keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Kameraksi digijärkkäri vai pokkari?

pokkarikuvaaja. Kuva: Henrik Kettunen

Varmaan useimmilla valokuvausharrastus on alkanut siitä, että on vain näppäilijä, näppäilykamera ja kameran nappi. Valokuvaaminen ei ole vain napinpainelua, eikä pelkästään sihtaamista. Pokkarilla se voi olla sitä. Pokkarikuvaaja miettii korkeintaan aihetta, ja kun se on jotenkin tähtimessä, niin painetaan nappia. Monesti pokkarikuvaajaa saattaa jäädä harmittelemaan kun kuva ei ollutkaan teknisesti niin hyvä kuin olisi toivonut. Kuvan teknisen laadun parantamiseksi harkitaan siirtymistä järkkäriin.

Kuva: Henrik Kettunen
Järkkäriin siirtyessä toki sieltäkin löytyy joku "full automatic", vihreä -moodi tai joku p-asetus, jossa ei tartte hirveästi miettiä, jos ei halua. Järkkäriin siirtyessä jos kuvaajan ymmärrys asetusten merkityksestä ei ole sen parempi kuin pokkarikuvaajalla, niin ei ne kuvat välttämättä muutu miksikään. Järkkäri ei siis sovellu kaikille. Järkkäri soveltuu korostuneemmin niille jotka haluaa parempaa teknistä laatua. Onnistunut kuvakin on aika suhteellinen käsite.

Saako automatiikalla onnistuneita kuvia? Voi saada jos on tuuria, tai kuvaa hyvissä olosuhteissa. Automatiikka on monesti vain vähän sinne päin arvailua. Onnistuneessa kuvaamisessa tarvii monesti olla vähän tarkempi, jolloin järkkärin manuaaliset säätömahdollisuudet tulevat tarpeeseen. Mitä haastavammissa olosuhteissa tai jotain erityistilannetta kuvaa, niin sen todennäköisemmin pokkarilla saa vain suttuisia kuvia. Järkkärillä onnistuminen ei kuitenkaan ole pelkästään välineistä kiinni, toki jonkin verran, mutta myös osaamisesta. Hyvän kameratekniikan vs hyvän kamerankäytön osaamisen merkitys on vähän tilanteistakin kiinni. Joissain tilanteissa voi hyvällä tekniikalla ja tuurilla päästä hyvinkin pitkälle. Toisinaan taas eivät riitä alkuunkaan.
Kuva: Henrik Kettunen

Jos haluat saada järkkäristä enemmän irti, niin yksi iso asia on alkaa tiedostamaan aukkojen, valotusaikojen, iso-herkkyyden ja polttovälin merkityksen.

Aukko, eli f-arvo

Mieti että mitkä on tilanteet missä aukko pitää saada mahdollisimman suureksi, eli terävyysalue kapeaksi, tai valotusaika mahdollisimman nopeaksi? Iso aukko, eli mahdollisimman pieni f-arvo tarkoittaa nopeata valotusaikaa ja kapeata syväterävyyttä. Kun himmennetään, eli pieni aukko, niin silloin syväterävyys on maksimaalinen. Silloin ns. himmennetään tappiin, f22 tms. Reilusti himmentäen ja alhaisella asa-luvulla valotusaika voi olla hyvin pitkä, tärähdyksen vaara suuri. Silloin kannattaa suosia jalustan tai salaman käyttöä. Salama käyttö on aika laaja oma osa-alueensa, enkä pureudu siihen tässä laisinkaan. Aukon ääripäissä optiikan piirto pehmenee. Keskialueella aukkoluvuilla f 8-11 optiikan piirto, eli terävyys ja muut teknisen ominaisuudet on parhaimmillaan. Eri hintaluokan optiikassa erot korostuu ääriasennoissa, eli zoomin ääripäissä ja isointa tai pienintä aukkoa käytettäessä. Jos käytät halpaa optiikkaa, niin kannattaa välttää ääriarvoja ja -asentoja - tai kuva muuttuu pehmeäksi. Pehmeys ja piirto on subjektiivisia. Joidenkin mielestä hifistelyä. Makuasia.

Valotusaika

Jos kuvaat käsivaralta, niin valotusajan pitää olla 1/ nopeampi kuin mitä optiikan polttovälissä on millejä. Jos kuvaat 200 millisellä, niin käsivaralta ilman vakaaja kuvattaessa valotusajan pitää olla 1/200 s tai nopeampi. Jos kuvaat 50 millisellä, niin 1/50 s tai nopeampi. Muuten kuva saattaa tärähtää. Yleensä kannattaa pyrkiä himentämään enemmän, jos tavoittelee laajaa syväterävyyttä ja hyvää piirtoa. Siksi monesti käsivaralta kuvattaessa olennainen miettimisen aihe on, että mikä on pisin valotusaika millä voin ottaa kuvan ilman että se tärähtää. Herkkyyttä nostetaan tai lasketaan tarpeen mukaan. Vaikuttaa olennaisesti terävyyden, valotusajan ja kuvanlaadun yhtälöön. Ja mitä pidemmällä valotusajalla tarvii kuvata, niin sen olennaisempaa olisi harkita jalustan käyttöä.

Kuva: Henrik Kettunen

Iso-herkkyys (asa-luku)

Kolmas ulottuvuus on miettiä ne tilanteet missä iso-herkkyys kannattaa ehdottomasti olla 100, jolloin saadaan mahdollisimman puhdas, eli kohinaton kuva. Sitten on tilanteita, esim. revontulikuvauksia missä joudutaan kuvaamaan pimeässä ja mielummin mahdollisimman nopeita aikoja. Silloin isoherkkyyttä joutuu väkisin nostamaan korkealle, vaikka kuvattaisiin valovoimaisella lasilla ja täydellä aukolla. Yökuvauksissa jalustan käyttö on monesti vähintäänkin suositus, ellei jopa välttämättömyys - ainakin vaihtoehto salaman käytölle. Kuvan laatu, tai kohina on sellainen kamerakohtainen juttu. Jotkut kamerat, tai siis oikeammin niiden kennot kohisee korkeammilla herkkyyksillä herkemmin ja enemmän, toiset vähemmän. Yleensä pienemmät kennot, eli esim. sellaiset joita pokkareissa on, kohisee herkemmin, ja järkkäreiden isokokoiset kennot kohisee vähemmän, tuottaen teknisesti parempi kuvia.

Polttoväli

Polttovälistä puhuttaessa kyse on milleistä. Laajakulmaobjektiivit on lyhyitä alle 35 mm, normilasi on mahdollisimman perspektiivejä vääristämätön, eli 50mm. Teleobjektiivit taas on pitkiä. Optiikan polttoväli vaikuttaa siihen että kuinka läheltä tai kaukaa voit kuvata, tai oikeammin perspektiivin. Polttoväli ei oikeasti radikaalisti vaikuta kuvan laatuun. Olennaisinta polttovälin osalta on tiedostaa että mitä pidempi polttoväli, niin sen kapeampi terävyysalue. Ja jos aukko on vakio, niin mitä lähemmäksi tarkennat, niin se lyhyemmäksi polttoväli menee, ja sen pehmeämmäksi tausta sumenee - ja päinvastoin toisinpäin. Yksi nyrkkisääntö on, että zoom-objektiivit on piirroltaan heikompia ja kiinteän polttovälin lasit piirroltaan ja laadultaan parempi. Kuvaustilanteessa kannattaa miettiä, että mikä olisi lopputuloksen kannalta paras perspektiivi? Otanko laajakulmalla, keskivälin putkella vaiko pidemmällä.

Mitä paremmin nämä kameran asetuksen osa-alueet ymmärtää, niin sen suuremmalla todennäköisyydellä saat paremman perustan oikean aukon, valotusajan, herkkyyden tai polttovälin valinnalle - ja siten edellytykset teknisesti paremman kuvan ottamiselle.

Monesti pokkareissakin voi olla mahdollisuus manuaalisesti ainakin jonkin verran vaikuttaa näihin asetuksiin. Siltä osin taitavat voivat pärjätä pokkarillakin kohtuullisesti, siinä missä suurpiirteinen kuvaaja ei pärjää yhtään sen paremmin järkkärillä. Olennaista on toki muistaa, että kuvan tekninen laatu on vain yksi kuvan ominaisuus. Ammattikuvaajalle ja vakavalle harrastajalle kuvan hyvä tekninen laatu on yksi lähtökohta. Tällaisen kuvaavat kaikki vähänkään tärkeämmät jutut järkkärillä. Monille muille itse aihe, sisältö ja kuvan muut visuaaliset ominaisuudet ovat paljon olennaisempia asioita - ja tekninen laatu enempi sivuseikka.

Teknistä hifistelyä ja terminologiaa voi opiskella mm. wikipediasta valokuvauksen tekniikka (termistöä). Lukemalla alan lehtiä ja muuta kirjallisuutta, kouluttautumalla (Valokuva-alan koulutus Suomessa) tai menemällä mukaan esim. kamerakerho- tai luontokuvatoimintaan.

Kameraseurojen liitto http://www.sksl.fi/
Suomen Luonnonvalokuvaajat ry http://luontokuva.org/
----
Valokuvaukseen liittyvää muuta kurssitoimintaa....
http://www.lahdenkansanopisto.fi/fi/opintolinjat/taide_ja_viestinta/valokuvaus - 27.8.2012–31.5.2013
http://www.valokuvauskoulutus.com/