Kesäinen "ulkomaanmatkani" suuntautui tällä kertaa Savukosken Nuorttijoelle, jossa harrastin patikoimista, kalastusta ja valokuvausta. Kuvaaminen ja kalastaminen löivät toisiaan korville, sillä kumpaankin olisi pitänyt keskittyä erikseen. Kuvaaminen päivisin ja kalastaminen öisin ovat rankka yhdistelmä. Niinpä Nuorttijoen komeiden maisemien tallentaminen jäi toiseen ajankohtaan.
Tulppion leirintäalueen reunassa on mielenkiintoinen kohde, jota kannattaa käydä katsomassa. Kemi-yhtiön Nuorttin konesavotan veturi vuosilta 1913-1916 on hämmästyttävä vekotin. Se panee ajattelemaan, kuinka vähän silloiset ihmiset pelkäsivät työtä, kun he siirsivät kuudentoista tonnin painoisen koneen Rovaniemeltä Savukosken Lattunaan. Sitä ennen veturi täytyi tietenkin laivata Yhdysvaltain Wiconsinista Suomeen.
Eikä tuollaisella laitteella voinut ajaa umpihangessa niin kuin nykyisillä moottorikelkoilla. Sille oli tehtävä tie erämaahan. Lattunan ja Ainijärven välille rakennettiinkin veturiura tasoittamalla harjanteet, silloittamalla painanteet ja jäädyttämällä pehmeiköt. Sen lisäksi veturi oli pidettävä jatkuvasti lämpimänä, rasvattuna ja huollettuna. Keskitalven pakkanenhan olisi hyydyttänyt masiinan toimintakyvyttömäksi.
Koska veturin telat ovat lyhyet, laitetta kannatteleva pinta on hyvin pieni. Toisaalta veturi on korkea, mutta sen raideväli on kapea. Kiikkerä ja uppoamisherkkä laite siis. Kaikesta kömpelyydestään huolimatta se kiskoi toimintavuosinaan menestyksellisesti jopa yhdeksän paria tukkirekiä kerrallaan Lattunan lanssiin.
Tekniikasta kiinnostunut huomaa veturissa nerokkaita yksityiskohtia, esimerkiksi telan mukana pyörivän rullalaakeriston, joka vähentää kitkaa. Myös voimansiirtolaitteisto poikkeaa mielenkiintoisella tavalla kiskoilla kulkevan höyryveturin vastaavista osista.
Nuorttin konesavotassa oli kaksi tällaista veturia. Toinen niistä on nykyään Lapin metsämuseossa Rovaniemellä. Lisää kuvia aiheesta linkissä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti