sunnuntai 29. elokuuta 2010

Kuvauskeikalla Pohjois-Savon takamailla



Päädyin viime viikonloppuna Kainuun ja Pohjois-Savon rajamaille kuvauskeikalle. En viitsinyt mennä hotelliin. Alkuperäinen ajatus oli vain mennä jollekin koskelle villejä taimenia pyytämään, ja kalastuksen lomassa yöpyä jossain laavussa tai teltassa. Kalapaikan kiintiöt olikin jo aikaa sitten täynnä. Piti valitettavasti hylätä kalastusajatus. Aikakin hupeni uhkaavasti, enkä sitten keksinyt kuin katsoa kartasta kuvauspaikan lähin kansallispuisto, ja katsoa sieltä leiriytymismahdollisuudet. Ajatus oli levätä teltassa, tai vaikka autossa, jos ei muuta keksi.



Varsinaisten työasioiden jälkeen pääsin maastoon vasta pimeän tullen. Yöseikkailu taskulampin valossa. Rinkkaa en kerennyt pakata matkaan. Tavarat irtona. Ei ihan loppuun asti mietitty juttu. Kävelymatkaa leiriytymispaikall oli vajaa 2 km. Tyhjensin heijastinpussin ja laitoin teltan, makuupussin, alustan ja muut pikkusälät sinne. Pussin lenkki jalustan kärkeen kiinni ja paketti kameralaukun kanssa olkapäille. Vähän erilainen miniretkeily -varustelu.





Odotin löytäväni jonkun tasaisen alustan notskipaikan viereltä, ja hyvässä tapauksessa vähän polttopuitakin. Löytyi rupikonna - ja 2 hengen tyhjä miniautiotupa! On ne Metsähallituksessa Savossa aika vekkuleita! Yön kuutamossa kuikat ja laulujoutsenet konsertoivat aivan kämpän rannassa. Asiat ei olisi voinut paremmin olla. Paitsi, että olin sika väsynyt ja nukahdin pian uppeluksiin kuin tukki. Seuraavana päivänä heräsinkin virkeänä ja aikaisin. Kerkesin hyvin palloilemaan lähimaastossa ennen kuin päivän varsinainen kuvauskeikka alkoi. Mukava miniseikkailu minulle ennestään tuntemattomassa kansallispuistossa. Erittäin positiivinen tuttavuus!



sunnuntai 22. elokuuta 2010

Lapinreissu Poroenolle

Tänä vuonna kesän Lapinreissu kohdistui Kilpisjärven erämaahan Poroenolle kalastelemaan ja valokuvaamaan lähes pariksi viikoksi. Täydellinen irtiotto arjesta tuntui jälleen liian lyhyeltä ajalta ja sama kaipuu jäi kuin ennenkin, päästä uudelleen nauttii luonnon rauhasta.
Tenonmuotkan hieno koski mahdollisti erilaisten koskikuvien oton. En oiken ole päässyt loppumietintään mitä mieltä ole noista pitemmän valotusajan koskikuvista, kun lyhyen ajan kuva näyttää sen todellisuuden. Toisaalta kuvana katsottuna nuo samettisen pehmeät kosket näyttää rauhallisemmilta, mutta kuohuva koski taas näyttää virran voiman... makuasioita.

Useita Lapinreissuja tehneenä tämä reissu oli yksi hienoimmista kaikin puolin, säät hienot, maisemat kauniit ja kalasaalis kiitettävä. Tällä kertaa pääsaalis oli taimen, kun taas parin vuoden takaisella reissulla Rommaenolla tuli harjusta enemmän. Reissun kruunaus oli viimeisinä päivinä saatu Lapinreissujemme ennätystaimen 68 cm. Hyvä sattuma oli, että olin juuri kalastelemassa joen toisella puolella ja kamera matkassa kun kala tarttui, saatiin reissun katsotuin videonpätkä kamerallani kuvattua (Canon 5D II).


 Kasvikuvaus jäi heikommalle kun kiinnostavat tunturikasvit eivät juuri kasva joen rannalla ja tunturilla kävely jäi vähälle tällä kertaa. Hillat olivat juuri kypsymässä siellä, kun taas kuvan kypsä hilla tuli kuvattua etelä-Lapissa.

Onneksi ruskareissu vielä edessä hiukan paikkaamaan Lapinkaipuuta.

Lisää Cartinan Lapinmaisemakuvia löytyy täältä ja Lapin jokikuvia täältä.

maanantai 16. elokuuta 2010

Lepakkoja kuvaamassa


Jokunen vuosi takaperin kävin parina yönä kuvaamassa lepakoita kotipaikan läheisellä joella. Kuvaaminen oli melko haastellista, mutta toisaalta myös mielenkiintoista. Lepakot on myös sellainen aihe, mitä ei ole kovin paljoa kuvattu. Paras aika lepakoiden kuvaamiseen on yleensä alkuyöstä, kun hyönteiset lentävät aktiivisesti. Aamua kohden hyönteisten määrä vähenee ja samalla myös niitä syövät lepakot palaavat leposijoille.

Pimeä ja suhteellisen kova lentovauhti tekevät lepakkokuvaamisesta haastavaa. Oma tekniikkani on ollu laittaa kamera ja salama jalustalle. Salaman olen säätänyt manuaalisesti suht pienelle teholle ja kamerasta suuren ISO herkkyyden, jotta välähdys olisi riittävän nopea pysäyttämään lepakon liikkeen. Tarkennuksen olen tehnyt myös manuaalisesti kiinteälle etäisyydelle, jolla olen arvellut lepakon lentoreitin kulkevan.

Viime viikonloppuna kävin taas pitkästä aikaa joen törmällä lepakoita kuvaamassa. Kohtuullisesti lepakoita olikin lennossa, ja jonkun menettelevän ruudun sain tallennettua. Lepakkokuvaaminen on jäänyt itseltäni aika vähiin, sillä nykyisellä asuinpaikallani Rovaniemellä niitä ei kovin paljoa tapaa, toisin kuin eteläisemmässä Suomessa.

Linkki kuvatoimisto Cartinan lepakkokuvatarjontaan

tiistai 10. elokuuta 2010

Moottorikelkan muinaismuoto


Kesäinen "ulkomaanmatkani" suuntautui tällä kertaa Savukosken Nuorttijoelle, jossa harrastin patikoimista, kalastusta ja valokuvausta. Kuvaaminen ja kalastaminen löivät toisiaan korville, sillä kumpaankin olisi pitänyt keskittyä erikseen. Kuvaaminen päivisin ja kalastaminen öisin ovat rankka yhdistelmä. Niinpä Nuorttijoen komeiden maisemien tallentaminen jäi toiseen ajankohtaan.
Tulppion leirintäalueen reunassa on mielenkiintoinen kohde, jota kannattaa käydä katsomassa. Kemi-yhtiön Nuorttin konesavotan veturi vuosilta 1913-1916 on hämmästyttävä vekotin. Se panee ajattelemaan, kuinka vähän silloiset ihmiset pelkäsivät työtä, kun he siirsivät kuudentoista tonnin painoisen koneen Rovaniemeltä Savukosken Lattunaan. Sitä ennen veturi täytyi tietenkin laivata Yhdysvaltain Wiconsinista Suomeen.
Eikä tuollaisella laitteella voinut ajaa umpihangessa niin kuin nykyisillä moottorikelkoilla. Sille oli tehtävä tie erämaahan. Lattunan ja Ainijärven välille rakennettiinkin veturiura tasoittamalla harjanteet, silloittamalla painanteet ja jäädyttämällä pehmeiköt. Sen lisäksi veturi oli pidettävä jatkuvasti lämpimänä, rasvattuna ja huollettuna. Keskitalven pakkanenhan olisi hyydyttänyt masiinan toimintakyvyttömäksi.
Koska veturin telat ovat lyhyet, laitetta kannatteleva pinta on hyvin pieni. Toisaalta veturi on korkea, mutta sen raideväli on kapea. Kiikkerä ja uppoamisherkkä laite siis. Kaikesta kömpelyydestään huolimatta se kiskoi toimintavuosinaan menestyksellisesti jopa yhdeksän paria tukkirekiä kerrallaan Lattunan lanssiin.
Tekniikasta kiinnostunut huomaa veturissa nerokkaita yksityiskohtia, esimerkiksi telan mukana pyörivän rullalaakeriston, joka vähentää kitkaa. Myös voimansiirtolaitteisto poikkeaa mielenkiintoisella tavalla kiskoilla kulkevan höyryveturin vastaavista osista.

Nuorttin konesavotassa oli kaksi tällaista veturia. Toinen niistä on nykyään Lapin metsämuseossa Rovaniemellä. Lisää kuvia aiheesta linkissä:

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Salamointi - ja harjoitelma salamakuvaamiseen

salamointi - salamakuvaamista. Kuva: Henrik Kettunen
Viime kesänä ajattelin, että josko salamat joskus osuisi kohdalleni. Ne ovat näyttäviä. Haluaisin kuvata niitä. Viime kesänä oli se yksi salamayö. Myöhästyin siitä aivan pikkusen. En saanut mitään. Tämä kesän ensimmäisen nukuin. Heräsin aamulla 03.00, kun paras ryske oli jo menossa ohi.

Nytkin kun tuli pikkusen yllättäin, hääkuvien säätäminen oli pahasti kesken, enkä ollut tätä salamakuvaamista vielä kerennyt suunnittelemaan. Jonkun ennusteen perusteella odotin homman alkavan 2 tuntia myöhemmin kuin miten se nyt saapui. Tein toisen pahan virheen. Parhaat hetket vietin autossa haskellen paikkaa sopivaa kuvauspaikka. Reilu puoli tuntia haaskautui turhaan. Meni todennäköisesti satoja salamaniskuja ohi suun. Toisaalta onhan se elämys kun ajaa autolla myrskyn läpi, kun ei näe mitään, ja mistä tahansa voi koska tahansa kaatu esim. puu eteeni.

Oikeammin olisi heti pitänyt mennä lastenhuoneen ikkunasta kuvaamaan, ja jättää turhat autoseikkailut sikseen. Salamointi on parhaimmillaan myrskyrintaman etureunassa, eli pian sateen alkamisen jälkeen. Salamakuvaamisen osalta valmis suunnitelma on hyvä olla olemassa. Ei merta edemmäs kalaan, eikä myöhässä. Loppusauhuista sain kennolle yhden ruudun. Sinä aikana kun myöhemmin istuin ikkunalla, niin välähti vain pari kertaa, ja tässä niistä toinen. Nälkä kasvaa syödessä. Lisää sähköä ilmaan ja lisää salamakuvia. Kiitos. Ensi kerralla pistän takuulla paremmaksi.

Pähkäilin itsekseni aiemmin, että miten noita pitäisi kuvata. Jotta salama tulisi selkeästi esiin, niin olisi suotavaa että muuta vallitsevaa valoa olisi mahdollisimman vähän, ja valotusaika kuitenkin suhteellisen lyhyeksi. Toisaalta jos on liian lyhyet, niin suljinta joutuu rouskuttamaan yhtenään. Itse otin jotain tyyliin 1-2 sekunnin valotuksella, asa 320-800 ja aukko 5.6-8. Kamera jalustalla. Omaan Eos 5DII:sen aisapariksi laitoin 16-35-millisen - laajakulma tappissa, ts. 16 mm. Jääpähän vähän rajausvaraa. Kunhan saa kameran niin, ettei etulinssin edessä oleva suodin kastu.

Optiikan fokus tietenkin manuaalilla ja äärettömään laitettuna. Laukaisu lankalaukaisijalla. Vaihtoehtoisesti voisi laittaa vitkallakin, tai ajastettavalla lankalaukaisijalla esim. laukeamaan 3 sekunnin välein 99 kertaa putkeen. Silloin ajastin pitäisi vain muistaa käynnistää noin 5 minuutin välein. Jos käyttää ajastimella varustettu lankalaukaisijaa, voi keskittyä itsekin salamoiden ihasteluun, eikä lankalaukaisijan jatkuvaan paineluun. Kunnon ukonilma on näyttävää spektaakkelia seurattavaksi. Suosittelen.

Normaalisti olen kuvatoimistokuvaajillemme sanonut, että mustavalkoiset eivät myy ollenkaan. Tämä aihe voisi periaatteessa olla sellainen, mikä tekee tuon kysymyksen osalta poikkeuksen. Mieluiten toki näkisin että salamakuvissakin olisi mahdollisimman luonnolliset värit, mieluiten nätin maisemankin kera. Jos kaupungissa valottaa vallitsevaa valoa liikaa, niin valosaaste värjää pilviä yms. Tulee turhan villin värisiä kuvia. Liian nopeilla valotusajoilla kuvassa näkyy vain salama. Monet haluaisi kuvaa jotain muutakin. Mieluiten kuvaisinkin ko. taivaan ilotulitusta jossain mahdollisimman kaukana kaupungin valosaasteesta, jossain kivassa maisemassa - en kotona. Näin kuitenkin tällä kertaa.

maanantai 2. elokuuta 2010

Triljoona pientä asiaa hääkuvauksessa huomioitavaksi

Hääkimppu. Kuva Henrik Kettunen

Ohessa vain muutamia seikkoja niistä lukemattomista, joilla hääkuvauksen saa onnistumaan. Kaikki riippuu kuitenkin olosuhteista, jotka voivat olla hyvin erilaiset. Ratkaisut sitten sen mukaan.

1. Ennakkosuunnittelu

Missä ja miten potretit? Millä kameralla ja kakkosrungolla, optiikalla ja salamaratkaisuilla kuvaat? Tekniset haasteensa on osin siinä, että miten keskipäivän kovimman auringon alla saa potretoinnin onnistumaan. Oma haasteensa on tallentaa tunnelma jos juhlatila tai kirkko on kovin pimeä. Salama huonosti käytettynä voi olla aika tehokas tunnelman latistaja.

On myös huomioitava sää. Minkälaista on luvattu? Vaatteet ja varusteet vähän sen mukaan. Hääkuvaajankaan ei kannata kastella vaatteitaan tai välineitään. Sää saattaa eniten vaikuttaa siihen jos hääpotretit on suunniteltu otettavan miljöössä, niin kuin trendiin kuuluu. Jos kuvaataan vihkistä valssiin tai vastaavan vähän pidemmän ajan, että myös kuvaajalle löytyy ruokaa. Muussa tapauksessa jaksaminen voi olla niin ja näin. Hääkuvaaja liikkuu aktiivisesti suhteellisen painavilla välineillä, jopa yli 12 h putkeen. Se on fyysisestikin suhteellisen kuluttavaa. Erityisen kuumina päivinä kannattaa huolehtia nestetankkauksesta, ts juoda paljon vettä. Tumma puku, mikä miespuoleisillä hääkuvaajilla on melkein vakiona, on työasuksi lämpimämmästä päästä.
Hääauto. Kuva Henrik Kettunen

Jos päivästä on jonkinlainen ohjelma / aikataulutus, niin sellainen olisi kuvaajan hyvä saada. Mielummin etukäteen. Jos kirkko ei ole ennalta tuttu, niin etukäteen tutustuminen voi olla fiksua. Siten saa käsityksen siitä, että miten siellä voi liikkua. Papilta kannattaa etukäteen varmistaa kuvaamiseen liittyvät yhteiset pelisäännöt. Pappien näkemyksissä voi olla suuriakin eroja. Jos et ole rutinoitunut ammattihääkuvaaja, niin huolehdi siitä että hääpari tiedostaa tämän, eikä odota liikoja. Monesti hääpareillä voi olla hyvinkin suuria ja spesifejä odotuksia häiden ja hääkuvien suhteen. Erityistoiveet on hyvin olennaista käydä etukäteen läpi. Häätkin voi kuvata käytännössä hyvin monella eri tavalla. Jos häiden valokuvaus ei ole hääparille mikään erityinen prioriteetti, tai jopa sellainen asia mitä eivät olleet häihin miettineet. Silloin on varmaan pelkästään positiivista jos siellä joku kuvaajanalku vähän harjoittelee. Yleisesti ottaen olen toki sitä mieltä, että häiden kuvaamista varten harjoittelu ja rutiinit kannattaisi opetella muissa tapahtumissa, ei niin kriittisten asioiden kuvaamisella. Häissä palkatun kuvaajan työskentelyä seurataan aina enemmän tai vähemmän. Ellei muuten, niin uteliaisuudesta. Monia vieraita kiinnostaa nähdä että kuinka pro toimii.

Ennen kuin sovit kuvauksesta hääparin kanssa on enemmän kuin suotavaa että hääpari pääsee tutustumaan aiemmin ottamiisi kuviin, jotta tietää mitä todennäköisesti voivat odottaa. On olennaista että hääpari tietää mitä voivat odottaa, ja miten heidän oma tekeminen voi vaikuttaa onnistuneen kuvauksen toteutumiseen. Hääpari on kaikin puolin ehdottomasti avainasemassa hääkuvauksessa, vaikkakin joskus sanovat, etteivät ole fotogeenisiä, ja että kuvauksessa voi enemmän keskittyä vieraisiin, yleistunnelmaan tai koristeellisiin yksityiskohtiin.

Potretoinnin osalta yhdet tykkäävät kapeasta terävyysalueesta ja pehmeän suttuisesta, eli blurraavasta taustasta. Toiset inhoavat sitä ja haluavat koko kuva-alan olevan veitsenterävää. Sitten on ne, jotka haluavat kaiken mustavalkoisena. On hyvin olennaista tiedostaa mitkä kuvattavien erikoistoiveet on kuvaamisen tai kuvankäsittelyn suhteen. Toinen vaihtoehto on että kuvaaja kehittää itselleen oman persoonallisen tyylin, ja noudattaa sitä orjallisesti ja asiakkaan erikoistoiveista huolimatta. Toiset kuvaajat mukautuu sitäkin paremmin erityistoiveisiin.

2. Valmistelu

Akut ladattu, riittävästi akkuja ja muistikortteja mukaan. Jos uhkarohkeasti vain yhdellä salamalla liikkeellä, niin sellaisellekin kannattaisi olla varakappale. Kaikkeen tekniikkaan liittyy rikkoutumisen vaara - auto mukaanluettuna. Myös muistikortit voivat kuvaamisen jälkeen alkaa kanittamaan. Käytä laadukkaita merkkejä ja malleja. Ostohetkellä halvimmat ratkaisut voivat ajan mittään käydä kalliiksi, tai koitua kohtaloksi. Ainakin itse pyrin pitämään varamuistikorttia ja vara-akkua jos vaikka sattuisi muuten loppumaan juuri johonkin kriittiseen kohtaan. Jotta jaksaa kuvata, niin ennen keikalle lähtöä kannattaa syödä kunnolla. Monestihan tilanne on joka tapauksessa sellainen että päivä on pitkä eikä ruokailu ala ihan heti, edes vieraille.
hääkakun koriste. Kuva Henrik Kettunen

3. Toteutus

Jos kuvaaminen alkaa kirkkotoimituksesta, niin kirkolla kannattaa olla 0,5 tuntia ennen. Silloin kerkiää vielä katsomaan omat kameravehkeet ja asetukset läpi ennen kuin ensimmäinen asianomainen saapuu paikalle. Normaalisti ainakin itse seurailen jonkin aikaa sulhasta ja hänen viimeisiä valmisteluja, odottamisia ja jännittämistä.

Jos juhlapaikalla tila on ahdas, niin superlaajakulmasta voi olla iloa. Jos tila on avara, niin pidempi tele voi olla se ykkösjuttu. Jos pimeä, niin tavitaan ehkä valovoimaisia kiinteitä laseja ja korkeammillakin herkkyyksillä mahdollisimman vähän kohiseva runko. Jos tarvitset salamaa, niin mieti tarkkaan missä ja miten sitä käytät. Aktiivinen salamankäyttö ei ole kaikkien mieleen, eikä ehkä anna sellaista tunnelmaa minkälaisena vieraat juhlissa koki. Yksipuolinen kamera/optiikka-repertuaari tekee ainakin omasta mielestäni yksipuolisia kuvia. Yleensä kuvaamisen riesa on siinä että kaiken varalta hääkuvaaja tarvitsee turhan paljon rompetta = raahattavaa. Diffuusiokankaista ja heijastimista lähtien. Sitä kun harvoin tietää etukäteen kovin tarkalleen että minkälaisiksi kuvasuolosuhteet muuttuvat.

Jos kuvataan ulkona kovassa auringon paisteessa vähänkin sivu tai vastavaloon, niin kannattaa käyttää salamaa. Kova keli vaatii salamalta suuria tehoja, ja latautumisajat on sen takia usein aika pitkiä. Joitain tilanteita menee sen takia väkisin helposti ohi. Latautumisajan voi puolittaa käyttämällä ulkoista akkua, eikä hyviä tilanteita mene sen takia niin paljon ohi.

Kuvauksen kannalta kiinnostavia tilanteita on aina kuitenkin vain rajallinen määrä. Kuvaaja voi kuitenkin olla aina vain yhdessä paikassa yhdellä kertaa. Pitää koittaa ennakoida, että missä ryhmässä ja paikassa tapahtuu sellaista mikä voisi olla kuvattavissa. Hyvät tilanteet on silmänräpäyksessä ohi. Yksi tavoite kuvaamisessa on tietekin se, ettei ota vain yksittäisiä kivoja, hienoja tai jänniä kuvia, vaan että kuvat se tarina minkä kuvasarja kertoo. Hääparilla voi olla etukäteen mietittynä jotain erityisiä tapoja miten aikovat kuvia käyttää. Tällainenkin voi olla seikka mikä kuvatessa olisi syytä etukäteen tiedostaa. Yksi nouseva trendi on se, että kuvista kootaa kirja. Kuvat eivät siis automaattisesti päädy 10*15-printeiksi. Ne saatetaan taittaa hyvinkin isokokoisina ja näyttävasti suoraan kuvakirjaksi.

Muista kuvata iloisena ja pirteänä hikisestä paidasta ja kovasta janosta ja ehkä nälästäkin huolimatta. Kannattaa myös olla pukeutunut ikäänkuin olisi vieraana. Yleensä kuvaajan kannattaa pyrkiä syömään enemmän tai vähemmän samoihin aikoihin kun vieraatkin, koska silloin todennäköisesti on vähiten kuvattavia tapahtumia, paitsi jos ruokailun keskellä on puheita. Selvitä puheiden ajankohta etukäteen. Ja jos ohjelmaan kuuluu morasiammen, sulhasen, boolikulhon tms. ryöstö, niin kuvaajan olisi hyvä tietää siitä etukäteen. Bestamanin kannattaisi varoittaa, tai siltä voi kysyä. Muussa tapauksessa kuvaaja saattaa olla yhtä yllättynyt kuin vieraat. Jos kuvaaja on kriittisellä hetkellä huoneen väärässä päässä kuvaamassa muuta asiaa, niin tilanne voi olla ohi ilman yhtään kunnollista kuvaa.

Kannattaa myös miettiä minne jättää tavaransa, heijastimensa ja mahdolliset muut apuvälineet. Ettei esim kameralaukku jää jonnekin missä joku kompastuu siihen tms.. Tyhjistä ja täyteen kuvatuista muistikorteista kannattaa pitää erityisen hyvin huolta. Ja kun lähdet juhlapaikalta, niin kerää tavarasi talteen. Helposti jotain pikkusälää voi jäädä.

4. Projektin loppuunsaattaminen ja laskutus

Etekin jos olet tehnyt kuvauksen ammattilaisena, niin osa asiakkaista saattaa odottaa kuvia äärimmäisen lyhyellä kärsivällisyydellä, vaikka ehkä juuri ammattilainen haluaisi viimeistellä kuvansa huolella ennen niiden luovutusta. Missään nimessä itse en kuvaisi suoraan jpg:lle. Aina raakamuodossa ja konvertoinnissa tehdään suurimmat korjaukset, loput photoshopissa. On niitäkin jotka kuvaa suoraan jpg:lle ja luovuttaa kuvat hääparille sellaisenaan. Lienevät enemmän serkkupoika-kategoriassa. Kuvien työstämiseen menee helposti 2 kertaa enemmän aikaa kuin itse kuvaamiseen. Jälkityöstäminen on helposti 2-3 työpäivän juttu. Ei mikään pikkuhomma. Ja sen takia omasta mielestäni vähänkään ammattilaisten liksat koko illan kuvauksesta on 1000 euroa ja ylöspäin. Alle 1000 euron kuvaukset menee enemmän tai vähemmän harrastelun / harjoittelun piikkiin - eivät lyö leiville. Sovi kuvauksen hinnat aina ehdottomasti etukäteen, ja niin ettei väärinkäsityksillä jää sijaa. On kummankin osapuolen kannalta hyvä jos asioista on sovittu selkeästi ja hyvässä yhteisymmärryksessä, ja että asiakas saa laskun vasta sen jälkeen kun on hyväksynyt kuvat, ja että ne vastaavat tai ylittävät asiakkaan odotukset.

5. Onnistuneen kuvauksen hyviä tunnusmerkkejä

Tyytyväiset asiakkaat ja hyvä palaute saattaa osin olla kohteliaisuutta, tai sitä että hääpari on niin onnellaisia. Hinta-laatutietoisemmat asiakkaat suhteuttavat palautteen kuvauspalvelusta maksettuun hintaan. Mitä korkeampi hinta sen korkeammat odotukset, ja päinvastoin. Ja jos kuvaaja haluaa kuvata mahdollisimman rennosti, ilman odotuksia, niin toisin päin. Jotkut hääsaralla alottelevat ovat kuulemma tehneet ilmaisia keikkoja saadakseen itselleen mallikuvia. Yksi keino sekin. Hyvät valot, puitteet ja kivoja tilanteita. Saattaa tapahtumarikkaalla ohjelmalla, ja iloisilla ihmisillä ja kauniissa säässä olla aloitteliankin helposti hyvin kuvattavissa. Loppu voi olla sattumaa, eli kiinni hyvästä tuurista.

Ei pelkästään yksittäisiä hyviä kuvia, vaan paljon kivoja kuvia ja sen kun puristaa tarinaksi ja tiivistää, niin että mummotkin jaksavat ihastella sarjan loppuun asti. Hyvän visuaalisen tarinankerronnan lisäksi yleensä toivotaan nättejä potretteja. Joillain itse tapahtumakuvaus-fotot saattavat jäädä kansioon, eikä niitä katsella. Osa sanoo, että päivän kuvista vain yksi on todella tärkeä, ja se on virallinen potretti jota pidetään hyllyssä näkyvillä vuosikymmenet. Ammattilaisten ei normaalisti tarvitse miettiä että onnistuiko, vaiko ei. Ammattilaiset erottuu harrastajista kuvausvarmuudella, ja sillä että teknisesti vaikeammissakin olosuhteissa saavat keskimäärin varsin hyvää jälkeä aikaiseksi. Toki ammattilaisen otokset on hyvissäkin olosuhteissa keskimäärin reilusti parempia kuin ei-ammattilaisten otokset. Keskimäärin. Toki ammattilaisetkin josku mokaa, tai ei ole ihan-niin-tydellisiä. Toki ammattilaisuus ja kuvausvarmuus maksaa. Serkkupojan kuvaus ei varmaakaan maksa, mutta sen otosten onnistuminen on sitten sitäkin suurempi jännityksen aihe. Yleensä hyvää ei saa halvalla. Ja vaikka ammattilaisen kuvia kuinka kehutaan, niin hän itse tietää yleensä lukemattomia asioita joita olisi siltä päivältä voinut kuvata paremmin. Näissä hommissa kukaan eikä koskaan ole täydellinen.

ps. Cartinalla on kuitenkin parkissa domain "haakuva.info". Jos hääkuvausta tekeviä cartinalaisia keikkakuvaajia löytyisi riittävästi, niin voishan sitä aika helpolla ja suhteellisen pienellä vaivalla koota sivut jossa opastettaisiin hääkuvaukseen, annettaisiin vinkkejä ja esiteltäisiin ammattilaisia. Hääpareillekin tällaisesta infosta voisi myös olla jotain iloa. Ja ammattilaisille tai puoliammattilaisille, joilla hääkuvauskokemusta ei ole, niin voidaan varsin pienellä vaivalla järjestää perehdytys hääkuvauksen haastavaan maailmaan.