lauantai 30. tammikuuta 2010

Batterylle lumilautailu-tapahtumaa kuvaamassa

Montaasi. Klikkaamalla kuva aukeaa isompanaTarkoituksenani oli perusdokumentoida Batteryn bagjump-tapahtumaan liittyvää promootiota, ja siinä sivussa ottaa joitain kuvia myös katapultilla itsensä ilmaan liidättävistä suksi- ja lautataitureista. Katapultin köydestä kiinni pitämällä hyppääjät saavat itselleen hetkessä lähemmäksi 100km/h, ja saavat tasaiselle Narikkatorille rakennetusta hyppyristä reilun ilmalennon. Laskeutuvat sen jälkeen turvallisesti ilmalla täytetylle alustalle. Kun alan konkarit sen tekevät, niin näyttää helpolta. Sen sijaan ko. tempun kuvaaminen on kaikkea muuta kuin helppoa.

Varsinainen tapahtuma alkoi klo 17.00 jolloin oli jo pilkkopimeätä. Ulkona oli miinus 13 pakkasta ja puhalsi todella kova tuuli. Lisäksi satoi lunta. Olin jättänyt tyhmyyksissäni käsineet kotiin. Sormet olivat hyvin nopeasti todella kohmeessa. Vallitsevaa valoa on hyvin niukasti. Kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä. En ollut varustautunut mitenkään erityisemmin näihin vaativiin olosuhteisiin ja hyppyjen kuvaamiseen. Tai siis asiakkaan puolelta tuli pikemminkin toive, että jos voisin ottaa hypyistä enemmän liikkuvaa kuvaa. Tein sen. Stillkuvat oli vähän ekstraa. Lähinnä kokeilua.

Noin niukassa vallitsevassa vain korkeimmilla herkkyyksillä saattoi saada jotain onnistumaan. Kunnollisemman lopputuloksen saamiseksi olisi pitänyt virittää salamat telineille ja laukaista ne radiolähettimillä. Ulkokäyttöön soveltuva tehokas studiovalo olisi varmaankin ollut parempi vaihtoehto. Tapahtumassa oli pari hemmoa video ja ainakin yksi stillkuvaaja salamalaitteiden kanssa hakemassa kunnollisempaakin kuvaa. Olisi kiinnostava nähdä, että mitä noissa olosuhteissa sellaisella yhdistelmällä saa aikaiseksi. Salamat ja lumisade ei välttämättä ole se kaikkein houkuttelevin yhdistelmä sekään. Itse tyydyin ottamaan vain muutamia stillkuvia hypyistä - muuten keskityin Battery-brandin näkyvyyden ja promoottoreiden kuvaamiseen. Tämän jutun kuva on montaasi, ts. kolme ruudun yhdistelmä.

Jos olisi vähän enemmän aikaa käytettävissä, niin olisi varsin kiinnostavaa yrittää oikeasti pistää parastaan tällaisen haasteellisen jutun kunnolliseen kuvaamiseen. Keikkakuvaaja pitäisi periaatteessa pystyä venymään kaikkein haastavimpiinkin kuvauskohteisiin, joskin haluttu hyvä lopputulos edellyttää hyvää perusbriiffausta, ja tiettyä teknistä varustelua. Tällä kertaa olin ihan peruskamoilla liikkeellä, normipromootion dokumentointia kuvaamassa. Hyppääjät ilmassa ei ollut minun kuvaamisessa se ykkösjuttu. Ehkä joku toinen kerta. Kiinnostuin.

tiistai 26. tammikuuta 2010

Auringonpilari, haloilmiö Lapin maisemissa



Joulunaikaa lähdin Lapissa kuvamaan suomaisemaa valoisan aikaan. Aurinko nousee vain hiukan taivaan rantaan pilkistämään tuohon vuodenaikaan. Pakkasta oli noin - 20 °C astetta ja jäähilettä sateli hiljakseltaan. Kuvat otettu keskipäivän aikaan noin klo 12 juuri ennen auringonlaskua.



Iloinen ja harvinainen sattuma kohdalleni kerrankin, kun oli kamera matkassa oikeaan aikaan ja pääsin kuvamaan tuon hetken taivaanrannassa näkyvän aurinkopilari haloilmiön. En muista että olisin aikaisemmin nähnyt tuota haloilmiötä, tosin nykyään kuvaamisen myötä tulee kiinnittäneeksi aivan erilailla huomiota luontoon kuin aiemmin.

Lisää kuvia haloilmiöistä löytyy kuvapankista täältä ja luonnonilmiöistä täältä.

torstai 21. tammikuuta 2010

Tarkistakaa kameralaukunne olkainkiinnitykset!


Suhteellisen säännöllisessä käytössä noin 8 vuoden ajan palvelut Lowepro Nova 4 -laukun kantohinan toinen kiinnityslenkki petti. Olin menossa keikalle. Matkassa 5dII -runko, 4 L-lasia, salama ja jotain muuta pikkuhärpäkettä. Napsahti poikki kesken rauhallisen kävelyn. Katkesi omituisesti varsin paksusta kohdasta. Siinä sitten vilkasin sitä toista kiinnityslenkkiä, niin huomasin että siitähän oli kulunut ohuimmasta kohdasta yli puolet pois.

Lenkki ja laukku ei ehkä ole suunniteltu kestämään ammattivehkeiden painon. Olisi helposti voinut mennä poikki vaikka minun lievästi jonnekin kiiruhtien. Ja tapani mukaan en pidä lärpäkettä mitenkään kiinni. Pahimmassa tapauksessa koko sisältö olisi voinut levitä vaikka ajotielle. Tällä kertaa olin jalkakäytävällä. Ei käynyt kuinkaan.

maanantai 18. tammikuuta 2010

Mallikuvaus Joulupukin kanssa

joulupukki. Kuva: Henrik Kettunen
Pieni joukko pääkaupunkiseudulla vaikuttavia cartinalaisia järjesti eilen kuvausmiittin metsään. Vierailevaksi staraksi saatiin itse Joulupukki. Ohessa eräs demokuva. 10 kuvaa on jo ladattu kuvapankkiin myyntiin. Järjestämme jatkossa erilaista kuvauskoulutusta ja retkeilyä cartinalaisille kuvaajille vähän mielenkiinnon ja hyvien ideoiden mukaan. Kuvaaminen on aina mukavampaa kun puitteet ja ideat on hyvät.

Jos tällaiset kuvausessioissa ja muutenkin konkreettisessa paikallistoiminnassa haluaa olla mukana, niin kannattaa ilmoittautua ja olla aktiivinen. Kuvaamalla porukassa oppii usein hyvin nopeasti ja helposti kuinka kokeneemmat toimii.

Cartinan kuvapankista hakusanalla: joulupukki

perjantai 15. tammikuuta 2010

Ylijäämä -diakehykset hyötykäyttöön?

slide mount. Photo: Henrik Kettunen
Jos koet diakehykset ongelmaksi, niin ne löytävät käyttäjän tarvittaessa myös Kierrätyskeskuksen askartelupörssin kautta. Kierrätyskeskuksen askartelupörssin hoitaja on kertonut, että kehykset ovat todella suosittua tavaraa askartelumateriaalien hakijoiden keskuudessa. Ja mukana olevat kuvat ovat kuulemma vain etu.

Luulisin, että sekä lasilliset että lasittomat kehykset kelpaavat askartelijoille eli molempia voi tuoda.

Mieluiten tavaraa otetaan vastaan Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen Lönnrotinkadun toimipisteeseen, mutta myös Espoossa ja Vantaalla on askartelumateriaalin välitystä. Muualla asuvien voi kannattaa tarjota ylijäämäkehyksiä oman paikkakunnan kierrätyskeskuksiin, mikä siellä sattuisi olemaan vastaavaa kierrätystoimintaa. Monilla nykyään jo turhiksi jääneitä diakehyksiä ei ainakaan kannata heittää roskiin.

Helsingin kierrätyskeskukseen toimitettavan diakehyspussin tai paketin päälle kannattaa laittaa maininta, että tavara on menossa askartelupörssiin, niin tietävät että mistä on kyse.

Isommat erät toivotaan toimitettavan Lönnrotinkadulle kun siellä on parhaat varastotilat.

www.kierratyskeskus.fi/palvelut/askarteluporssi

perjantai 8. tammikuuta 2010

Kaamosvaellus takana - ja mitä siitä jäi mieleen?

Henrik Kettunen kaamosvaelluksella
Itäkaira kaamoksen aikaan. Auringonvaloa hyvin vähän. Kuutamoa enemmän. Pakkasta eniten. Liian usein pilvistä. Yhtenä aamuna, yhtenä iltana muutaman tunnin ajan ja yhden päivän oli kivat kuvauskelit. Viikko ei siis ollut mitään erityisen aktiivista kuvaamista, ei liian tiukkapipoista hiihtelyäkään - sopivaa lomailun ja "työn" tasapainoilua. En ollut ottanut mitään erityisiä tavoitteita kuvaamisen suhteen. Kuvaan minkä kuvaan. Jos ei tulekaan mitään ihmeempää, niin so not.

Lähtöpäivänä ajattelin, että josko kahden kameran kahdet akut (yht 4 akkua) ei ihan riitä. Ostin 5DII:seen pari lisäakkua (yht 150e). Mukana infrapunalähetin ja yksi salama, ja siihen pari settiä vara-akkuja plus batterypack. Maglight-valo, tarvittaessa valaisuun plus kevyt slikin jalusta. Laseista matkassa 16-35, 24-70, 70-200 2.8 sekä 24 mm 1.4. Kaikkia noita käytin aika tasaisesti. Eniten ehkä laajista - mutta sehän on vain sellainen tottumuskysymys. Oli minulla matkassa lankalaukaisijakin, mutta se lanka meni pakkasessa niin jäykäksi, että ajattelin sen käytöllä aiheuttavani enemmän tärinää. Siksi kuvasin lähinnä 2 tai 10 sekunnin vitkalla. Jonkin verran kuvasin myös käsivaralta.

Kuva: Henrik KettunenOlenhan ollut ko. paikassa joitain kertoja aiemmin, joten ihan uutta ei ollut. Oikeammin olin miettinyt, että miten dokumentoisin reissun niin, ettei kuvat liiaksi muistuta sitä mitä olen jo aiemmin, joskin filmiaikana kuvannut. Tällä kerralla ajattelin yrittää käyttää salamaa vähän ahkerammin, etenkin sisäkuvauksissa.

Hiihdon aikana hukkasin löysällään olleen kinopääni pehmeään hankeen. Laajiksella pystykuvaaminen loppui siihen. Matkan loppupuoliskon aikana laitoin kameran kiinni jalustaan, ja tykkäsin paketin aina erikseen hankeen sellaiseen kulmaan, että sain halutun perspektiivin. Pystykuvaamiseen systeemi ei enää taipunut. Kamera kun on ja pysyy jalustassa siinä yhdessä ja samassa vaaka-asennossa.

Siellä sateli vähän koko ajan sellaisia nättejä kuviollisia hiutaleita. Kun katsoin takanäytöltä ottamaani kuvaa, niin siinä kuvan, ts näytön päällä oli usein iso kaunis lumihiutale. Jäi vähän harmittamaan etten ollut ottanut loittorenkaita, että olisin voinut yrittää ottaa makrokuvia hiutaleista. Lienee sellaista mihin pohjoisessa asuvilla voisi olla hyvät mahdollisuudet. En ole kokeillut. Revontuliakin toivoin näkevinäni. Minimaalisen kevyttä ja nopeaa vihreää leiskuntaa olin kerran hetken näkevinäni.

Toisinaan oli kuutamosta huoliatta hyvinkin pimeää. Kuva: Henrik Kettunen
Kirkas kuutamo yhdistettynä hipsuttelevan lumisateen kanssa teki taivaan niin kirkkaaksi, ettei sieltä tähtiäkään meinannut nähdä. Pilvenkin läpi valaiseva täyskuu teki varsinaisen tähtikuvaamisen mahdottomaksi. Piti ennemminkin kuvata maisemia. Ja kuuta vasten otetuissa kuvissa näkymä on ennemminkin kuin siellä olisi aurinko. Se on vähän sellainen kuvankäsittelytekninen juttu. Monien mielestä tuollaiset kuutamossa otetut kuvat pitäisi käsitellä huomattavasti tummemmiksi, jotta niistä tajuaa, että kyse on kuutamosta eikä auringosta. Onpahan vähän erilaisia. Ainakin mitä olen muiden kaamosretkeilijöiden kuvia katsellut, niin etenkin käsittelemättöminä ovat minun makuun aivan liian synkkiä ja tummia. Toisinaan kuun edessä oli hyvinkin paljon pilviä, eikä kuun valo riittänyt enää valaisemaan ympäristöä. Saattoi olla hyvinkin pimeää.

Ja tulipahan testattua ja todistettua taas kerran sekin, että noi nykyajan digikamerat pelittää aivan loistavasti ainakin 5h yhtäjaksoisesta kuvaamisesta noin 35 asteen pakkasessa. Kuvaajan vaatetus on normaalisti se heikoin lenkki - ja kunhan muistaa varmistaa kameroiden virransaannin. Lämpöiset akut purkaa virtaa aina paremmin kuin kylmät. Kuljetinkin siksi akkuja toisinaan rukkasen sisällä, missä se ei haitannut lainkaan hiihtäämistä. Aina kun lähdin ulos pakkaseen kuvaamaan, niin otin pikkuisen Nova 4-kameralaukun, vähintään ulos jäähtymää, jonka sisään saatoin laittaa sen hitaasti temperoitumaan, jotta itse kameraan ei kondensoituisi kosteutta. Hiihdon aikana jos kuvasin, niin rinkan ylätasku ajoi saman asian. Ennen kämpään menoa kamera sisään, ja ainakin tunti-pari lämpötilan tasausta ennen kuin saattoi kaivaa kameran esiin.

Ihan mukava reissu, paitsi että olisi voinut olla pidempi. Pitää varmaan alkaa suunnittelemaan seuraavaa ja toivoa enemmän kirkkaita kuvausilmoja.

Linkki kuvakoosteeseen: www.kettunen.1g.fi/kuvat/kaamosvaellus/

Kuvapankista aiheeseen liittyviä kuvia voi etsiä hakusanalla Itäkaira tai Urho Kekkosen kansallispuisto

ps. Metsähallituksen sivuilla talviretkeilyä ko. alueella suositellaan vain kokeneille eräretkeilijöille.