli viety, eikä pysty tekemään töitä. Selvisi myöhemmin, että useampiin muihinkin Mannerheimintien lähialueen liikehuoneistoihin oli menty. Joiltain varkaat oli vienyt enemmän, tosiilta vain pohjakassan, tai ei mitään. Sitä on nyt siis täällä päin liikkeellä. Olkaa varovaisia. Pitäkää vakuutuksene kunnossa, ja varmuuskopiot ainakin parissa eri osoitteessa.

Studiotoimintamme jatkuu siis aivan samoilla puitteilla ja varusteilla kun tähänkin asti.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Tiedegaala 2009

Suomen Akatemian Tiedegaala 2009. Kuva: Henrik Kettunen
Suomen Akatemian Tiedegaala pidettiin 22. lokakuuta Vanhalla Ylioppilastalolla. Kuvauspuitteet oli aika haastavat. Paikan päällä meitä kuvaajia oli kaksi. STT kuvaaja ja minä. STT hemmo kuvasi lyhyemmän ajan, siis lähinnä sen virallisen ohjelman ajan ja korostuneesti tiedepalkinnon saajista ne viralliset kuva, jotka meni ymmärtääkseni STT tiedotuspalvelun kautta yleiseen jakeluun. Minun tehtävä oli tallentaa yleisesti iltaa ja tunnelmaa - pääasiassa kait Akatemia sisäiseen käyttöön.

Vanha ylioppilastalo on todella pimeä paikka, jossa valaistus oli väännetty äärimmäisen keltaiseksi. Silmähän paikanpäällä ei pidä sitä niinkään liioiteltuna, mutta kamera ei valehtele. Se on keltaisempaa kuin miltä tuntuu. Toinen paikka joka on vähän samanlainen on Hotelli Kämpin peilisali. Ainakaan minun mielestä tuntuisi väärältä vetää värilämpötila neutraaliksi, niin kuin olen joskus nähnyt ainakin Kämpin kuvissa tehdyn. Yhtä härskiä olisi kuvata neutraalilla salamalla suoraan päin näköä, koska silloin kovilla tehoilla tausta olisi menyt täysin mustaksi, ja täytevalona tausta olisi vetänyt härskin ylikeltaiseksi.

Äärimmäisen lämpöinen kalvo salaman päällä on tällaisissa tilanteissa mielestäni ainoa oikea ratkaisu. Näin kuvan lämpötilaerot saadaan edes jotenkin siedettäviksi. Näin kuviin saadaan se "tunnelmaa" mitä ymmärtääkseni hakivat - ja ovat minun aiemmissa kuvissa tottuneen näkemään. Ja osinhan tunnelma tulee myös siitä, että kuvataan autenttisia tilanteita huomaamattomasti valovoimaisilla kiinteillä, 24 mm f 1.2, 50 mm 1.2, 85 mm f 1.2 - täysillä aukoilla porskuttaen. Laajakulman käyttöä luonnollisesti vältetään koska se lihottaa ja vääristää kuvan reuna-alueille jääneet henkilöt. Toki perus poseeraus-seuruekuvia myös otin, vaikka ne ei ole mitenkään minun bravuuria. Sellaiset toki kuvataan 24-70 millisellä.

Tällaisissa olosuhteissa käytettävissä oleva tekniikka, valovoima, ja kameran tuottama vähäkohinainen kuva joutuu äärimmäiseen testiin. Ja vaikka kamera on parasta mitä markkinoilta saa, 5 D II:nen ja lasit parhaat mahdolliset, niin joutuu kuvaamaan huolella. Pienikin hutilointi, niin kuvasta ei olisi mihinkään. Valovoimaisilla laseilla kuvaamisessa tarkennuksen ei tarvitse olla kuin ihan pikkuisen pielessä, eikä kuvassa enää ole mitään ideaa. Ja pimeässä tarkennus on rungoilla kuin rugoilla vähän niin ja näin. En toisaalta ihmettele niitäkään, jotka paukuttaa kaiken kaiken kovalla salamalla. Pääsevät huomattavasti helpommalla, ja kuvan tekninen laatu on kliinisen priimaa. Se tietty tunnelma vain puuttuu.

torstai 5. marraskuuta 2009

Kun kamera ei käynnisty

Viimeksi otin valokuvan syyskuun 27. päivä! No pari kuvaa on tainnut siinä välissä tallentua kännykän kennolle, mutta muuten on ollut totaalinen pysähdys. LR:n kirjasto näyttää, että tältä vuodelta on karsinnan jälkeen tallessa yli 10000 otosta, eli lähes 40 päivässä ennen taukoa.
Kaikenlaisista syistä johtuen valokuvaus ei vain ole saanut aikaa tai innostusta. Onneksi harrastuspohjalla ei ole niin väliä vaikka hetken aikaa kuluisi ilman että kuvia syntyisi.
Joitakin yksittäisiä ajatuksia kuvauskohteista välähtelee välillä mielessä, mutta ei niin paljoa, että syntyisi toimintaa.

Viime lauantaina kamera oli jopa mukana kun kävin aurinkoisella kävelyllä, mutta kuvasaldo pysyi edelleen nollassa!

Kuvaustauko on nostanut mieleen kaikenlaisia ajatuksia valokuvaamisen luovuudesta ja siitä, miten paljon valokuvaaminen vaatii itseltä paneutumista ja keskittymistä aiheeseen. Voi olla, että muiden ulkoisten syiden lisäksi, tauon syntymiseen on vaikuttanut myös se, että omat kuvat ei aina ole sitä, mitä itse haluaisi. Yleensähän silloin kannattaa kuvata paljon ja analysoida tuloksia, mutta joskus voi olla hyvä antaa asioiden hautua hetken ja kokeilla sitten uudestaan.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Halloween

Halloween. Photo: Henrik Kettunen
Talossamme oli eilen pienet kinkerit. Pienimuotoinen juttu lähinnä lapsiperhetutuille. Enpä kerennyt / pystynyt siinä hulinassa kameraa kuluttamaan, muuta kuin tämä tervetuliais -ukkelin osalta. Kolme omaa pientä vintiötä vahdittavana, ja talon tupaten täynnä muita pieniä ja vähän isompia vintiöitä, plus saunanlämmitysurakka.

ps. Ukkelilla on minun housut, plus muutenkin hieman samaa näköä.

perjantai 30. lokakuuta 2009

Alkutalven tähtitaivaskuvauksia



Eilen oli kirkas yö, joten kävin läheisen vaaran päällä ottamassa muutamia kuvia tähtitaivaasta. Rovaniemen korkeudella on puissakin jo hieman lunta tuomassa talvista tunnelmaa. Kuu paistoi melko kirkkaasti ja toi mukavasti maisemaan hieman valoa. Revontulia ei näkynyt, sillä aurinko tuntuu elävän edelleenkin melkoista hiljaiseloa. Toivottavasti talven aikana aurinkokin hieman aktivoituisi, niin saisi kuvailla tällaisia maisemia revontulilla höystettynä.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Lokakuinen Seurasaarenselkä

Ruska - merimaisema - Seurasaarenselkä, Helsinki. Kuva: Henrik Kettunen
Monesti olen maiseman ympärillä pyörinyt, mutta harvoin kaikki on kohdallaan, tai edes aika lähellä.Ei tämäkään ihan täydellinen ole, mutta oman mitta puun mukaan aika lähellä. Ja samasta kuva 1900*1200 kokoisena löytyypi os.
www.henrikkettunen.com/seurasaarenselka.jpg

maanantai 19. lokakuuta 2009

Ihminen luonnossa osa 2

kalastajan tervehdys. Kuva: Henrik KettunenOlipas tänään hetkellisesti upea keli kun läksin kotoa asioille. Kiinnitin heti huomiota Seurasaarenselän upeaan säätilaan. Aallot selällä kertoo hyvin säätilan. Selkä oli totaalisen bläkä. Harvinaista! Etelätaivaalla totaalisen tummat pilvet ja oikealta paistoi aurinko. Länsitaivas näytti taas valoisalta, vain muutamilla hattarilla. Satuin lisäksi olemaan kameran kanssa liikenteessä. Ei kun auto parkkiin ennen Kuusisaaren salmea. Parit perinteisemmät maisemakuvat otin kauniista Seurasaarenselästä. Lataan niitä myöhemmin kuvapankkiin.

Kun palasi autolle, niin huomasin soutuveneellä Kuusisaaren salmessa liikkeellä olevan hemmon. Virvelimiehiä siinä kesäisin rannalla seisoskelee. Kalantulosta minulla ei ole mitän tietoa. Jotain se tyyppi siellä viilkuttelee. Olin aika kaukana, enkä saanut siitä selvää. Piti katsoa kamera läpi, että mistä oikein oli kyse. Ajattelin että onko se joku tuttu joka moikkaa, avun tarpeessa - tai sitten ei.

Jonkin sortin kalamiehen tervedys. Hemmo laski verkkoa halki poikki salmen tai jotain. En jäänyt seuraamaan. Ehkä oli parempikin etten jäänyt siihen, koska jälkeenpäin huomasin ettei ollut kovin hyväntuulisen näköinen - eikä ollut kukaan tuttuni. Verkkojen sulkinen verkoilla ei ehkä ole ainakaan kudulle pyrkivien kalojen kannalta kaikkein suositeltavita.

Toisaalta, enpäs ole tiennytkään että kalamiehet ovat alkaneet tervehtimään satunnaisia ohikulkijoita näin kansainvälisen rempseästi. Ainakin viimeksi kun ole ollut veneilemässä, niin siellä kyllä tervehditään vastaantulijoita siten, että kaikki sormet nousevat kerralla käden mukana pystyyn.

ps. Sain vihdoinkin pelittämään uuden flash-pohjaisen kotisivuni, joka siis tulee toimimaan rinnan perinteisen kanssa. Jotka suhtautuvat flash-sivuihin vähintään neutraalisti voivat kurkata os. www.henrikkettunen.com

maanantai 12. lokakuuta 2009

Akuutti kuvatarve: Laajaan kv-kampanjaan etsitään kuvia missä ihmisiä viihtyy suomalaisessa luonnossa

Asiakkaalta tuli akuutti kuvatarve, johon täydellisiä kuvaehdokkaita ei ainakaan ole liikaa (lue: yllättävän vähän). Iloisia ihmiskuvia ja mikäli lähikuvia tunnistettavista ihmisistä, niin tarvii olla model release-oikeuksin. Kuvassa esiintyvät henkilöthän ei suinkaan tarvitse olla tunnistettavissa, kunhan kuvassa kuitenkin on ihmisiä. Se, että on ihmisiä, on se juttu. Model release ei siis ole kynnyskysymys!

Ja asiakkaani tuntien haluavat yksinoikeudella. Jos jotain tähän liittyvää löytyy omista arkistoista, niin voisi kannattaa pikaisesti heittää tyrkylle. Tällaisissa proggiksissa kuvakorvaukset ovat kuvaajan näkövinkkelistä rahakkaimmasta päästä.

Ja akuutilla kuvatarpeella tarkoitetaan sitä, että kuva pitäisi löyty tämän päivän aikana. Mainostoimisto esittelee tarjontaa huomenna keskiviikkona eteenpäin loppuasiakkaallen.

---

We are currently working on a campaign for our client for which we need
lifestyle photos that portray people enjoying various activities in
Finnish nature.

4 concepts we're currently looking for:

1. barbecue in Finnish nature
2. couple watching sunrise/sunset
3. midnight sun celebration
4. sauna - photo from the outside

Jos löytyy kuvaehdokkaita tyrkylle, niin meilaa leiskat os. info@kuvaus.fi

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Tee-se-itse Hubble avaruuskuva

Tee-se-itse Hubble avaruuskuva.
Varoitus: Tämä on sitten sarjassamme ei ihan niin vakavasti otettavia juttuja. Asiaan. Aloitamme sillä että jätämme ikkunan riittäväksi pitkäksi aikaa pesemättä. Mieluiten ruudun pitää myös olla vanha ja naarmuinen. Lähtötilakuva pitää ehdottomasti ottaa mahdollisimman kauniina syys-sunnuntai-päivänä kun kova valo porottaa suoraan päin.


Seuraavaksi avamme kuvan kuvankäsittelyohjelmassa ja muutamme levelssissä tummuutta. Kuvan keskiharmaa vedetään hyvin tummaksi, minkä myötä kuva alkaa heti saamaan tähtitaivaan olemusta.

Kuvaa sävytetään vähän vihreämpään suuntaan. Kuvaan voi lisätä oman maun mukaan saturaatiota, tai käyttää kuvankäsittelyohjelman filttereitä antamaan kuvalle eloa.

Se, että missä määrin kuvan pyörittelyä haluaa jatkaa on makuasia. Itse tein kuvan tämä aiemman jälkeen lähinnä sen että tein layerin ja magic toolilla nappasin osan kuvan ylälaidasta ja muunsin sitä high key-tyyppiseen suuntaan. Tämä antoi mielestäni kuvalle vähän syvyysvaikutelmaa. Lisäksi pehmensin joitain kuvan osa-alueita. Ainoa asia mitä kloonailin kuvasta pois, oli toi yksi likapisaran valuma joka näkyi ylhäällä vasemmalla. Jossain määrin kuvattu ikkuna oli jopa hieman liiankin likainen.

Klikkaa, niin tämä aukeaa isompana.
Avaruuskuvani sain aikaiseksi vallan käymättä minkäänlaista astronauttikoulua, törsäämättä miljardeja avaruusohjelmaan ja -varusteluun. Oikeastaan toi kaikki syntyi vartissa ja niin ettei tarvinnut prosessin aikana kertaakaan nostaa takapuoltani työpöydän tuolilta. Ajatus lähti siitä kun yritin katsoa työpöytäni yli ikkunasta ulos, huonolla menestyksellä. Sanoisin että kuva syntyi aika minimaalisilla ponnistilla ja omalla painollaan. No olihan sunnuntai. Silloin voi levätä ja olla vähän vapaalla - lupa ajatella toisin. Kun katson tuotostani, niin tulee mieleen Pink Floydin "Cluster One"-kappale. Kuva voisi toimia kuvituskuvana moneen muuhunkin kuin likaisen ikkunan kuvittamiseen.

Jos taas haluaa hakea inspiraatiota ja perehtyä oikeisiin avaruusjuttuihin ja -kuviin, niin suosittelen perehtymistä osoitteeseen. hubblesite.org

Ps. Ja iltapäivän puolella, kun aurinko ei paista työhuoneeni ikkunaan, niin läpi näkee kuin siinä ei lasia olisikaan. Joskus vain kannattaa pidättäytyä liialta siivoamiselta.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Mitä tarkoitetaan kuvituskuvan riittävän hyvällä teknisellä laadulla?

Suomalainen järvimaisema. Kuva: Henrik KettunenKuvatoimistoomme tulee paljon yhteydenottoja kuvaajilta, jotka haluaisivat laittaa kuviaan myyntiin. Positiivista. Kuvissa voi olla sisältö tai ideaa. Harmillista sen sijaan on se, että hyvin monilla potentiaalisilla kuvaajilla asia tyssää kuvien heikkoon tekniseen laatuun. Mitä se sitten tarkoittaa, ja mitä asialle voisi tehdä? Paljonkin on tehtävissä - kunhan kuvaajalla vain on hieman aikaa ja motivaatiota oman teknisen osaamisen vahvistamiseen. Joidenkin osalta saattaa esim. tarkoittaa jalustan käyttöä, täysautomaattiohjelmasta manuaaliasetuksiin siirtymistä. RAW-tiedostolle kuvaamista, ja kuvankäsittelyn perusteisiin perehtymistä. Hyvälläkään kameralla ja ammattitason optiikalla teknisesti hyvä kuva ei synny mitenkään automaattisesti.

Toisaalta kuvaavaa on ehkä se, että ne joilla on isoimpia haasteita oppimisen ja kehittymisen kannalta kuvaavat tyypillisesti jollain pokkarityyppisellä kameralla, eikä tällaisilla ole välttämättä käsitystä, mielenkiintoa tai osaamista tehdä kuvilla minkäänlaista peruskäsittelyä. Monilla kuvaaminen on puhtaat taiteellista, mihin ei haluta sotkea tekniseen hifistelyyn.

Joillain kuvaajilla voi myös olla kova pala ottaa kuvapalautetta vastaan, kun kuvitellaan herkästi etenkin omien kuvien olevan helmiä. Toki helmiä saattaa olla joukossa. Yksi pitää yhtä sisällöllisenä helmenä, ja toinen toista. Valokuvat kun ovat aina osin subjektiivisia asioita.

Jos kuvapalaute ei vastaa omia tuntemuksia, niin palaute voi johtaa närkästymiseen. Kuvaavaa on myös se, että ne joilla kuvan tekninen laatu on täysin hukassa, sanovat etteivät ymmärrä yhtään että mistä näiden kirjoitusten termeissä on kyse. Jpg? Aukko? Värilämpötila? Tai osaavatko edes tunnistaa tärähtämättömän kuvan tärähtäneestä? Alivalottuneen ylivalottuneesta?

Etenkin pokkareilla otetut, tai järjestelmäkameroilla + himmeillä laseilla otetut kuvat kohisevat tyypillisesti hyvin paljon. Kittilasit antavat monesti - ainakin isoilla aukoilla kuvattuna varsin pehmeitä kuvia. Ennemminkin kuvat saisi olla terävöimättöminäkin 100% suurennoksella huipputeräviä. Yleensä reilu himmentäminen antaa kuville terävyyttä, ja samalla syväterävyyttä, siis myös halvemmilla objektiiveilla - kunhan pimeämmissä olosuhteissa malttaisi käyttää jalustaa.

Pokkareilla voi saada moniin tarpeisiin jotenkin kelpoa kuvaa lähinnä hyvissä valaistusolosuhteissa, eli runsaassa mutta pehmeähkössä myötävalossa. Pokkarit on ehkä ihan kelpo ratkaisu sellaisille jotka eivät missään nimessä halua tai jaksa tehdä kuvien ottamisen jälkeen mitään, kunhan kuva napinpainamisesta olisi edes jotenkin jossain esityskelpoinen. Pokkarit vääntää helposti saturaatiota (luonnotonta värikylläisyyttä), ja heikommalla dynamiikalla polttaa huippuvaloja puhki - jättäin monesti samalla myös tumman pään tukkoon. Tasokkaampaan kuvaan tähtäävä ottaa tekniikan haltuun, eikä käytä vihreätä ruutua tai muuta täysautomatiikkaa.

Staattista kohdetta ei ehkä ole tarkoituksenmukaista kuvata 1/3000 valotuksella ja lähes täydellä aukolla, niin kuin monen pokkarin automatiikka herkästi ottaa kuvan. Ja mitä autowhitebalance (automaattinen valkotasapaino) tekee kuville. Onko värit luonnolliset tai muuten miellyttävät. Suoraan jpg:lle kun kuvaa, ja pakkaa + terävöittää, niin se rajoittaa mahdollisuutta käyttää kuvia vaativimpiin (isompiin) tarpeisiin. Kuvatoimistoista ostetaan kuvia varsin usein julisteisiin, messuille ja muuhun missä kuvaa käytetään hyvin isossa koossa. Siinä kuvan tekninen laatu on hyvin kriittistä. Sen näkee heti jos kuva on vain vähän sinne päin kuvatta, ajatuksella että kunhan on ok 10*15 paperilla, tai matalaresoluutioisena netissä.

Teknisesti hyvä kuva edellyttää jonkin verran asioihin perehtymistä, kameransäätöjen ymmärtämistä ja mielummin kuvankäsittelyn perusteiden hallintaa. Photoshoppia ei tarvitse hommata, mutta esim. Lightroom on hyvin suositeltava. Monilla liian vanha ja tehoton tietokone saattaa olla kuvatuotannon pullonkaula. Joillain kamera. Toisilla asenne, laiskuus. Teknisesti hyvä kuva vaatii yleensä pientä vaivannäköä, tai oikeammin pientä sisäistämistä kuvaamisen saloihin. Sen jälkeen kuvaamisessa syntyy teknisesti hyvää kuvaa kautta linjan. Itselläni on ainakin sellainen ajatus, että jos kuvaan jotain, niin ennemminkin kuvaan kunnolla, ja huolehdin teknisesti laadusta - jos aihe on vähääkään potentiaalinen. Muuten harmittaa suunnattomasti jos hyvä aiheen kuva ei kelpaakaan, kun on liian rupunen. Siinä tapauksessa kuvaamisen, kuvan tallentamisen, säätämisen ja esille laiton vaiva mennyt kokonaan hukkaan. Se on tietenkin eri asia jos kuvaa vain omaksi iloksi, eikä ole pienintäkään ajatusta saattaa kuviaan mihinkäänlaisen hyötykäyttöön.

Kun ymmärtää miten se teknisesti hyvä kuva syntyy, mistä koostuu, niin on myös helpompi olla liikkeellä sellaisissa olosuhteissa missä sen saa mahdollisimman hyvin napattua suoraan kennolle. Mitä paremmin kuva on kuvattu, niin yleensä se vähemmän kuvalle tarvitsee tehdä peruskuvankäsittelyä sävyjen ja säätöjen korjaamiseksi. Ainakin itse säädän kuvia nykyään hyvin harvoin Photoshopissa. Valtaosalle kuvista teen kevyen raakakonvertoinnin Lightroomilla, josta kuvat tulevat työstyvät hyvin nopeilla ja yksinkertaisilla säädöillä kättökelpoisina ja hyvälaatuisina vaativampaankin tarpeeseen.

Kuvaamisessa olennaista on:
*pienellä asa-herkyydellä
*himmentää reilusti / tai käyttää ammattilaseja joiden piirtokyky on hyvä isommillakin aukoilla
*käyttäää jalustaa, mikäli valotusajan ovat pitkät ja tärähtämisen vaara olemassa
*kameran RAW-muodon suosiminen hyvän kuvankäsittelyn ja laadun varmistamiseksi

Kuvankäsittelyssä olennaista on:
*huippuvalojen säätäminen
*kuva-alalle lipsahtaneiden epäolennaisten aiheiden rajaaminen pois
*horisontin suoristus
*värilämpötila

Nämä oli ensisijaisesti kuvan teknisen laadun tarkasteluun liittyviä asioita. Omat isot erilliset lukunsa on toki siinä, että mitkä ovat hyödyllisiä aiheita, ja miten niitä on tarkoituksenmukaista visualisoida. Monissa aiheissa sen tarkoituksenmukainen kuvaaminen edellyttää myös aiheen tuntemista. Tai ainakaan siitä ei ole haittaa keskeisimpiin kysymyksien visualisoimiseksi.

Myös salamankäytön / valaistuksen taito on yksi iso kysymys. Jos vallitseva valo ei ole ihan optimaalista, niin voiko asialle salamoilla tehdä jotain, vai pitääkö palata paikalle kuvaamaan paremmalla ajalla? Tai onko koskaan sellaista aikaa jolloin siihen kohteeseen tulee valo nätin ideaalisti. Monissa pimeämmissä paikoissa sitä optimaalista valoa ei ikinä ehkä ole, vaan kuva pitää ottaa tavalla tai toisella valaistuksellisia apuvälineitä käyttäen - salamalla, heijastimilla tai diffuusionkankaalla.

Mitä tavallisemmasta aiheesta on kyse, niin sen parempaa teknistä laatua kuvalta normaalisti odotetaan. Ja vastavuoroisesti mitä harvinaisemmasta aiheesta on kyse, missä kuvaajalla on selkeästi perehtyneisyyttä asiaan, ei se kuvan tekninen laatu ole myynnin kannalta ihan niin kriittinen asia.

Ko. Järvimaisemaa kun klikkaa, niin se aukeaa isompana, mikä ehkä helpottaa kuvan teknisen laadun ja kuvan peruskäsittelyn arviontia. Maisemat, kasvit ja linnut on niitä kaikkein kuvatuimpia aiheita, joiden teknisen laadun odotukset on hieman korkeammat kuin monien muiden aiheiden. Etenkin lintukuvat pitäisi melkein olla valovoimaisilla kiinteillä huippulaseilla kuvattuja, jotta niissä olisi myyntipotentiaalia.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Toimintastrategia ja sen toteutuminen

toimintasuunnitelma ja sen toteutus. Photo: Henrik KettunenKuva otsikko on lähinnä nimi kuvalle, eikä aihe kirjoitukselle.

Pitkä valotusaika voi joskus tehdä ihmeitä. Ja aina pitkiä yövalotuksia ei suinkaan tarvitse kuvata kamera tiukasti jalustalla tärähtämättömänä. Tämä kuva on otettu yhdellä 20 sekunnin valotuksella, missä kameraa on sopivasti liikuteltu. Ei mitään taskulamppua, tai muuta ylimääräistä apuvälinett.. Kävelin illalla Pasilassa, ja otin lennosta yhden kuvan, mukaan sattui niitä katu- ym valoja mitä siinä ympärillä oli. Ja sattuihan tuo junakin juuri ajamaan tuosta ohi. Kuvaan ei ole jälkeenpäin lisätty tai siitä poistettu mitään. Sävyt ja säädöt on laitettu kohdilleen. Siltä osin naturelli, joskin varsin abstrakti kuva.

Valon leikkiä. Kaukana siitä minkä silmä normaalisti näkee ko. tilanteessa. Olisi ehkä vertailun vuoksi pitänyt ottaa normaalikuva perään, pelkällä still-maisemalla. Toisaalta olisin voinut ottaa myös pystyversion.

Mitäs tuumitte..?

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Pöytäkoneeni virustorjunta

virustorjunta. Kuva: Henrik KettunenTällainen virustorjunta-asiantuntija hiippailee päivittäin työhuoneessa, yleensä painelee seinää pitkin, välillä pöydällä. Hauska, mutta kiireinen veijari. Kuvassa tämä on ilmeisesti minulta irronnutta hiuskiekuraa tutkimassa.

Klikkaamalla kuvaa, saa sen aukeamaan isompana.

tiistai 29. syyskuuta 2009

Kelit kylmenee - takassa leimahti tuli


Alkaa illat viilentyä sen verran, että piti tänään lämmittää keittiön takka ensimmäisen kerran tälle syksylle. Kuvaa klikkaamalla pääsee katsomaan kuvaa vähän tarkemmin. Oli jo hetken melkein sellainen tunne kuin olisi ollut samoilemassa jossain kairassa, istumassa iltanuotiolla - keskellä ei mitään. Kuvitelmissani vain.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Matin talot -ohjelmasta selviäminen vaatii tiukkaa keskittymistä

Silminnäkijä-ohjelma tiputti aikamoisen pommin.
http://areena.yle.fi/video/448407
Journalismi ei ole aina politiikoille kovinkaan mukava asia. Kun toimittajien kanssa on tekemisissä, niin on yleensä syytä olla puhtaat jauhot pussissa, tai miettiä tarkkaan sanomisiaan. Jos ikävä totuus sittenkin paljastuu, niin sitä voi joutua hieman kyseenalaiseen valoon.

 Se on shakki ja Matti - Vanhanen

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Epäaitoja luontokuvia - kuvia kieloista

Mitä olette mieltä tällaisista epäaidoista luontokuvista?

kielon marjat. Kuva:Henrik KettunenEn ole aiemmin edes yrittänyt kielon punaisten marjojen kuvaamista. Piti ottaa haaste vastaan. Ensimmäisellä yrittämällä olin kylläkin kuopuksemme hoitovuorossa. Tämä 1,5 v beebi oli hetken aiemmin vahingossa herätetty kesken päiväunien, ja siitä lievästi sanottuna kiukkuisena. Kello oli sen verran paljon, ettei voinut - tai saatukaan enää nukkumaan päikkäreitä. Olis muuten iltaunet voinut mennä puihin. Piti väkisin ottaa assariksi mukaan. Päästiin just alas metsään kielojen luoksi, kun alkoi armoton itku ja ulvonta. Ei tykännyt lainkaan siitä että kömmin pöpelikössä nelinkontin, fokus jossain muualla kuin hänessä. Piti siirtää kielokuvaus toiseen kertaan.
lily of the valley. Photo: Henrik Kettunen
Tänään sain toisen mahdollisuuden yrittää aihetta. Aikaa ei ollut paljonkaan. Toisaalta ulkona puuskutti reipas syystuuli, noin 10 metriä sekunnissa, niin makrokuvaus maastossa ei tuntunut, miten sen sanoisi, kaikkein lupaavimmalta vaihtoehdolta. Osin ajatus oli toisaalta myös sellaisessa ikuisuusprojektissa, monivuotisessa ajatuksessa, että josko näin lehtien putoamisen aikaan saisi kuvattua värikkäät lehdet syvättynä - studiomaisesta. Lähdin vajaa puolituntiselle lehtienkeryy-kierrokselle tyhjä kirjekuori kädessä. Takaisin työhuoneelle tulin mm. kielonlehtien ja marjojen ym lehtien kera. Kuvauksessa jotenkin vain ajatus oli ensiksi kieloissa.

Cartinan tarjonnassa on entuudestaan muutama ihan kelpo kuva samasta aiheesta mm. Soili Jussilalla sekä Kristina Nyholmilla. En ole aiemmin aiheen kuvaamista miettinyt. Nyt kuitenkin päätin tarttua siltä osin härkää sarvista.

Itse kuvaaminen tapahtui puhtaan kliinisesti tuulettomissa olosuhteissa, siis työhuoneeni pöydällä näppäimistön päällä. Jos ulkona olisi ollut tyyntä, niin kuvauksen olisi yhtälailla voinut tehdä siellä. Näin tällä kertaa. Työpöydälläni laulatin kameraa noin vartin. Mitäs tuumitte? Studiokuva se ainakin on! Mutta onko se luontokuva? Jos salamat olisi kiikuttanut luontoon, niin olisiko se yhtään sen aidompi luontokuva?



Kuvat otin 85:sellä loittorenkaan kanssa. Kielon lehden ja marjan rangan laitoin törrölleen ylösalaisin käännetyn sormiparistolaturin ruuvinreikiin. Taustalle muutamia muita lehtiä. Valaisin kuvan ajatuksella, että olisi mahdollisimman luonnollinen. Yksi 580ex tasovalon taakse. Toisella 580ex:llä ammuin keltaisen kalvon ja Honlphoto-snootin läpi.

Itse jäin miettimään tätä aitous vs epäaitous-asiaa siltä pohjalta, että kuka tahansahan voisi toteuttaa pikkuisen tyynemmällä kelillä keinovalaisuratkaisun yhtälailla metsässä - kuin minkä minä nyt tein työpöydälläni, näppäimistöni päällä. Jos olisin kuvannut metsässä, niin en ehkä olisi ottanut sormiparistolaturia mukaan. Missä kulkee aidon ja epäaidon raja? Jo eläköitynyt pitkän linjan Hesarin lehtikuvaaja Pentti Koskinen oli muistaakseni jossain lehtihaastattelussa sitä mieltä että salamankäyttö niin kuin nuoremman polven lehtikuvaajat sitä käyttää, on raskaamman luokan kuvamanipulointia. Mitä tuohon, muuta kuin että näkemyksiä on monia. Onko siis salama se mikä tekee kuvasta epäaidon, vai mikä?

Ainakin minä teen tällaiset kuvaukset paljon mielummin maastossa kuin työhuoneessani, jossa liikkumavara on jotain tyyliin 3 neliötä plus työpöydän pinta-ala. Työtilan muuttaminen studioksi oli tällä kertaa äärimmäinen hätäratkaisu.

lauantai 26. syyskuuta 2009

Onko yö vai päivä?

 day or night. Photo: Henrik Kettunen

Ainakin jos suhtautuu luontokuvaamiseen vakavasti, ja hakee kauniita ja pehmeitä valoja, niin yö voi olla valveilla olon / työskentelyn aikaa ja päiväsaika vähemmän aktiivista / lepäilyn aikaa. Luontokuvaamisessa monet kiinnostavat ilmiöt näkyy paremmin yöllä, tai peräti liikkuu vain yöaikaan. Kesällä aurinko laskee hyvin myöhään, ja nousee todella aikaisin. Jos soittaa jollekin luontokuvaajatutulle, niin ei välttämättä voi olla ihan satavarma että herättääkö vai ei, siis vaikka oltaisiin iltapäivän puolella. Joidenkin osalta tiedän, että helposti voi soittaa hyvinkin myöhään, koska siellä ollaan juuri saatu lapset nukkumaan, ja olla aktiivisesti sorvin kimpussa.

Ja kun nykypäivän kuvaamiseen kuvankäsittely ja tietokoneiden kanssa säätäminen alkaa olla aika pakollinen asia. Kuvat ei valmistu ilman koneen kanssa kupattuja tunteja. Aikaa kuvien peruskäsittelyihin ja muihin oheisasioihin tuhraantuu siihen huomattavan paljon aikaa. Vai sanoisiko jopa niin, että on vaikea olla valokuvaaja jos ei ole vähän myös tietokonenörtin vikaa. Ja eikö nekin ole sellaisia yökukkujia. Ei siis välttämättä tarvitse olla yhtään taipuvainen luontokuvaamiseen, ja valokuvaajan yö on päivä ja päivä yö.

Menneellä viikolla oltiin tekemässä keikkaa erään toimittajan kanssa. Hän on jossain porukassa, joka kokoontuu palaveriin yksi aamu aina kerran viikossa. Porukassa on mukana myös muutama valokuvaaja, joskaan heidän kontribuutionsa on siihen aikaa pintapuolisempi. Valittavat voimattomuutta, kun tuli kuvia säädettyä taas kerran aamu 03.00 asti.

Kerran minäkin sain kuulla eräältä mainostoimistokontaktilta, että kun he olivat toimittaneet jotain kuvattavia tuotteita eräälle kuvaajalle, tyyliin puolilta päivää, niin kaveri oli avannut oven sen näköisenä ja ajatukset ihan sekaisin - kuin olisi vasta pari tuntia aiemmin lopettanut dokaamisen. Mainostoimistokontakti oikeasti luuli, että tämä oli suurinpiirtein rappiokaveri jonka olivat palkanneet tekemään tuotekuvauksen, kun oikeammin hän vain oli selvin päin säätänyt kuvia hieman pidempään. Riittävän väsyneenä kun menee avaamaan oven, niin ensivaikutelma ei välttämättä ole ihan se oikea.

Kuinka helposti meistä valokuvaajista vedetäänkään vääriä johtopäätöksiä, kun ei ymmärretä, että monet tekee tätä "kolmivuorossa" - hyvin vaihtelevassa rytmissä.

torstai 24. syyskuuta 2009

Ruskareissu Lappiin

Hirvasporo Kilpisjärvellä


Ruska-aika vetää aina kun mahdollista Lappiin kuvaamaan luonnon väriloistoa. Kilpisjärven ruska oli parhaimmillaan ja komea tänä vuonna verrattuna Pallas-Muonionalueen ruskaan, jossa tunturikoivut olivat jo paljaat tunturilla.



Satuimme paikalle kun kalastaja laittoi nahkiaismertoja Kukkolankoskella Torniojokeen.




Tällä reissulla poikettiin aivan valtatien lähettyvillä olevaan Muoniojoen Äijäkoskelle, jossa sattui kohdallemme koskenlaskijat sopivasti kuvattavaksi.



Ensimmäisen kerran Lapinreissuilla satuttiin väärään paikkaan väärään aikaan, Pallakselle, kun joukko muitakin oli suunnitelleet retken samaan paikkaan. Tunturiin nousi vana ihmisiä kuin muurahaisia. Turismiaikana tuo paikka kannattaa kiertää ja mennään rauhallisempana aikana katselee noita hienoja maisemia sieltäpäin.



Vuontisjärvellä olikin rauhallisempaa kun tuo alkumatkan pieni ruuhka tasaantui.




Päivänreissu Kilpisjärven rantamille ruskanloistoa ihastelee oli reissun hienoin päivä.

Lisää Lapinkuvia laitan jossain vaiheessa nettisivuilleni ja kuvatoimiston Lapin ruskakuvia löytyy täältä.

lauantai 19. syyskuuta 2009

Kuinka tulla mukaan kuvatoimistokuvaajaksi?

Suomessa on toki monenlaisia kuvatoimistoja. Valtaosa välittää ainoastaan royaltyfree-kuvaa. Valtaosa toimistoista välittää huippukallista kuvaa. Osa on keskittynyt uutiskuvanvälitykseen. Osa välittää ensisijaisesti ulkomaalaista kuvaa Suomeen.

Pääosalla on kuvatoimistoista on kuvaehdoissa että kuvaajalla pitää olla malliluvat kaikilta kuvissa esiintyviltä henkilöiltä. Ja tämä on tietenkin yksi merkittävä ongelma ihmiskuvien osalta. Ihmiskuvat on kuitenkin ne mitkä myy, hyvien luontokuvien ohella. Kuvatoimisto Cartinassa tämä mallilupakysymys ei kuitenkaan ole ongelma, koska toimitusehdoissamme on maininta, että kuvat on lähtökohtaisesti vain journalistiseen käyttöön. Toki jos kuvaajalla on mallilupa kuvan henkilöltä, niin sellainen toki aina vain laajentaa kuvan käytettävyyttä.

Cartinan kuvista luontokuvia menee mainoksiin ja kaikkialle muualle. Ihmiskuvat journalistiseen käyttöön, joskin hintakin on yksi tekijä. Cartinassa kuvan voi merkitä olevan malliluvalla, ts "model release", jolloin sitä voidaan käyttää myös markkinoinnissa. Cartinassa kuvaaja voi valita myös että mihin hintaluokkaan kuva laitetaan. Uniikimpi kalliimmalla ja ei-niin-ainutlaatuinen halvemmalla. Suurimmaksi osin kuvia liikkuu astetta halvemmassa kategoriassa. Osin myös erittäin kovaan hintaan. Monipuolisuus tarjonnassa ja hinnoittelussa on tärkeätä.

Pääosin kuvatoimistoilla on kuvaajaehdoissa että kuvaajan osuus kuvien myyntihinnasta on 40-50%:ssä. Osalla on jopa tuon allekin. Cartinassa se on 60%. Pääosin kuvatoimistot edellyttää että kuvat on valmiiksi hakusanoitettu. Joillain voi olla hakusanoihin jopa jotain minimimääriä. Cartinassakin kuvaajat sanoittaa kuvat itse, samalla kun lataavat kuvat kuvapankkiin. Cartinassa minimi on yksi hakusana. Kunhan se on kuvaan sopiva, ja sellainen että juuri sillä hakusanalla etsitää ko. aihetta. Joissain toimistoissa on rajoitettu kuvien latausmäärää per päivä. Toisissa taas pitää uutta kuvaa syntyä tietty määrä kuukaudessa.

Cartinassa ei ole mitään rajoituksia tai vaatimuksia määrän suhteen. Jokainen lataa kuvia ihan niin paljon kun sopii, ja silloin kun parhaiten sopii. Ja jos kuvaajalla on omat kotisivut, niin jokaisen erilliskuvan esittelyssä kuvaajan nimen perässä on myös linkki kuvaajan omille sivulle. Profiloi kuvaajaa. Linkitys nostaa kuvaajan sivujen indeksointia hakukoneissa. Mitä enemmän kuvia, sen korkeampi rankkaus.

Valtaosa muista toimistoista on suuntautunut vain Suomen pienille markkinoille. Ne ovat aika näivettyneitä. Ainakin Cartina katse on pitkällä juoksulla ulkomaanmyynnissä. Markkinointisatsaukset ulkomailla kasvavat sitä mukaan kun kv-tasoisen kuvan tarjonta paranee. Jo nyt on jonkin verran ulkomaanmyyntiä, eikä varmaankaan mene kauan, niin se on suurempaa kuin kotimaanmyynti. Tarjontamme on kv-vertailussa vielä aika pientä. Kuvien keskitasokin voisi olla parempi. Potentiaalia toki jo on. Ulkomaille myydyistä ja laajempaa levitykseen menevistä kuvista toki saa enemmän kun kotimaankäytöstä. Ulkomaille myy monet sellaiset teemat, jotka siellä ovat eksoottisia; talvi, jää, joulupukki, järvi- ja metsämaisemat.

Myynnin kannalta yksi iso ongelma ja mahdollisuus on hinnoittelu. Emme ole lähteneet polkuhinnoittelun kilpajuoksuun. Suomessa on ainakin kolme tällaista polkumyyntitoimisto ennestään. Pikemminkin olemme pyrkineet pitämään hinnoista kiinni, myynninkin kustannuksella. Valtaosa tarjontamme kuvista on kertajulkaisuoikeudella ja hintaluokassa 2. Sattavat olla jopa tuplaten kalliimpia kuin mitä suomalaisilla bulkkitoimistoilla vastaavat kuvat - vai sanoisko pikemminkin että he myyvät pilkkahintaan. Kuvatoimistokuvan keskihinnathan ovat viime vuosina olleet aika jyrkässä laskussa. Cartinassa siirryttiin alkuvuodesta kolmeen eri hintaluokkaan, ja laajennettiin myös rf-kuvaan, eli tarjontaa halutaan laajentaa myös halvempiin ei-uniikkiin kuvaan. Mitä paremmin hinta vastaa kuvaa, tai kuva hintaa, niin se parempi.

Kuvaajat saavat valita, että millä varmuudella ja hinnalla haluavat saada kuviaan kaupaksi. Jos laittaa liian kalliilla suhteessa kuvaan, niin kuva ei välttämättä liiku niin hyvin, vs toisin päin. Meilläkin keskihinnat on laskussa, joskaan ei niin jyrkästi kuin muualla. Emme halua ajatella, että hinta olisi ostovalintakriteeri nr 1. Haluamme pikemminkin tarjota mahdollisimman hyviä kuvituskuia monelaisiin tarpeisiin.

Meillä on myös erillinen cartina.kuvat.fi-sivusto joka antaa selvyyttä siihen minkälainen on hyvä kuvituskuva, ja minkälaiset kuvat ovat menneet kaupaksi. Kuvatoimistomme kuvaajat saavat myös ilmaiseksi käyttää studiotamme, mikäli edes osin tekevät siellä kuvituskuvaa Cartinan myyntiin. Lisäksi keikkailevat kuvatoimistokuvaajamme voivat ilmaiseksi liittyä kuvaus.fi-verkostoon, ja sitä kautta saada hyvää näkyvyyttä.

Ainakin Cartinassa haluamme olla vahvasti kuvaajan asialla, monipuolisesti tukemassa ja kannustamassa kuvaajan kuvatuotannossaan ja kehittymistä visuaalisessa ilmaisussaan - osin myös kuvauskohteidenkin löytämisessä.

Jos kiinnostaa tulla mukaan kuvatoimistoon, niin kannattaa lukea perusinfo uusille kuvaajille, ja lähettää mallikuvaa os: info@kuvaus.fi. Jos mallikuvat on ok, niin laitamme sinulle allekirjoitettavan sopimuksen kirjeitse ja halinnantunnukset sekä lisäinfot s-postiin.

Tervetuloa mukaan!

ps. Vaikka monien mielestä pokkarilla otetut kuvat on silmäniloa, niin niiden tekninen laatu, ainakaan automatiikalla otettua ja ilman kuvankäsittelyä ei ehkä vastaa kuvatoimiston teknistä minimistandardia.

perjantai 18. syyskuuta 2009

Akuutti kuvatarve : Pellavapeltomaisema

Asiakkaalla on akuutti tarve löytää kuva jossa tuleentunutta pellavaa peltomaisemassa ja taustasta yläpuolella. Horisontissa ei saa olla puusto. Taivaalla voisi tosin olla valkoisia pilviä, jotta pellavat erottuisi hienosti. Kuva olisi tulossa Messuosaston taustaksi 2,4 m*5 metriä. Kuvassa saisi toisin sanoen olla jonkin verran väljyyttä sekä pikseleitä.

Kuvapankkimme tarjonnasta löytyi löytyi jotain sinnepäin, muttei ihan. Kuvaa tähän tarpeeseen voi tarjota vaikka ei olisikaan ennestään kuvatoimistomme kuvaaja. Asiakas kaipaa kuvaa mieluiten tänään (18.9.09), mutta viimeistään ensi keskiviikkona, ellei kuvaa ole siihen mennessä löytynyt.

Jos sinulla on ehdokkaita, niin laita tarjokkaita os. mailto:info@kuvaus.fi

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Hakkeri iski tietokoneeseen

näppäimistö. Kuva: Henrik KettunenHeräsin eilen siihen kun joku huutaa, että "Ei saa!" Silloinhan se olikin jo liian myöhäistä. 1v 4 kk:n ikäinen kuopuksemme on jo jonkun aikaa seurannut kun pari vanhempaa sisarta käy pikkukakkosen sivuilla tai pelaa jotain. Kun kannettavan pöydällä ei ole ketään, niin hän kipuaa sinne, ottaa normaalisti hiirestä kiinni ja alkaa leikkimään.

Pari viikkoa sitten kuopus oli saanut nyppästyä yhden näppäimen irti. Noin viikko sitten tulos oli 5 irronnutta näppäintä. Nyt tällä kertaa yhdessä silmänräpäyksessä irtosi reilu viidennes kaikista painikkeista. Tämä tarkoittaa vain yhtä asiaa - sitä että noin viikon kuluttua kannettavasta irtoaa hetkessä näppäimistön joka ikinen näppäin. Kehitystä?

Tein kuvasta omalle näytölle taustakuva. Kuvan voi ladata oman koneen näytön taustakuvaksi osoitteesta
http://www.kuvaus.1g.fi/kuvat/kettunen/backgroud.jpg/full. Tallennus tapahtuu hiiren oikealla napilla-->aseta taustakuvaksi. Kuva on resolla 1920*1200 pix.

perjantai 11. syyskuuta 2009

Kuvaus.fi vuokrastudiossa nyt iso Octagon-tasovalo

Manskun (Mannerheimintie 150) vuokrastudiossamme on nyt kookas Octagon tasovalo. Sen läpimitta on 1,7 metriä. Eli mitä isommalta alalta valon lähde tulee, niin sen pehmeämpää se on. Varjotkin ovat samassa suhteessa olemattomammat.

Kuva on tässä pienenä, mutta aukeaa klikatessa isompana, niin hahmottaa vähän paremmin että minkälainen tuollaisen kookkaan Octagonin valon luonne on.

Vuokrastudion iltavuokra ajalta 17.00-21.00 on 50 euroa+alv, veroineen siis 61 eetua. Päivävuokra ajalta 08.00-17.00 hinta on 100+alv, eli 122 euroa. Ei siis ole mitään tuntivuokria, vaan könttävuokra - riippumatta siitä käyttääkö studiota vartin tai 6 tuntia.

Pääsääntöisesti studiolla on iltavuokraajia, jotka suurimmaksi osin on valokuvauksen harrastajia. Osalla ei ole minkäänlaista studiokuvaustaustaa. Heille annetaan tarvittaessa pikabriiffaus studiokuvaamiseen.

Jos tarvitsee teknisesti hyvää henkilö-, tuote- tai esim. lemmikkikuvaa, niin studiossahan se onnistuu.

Vapaita vuokra-aikoja voi tiedustella joko numerosta 050-5949725 tai s-postitse os. info@kuvaus.fi

ps. Ja kuvatoimistomme (Cartinan) kuvaajathan saavat käyttää studiota ilmaiseksi, mikäli studioajasta edes osan käyttävät Cartinan kuvatoimiston myyntiin laitettavan kuvituskuvan tuottamiseen. Maksavailla vuokraajilla on aina etuajo-oikeus.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Perinteitä kuvaamaan

Viikko sitten kuvasin hetken perinnemetsuria närelenkin teossa. Närelenkkiä käytettiin uitossa apuna tukkien yhteensitomiseen. Eräänlainen köyden korvike siis, oli kuulemma jopa sen aikaisia köysiä kestävämpi.

Tuosta kuvauksesta iski kipinä kuvata enemmänkin saman kaltaisia perinteisiä aiheita, jotka alkavat valitettavasti olla jo häviävää perinnettä. Tekijät tuppaavata olemaan jo melko iäkkäitä ja heidän taitonsa eivät aina välttämättä jatkukaan seuraavalle sukupolvelle.

Tämän kaltaisia aiheita olisi hyvä taltioida vielä, kun se on mahdollista. Tekijät ovat usein varsin mielenkiintoisia ja kuvauksellisiakin persoonia.


perjantai 4. syyskuuta 2009

Pirun langaton nettiliittymä

Piti muuttaa toimisto, ja sen myötä järjestää uusi liittymä. Työhuoneeseen, tai oikeammin sen viereiseen rakennukseen oli jo liittymä. Elisan kaikkein hitain adsl. Ajattelin että sen upgradeaus olisi simppelein ratkaisu. Suosin simppeleitä ja varmoja ratkaisuja. Marssin siis Elisashoppiin.

Tuumittiin, että kun modeemin saisi kait sieltä saman tien, niin se olisi nopein ja varmin tie nopeaan 24 megaiseen liittymään. Liikkeessä minulle kuitenkin pakkomyytiin Saunalahden liittymä. Sanottiin että sama firma, sama modeemi, sama verkko - että se on vain tuotteistettu näin hyvin, ja siksi sitä suositellaan ohi varsinaisen Elisan oman 24 megasen liittymän. No mikäs siinä, jos kerta tuote on ihan sama, mutta reilu kymppiä halvemmalla kuukausiliittymällä. Ainoan eron piti olla se, että Saunalahden modeemi tulee postissa.

Ensiksi meni viikko hukkaan, kun modeemi oli myöhässä. Liittymä oli kuulemma jo avattu. Sitten kun se modeemi saapui, niin eipä ollut 24 meganen liittymä yhtään sen nopeampi kuin Elisan hitain. Eipä kuitenkaan ollut hitaampikaan. Soitto Saunalahdelle ei tietenkään auttanut, kun sanoivat ettei asia heille kuulu. Eipä ollut soitto Elisaankaan sen kummempi. Olihan kyse Saunalahden liittymästä. Ja taas astetta vihaisempi puhelu Saunlahteen. Hän valitti takaisin, että kun tätä mukamas hidasta liittymää ei voi heidän näkövinkkelistä todentaa, kun heidän systeemien mukaan tämä uusi Saunalahden liitymä ei ole edes ollut netissä kiinni. Just. Ihan niin kuin epäilinkin, että joku ristiinkytkentä tai vastaava. Vanha linja on jotenkin päällä. Kyllähän tämä mainitsi siitä että saattaa olla väärä profiili, siis sen hidas Elisan-liittymä päällä, kun pitäisi olla se 24 meganen. Taloon kun ei ole kuin yhtet puhelinpiuhat. Mihin ne sitten on kytkenee sen 24 megaisen linjan, jos ei tähän. Amatöörimäistä ainakin Elisan asennuksessa.

Sen selvittämiseksi piti tehdä vikailmoitus, jonka tutkimiseen piti mennä viikko tai jotain. Sanottiin että se vanha häiritsevä liittymä pitää kyllä sulkea ihan just heti, eikä yhtään myöhemmin. Sulkivat muutaman päivän kuluttua sen hitaan liittymän. Lähes viikon olimme ilman netti, kunnes sitten lopulta saivat avattua sen 24 megasen Saunalahden jutun. Ei mennyt kuin kaksi viikkoa siitä kun liittuymä ostettiin, ja olisi mukamas pitänyt olla käytössä.

Sitten alkoi seuraava projektin, nimeltä langaton liittymä työhuoneeseen asti.
Elisan modeemi, siis mikä tuli sen Saunalahden liittymän mukana yltään koko rakennukseen, ja puoliksi työhuoneen tilaan. Minun työpisteeseen asti netti toimi langattomasti vain hetkittäin 1-2 pykälällä. Langatonta verkkoa olisi pitänyt saada laajennettua ehkä noin 5 metriä, niin kaikki olisi ollut ok.

Seuraavaksi marssin Verkkokauppa.comin myymälään Ruoholahteen. Selitin kuvioni, ja kysyin että onko heillä jotain toimivaa ratkaisua asiaan. Myyjä vei minut hyllylle ja ojensi D-linkin access pointin, eli DAP 1353, tms. Myyjä sanoi ettei ole tämän voittanutta. Ainoa oikea - kuulemma. Jaa, oletko varma ettei ole parempaa, kysyin. Haluan sellaisen joka varmasti toimii. Muuta ei ole, jatkoi hän. Ei sitten auta muu kuin uskominen. Vaikka itsellä on jostain sellainen kutina, etten ainakaan itse ymmärtäisi tuollaisten asentamisista. Pitää luottaa niihin jotka tietää paremmin.

No ensiksi painin tuon kanssa puoli päivää. Tuenkin puhelimet kerkesivät mennä kiinni. Ei auttanut kun koittaa illan konffata itte sitä toimivaksi. Oikeammin vaimo sen kanssa väänsi. Ei kuitenkaan onnistunut. Seuraavana aamuna soitan D-linkin tukeen. Joo, ei kyllä toimi, sieltä sanottiin ulkomaalaisittain murtaen. Jos haluan toimimaan, niin minulla kuulemma pitäisi olla koneessani n-verkkokortti. Jaa. No kun on 5 konetta jotka tätä langatonta verkkoa olisi käyttämässä. En minä niihin kaikkiin viitsi asennuttaa. Miksi ihmeessä verkkokaupan myyjä ei sitten asiasta mainittun. Onko minua huiputettu? Ja ei kun takaisin Verkkokauppaan ihmettelemään. Pitkän odottelun jälkeen kun pääsen asiakaspalveluun, niin kaveri sanoo että d-linkin tuki puhuu pupppua. Kyllä tuon saa konffattua repeateriksi. Ja että jos d-linkin tuesta ei saa jeesiä, niin kannattaa soittaa verkkokaupan tukeen.

Seuraava päivä koitettiinn tehdä sitä repeateriksi, mutta huonolla menestyksellä. Ja koska se edellinen puhelu d-linkin tukeen, joka muuten taisi maksaa 4 euroa minuutilta, oli niin asenteellinen ja epärakentava, niin suoraan soitin verkkokauppa.comin tekniseen tukeen. Siellä vastaa nuori tyttö, joka epäilee, että mahtaako tuota saada paritettua Elisan langattoman yhteyden kanssa. Sitten hän katsoo d-linkin sivuille, ja toteaa ettei asennusohje-pdf aukea - ja jatkaa siihen ettei osaa auttaa minua. No tiesinhän toki itsekin jo parin päivän takaa ettei asennusohjetta ole d-linkin sivuilla, tai ettei pdf ainakaan aukea. Hän sanoi että jos toisin laitteen takaisin verkkokauppaan, ja hakisin sieltä jonkun yksinkertaisen puhtaan repeaterin, ja soittaa sitten jos sen asennuksessa on häikkää.

Ja takaisin verkkokauppaan selittämään tilanne. Sieltä asiakaspalvelun hemmo nappaa minun avuksi toisen kaverin joka sanoo olevansa heidän liikkeen ainoa oikea verkkoasiantuntija. Hän sanoi, että ongelma oli se, että kun ei heti alkuun ollut asioinut hänen kanssa, vaan kysynyt neuvoa vääriltä henkilöiltä. On kuulemma hyvin tyypillistä, että tällaisissa tapauksissa asiakkaalle annetaan laite joka ei ole oikea siihen langattoman netin laajentamiseen. Hän myös sanoi, ettei se Dappi, dap 1353 toimi lainkaan repeaterinä. Hän vei minut hyllylle ja osoitti 20 euron laatikkoa jonka pitäisi pelittää, ja olla helppo asentaa. Se aiemmin ostamani Dappihan oli senään maksanut 120 euroa. No ei kun netwjorkin kanssa kotiin.

Verkko piti asentaa netissä jonkun numerosarjakoodin takaa. Sivu ei kuitenkaan auennut, ja taas soitti tekniseen tukeen. Sieltä sanoivat suoraan että nyt minulle on kyllä annettu ihan väärä kapistus. Se on puhdas reititin. Sen saa toimimaan langattomasti, ja toki verkkoa laajennettua ketjuttamalla. Ongelma on se, että se toimii vain yhdessä muiden saman valmistajan tuotteilla, siis netwjorkin kapistuksilla.

Puhelimen tukihenkilö sanoi kysyvänsä josko kolleega tietää ratkaisun tähän ongelmaani. Ja sitten se löytyi. Antoivat tuotekoodin kapistukseen, joka selosteen mukaan olisi langattoman nettiverkon laajentaja. Just mitä haimme. Paitsi että tuotesivulla luki että toimitusaika on 2-3 viikkoa. Yllätys. Saman verran kun mitä ole olin netin toimimattmuudesta jo kärsinyt. Miksi minulle ei osattu heti ensimmäiseksi tarjota tätä? Miksi kaikki turha shoppailu-pompotus? Ensiksi Elisa, ja nytten Verkkokauppa.com. Eikö kumpikaan tunne palvelujaa ja tuotteita, ja tiedä mitä asiakkaille myyvät. Ainakaan tämä sotku ei minun silmissä antanut Verkkokaupan asiantuntemuksesta kovin hyvää kuvaa. Myös Elisan osaaminen on minun silmissä hyvin heikkoa. Lievästi sanottuna sapettaa. Saattaa mennä tovi ennen kuin seuraavan kerran olen omasta tahdosta kummassakaan liikkeessä ostoksilla.

Nyt tässä tuntuu siltä niin kuin kuvittelisivat ettei asiakkailla ole muuta tekemistä kuin ravata, säätää ja soitellu turhia puheluita toinen toistaan pahemmille pölkkypäille.

Suosin yksinkertaista aina silloin kun se on mahdollista. Työhuone on ollut netitön jo noin 3 viikkoa. Enkä missään nimessä halua odottaa toista 3 viikkoa, jos edes sekään pitäisi paikkansa. Ja mitä asennusongelmia siihenkin sitten vielä tulisi.

Niinpä päätin kaivaa vanhoista kätköistäni pidemmän ethernet-kaapelit. Tein itse langattoman nettiliittymän uuteen toimistooni. Kaapeliton se ei ole, kiitos Verkkokaupan ja Elisan pirullisen ansiokkaan pompottelevan asiakaspalvelun.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Hittituote : pesupähkinät

Intiassa ja Nepalissa pesupähkinöitä on käytetty iät ja ajat pesuaineena. Synteettisten pesuaineiden aikakautena tällaisen vanhat hyvät jutut jäivät taka-alalle.

Kyse on vaahteranomaisen puun kuivatuista hedelmistä. Kuivattuja hedelmiä käytetään pesuaineena pienessä pussukassa pyykin joukossa. Samoja pähkinöitä voi käyttää ainakin toisenkin kerran. Lopuksi ne voi kompostoida. Ympäristöystävällinen vaihtoehto, ja sopii myös herkkäihoisille.

Olin viikko sitten tekemässä kuvausta luontotaistuotekaupassa. Sattuivat silmään, vaikka pähkinät eivät olleet jutun pääaihe. Ajattelin, että saisinkin kuvatoimistoon kuvituskuvaksi. Kuvattu irtomyyntilaatikossa, suoraan hyllystä. Salamaa vain tungin sinne hyllyn taakse.

Yrittäjä kertoi niiden olevan heidän hittituote. Jos voittaa ennakkoluulot moisia kohtaan, niin saatat yllättyä.

Cartinan kuvapankissa: pesupähkinä

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Kaksi tapaa kuvata

Kun digitaaliset järjestelmäkamerat halpenivat ja yleistyivät, filmin suosio kuvan tallennusalustana suorastaan romahti. DSLR-kamerat antoivat filmijärkkäreitä paremmat mahdollisuudet arvoida oikea valotus kuvaushetkellä ja muokata kuvia jälkeenpäin. Digijärkkäreiden ansiosta myös prosessi kuvaamisesta valmiisiin kuviin lyheni kestoltaan ja jopa kustannuksiltaan.

Näistä syistä monet luopuivat kokonaan filmille kuvaamisesta. Joihinkin kuvaustehtäviin filmi on silti vieläkin hyvä materiaali. Esimerkiksi pimeä- ja hämäräkuvausten pitkissä valotuksissa kenno pyrkii lämpenemään, mikä saa aikaan seepramaiset raidat tummiin taustoihin. Filmi ei tuota tällaista kuviota, vaikka sen rakeisuus saattaa tulla paremmin esiin yökuvissa kuin päiväkuvissa.

Tähtikuvaajat voivat tietysti huomauttaa tähän, että on olemassa puhaltimella jäähdytettyjä täyden kinokoon digikameroita, jotka voi kiinnittää sovittimella kaukoputkeen tai kameran objektiiviin. Mutta sellainen kalusto vaatii jo kuvaustilanteessa tuekseen tietokoneen virtalähteineen.

Filmille otettujen kuvien digitoiminen on puuha, joka vaatii hyvän skannerin, paljon aikaa ja erinomaiset hermot. Skannausta edeltävät työvaiheet ovat yhtä monet kuin skannauksen jälkeiset operaatiot. Siistiä jälkeä syntyy, kun malttaa kokeilla ja korjata.

Otin vertailun vuoksi maisemakuvan digikennolle ja heti perään toisen kuvan samasta kohteesta diafilmille. DSLR oli Pentax k10d, jossa oli objektiivina Tamron 2,8/90mm Macro. Filmikamera oli Zenza Bronica ETRSi varustettuna Macro-Zenzanon-E 4/100mm -objektiivilla. Skannasin valmiin dian Epsonin tasoskannerilla käyttäen resoluutiota 2400 dpi.


Vaikken sanoisi analogisella tekniikalla ottamaani kuvaa huonoksi, näen sen olemuksessa vanhanaikaisuutta verrattuna digitaaliseen kuvaan. Analogisesta kuvasta skannatun jäljenteen värit ovat himmeämmät kuin digikuvan, ja siinä on vähemmän yksityiskohtia kuin digikuvassa. Suurempi dpi olisi voinut lisätä jäljennöksen tarkkuutta.

Olen jo niin tottunut digikuvien hehkuviin väreihin, että pidän niitä realistisina. Tämä pitämys perustuu kuitenkin enemmän mielikuvaan kuin tarkkaan analyysiin. Sen vuoksi annan vielä arvon filmillekin ja kunnian niille, jotka viitsivät tehdä todellisia taidekuvia filmin avulla.

Promokuvausta dokumentaariseen tyyliin

Battery Sohjo. Kuva: Henrik KettunenKirjoitin toissapäivänä blogiin tulkintoja siitä kuinka tulla hyväksi kuvaajaksi, tai mikä on hyvä kuva. En laittanut kirjoitukseen kuvaa. Ajattelin että käsitellään asiaa ensiksi puhtaasti asiana, ja yleisemmin. Kuva on tai ainakin voi olla hyvin vahva elementti, toisinaan liiankin vahva. Se olisi ehkä saattanut viedä ajatukset tietyn rajallisempaa osa-alueeseen, varastaa huomiota itse asialta. Toisaalta kirjoitus ei ollut tehty niille, jotka vain katsovat kuvia.

Oheiset pari kuvaa sen sijaan on yhdenlaisia esimerkkejä minun mielestä ihan kelvoista dokumenttikuvista. Niiden funktio ei oikeastaan ole mikään muu kuin näyttää miltä Battery tuotteiden promootiot, tuotteet ja promoottorit näytti ko. tilaisuudessa. Joo. Voihan tällaisia kuvia ottaa pokkarilla ja suorasalamalla. Se on toinen vaihtoehto.
Battery Cranberry. Kuva:Henrik Kettunen
Toki nämäkin on otettu salamalla (yksi käsisalama kevyenä tukena). Siltä osin eivät ole puhtaita dokumenttikuvia. Osa vanhan polven lehtikuvaajistahan on sitä mieltä että nuoren lehtikuvaajasukupolven salamankäyttö on ronskia kuvamanipulointia. Riippuu vähän kuvasta. Valolla voi halutessaan tehdä aika paljon. Osin sillä vuodaan vaikuttaa kuvan tunnelmaan, muuttaa valon luonnetta. Monesti sen ensisijainen tarkoitus on turvata tai parantaa kuvan kelpoa teknistä laatua. Suurimmaksi osin ainakin omassa kuvaamisessa salama on korkeintaan täytteenä - ja kuva on vallitsevaa valoa pitkälti myötäilevä ellei kokonaan. Näissä kuvissa ainakin oma ajatus ja yritys oli salamalla vähän nostaa päätuote pikkusen paremmin esille.

Jos haluaisi priimaa laatua, niin tarttis olla jalustat ja kunnon studiovalot. Mutta silloinhan kuvausta ei voisi toteuttaa keskellä parasta lauantaiyön juhlintaa, eikä voisi kutsua dokumentaatioksi. Kuvasin nämä viime yönä klo 23.00-00.30, KY:ssä sekä Cuba Cafe:ssa, minimalistilla varusteilla helsinkiläisessä yöelämässä, ts. hulinan keskellä. Ja olosuhteiden pakosta minimmalistinen varustus tarkoitti tässä tapauksessa pientä olkalaukkua, jossa kamera, pari zoomia, yksi käsisalama plus jotain pikkusälää.

Mitäs mieltä olette? Onko promootion dokumenttikuviksi kelpoja?

perjantai 28. elokuuta 2009

Kuinka hyväksi kuvaajaksi? Kuinka otetaan hyvä kuva?

Tämä on sitten vain yksi tulkinta ja näkökulma asiaan. Yksi tulee hyväksi kuvaajaksi yhdellä tavalla ja toinen toisella. Ja mikä nyt sitten on hyvää kuvaamista, tai hyvä kuva? Osin hyviä kuvia syntyy vahinkolaukauksina. Yksi kuvaa räiskimällä tuhat ruutua ja valitsee sieltä yhden kelvon kuvan. Toinen kuvaa 20 ruutua, joista valtaosa on priimoja, ja loputkin ihan perushyviä.

Jotkut kuvaajat erikoistuu äärimmäisen kapean aihealueen kuvaamiseen, ja kuvaa sitäkin vain yhdellä tyylillä. Toinen kuvaaja taas saattaa onnistua kohtuu varmasti aiheen kuin aiheen parissa, ilman sen kummempaa erikoistumista. Joskus kuvauksen onnistuminen ovat pitkälti kiinni hyvistä puitteista, missä huonommankin kuvaajan voi olla vaikea epäonnistua. Taitava kuvaaja napsii kelpoja kuvia kaikkein vaikeimmissa tilanteissa.

Toisinaan kuvaaja itse ei pidä kuvaa kummoisena, mutta muut näkevät siinä jotain symboolista, mitä ei ollut tarkoitettu kuvaan. Toiset osaa ujuttaa symboliikkaa kuvaan kuin kuvaan. Kuvassa voi siis olla hyviä sisällöllisia ominaisuuksia vahingossakin, tai tarkoituksella. Katsoja ei välttämättä tiedä muuta kuin miltä kuva näyttää.

Kuvaa voi tulkita monin eri tavoin. Taidekuvat ja niiden tulkinta on siis oma juttunsa. Hyvän kuvituskuvan osalta kuvan hyvyys taas punnitaan usein kontekstin kautta. Irrallisena ja itsenäisenä kuvana kuvituskuvan ei välttämättä tarvitse olla mikään kummoinen. Kuva kuvituskuva pääseekin oikeastaan oikeuksiin vasta kun se sijoittuu johonkin tiettyy asiakokonaisuuteen, jossa muuten olisi häiritsevä kolo.

Mistä sitten tunnistaa hyvän kuvituskuvan? Normaalisti hyvässä kuvituskuvassa on rajausvaraa, sisältö suhteellisen hillitty, pelkistetty, selkeä ja vain sopivasti erilainen - säädöiltään suhteellisen naturelli sekä tekniseltä laadultaan moitteeton. Kuvituskuviakin on moniin eri tarpeisiin. Ei siis ole vain yhtä oikeata tapaa arvioida kuvituskuvan hyvyyttä.

Yksi keskeisin hyvän kuvituskuvan kriteeri on hyvän tekninen laatu. Sitä pidetään pikemminkin itsestäänselvyytenä. Yksi teknisesti hyvän kuvan olennainen elementti on myös hyvä valo, valaistus ja oikea valotus. Teknisellä laadulla tarkoitetaan myös, että kuva ei kohise, sen on terävät, eli on kuvattu hyvin piirtävällä objektiivilla (tarkoituksenmukaisesti himmentäen). Monesti teknisesti hyvän kuvan ottaminen tarkoittaa pitkää valotusaikaa ja jalustan käyttöä. Kuvaa on voitu valaista myös salamalla, tai kuva on otettu valovoimaisella kiinteällä lasilla. Hyvissä valoissa kuva on voitu ottaa varsin tavanomaisellakin setillä, tai ääritapauksessa pokkarilla. Olennaista on siis tunte oman kameran rajoitteet ja mahdollisuudet.

Hyvän kuvaamisen lisäksi on olennaista, että kuvassa on sävyt ja säädöt kohdallaan. Normaalisti tämä tarkoittaa tiettyä peruskäsittelyä. Suoraan kamerasta tuleva kuva tarvitsee aina tietyn peruskäsittelyn, vähintään sävyjen korjailuja. Dynamiikka on digikameroissa yleensä vähän rajoittunut. Jos valotetaan huippuvalot kohdalleen, niin keskisävyt jää helposti tummiksi, puhumattakaan tummasta päästä. Jos taas valottaa keskisävyjen mukaan, niin huippuvalo uhkaa palaa puhki. Silmään miellyttävässä kuvassa kuvan tumma pää ei saisi olla tukossa, siis umpimustaa, eikä huippuvalo saisi olla puhki, ihan vitivalkoista. Luonnollinen sävyjen liukuma kautta skaalan on suotavaa.

Hyvä kuva on siis monen tekijän summa. Sopiva yhdistelmä tekniikkaa, tilannetajua, oikeaan aikaan oikeassa paikassa olemista, asioiden visualisointia ja kuvankäsittelyä. Myynnin kannalta olennaista on kuitenkin kuvan sisältö.

Kuvatoimistossa moniet kuvaajat eivät suinkaan ole valmiita mestarikuvaajia. Monet ovat sanoneet että myyntiin laittaminen on kannustavaa, koska silloin kuvaamisessa on jokin tarkoitus, sisältöä. Ja kun kuvaamisessa on määränpää, niin se kannnustaa samalla paremmin myös oppimiseen ja kehittymiseen - kun kuvataan muusta syystä kuin vain hyvin vuoksi. Parasta on kun hyöty ja hupi yhdistyy.

Itse olen ainakin ymmärtänyt että monilla kuvaajilla on kova tarve ja toive oppia paremmiksi kuvaajiksi. Ainakin itse olemme nähneet monissa kuvaajissa hyvin lyhyessä ajassa huomattavaa parantumista. Tätä haluamme osaltamme tukea. Cartinassa tätä asiaa käsitellään erillisellä vain kuvaajillemme tarkoitetulla salasanasuojatulla sivustolla. http://cartina.kuvat.fi/kuvat/

torstai 20. elokuuta 2009

Lapin reissulta



Jälleen yksi Lapin reissu takana. Luonnon rauhasta nauttiminen kalastuksen ja valokuvauksen kanssa tuntui loppuvan jälleen kesken, vaikka aikaa oli reilusti.



Purokuvia täytyy mennä vielä uudelleen ottamaan, nyt jo lähellä sitä mitä olen haaveillut kuvaustulosten olevan. Kirkas päivänvalo luo omat haasteensa pitempiin valotusaikoihin, auriko kun ei laske juuri lainkaan.





Muutama uusi tunturikasvi löytyi tunturilta, tässä tutut vilukko ja hilla.



Poroja näkyi harvinaisen paljon tunturilla, mutta onnistuneita kuvia ei montakaan. Lieneekö oma kriittisyys omia kuvia kohtaan merkki kuvauksessa kehittymisestä vai mistä, kun ennen pokkarilla otetuista alle sadan filmikuvan setistä oli paljon tyytyväisempi kuin nyt satojen kuvien satsita. Kieltämättä nyt jälkikäteen niitä pokkarikuvia ei paljon kärsi teknisessä mielessä katsella, tunnelma ja hyvät muistikuvat niissä kyllä välittyy hyvin.





Tarkan repun punnitsemisen jälkeen, mukaan pitemmälle reissulle rinkkaan tuli laitettua vain pari linssiä. Painavat kameravehkeet kaiken muun välttämättömyyden lisäksi, eivät paina juuri mitään, ainakaan jälkikäteen hyvien muistojen rinnalla.

Osa aiemmista Lapin reissukuvistani löytyy nettisivuiltani.