tiistai 26. toukokuuta 2009

Mäyrä -aiheet nousemassa pinnalle

meles meles. Photo: Henrik Kettunen
Pari vuotta sitten kuvasin mäyriä ensimmäisen kerran. Ennen parin vuoden takaisen juhannusyön ensitapaamistani mäyrien kanssa, en tiennyt niistä yhtään mitään. Olivat ilmeisesti vuosikymmenet asuneet mökkimme viereisessä autiotalossa. Kuvausprojekti ei enää jatku Suvisaaristossa, vaan on siirtymässä mantereen puolelle. Tarkemmin sanottuna vain vartin pyöräilymatkan päässä kotoani Helsingistä. Saas nähdä mitä tänä kesänä saadaan aikaiseksi. Tällä kertaa ei pitäisi olla niin paljon kuvausta häiritseviä tekijöitä, kun mitä Suvisaaristossa oli.

Jos jotakuta kiinnostaa tulla mukaan mäyräkuvauksiin, tai mäyrä-asia, niin ehkä pystyn olemaan jotenkin avuksi. Ja jos tiedät jonkun potentiaalisen mäyräpaikan lähellä kotoasi, niin se saattaisi hyvinkin olla potentiaalinen mäyräntarkkailu- tai kuvauspaikka. Mäyristä kiinnostuneiden kannattaisi tehdä pieniä tutkimusretkiä lähimaastoon. Ties vaikka pääsisit näkemään tämän ehkä salaperäisimmän ja väärin ymmärretyn yöllisen metsiemme lainsuojattoman pandan.

Uhanalainen mäyrä ei ole. Mutta sitä metsästetään, lähinnä hupimielessä ja aika brutaalilla tavalla. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mäyrän metsästys on täysin turhaa. Sietäisi siltä osin päästä rauhoitettujen lajien ryhmään, sammakoiden, tinttien ja muiden harmittomien ja luontoon kuuluvien lajien joukkoon.

Cartinan kuvapankin : mäyräkuvat

2. Valokuvaamisen toinen vaihe

Räpsyt näyttävät omissa silmissä todella erinomaisille. Alkaa jo unelmoimaan, että kohta on niin hyvä ettei edes Hannes Heikuralla ole mitään mahiksia. Juu! Tuskin nyt Heikuran kuvat syntyvät ihan täysautomatiikalla eikä varmaan Kettusen...Itselle kaikki valokuvauksen keskeisimmät termit ovat täyttä hepreaa, eihän niitä ole kerinnyt ajatella kun on niin helppo painaa nappia. Mitähän mahtaa oikeastaan tarkoittaa leiska, jpg, resoluutio, konvertointi, raw entäpä ISO entä pikseli??

Onhan sitä hauska unelmoida, mutta samalla on kehitettävä omaa taitoaan ja tekniikan tietämystään. Onhan valokuvaaminen kuitenkin todella miehinen laji ja naisena heikkous onkin jonkinlainen tekniikkakammo ja se, ettei tekniikka mene heti perille ja oikeastaan se täytyy takoa perille. Kokoajan tiedostaen, että tekniikka on hallittava alusta loppuun jos oikeasti aikoo kuvailla.

Vielä ei ole tietoakaan siitä, mitä kaikkea kamerankäsittely ja tietokoneen käsittely vaatii ja miten pitkä matka kohtuullisen hyväksi kuvaajaksi onkaan...

perjantai 22. toukokuuta 2009

1. Valokuvaamisen ensimmäinen vaihe

Valokuvaamisen ensimmäiseksi vaiheeksi voi sanoa sitä, kun hankkii digijärkkärin jossa on paljon hienoja napiskoja. Useimpiin ei tosin edes uskalla koskea. Kun automatiikan on saanut kerran päälle ei muuta tarvitse tehdä kuin painaa nappia. Kamera kuvaa suoraan jpg kuvia ja siinä se. Helppoa ja yksinkertaista valokuvaamista. Kamera laskee automaattisesti valotuksen - valon määrän ja osuukin monessa kohdin oikeaan ilman, että kuvaajan tarvitsee ajatella muuta kuin napin painamista oikealla hetkellä. Hyvällä tuurilla voi syntyä loistavia kuvia.

Koska kuvaaminen on näin yksinkertaista ja hauskaa, tietenkin kuvaa kaikkea mikä liikkuu ja ei liiku. Sateella, pakkasella, tuiskussa, auringossa ja pimeässä. Useimmiten kuvissa ei ole mitään järkeä ja osa on suttua. Siis lähes kaikki saattavat olla pelkkiä räpsyjä joissa kaikki on poskellaan. Muutama täysosuma eli valokuvakin saattaa mahtua joukkoon.

Räpsyt eivät siis kestä lähempää tarkastelua ja kaikki kuvaajat ovat syyllistyneet tuohon räpsyttelyyn. Räpsyt näyttävät hyviltä kameran näytöllä mutta tietokoneen ruudulla ne alkavat näyttää hurjilta. Pahimmat räpsyt ovat ne pimeässä ja hämärässä automatiikalla kuvatut ja suoraan jpg. Tietokoneen ruudulla hämäräräpsyt loistavat täynnä erivärisiä pilkkuja - kohinaa. Kaikki ovat varmaan nähneet tällaisen hämäräräpsyn jossa esim. tumma puku on täynnä punaisia ja oransseja pilkkuja...Kohina huonontaa kuvanlaatua eli terävyyttä. Kun terävyys katoaa, ihmisten ja esineitten ääriviivat ja piirteet hämärtyvät - lopputuloksena on pehmeä kuva ja tässä tapauksessa ei pelkästään pehmeä, vaan kuva onkin jo suttua.

Halvan Kit-objektiivin käyttö jättää kuvan aina aavistuksen pehmeäksi ts. epäteräväksi myös erittäin hyvissä olosuhteissa ts. auringon paisteella ja hyvässä valossa. Hämärässä tämä vielä korostuu eikä objektiivin valovoima riitä hämäriin olosuhteisiin. Objektiivin valovoiman näkee lukuna esim. 1:2.8 tai 1:3.5-5.6. Ensimmäinen on hyvä ja jälkimmäinen useimmissa kit-laseissa ja melkoisen huono.

Kuvatessa suoraan jpg muotoon täytyisi olla todellinen mestari kameran käytössä. Jpg ei anna anteeksi paljon mitään edes kuvankäsittely-ohjelmassa. Jos kuva on ylivalottunut ts. liian vaalea ja valkoisista kohdista palanut puhki - sävyjä ei enää erotu: kuva on sellainen ja pysyy. Jos kuva on alivalottunut tumma tai melkeinpä musta ei silloinkaan ole paljon tehtävissä. Sama kohinan kanssa.

Reipas yli-ja alivalottuminen sekä kohina ovat nimeltään: vakava kuvausvirhe. Tällaista ei voi kutsua valokuvaamiseksi ja valokuviksi vaan räpsyttelyksi ja räpsyiksi.

torstai 21. toukokuuta 2009

Miten olet oppinut säätämään kuvasi?

Henkka soitteli yks viileä kevätpäivä ja kyseli: Miten opin säätämään kuvani. Hyvä kysymys!
Aloin miettiä miten se oikeastaan meni ja kuinka se tapahtui ja tältä se kuullostaa yksinkertaistettuna ja joiltakin kohdin kaunisteltuna.

1. Sain digijärkkärin ja aloin innoissani ulkoiluttaa sitä, siellä ja täällä, säällä kuin säällä. Suoraan jpg ja automatiikka päällä. Wau! Muutama loisto-otos joukkoon.

2. Onpas hyviä kuvia. Taitaa kohta Heikura ja Henkka jäädä taa!

3. Kas. Kyllä nää kumminkin jotenkin harmailta ja suttuisilta näyttää, missähän vika? Kun ei tästä kamerasta kaikki oikein irti lähde...Kuvakulmat kuitenkin hyvät...

4. Säätämistä ja säätämistä, mut ei kuvat vaan parane vaikka kuinka säätäis.

5. Ah. Raw-kuvia. No nyt alkaa pelittää!

6. Eipä pelitäkään.

7. Henkalta kommenttia: Mitä taatanan kakkaa sä kuvailet ja tänne lähettelet?! Opettele käyttää sitä kameraas ja säätää kuvias! Lähetä tänne niin säädän malliks ja katot mallia. MURRR.

8. Pahuksen kamera.

9. Miten Henkka nuo kuvansa säätää? Opettelenpa itse ja otan sen kuvista mallia. Mokomakin kommentoija. Aaarghh!

10. Tein kaikki virheet, opin niistä. Opin käyttää kameraa.

11. Oli vastoinkäymiset lannistaa.

12. Opin säätää kuvia. Terävöitys, saturaatio, kontrasti, lämpötila - mut kuvan täytyy olla jo alussa huippu. Ja ohjelmiston priima.

13. Kamera on mukana siellä ja täällä. Etenkin kauniilla säällä. Huiput talteen, muutoin deleteä perään. Pois! Jottei tulis kovalevyn tukkeeks.

14. Koskaan ei valmis. Harjoitukset jatkuu...

Joskus se vaan on niin helppoa!

Usein luontokuvauksessa tulee rämmittyä pitkin ja poikin hankalasti kuljettavaa maastoa. Hiljaakin pitäisi olla, jos jotain haluaa nähdä ja saada kuvattua.
Tämän päiväisellä kuvausretkellä oli asiat toisin.

Ajoin autolla pientä hiekkatietä, kun huomasin pellolla ruokailevan ja lepäilevän joutsenpariskunnan. Pysäytin auton lintujen kohdalle, ja ne katselivat hetken, että onko tässä jotakin vaaraa ja jatkoivat sitten touhujaan. Avasin ikkunaa sen verran, että sain kameran hyvin tuettua ja aloin kuvailemaan. Autohan on siitä hyvä kuvauspaikka, että eläimet harvoin säikkyvät sitä. Eivätkä pienet sadekuurot, kuten tänään, haittaa.
Joutsenet näyttivät pitävän voikukista. Ne nappasivat voikukan varresta kiinni ja kukinto saattoi jäädä pitkäksikin aikaa roikkumaan suupielestä kunnes viimein ne mutustivat senkin.
Aikani kuvailtua lähdin jatkamaan matkaa ja ajattelin, että tämähän kävi helposti, mutta vieläkin helpompaa oli luvassa...

Kotimatkalla poikkesin vanhemmillani, joiden pihassa kirjosieppopariskunta rakentaa ahkerasti pesää pönttöön. Asetin kameran jalustalla nurmikolle ja kiinnitin radio-ohjattavan kaukolaukaisimen paikoilleen. Siinä sitten istuskelin pehmustetulla puutarhatuolilla. Ja aina kun linnut kävivät pöntöllä, painoin laukaisinta, ja kamera raksutti sarjan kuvia.



Cartina / Kuvaus.fi keikkakuva on uusiutunut

Kuvatoimisto Cartinan keikkakuvapuoli (siis Kuvaus.fi) on nyt siltä osin avoin, että esittelemme vastiikkettomasti kuvatoimistossamme tavalla tai toisella mukana olevien ammattimaisten freekuvaajien mallikuvia yhteystietoineen. Kurkkaa sinne sisälle.

Yksi ajatus on saada systeemi google-optimoitua ja esille vähän joka maakunnasta tietty suhteellisen monipuolinen ja kompakti kokoelma päteviä tekijöitä. Onhan sivut nytkin jo aika helposti googlesta löydettävissä. Näiden esittelyiden myötä veikkaa, että moni kuvaaja löytyy huomattavasti helpommin ja vielä olennaisten hakusanojen kera.

Emme haali massaa, vaan ensisijaisesti suosimme esille laitettavaksi sellaisia kuvaajia, jotka ovat tavalla tai toisella mukana kuvatoimistossamme. Sekään ei ole mikään ehdoton kriteeri - tässä vaiheessa. Katsomma asian vähän tapauskohtaisesti. Jatkossa, jos kuvaajaesittelyitä tulee tungokseksi asti, niin toki saatamme priorisoida niitä jotka ovat oikeasti mukana / aktiivisimpia kuvatoimistonkin osalta.
Oma näkemys on, että kuvatoimistotoiminta ja keikkaikuvailu tukevat oivasti toisiaan. Kun on keikkapuolella hiljaisempaa, niin ei siitä kuvatoimistokuvan tuottamisesta ainakaan haittaa ole.

Toivottavasti asia kiinnostaa!
----

http://www.kuvaus.fi/ - yleistä

valokuvaajien yleislistaus
http://www.kuvaus.fi/valokuvaajia.php

Ja koska valokuvauspalveluita usein etsitään alueellisesti, niin siksi tuollaiset alueellisetkin listat tehdään jokaisen maakunnan osalta. Kunhan eivät tulisi lopulta liian pitkiksi.

Kuvaajan löytymisen ja näkymisen kannalta olennaisinta on kuvaajan esittelysivu.

Minun esimerkkisivu:
http://www.kuvaus.fi/valokuvaajahenrikkettunen.php

Tekstiä voi raapustaa ihan oman mielen mukaan. Tai pelkillä yhteystiedoilla. Jos mallikuvia on vähän, niin muutama kuva tekstiosioon. Jos taas on sarjoja, niin ne tulee tonne oikealle. Itse sarja voi sijaita missä vain. Minä kopioin oikeaan palkkiin kuvan ja laitan linkin sinne missä sarja on. Sarjoja voi olla useampi.

Kiinnostaako? Jos haluat mukaan, niin laita tekstiä tulemaan ja kuvia, joko s-postitse tai linkkinä. Kerro miten haluat edetä? Eikä maksa mitään. Näin hyvää saumaa näkyvyydelle oman keikkakuvatarjonnan osalta ei muualta välttämättä saa edes rahalla.

Jos on kysyttävää tai kommentoitavaa asian tiimoilta, niin vastaan mielelläni. Mielelläni kuulisi myös yleistä palautetta joko tämän tai kuvatoimistoasian osalta.


Henkka
Kuvatoimisto Cartina / Kuvaus.fi
p. 050-5949725

ps. Koska osa keikkailevista kuvaajista asuu ja vaikuttaa ulkomailla, niin ollaan ajateltu että laittaisimme myös erillisen valokuvaajien listan ulkomaiden osalta. Se lista olisi tietty englanniksi.

lauantai 16. toukokuuta 2009

Sipoonjoen taimenen viimeinen kutupuro ojitettiin viime talvena

Sipoonjoen ns. alkuperäinen ja erittäin uhanalaiseksi luokiteltu ns. meritaimenkanta on viime vuosina tunnetusti lisääntynyt vain kahdessa purossa. Byabäckenissä sekä Ritosbääckenissä. Jälkimmäinen näistä ojitettiin noin 10 vuotta sitten, eikä taimen ole sen jälkeen siinä mainittavasti lisääntynyt. Talven 2008/2009 aikana Byabäckenin kutualueen yläpuolella ojitettiin noin 2 kilometrin matkalta. Tämä toimenpide tarkoittaa varsin varmasti taimenkannan lopullista katoamista.

Kala- ja ympäristöviranomaiset ovat Suomessa tunnetusti lohikalojen nk elvyttämisessä keskittyneet lähinnä isoihin koskiin ja pääuomiin, ikäänkuin purovesien tila olisi merkityksetöntä. Puroluokan veden, joilla periaatteessa siis on vesilain suoja, suhtaudutaan kuin ne vain olisi sadevesiviemäreitä - ainakin eteläisemmässä Suomessa. Vaikka purossa esiintyisi vaikka kuinka arvokkaan lohikalakannan geenipankki, ja ne olisi myös laajemmassa tarkastelussa hyvin merkittäviä lisääntymisalueita, niin se ei vielä tunnu painavan viranomaisten vaakakupissa.

Olen itse aikoinaan ollut jonkun verran tekemisissä taimenkantojen elvytystoiminnan kanssa, missä kunnostettiin puroihin uusia kutusoraikoita, ja kotiutettiin taimen sellaisiin jo suhteellisen luonnontilaisiksi elpyneisiin puroihin. Yleensä ei kestänyt kauan kun homma sai lopullisen niitin, kun viranomaiset sallivat asioita, joita vesi- ja kalastuslain mukaan ei olisi saanut tapahtua. Siltä osin etenkin puroissa tapahtuva lohikalojen elvyttäminen tuntui aikoinaan hukkaan heitetyltä. Myös tämä ko. Byabäcken

Jos viranomaisten asennoituminen olisi toinen, ja suurimmat uhat ennaltaehkäistäisiin, niin moni taimenkanta elpyisi ihan omia aikojaan - ja ilmaiseksi. Joskin vuosituhansien ajan tiettyyn vesistöön sopeutunutta alkuperäisen taimenen geenipankki jos kerran katoaa, niin se ei ole koskaan palautettavissa. Sipoonjoen tapaus kertoi minulle, ettei asiat ole vielä muuttuneet.

Kuvapankista löytyviä kuvia ko. ojitusalueesta ja taimenesta:
http://cartinafinland.fi/kuvapankki/fi/search/sipoonjoen+taimen.html

tiistai 12. toukokuuta 2009

Sulamisvesiä


Mielestäni pienet joet ja purot ovat valokuvauksellisimpia, kun lumet ovat sulaneet ja puut ovat vielä lehdettömiä. Vettä on riittävästi muodostamaan laajoja suvantoja ja pauhaavia koskia. Kun kesä ehtii täyteen vihreyteensä, peileinä väikkyvät tulvalammet kutistuvat ja koskien pauhu vaimenee.

Valitettavasti tulvivien erämaapurojen ääreen pääseminen ei ole ihan helppoa. Kairoihin johtavat metsäautotiet on suljettu puomein kelirikon ajaksi. Tämän sinänsä hyvän seikan vuoksi kuvaajan on taitettava taipaleet jalan, polkupyörällä, mopolla tai mönkijällä.

Otin äitienpäiväsunnuntaina mukaani kevyen kuvausvarustuksen ja suuntasin polkupyöräni kohti Sallan Salmijoen kanjonia. Matkaa kertyi neljätoista kilometriä suuntaansa, mutta kannatti polkea. Heräävä luonto tuoksuineen, äänineen ja näkyineen oli kokonaisvaltainen elämys. Kevään ensimmäinen pyörämatka tuntui tietysti myös reisissä ja nivusissa.



Koska vettä oli tarpeeksi, Salmijoen köngäs oli kuin Kiutaköngäs pienoiskoossa. Paikalla ei ollut muita kävijöitä, jos karhut ja maakotkat jätettiin ottamatta lukuun. Tosin en nähnyt näitä kanjonin vakioasukkaita, mutta aivan varmasti ne näkivät minut.

Kun pyöräilin myöhään illalla kotiin päin, kuuntelin jängiltä kantautuneita teerten soidinääniä. Olisi ollut hienoa mennä kuvaamaan lyyrapyrstöjä, mutta sitä varten olisi pitänyt ottaa mukaan teltta ja makuupussi. Ehkä teen sen joskus toiste. Luonnossa liikkumisen tärkein puoli on virkistyminen, ei saalis.



maanantai 11. toukokuuta 2009

Hääkuvauksessa alkoi yt-neuvottelut

Mikäli palkkalistoillamme olisi kuvaajia vain tekemässä häitä, joutuisimme aloittamaan kaikkia koskevat yt-neuvottelut, jonka seurauksena koko porukka saisi kenkää. Sen tempun taantuma on nyt tehnyt hääkuvausmarkkinoille.

Jos vielä jokin aika sitten saatoin sanoa, että teen aika paljon hääkuvauksia, mutta myös kaikenlaista muuta. Niin tänä päivänä kuvausten osalta jäljellä on vain se "kaikenlainen muu". Normaalisti olen tehnyt 25-30 häääkuvausta per kesä, alkaen 6 h 1200 euroa. Tälle kesälle on vain yksi varaus. Siltä osin tämän vuoden kuvaustuloihin on tulossa 30 kiloeuron lovi, joskin on aiemmin pahasti ylibuukattu kalenteri mahdollistaa pitkän tauon jälkeen nyt muitakin toimintoja. Tämä tarkoittaa minulle toisin sanoen suurta mahdollisuutta isomman luokan suunnanmuutokselle ja asioiden uudelleenjärjestelyille.

Ainakin tulen saamaan reilusti enemmän aikaa kuvatoimisto-asioiden hoitamiseen, joista minulla on jo jonkin aikaa ollut hieman huono omatunto. En ole varsinaisesti huolissani vaikka tämä kesä on hääkuvaustan osalta jotakuinkin kuollut. En ole ikinä ajatellut että hääkuvaus olisi se minun juttuni, tai että minun pitää tehdä näitä. Olen vain ajatunut hääkuvauksiin, tehnyt niitä viimeisen kuuden vuoden aikana vähän toista sataa. Kysyntää on ollut, ja koska hääkuvauksiini on oltu tyytyväisiä. Niissä on ollut haastetta, ja ovat siltä pohjalta innostaneet minua. Paitsi että hääkuvaukset eivät minun osaltani välttämättä enää saa jatkoa. Saatan pahimmassa olla ylihuomenna pitämässä viimeistä hääsuunnittelupalaveriani.

Viimeisen 3 vuoden aikana olen ollut niin kiireinen, etten muka sen takia ole kaipallut uusia keikkakuva-asiakkaita. Hääkuvauksetkin ovat saaneet mennä ihan omalla painollaan eteenpäin. Niitä tulee, jos on tullakseen -periaatteella. Vasta viime viikolla sain päivitettyä portfolioni. Portfolioni tosin päivittyi ensisijaisesti muiden kuin hääkuvien osalta. Viimeksi päivitin portfoliotani reilu 3 vuotta sitten. Oli siis jo aikakin. Aiemmin portfolion päivittämiseen ei ole ollut tarvetta. Olisi vain joutunut entistä isommalle joukolle myymään ei-oota. Aiempina vuosina hääkuvaustiedusteluja on tullut sellainen vajaa tuhat per vuosi. Ei sen ei-oon myyminenkään mitenkään hauskaa ole - kaikkea muuta. Liian moniin en ole edes kyennyt vastaamaan. Melkein helpompi olla vastaamatta, jos samaan aikaa liian monet muut painostaa kuviensa pikaista toimitusta. Kuvien pikatoimitus tuntuu monilta osin olevan liian useilla prioriteetti joka menee yli kaiken muun. Ettei kuvillakaan ole väliä, kunhan ne saa heti - mieluiten hääkimpun heiton päätteeksi levylle raaka-poltettuna. Vähän kärjistettynä, mutta ei heitä kovin pahasti joidenkin toiveista.

Kyllä tässä tämän päivän tilanteessa yksi jos toinen muukin tuttu hääkuvaaja on ollut asian suhteen hieman ihmeissään. Nyt tuntuu, että kyse ei ole vain kalliimman hintakategorian hääkuvauksen tyyrehtymisestä, vaan siitä että ollaan kautta linjan siirrytty varsin merkittävissä määrin sukulaisten yms digikameran omistavien tuttujen käyttämiseen. Onhan ne nykyään niin yleisiäkin! Siis ne digikamerat. Sukulaispoikia ja tuttuja tosin on aika stabiili määrä.

Säästäminen on hääjärjestelyiden osalta nyt trendikkäämpää kuin koskaan. Täysin ymmärrettävää. Niin tekisin varmaan itsekin, jos vasta nyt menisin naimisiin. Se hommat tuli kylläkin hoidettua ja vajaa kymmenen vuotta sitten. Ja jos joku kysyy, että onko minulla vieläkään vapaa-aikaa, niin kyllä kotona olevista kolmesta pienestä vintiöstä jos esim. keskimmäiseltä kysyy, niin se haluaisi että olisi maks yhden tunnin päivässä töissä, ja lopun aikaa hänen kanssaan leikkimässä. On kait tullut viime vuosina liikaa tehtyä niitä ylipitkiä päiviä, jolloin lapset eivät ole nähneet minua lainkaan.

Itse en ole tykännyt hehkuttaa itseäni liikaa. Antaa kuvien vain puhua puolestaan, ja asiakkaiden löytää oman tyylin mukaisen kuvaajan luokse. Siksi varaukseni ovat suurimmaksi osin tulleet vasta vuodenvaihteen jälkeen. Nyt tämän vuoden osalta potentiaaliset hääkuvausasiakkaat ovatkin ehkä tehneet päätöksensä kuvausten osalta "taantumauutisoinnin" osalta kaikkein kriittisimpään aikaan. Sen takia heijastuksen hääkuvauksiin näkyvät nyt harvinaisen radikaalisti. Osa tasokkaammista ja kalliimman puoleisista hääkuvaajista on toki hehkutelleet omilla töillään, ja ovat saaneet varauksia jo viime kesältä, ennen taantuma-hysterian leviämistä. Nämä aktiivisen markkinoinnin hääkuvaaja kuvailevat toki ansaitusti toki vielä tämän kesän. Vuoden 2010 kesälle ei tänä kesänä ehkä sitten enää tulekaan varauksia, ainakaan ilman merkittäviä hinnanalennuksia tai muita lisäponnistuksia. Siltä osin minun näkemyksen mukaan hääkuvaus yleisemmin joutumassa eräänlaiseen ja "irtisanomis-aaltoon". Jokaisessa yhden-miehen hääkuvauspalvelussa alkaa todennäköisesti suppeammat tai laajemmin "yt-neuvottelut". Jos hääkuvaukseen on hakeutunut paljon uusia kuvaajia, niin on niitä myös siirtymässä sivuunkin.

Se, että häihin ei satsata enää samalla tavalla kuin aiemmin on toki vain yksi tekijä. Toinen hääkuvausmarkkinoita viilentävä tekijä on myös se, että kun mainoskuvapuolella monet muut kuvausprojektit vetää aika huonosti, niin ilmeisesti nyt on aika monet mainos- ja yrityskuvajuttuja aiemmin tehneet ovat ajatelleetkin hakea jotain "varmaa", jonka on ajateltu olevan vähintään kohtuullisen hyvällä liksalla. Asia ei välttämättä tältä osin ole ihan loppuun asti harkittu. Osa aktiivisista harrastajistakin on ilmeisesti myös heittäytyneet / heittäytymässä hääkuvaajiksi. Osin tällaiseen on voinut vaikuttaa myös se, että eri foorumeilla on parin viime vuoden ajan keskusteltu jonkin verran siitä miten kovapalkkaisia jotkut hääkuvaajat ovat - tai ainakin tällaista mielikuvaa on levitetty. Se, että vaikka hääkuvauksen "tuntiliksat" periaatteessa kovemmat kuin melkein minkä tahansa muun kuvauksen johtuu vain siitä, että onnistunut hääkuvaus edellyttää ennakkosuunnittelua, aikaavievää hääpalaveria. Sen lisäksi häissä tulee helposti otettu aika huomattava määrä kuvia, joiden läpikäyminen ja säätäminen vie aikaa, plus printtien teettäminen ja muu kuvauspalvelun loppuunsaattaminen. Aika merkittävä osa uusista tulokkaista myyvät luonnollisesti aika kaposella hääkuvauskokemuksella palvelujaan varsin halvalla, varsinkin jos eivät ihan sisäistä miten työläitä ja vaativia hääkuvaukset on. Sekin on hyvin luonnollista että kokemuksen puutteella aliarvioidaan työn vaativuus. Siihen syyllistyy niin kuvaajat kuin myös aika merkittävä osa hääpareista.

Nyt on ostajan markkinat! Eli hääkuvauspalveluiden tarjonta on tänä vuonna ainakin pääkaupunkiseudulla ennätyksellisen runsasta. Ainakin kuvauspalveluiden määrällinen tarjonta on reippaasti kasvanut viime vuodesta. Olisiko pääkaupunkiseudulla nyt ehkä puolet enemmän ammattimaisia kuvaajia (lue häävalokuvaajiksi itseään tituleeraavia) kuin aiemmin. Se on minun villi veikkaus. Laadusta en sano mitään. Hinta-laatu-suhde saattaa hyvinkin olla keskimäärin parempi kuin aiemmin. Siltä osin tilanne on ainakin ostajan kannalta hyvä. Jos aiemmin piti olla kuvauksen tilaajana tosi aikaisin liikkeellä, etenkin tasokkaampien kuvaajien osalta, niin nyt on päinvastoin. Toisaalta halpa ei välttämättä aina ole hyvää. Eikä hyvä ole välttämättä kallista. Hääkuvauksessa kokematon ei välttämättä ole huono valinta. Tuurilla voi saada jonkun tasokkaan uuden tulokkaan (kokemattoman) aika halvallakin. Tai sitten ei. Kokeneemmat, varmemmat ja ammattimaisemmat kuvaajat ovat yleensä tehneet vähän kovemmilla liksoilla.

Ainakin minun osalta tilanne on muuttunut nyt tämän taantuman myötä sillei, että varmaankin keskityn jatkossa aika lailla muihin kuin hääkuvauksiin. Eikä tämä tilanne tullut mitenkään yllätyksenä. Viime syksystä asti kun on seurannut uutisia, niin tämä vaikutus hääkuvauksiin on pikemminkin havaitun tapahtumaketjun ainoa mahdollinen ja hyvin looginen lopputulos. Hääkuvauksilleni ei löydy enää kysyntää, kun on tusinoittain kuvaajia, jotka tekee kuvauksia alle puoleen hintaan. Minä en haluaisi tinkiä laadusta, enkä sen takia hinnastakaan.

Ainakin minun näkövinkkelistä näyttää ehdottomasti siltä, että suhteellisesti ottaen saman liksan saa muista kuvauksesta paljon helpommin. Kyllä kuvaajakin on kohtuullisen liksan ansainnut, vääntämättä kuvia kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja. Tuntiliksa per tehty työtunti on se mitä pitäisi laskea, eikä vain se maksu minkä kuvaaja saa kuvaamiseen käytetystä ajasta. Jos hääkuvaus on liian halpa, niin työ on joko halpaa, alihintaista, tai kuvaaja luistaa kuvien peruskäsittelystä. Isomman kuvamäärän läpikäyminen ei käy ihan kädenkäänteessä, eikä sen takia 750 euron hintaiselta kokopäiväkuvaukselta kannata odottaa mitään ihmeitä. Halpa on keskimäärin heikompaa, ja kalliimpi keskimäärin tasokkaampaa - vähän niin kuin viineissä.

Omasta näkövinkkelistä hääkuvaus ei ole sellainen laji, missä voi lähteä myymään itseään alennuksella, sillä tavalla kun esim. varastoissa makaavia ylijäämätuotteita myydään. Hääkuvauksessa se on kaikki tai ei mitään. Tähän päivään mennessä useimmat ovat jo tehneet päätöksensä hääkuvausten suhteen, oli se mikä hyvänsä. En halua että kukaan tilaa esim. minua sen takia, että olen kallis, tai halpa, vaan kuvien ja hyvän kuvauspalvelun tai persoonallisen tyylin takia. Joskus tosin oma palvelukin on hieman tökkinyt, kun työsuman takia toimitukset ovat liiallisten kiireiden takia viivästyneet. Jos tekee joka viikonloppu hääkuvauksia, niin ei siihen väliin tahdo järkevästi keretä tekemään yhtään mitään muuta, tai sitten kesä ei ole mitään muuta kuin työtä ja stressiä. Tiedän sen liian monen vuoden kokemuksella. Jokaisella on myös omat heikkoutensa. Kesän mahdottomat kiireet oli heikkouteni. Nyt heikkouteni onkin muuttunut vahvuudeksi. Tänä kesänä saan ehkä vietettyä jonkun päivän yhdessä vaimoni ja lasteni kanssa.

Ja kun markkinat on murroksessa, eikä ole sellaisia kovin vakiintuneita juttuja, niin saattaapi olla asiakkaillakin hieman miettimistä, jos ollaan tilaamassa kuvauspalvelu joltain sellaiselta, kenestä kukaan ei ole koskaan kuullut mitään. Hääkuvauksen ostamiseen liittyy myös monenlaisia epävarmuustekijöitä, varsinkin mitä tulee hääkuvausten osalta kokemattomiin kuvaajiin. Hääkuvaus on kuitenkin varsin vaativa laji. Pieniä mokia sattuu. Kokemattomalle sattuu keskimäärin ehkä enemmän. Kokeneimmille kaikkein vähiten, jos potentiaalisen mokat on jo tehty, tai oltu läheltä piti tilanteessa. Onneksi itse olen siltä osin selvinnyt jalkojani pahemmin kastelematta.

Et jos hääkuvaus on muuroksessa, niin ehkä sen takia saattaisi nyt jos koskaan olla tilausta palvelulle joka esittelisi hääkuvaustarjontaa vertailukelpoisesti ja ymmärrettävässä muodossa. Hmm.. Jaa, että mitä on tiedossa. Siitä lisää myöhemmin.

tiistai 5. toukokuuta 2009

Eurovaaliehdokas Mitro Repo


Eilen illalla minulle soitettiin, että tarttis aamulla 8 reikäleipä olla Vartiokylässä kuvaamassa Mitro Repo ennen videomainoskuvausten alkamista. Mitro ei saakaan esiintyä papin viitassa. Eurovaaliehdokkaiden esitekin oli just menossa painoon, muuten valmis. Kotisivuilla ja muualla Mitro on jo ollut jonkun aikaa kuvissa papin viitassaan, mikä kieltämättä sopii hänelle aika hyvin. Ainakin minun silmään tämä siviiliasu ei ole ihan niin "aitoa" Mitroa.

Parilla tuikulla piti polttaa tausta puhki, ja tasovalolla antaa oikealta päävalo - oli ohje. (Tuikku on siis studiovalo, eikä sellainen pieni liekehtivä potentiaalinen tulipalonalku.) Hopealla reflalla, lue heijastimella, vähän avasimme kasvojen vasempaa puoliskoa. Tällainen yksi mallikuva tällä kertaa. Tämä ei varmaankaan ole se lopullinen valinta kampanjan viralliseksi kuvaksi. Minun mielestä kuitenkin yksi niistä vähän paremmista.

Ainakin tämän päivän Helsingin Sanomien lupaavien ennusteiden mukaan Mitrolla on varsin hyvät kannatusluvut.

www.mitrorepo.fi