1. Valokuvaamisen ensimmäinen vaihe

Valokuvaamisen ensimmäiseksi vaiheeksi voi sanoa sitä, kun hankkii digijärkkärin jossa on paljon hienoja napiskoja. Useimpiin ei tosin edes uskalla koskea. Kun automatiikan on saanut kerran päälle ei muuta tarvitse tehdä kuin painaa nappia. Kamera kuvaa suoraan jpg kuvia ja siinä se. Helppoa ja yksinkertaista valokuvaamista. Kamera laskee automaattisesti valotuksen - valon määrän ja osuukin monessa kohdin oikeaan ilman, että kuvaajan tarvitsee ajatella muuta kuin napin painamista oikealla hetkellä. Hyvällä tuurilla voi syntyä loistavia kuvia.

Koska kuvaaminen on näin yksinkertaista ja hauskaa, tietenkin kuvaa kaikkea mikä liikkuu ja ei liiku. Sateella, pakkasella, tuiskussa, auringossa ja pimeässä. Useimmiten kuvissa ei ole mitään järkeä ja osa on suttua. Siis lähes kaikki saattavat olla pelkkiä räpsyjä joissa kaikki on poskellaan. Muutama täysosuma eli valokuvakin saattaa mahtua joukkoon.

Räpsyt eivät siis kestä lähempää tarkastelua ja kaikki kuvaajat ovat syyllistyneet tuohon räpsyttelyyn. Räpsyt näyttävät hyviltä kameran näytöllä mutta tietokoneen ruudulla ne alkavat näyttää hurjilta. Pahimmat räpsyt ovat ne pimeässä ja hämärässä automatiikalla kuvatut ja suoraan jpg. Tietokoneen ruudulla hämäräräpsyt loistavat täynnä erivärisiä pilkkuja - kohinaa. Kaikki ovat varmaan nähneet tällaisen hämäräräpsyn jossa esim. tumma puku on täynnä punaisia ja oransseja pilkkuja...Kohina huonontaa kuvanlaatua eli terävyyttä. Kun terävyys katoaa, ihmisten ja esineitten ääriviivat ja piirteet hämärtyvät - lopputuloksena on pehmeä kuva ja tässä tapauksessa ei pelkästään pehmeä, vaan kuva onkin jo suttua.

Halvan Kit-objektiivin käyttö jättää kuvan aina aavistuksen pehmeäksi ts. epäteräväksi myös erittäin hyvissä olosuhteissa ts. auringon paisteella ja hyvässä valossa. Hämärässä tämä vielä korostuu eikä objektiivin valovoima riitä hämäriin olosuhteisiin. Objektiivin valovoiman näkee lukuna esim. 1:2.8 tai 1:3.5-5.6. Ensimmäinen on hyvä ja jälkimmäinen useimmissa kit-laseissa ja melkoisen huono.

Kuvatessa suoraan jpg muotoon täytyisi olla todellinen mestari kameran käytössä. Jpg ei anna anteeksi paljon mitään edes kuvankäsittely-ohjelmassa. Jos kuva on ylivalottunut ts. liian vaalea ja valkoisista kohdista palanut puhki - sävyjä ei enää erotu: kuva on sellainen ja pysyy. Jos kuva on alivalottunut tumma tai melkeinpä musta ei silloinkaan ole paljon tehtävissä. Sama kohinan kanssa.

Reipas yli-ja alivalottuminen sekä kohina ovat nimeltään: vakava kuvausvirhe. Tällaista ei voi kutsua valokuvaamiseksi ja valokuviksi vaan räpsyttelyksi ja räpsyiksi.