http://areena.yle.fi/video/448407
Journalismi ei ole aina politiikoille kovinkaan mukava asia. Kun toimittajien kanssa on tekemisissä, niin on yleensä syytä olla puhtaat jauhot pussissa, tai miettiä tarkkaan sanomisiaan. Jos ikävä totuus sittenkin paljastuu, niin sitä voi joutua hieman kyseenalaiseen valoon.
2 kommenttia:
Tällä hetkellä YLE:n Areena ilmoittaa, että "Valitsemasi media ei ole enään saatavilla."
Kokeilin äsken linkkiä, ja pelitti ihan hyvin - siis tuo sama osoite. On näemmä tyrkyllä Areenan etusivulla tai löytyy haulla "matin talot".
Asiasta on toki ollut päivän vääntöä eduskunnassa, missä puhuttiin siitä että missä määrin meillä on rahan- vai kansanvaltaa. Kuvajournalisti on osana lehdistöä tärkeässä roolissa vallan vahtikoirina. Journalistisesti aihe on kiinnostavaa kun kaksi niin merkittävää tahoa väittää toisen sanomista hölypölyksi. Kuinka lehtikuvauksen näkövinkkelistä aiheesta saisi jotain hyvää ja poikkeavaa kuvaa. Jos Ylen väittämä osoittautuu hölypölyksi, niin varmaan sieltä joku saa pian vaihtaa työpaikkaa.
Itsellänihän ei ole asiassa mitään erityistä kantaa. Poliittisesti olen neutraali, niin kuin toimittajat ja kuvaajat pääosin. Se kumpi puhuu vähintään muunneltua totuutta, voi olla kumpi tahansa. Tai sitten kummatkin osapuolet on hitusen oikeassa, ja hitusen suurpiirteisiä. Puhutteleva aihe toi joka tapauksessa on. Yleensä puhutteleviin aiheisiin haetaan kuvitusta. Joskaan ei ehkä sillä tavalla kuvatoimistosta. Ennemminkin kuvitusta keikkakuvaamisen näkökulmasta, lehtikuvauksen muodossa.
Kuvatoimiston näkökulmasta joku voisi tähän liittyen tarvita kuvaa eduskunnasta, Ylen Isosta pajasta, puutavarasta, tai nuorisossäätiön talosta. Siihen Lahden moottoritien ja Vantaanjoen väliinhän on nyt ilmeisesti nousemassa vuokrataloa nuorisosäätiölle. Asuntotuotantoa nuorillehan on ensisijaisesti positiivinen asia.
Se, minkä tapaus osoitti, oli että muuttuneissa olosuhteissa aiemmin epäonnistuneeksi kuviteltu kuva muuttuikin mahdollisesti mahdolliseksi tai peräti hyväksi kuvaksi. Tai että sellainen iloisen positiivinen poseerauskuva ei-niin imartelevassa yhteydessä ei ehkä ole ihan passelia kuvitusta. Kuvan odotetaan yleensä olevan samansuuntainen kuin tekstin, tai jollain tavalla täydentävä - eikä sen tarvitse aina olla liian itsestäänselvä, tai liian vakava. Ei ole vain yhtä ja oikeata tapaa kuvittaa aiheita, eikä ole vain yhtä totuutta asioihin. Kuvin on aina parasta pyrkiä tasapuolisuuteen, toisaalta monipuolisuuteen. Juttujakin kirjoitetaan hyvin monesta eri näkökulmasta.
Aiheesta kun aiheesta voi olla hyvä ottaa monenlaisia kuvia. Sitä kun ei ikinä tiedä mitä joku asiasta joskus kaipaisi. Aina ei tarvitse olla yksipuolisen positiivinen. Toisinaan tarvitsisi kuvittaa vähän ikväämpiäkin asioita, kriisejä, uhkia, vaaroja tms. Ihan aina kuvaaminen ja kuvan julkiseminen ei ole pelkästään aurinkoisen positiivista.
Toisaalta, eikä hyvä kuva ole sellainen joka tavalla tai toisella saa ihmiset reagoimaan, miettimään, kiinnostumaan tai ottamaan kantaa. Toisinaan voi jostain yleisesti negatiivisestakin asiasta tarvita positiivinen kuva.
Luovuutta on yleensä enemmän, mitä paremmin uskaltaa ottaa asioista selvää. Luovuus ei useinkaan synny ilman ristiriitoja, kitkapintoja ja vaivannäköä. Totuus on toisaalta harvoin yksinkertaista ja suoraan tyrkyllä. Pitää olla kanttia katsoa asiat pitkäjänteisesti loppuun asti. Voipi sittenkin olla ettei kukaan ollut väärässä, ja että kaikki oli, mutta vain pikkuisen oikeassa.
Lähetä kommentti