maanantai 14. maaliskuuta 2011

Salamakuvaus -niksi

spring clamp, 5/8 F attachment. Photo: Henrik Kettunen
Olin keikalla ravintolassa, siis kuvauskeikalla. Ravintolat on tunnetusti pimeitä, eikä siellä ole mitään korkeita tasaisia pintoja minne salaman voisi turvallisesti ja fiksusti laittaa. Tällainen salaman kiinnityksellä varustettu spring clamp on kyllä aika killeri, ja mahdollistaa salaman kiinnittämisen melkein mihin tahansa, usein ihan katonrajaan tuntumaan, kuten kyseiseen pylvääseen.

Ja jos ongelmana on liika kirkkaus, esim. ulkosalla, niin sama juttu paitsi triggereiden kanssa. Monesti kuvaamisessa olennaista on saada salamat oikeasta kuvakulmasta ja saada ne riittävän korkealta. Ihan aina ei salamoille voi jalustoja pystyttää. Ennestään minulla on ollut yksi sellainen gorillapod tms... Joskus laittanut salaman johonki kaiteeseen kiinni. Hyvin usein kuljettanut gorillapodia keikoilla mukana, ilman käyttöä. Tästä tuli kuitenkin heti sellainen fiilis, että tämä ei pelkästää saa olla kameralaukun vakiokalustoa, vaan että oikeasti tulee olemaan aktiivityökaluna.

Oranssi kalvo salaman päällä taas lämmittää valoa. Sopivasti tehoja säädettynä kuvat voisivat mennä tunnelmallisesta vallitsevasta valosta. Ihan aina ei salamakuvienkaan tartte olla liian tyypillisten amatöörimäisten salamakuvien näköisiä - eli kylmiä, kovia ja suoria. Ja jos salamaa pitää jossain tapahtumassakin käyttää, niin tällainen seinään tai kattoon kiinnitetty salama on paljon huomaamattomampi. Eikä siihen kukaan kompastu. Salaman rikkoutumisvaarakin on pienempi kuin huteraa jalustaa käytettäessä. Hintaa ko. kiinnityshärvelille kertyi veroineen just alle 80e. Suosittelen.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Valokuvaajan portfolio -kuvat

Portfolio. Kysyntää vs tarjontaa. Kuva: Henrik Kettunen
Kun mietin keikkakuvaaja, markkinoinnin ja portfolioiden näkövinkkelistä, niin minulla tulee aikuisten uikkaribileet mieleen. Useimmat haluaa vain viihtyä, kuunnella musiikkia, olla tutussa kaveriporukassa. Osa on tullut näyttäytymään, haluaa erottua ja mankuu tulla kuvatuksi. Osalla on siis haku päällä. Tämä nyt vain perusteluna ko. kirjoituksen kuvavalinnoille. Sattuvat olemaan viime viikonloppuna kuvattuja. Niistä ei sen enempää. Asiaan.

Keikkakuvaajan dilemma - minkälaisia portfoliokuvani pitäisi olla? Jaksanko päivittää niitä? Joku sanoo, että portfoliossa pitää kertoa siitä mitä mieluiten tekisit ja mitä parhaiten osaat. Asiakkaat eivät yleensä halua nähdä rönsyilyä. Tiivis paketti on paras. Asiakas on halukas näkemään vain juuri sen genren mallikuvia, mitä hän olisi kuvaajalta kaipaamassa. Niin, ja miten saisin ne sopivat kuvat mahdollisimman hyvin tyrkylle kaikille potentiaalisille asiakkaille? Osa kuvaajista kävelee nahkaisen portfolio-kansion kanssa potentiaalisten asiakkaiden luona näyttämässä isokokoisia tulosteita portfoliokuvista.

Portfolio - vapaalla. Kuva: Henrik Kettunen

Onhan maassamme valokuvausalalla runsaasti ylitarjontaa, vissiin eräänlaiset ostajan markkinat. Toisaalta kuvaajat eivät ehkä viitsi ravata potentaalisten asiakkaiden luona mallikuviaan näyttämään, jos keikkaa tulee liian harvoin tai ei ollenkaan. Potentiaalisia asiakkaita on paljon. Ja niitäkin on moneen lähtöön. Entistä suurempi osa asiakkaista etsii kuvaajia netissä. Keikkakuvaajat vuorostaan haluaisi keskittyä asiaa, eli kuvaamiseen. Ja silloin kun ei tartte olla töissä, niin olla välillä vähän vapaallakin.

Portfolio - tunnelmaa. Kuva: Henrik Kettunen

Mistä asiakkaat netistä sitten etsivät ja löytävät kuvaajia? Valokuvauksessa on monta eri genreä, minkä lisäksi markkinat ovat jakautuneet alueellisesti. On vakiintuneita markkinoita. Ja sitten on sellaisia asiakkaita, jotka koko ajan kokeilevat uusia kuvaajia. Netistäkin kuvaajien yhteystietoja ja portfolioita löytyy hyvin vaihtelevalla käytännöllä. Joku saattaa hakea Suomen Ammattivalokuvaajien rekisteristä. Toinen hakee Suomen Lehtikuvaajien kotisivuilta. Kolmas mahdollisesti kahlailee journalistiliiton free luetteloa. Neljäs asiakas tihrustaa mainoskuvaajien sivuilta kuvaajahakua. Monissa tapauksissa kuvaajat eivät välttämättä ole noissa listoissa, vaikka alalla toimivatkin. Miettivät ehkä että mihin liittyä, yhteen, useampaan, vaiko kaikkiin. Toinen fakta on myös se, että varsin monet asiakkaat eivät osaa etsiä kuvaajia noista em. lähteistä, vaikka nettiä ahkerasti käyttävätkin.

Joku mainitsee hyvä tyypin, niin se herkästi googletaan. Puskaradiolla, hyvin tehdyllä työllä ja muilla työnäytteillä on merkityksensä. Kuvaajalla olisi myös parempi olla asialliset kotisivut. Useimmissa tapauksissa asiakkaat päätyvät monen mutkan kautta kuvaajien sivuille. Tyypillisesti portfolio-kuvat näytetään hyvin kirjavilla käytännöillä. Kuvaajan portfolio -kuvat olisi hyvä löytyä helposti myös hakukoneilla. Aika harva portfolio on kunnolla kuitenkaan hakukoneilla löydettävissä. Visuaalisuuden vuoksi monet kuvaajat ovat päätyneet flash-tekniikkaan. Ne taas tallentuvat hakukoneisiin harvinaisen huonosti. Kuvaajien muita otettuja ja asiakkaiden käyttämiä kuvia toki löytyy netistä. Eivät välttämättä ehkä ole parhaimmasta päästä, tai muutenkaan aja niin hyvin kuvaajan portfolio -asiaa.

Valokuvaajien portfolio -kuvissa ja markkinoinnissa on aina hiomisen varaa. Omalta osaltamme Cartinassa ollaan ajateltu tarjota kuvaajille tähän pientä ratkaisua. Cartinan kuvapankin kuvituskuvat on netissä aika hyvin. Ollaan tekemässä kuvapankkiin laajennusta noiden portfolio -kuvien osalta. Jatkossa kuvapankin jatkona esittelisimme vastaavalla systeemillä myös keikkakuvaajien portfolio-kuvia, kuvaajan yhteystietoineen. Oletamme niiden indeksoituvan hakukoneisiin vastaavasti kuin nyt myynnissä olevat kuvituskuvat. Portfolio-kuvat eivät tietenkään olisi myynnissä. Ja oma intessi meillä tämän tarjoamiseen on tietenkin se, että asiakkaat jotka eivät meidän kuvapankkitarjonnasta löydä sitä sopivaa kuvaa heti valmiina, niin voisi portfolio -kuvien kautta löytää itselleen sellaisen kuvaajan, joka pystyisi tarvittavan kuvan räätälöidysti tuottamaan. Haluamme tehdä asiakkaille sen tarvittavan kuvaratkaisun löytämisen mahdollisimman helpoksi, ja samalla tukea keikkakuvaamista.

Kuvapankkimme tulevan portfolio -kuvasysteemin yksityiskohtia vielä hetki hiotaan. Yksi olennainen tavoite on tehdä portfolio -kuvien päivittämisen mahdollisimman helpoksi. Portfolio -kuvien haku tapahtuisi ensisijaisesti genrekohtaisesti, tyyliin lehtikuvaus, mainoskuvaus, muotokuvaus, tapahtumakuvaus, ja niin että eri kuvaajien portfolio-aineisto olisi mahdollisimman helposti vertailtavissa. Jos keikkakuvaaja, ja sinua kiinnostaa olla mukana alusta alkaen, niin kerro.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Mitä kuvaajan tarvitsee osata ja ymmärtää?

Jenni Vartiainen ja Antti Tuisku. Emma Gaala 2011. Kuva: Henrik Kettunen

Mitä kaikkea hyvän kuvaajan pitäisi osata ja tehdä, jotta hänen osaamistaan ja palveluitaan arvostettaisiin - muuta kuin ottamalla hyviä kuvia? Mitä ne hyvät kuvat sitten ovatkaan? Hyvin kuvattuja, vai ensisijaisesti hyvin photoshopattuja? Riittääkö että osaa hymyilyttää kuvattavia. Pitääkö kuvissa edes hymyillä? Vai tuleeko hyvä kuva siitä, että on kännykameralla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kuten Jussi 69 (kuva alla)? Bändikuvissahan rokkareidenhan kuuluu pikemminkin olla mahdollisimman tiukkailmeisenä, ainakin yhden koulukunnan mukaan.

Jussi 69 kuvaa. The 69 Eye ja Michael Monroe. Kuva: Henrik Kettunen

Hyvissä valaistuoloissa ja oikeat ihmiset nätisti, niin melkein millä tahansa ja miten tahansa saa jo ihan kohtuullisen kuvan. Jossain toisenlaisessa nopeammassa tilanteessa onnistuneen kuvan ottaminen saattaa edellyttää vähän enemmän tilannetajua, nopeita reaktioita, parempaa tekniikkaa tai esim. mallinohjausta.

Sami Hedberg. Kuva: Henrik Kettunen
Muuttuuko sitä laulajaksi jos päästelee ääniä stagella suuren yleisön edessä, kuten Emma Gaalan toinen pääjuontaja, koomikko Sami Hedberg? Minun veikkaus on, että se rooli mikä nyt kenelläkin on, on monen tekijän summa - vähän asiakkaan odotuksista ja kuvauksen genrestä riippuen. Aika monet pystyy ottaa yksittäisen kohtuullisen kuvan. Valokuvaus on toisaalta myös palveluammatti, missä hyvässä palvelussa ratkaisee paljon muutakin kuin vain se joku yksittäinen kuva.

Mikään yksittäinen ominaisuus ei välttämättä tee hyvää kuvaajaa. Kokonaisuus ratkaisee, ja se että kuvat sopii kontekstiin tai siihen käyttötarkoitukseen mitä varten ne on otettu. Toisaalta mitä vaikeammissa olosuhteissa halutaan kuvan onnistuvan, niin sen parempaa tekniikan hallintaa kuvaajalta vaaditaan. Kuvaajan arvioinnissa on valitettavan suurilta osin kyse jostain ihan muusta kuin kuvista ja kuvaamisesta - esim. henkilökemiasta. Onnistunut kuvaaminenkin edellyttää monesti hyvää yhteistyötä kuvaajan ja kuvattavan välillä - tai ainakin motivoituneen kuvaajan.

Tämän jutun kuvat on otettu Nokialle asiakaspromootion dokumentoinniksi - gaalakuvat lähinnä fiiliskuviksi siitä miltä tapahtumassa näytti. Sopivat ehkä mahdollisimman huonosti tähän kuvaajaosaamis-pohdiskeluun. Toisaalta tässä voi myös nähdä rinnastuksia. Emma Gaalassa Ismo Leikola sanoi, että muusikot ja koomikot vertailee toisiaan. Liian usein itselläni on tunne, ettei kuvat ole niin tärkeä asia. Liian usein tuntuu kuin kuvaaminen on vain sellainen pakollinen ohjelmanumero, mitä ilman tapahtuma ei ole kunnon tapahtuma. Kuvaamisen ja kuvien julkaisun kautta tapahtumakin elää yhä uudestaan ja uudestaan, eli pidempään.

Reckless Love. Emma Gaala 2011. Kuva: Henrik Kettunen

Itsellä on toisinaan hirveän tiukka aikataulu, kun hyvin monessa paikassa pitää saman päivän aikana piiphtaa. Joka paikassa kuvattavat odottaa minua sinne just minuutilleen. Toisinaan asiakkaan näkövinkkelistä tuntuu siltä että minuutilleen oikea ajoitus on kaiken A ja O. Silloin on sellainen taksikuskimainen fiilis.

Olennaista on toki tiedostaa, että kriittistä ei ole vain itse kuvaus, vaan paljon sellaista mikä tapahtuu ennen kuvausta, ja itse kuvaamisen jälkeen. Myös se miten kuvaus toteutetaan on ratkaisevaa. Kuvaajan pitää osata kommunikoida, eikä pelkästään kuvattavien kanssa. Kuva ja kuvauspalvelun ymmärtäminen on sekin aina osin subjektiivinen kokemus. Kuvien julkaiseminen voi olla sekin kriittinen asia, koska kuvan näkyminen antaa sille merkityksen laajemmalle yleisölle - tai mahdollisuuden saada palautetta.

Kerran eräs hääasiakas kertoi minulle, että hänen sisarensa häät oli mennyt totaalisen pieleen, koska kuvaaja oli niin täysin väärin pukeutunut. Häissä kuvaajan kuulemma pitäisi olla pukeutunut niin kuin vieras. Myöhemmin minulle selvisi, että näiden häät huonolla pukeutumisella pilannut kuvaaja on alan tunnustuksia paljon itselleen kerännyt kuvaaja. Monissa muissa yhteyksissä asiakkaani ovat pikemminkin sanoneet, että valokuvaajat on valokuvaajia, eli voivat olla vapautuneemmin pukeutuneita, ja liikkua paikoissa mihin muilla ei ole asiaa. Pyrin itse ainakin muuntumaan hieman tilaisuuden luonteen mukaan. Hyvään kuvaajaan on niin monia eri kriteereitä - ulkoisia ja sisällöllisiä. Yhtä tyhjentävää näkemystä hyvän kuvaajan ominaisuuksista ei ole. Mitä paremmin kuvauksissa myötäilet oman kuvausgenren tärkeimpiä perussääntöjä, ja toteutat sitä sopivasti persoonallisella tyylillä, niin hyvä tulee.

Antti Tuisku. Emma Gaala 2011. Kuva: Henrik Kettunen

Kuvaaja voi olla kuvaajana vaikka kuinka taitava, mutta kaikissa muissa ominaisuuksissa asiakkaalle suuri pettymys - vähän niin kuin huippubändi väärässä konsertissa - väärän yleisön edessä. Ei kirjoitus-, esiintymis- ja muista ilmaisutaidoista ainakaan haittaa olisi. Jokaisen kuvaaja pitäisi tiedostaa mitä osaa, ja mitä ei osaa, eli että mihin ei kannata ryhtyä, ja löytää optimaalinen yleisö omille osaamisen vahvuuksilleen ja kiinnostuksen aiheille. Siitä kun tekee riittävän pitkäjänteisesti, niin tulee patsaita ja vastaavia muita tunnustuksia ropisee, saa enemmän ja tyytyväisempiä asiakkaita, tai vähintään facebook -tykkäämisiä.

Paleface. Kuva: Henrik Kettunen

Henkka
www.henrikkettunen.com

ps. Kaikki kuvat avautuvat klikatessa 900*600 pikselin kokoisina.

Lisää tapahtumakuvia: Cartina portfolio / Tapahtumakuvaus