sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Jotain valokuvanäyttelyihin ja kuvataiteeseen suuntautuneille

Cartinassa otettu taas pari isoa askelta. Uusi kategoria "gallery"-kuvat. Tarkoitettu siis näyttelyiden pitäjille, valokuvataiteilijoille ja ammattilaisille joilla on valmiiksi printattua valokuvataidetta myytävän, ja jotka voivat itse laskuttaa. Ajatus on pikemminkin tarjota ilmainen virtuaalinen galleria valokuvataiteen ammattilaisille, jotka haluavat löytää ostajaehdokkaita. Gallery-kuville ei ole automaattisesti määritettyä hintaan. Pikemminkin niin, että kuvat ovat tarjouspyyntö-perusteisesti esillä. Puhtaasti kuvaajan ja asiakkaan välinen asia. Tarjoamme siis ilmaisen julkaisualustan valokuvataitteelle. Kuvaajan profiilisivun kautta asiakas voi lähettää tarjouspyynnön kuvaajalle. Tai jos tiedustelu tulee Cartinan kautta, niin välitämme viestin sellaisenaan kuvaajalle. Eikä mikään tietenkään estä kuvaajaa huomiota kentässä määrittämästä tauluilleen hintaa, mikäli niin haluaa toimia, eikä tarjouspyyntöperusteisesti. Taulukauppa on puhtaasti ja kokonaan kuvaajan ja asiakkaan välinen asia. Taulukuvia asiakkaat voi erikseen etsiä laajennetun haun kautta, missä kuvia voi nykyään etsiä myös hintakategorian mukaan. Gallery-kuvat on yhtenä omana kategoriana. Aiemmin kuvien etsiminen oli hintaluokan mukaisesti mahdollista vain rf-kuvien osalta. Nyt myös vanhemmilla pikkukuvilla on vesileimat, siis jos kuvaaja on valinnut saada leiskakuvilleen vesileiman.

Jatkossa gallery-kuvat löytyvät laajennetun haun kautta omana hintakategoriana RM hintaluokka 4, eli esim. suoraan os. http://www.cartinafinland.fi/fi/search?word=&rm=on&rm_price_group=4&rf=on&price_limit=&rm=on&rf=on Kovat ovat siis hakusanoin kuvapankin muun aineiston joukossa, ja tuonne sijoitettuna tulevat todennäköisesti löytymään varsin hyvin myös hakukoneista - hyvässä ja pahassa. Joidenkin mielestä hyvä nettinäkyvyys on merkittävä plussa. Toiset taas toivoo ettei sellaista, ole jos esim. ovat sitä mieltä että väärinkäytöstä, eli kuvavarkauksien riski on liian suuri.

ps. Cartina Gallery on ammattilaisille yhtälailla ilmainen, siinä missä Cartina portfoliossa mukana oleminen kaikille portfolio-kuviensa esittelystä kiinnostuneille freenlancereille.

torstai 1. syyskuuta 2011

Ryhtyisinkö maanviljelijä-parturi-taksikuski-valokuvaajaksi?

Jos olen taitava, täysin oppinut ja kaiken osaava valokuvaaja, niin saan hirveästi palkkaa ja jatkuvalla syötöllä työtarjouksia arvostamiltani organisaatioilta. Teen koko ajan luvattoman hauskoja ja helppoja kuvauksia. Olen jatkuvasti pitkillä kuvausmatkoilla. Elämä hymyilee. Illat ja viikonloput pyhtän perheelle, tai harrastajan jotain oikeasti virkistäviä ja rentouttavia asioita. Työajalla ottamani ja käsittelemäni kuvat revitään käsistä, eikä kenelläkään ole koskaan ollut pienintäkään kielteistä sanottavaa mistään kuvaussuorituksestani, kuvastani tai kuvien toimitusajoista – tai mistään muusta tekemisestäni tai sanomisesta. Kuvieni tekijöoikeuksia kunnioitetaan. Kuvavarkauksista en tiedä mitään. Jos asiat olisi todella hyvin, niin se voisi mennä jotenkin tuolla tavalla. On realistisempaa tiedostaa että valokuvaajan ammatti on kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista. Arvostetuimpien ammattien luettelossa valokuvaaja vissiin sijoittuu sinne häntäpäähän. Aika monet vissiin kuvittelee kuvaamisen olevan helppo napin painallus, ja että kuva on sillä selvä. Vähän niin kuin digipokkarilla räpsiminen.

Jos arvostusta mitataan ammattilaisen palkan muodossa, niin valokuvaajan ammatti kuuluu valitettavasti rankkauksen häntäpäähän. Jotkut sanovat, että tienatakseen kuvaajan pitää olla taitava markkinoimaan itseään, eli tunnettu ja arvostettu maksukykyisimpien asiakkaiden keskuudessa. Ja jotta näin on, niin kuvaaja ei voi olla liian taiteellinen tai ylimielinen persoonallisuus tai muutenkaan huonosti käyttäytyvä. Vissiin aika monet menestyneemmät ammattikuvaajat on joko oikeasti todella taitavia tai keskikertaisuuksia mutta sitäkin paremmilla sosiaalisilla taidoilla. Parhaiten menestyneet on todennäköisesti sekä että.

Valokuvauksessa jyllää kysynnän ja tarjonnan laki. Kameroita saa jo äärimmäisen halvalla, prismoista, marketeista sekä pienemmistäkin putiikeista. Kohta niitä varmaan saa ruokakaupoistakin, ennen kassan purukumien ja suklapatukoiden vierestä. Oikeammin hyvä kamera löytyy melkein joka toiselta vastaantulevalta kaduntallaajalta kuvausvalmiina – kaulasta. Digijärkkärit on siis jo hyvin monilla, melkein kaikkialla. Monikohan suomalainen ottaa vuosittain edes jonkin verran kuvia jonkinlaisella kameralla tai vähintään kännykällä, ja julkaisee tai peräti tuputtaa sen jollekin, jonnekin ”hyötykäyttöön” tai vähintään kommentoitavaksi. Pitäisikö kääntää kysymys toisin päin, että kuinka moni ei sitä tee? Kuvaus on hyvin yleistä. Tämän lisäksi turhan monet harrastajat kaipaavat kipeästi kuvilleen julkisuutta. Ihan kuin oltaisiin jossain isossa valokuvaajien BB-talossa. Juuri sen takia kuvista on joka paikassa ylitarjontaa. Jos reaalitaloudessa hintojen nousu, eli inflaatio on olennainen tekijä. Kuvapuolella jyllää tekijänoikeuksia nakertava anti-inflaatio, vai sanoisiko kuva-alan deflaatio. Kulutushinnat ja eläminen kallistuu, mutta valokuvaukseen ja kuvien tekijänoikeuksiin liittyvät hinnat laskee. Valokuvauksessa hintakehitys menee päinvastaiseen suuntaan muun yhteiskunnan kanssa.

Keikkakuvaajia on entistä enemmän. Kansainväliset microstock -kuvatoimistot tursuavat kuvaa, mistä kuka tahansa saa vaikka kuinka laajaan kampanjaan kuvan muutamalla dollarilla. Jos on pirusti tarjontaa, niin onhan se selvää, ettei mediat enää kaipaa sitä parasta. Rahakirstun vartijan mielestä se reilusti halvempikin on ihan ”riittävä tasokas”. Ammattikuvaaja on jo monilta osin korvattu toimittajan tai muun harjoittelijan tms ylimääräisen käden napinpainamisella, ts. summittaisella räpsyllä. Ilmaiseksi kuvauskilpailujen tai ”lukijan kuvat”-keräyksien kautta saadut kuvat on keskimäärin teknisesti yllättävänkin hyviä – joskaan ei tietenkään lähellekään ammattitasoisia. Yksi trendi on, että niitäkin käytetään entistä enemmän korvaamaan ammattilaisen käytön.

Entä sitten jos haluaa tienata elantonsa kuvaamalla, tai myydä tuotoksiaan – ja saada edes jonkinlainen korvaus tehdystä työstä. Pirun haastavaa. Silloin pitää mieluiten kuvata mahdollisimman paljon, ja luovasti, sopivasti eri tavalla kuin muut, kuvata teknisesti parempia kuvia tai valita sellaiset aiheet joihin löytyy kysyntää mutta ei niinkään tarjontaa. Ammattikuvaajan pitää olla jatkuvasti ajan hermoilla ja kilpailla itsensä läkähdyksiin. Ammattikuvaajan pitää koko ajan olla dokumentoimassa jotain yhteiskunnallisesti ainutkertaista tapahtumaa (mieluiten ilman että siellä on muita kuvaajia). Helppoa eikö vain. Ammattilaisen kuvissa ei saa olla pienintäkään visuaalista tai teknistä kuprua. Kuvan laatu ja taso on monesti ainoat perusteet ammattilaisen käytölle. Vain tärkeimpiin juttuihin palkataan ammattilainen. Usein kriittistä on myös se, että kuvaaja on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kuvaajan pitää jouhevasti myös liikkua paikasta toiseen. Ja jos asiakkaalle kelpaisi melkein mikä tahansa kuva, kunhan on just metrilleen oikeassa paikassa ja sekunnilleen haluttuun aikaan otettu, esim. kun kuvattava julkkis tai asiantuntija on käytettävissä. Tällaisissa tilanteissa minulle tulee monesti sellainen taksikuskimainen tunne.

Melkein kuka tahansa pystyy ottamaan tavallisista ja helpoista aiheista teknisesti kelpoja kuvia. Kamerat ja kamerapuhelimetkin kehittyvät niin huimaa vauhtia, että kohta millä tahansa puhelimellakin alkaa samaan kuviksi kutsuttavia taltiointeja, jopa ammattimaisessa viestinnässä käytettäväksi. Tänään kelpo kuva ei välttämättä ole kovinkaan kauan enää kelpo. Kehitys nakertaa huimalla nopeudella kuvan sekä ammattimaisen valokuvaamisen arvostusta. On ostajan markkinat. Valokuvaaja on liian usein vähän niin kuin teelehtien tai banaanin kerääjä jonkun monikansallisen yhtiön plantaasilla. Palkkaneuvotteluissa yksittäinen banaanimies ei taida saada edes suun vuoroa. Valitettavan usein tämä iso monikansallinen megayritys on se joka sanelee teelehtityttöjen ja banaanipoikien työajat ja palkkiot. Jos se ei kelpaa, niin saat olla vailla työtä.


Entistä useammille valokuvaus on vain ammattia muistuttava harrastus, vähän niin kuin vissiin aika monille viljelijöillekin. Viljelijät kiroavat lannoitteiden ja tarjunta-aineiden kalleutta. Hinnat laskee, tukiaiset laskee ja kulut sen kun nousevat. Jos siirtyisivät luomuun, niin saisivat pienemmillä kustannuksilla paremman tuoton. Siinä on monen isännän selviytymisstrategia. Mikä kuvaajille lääkkeeksi kannattavan kuvaustoiminnan turvaamiseksi? Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menotko? Sitä olen kuullut monien hokevan. Mitä enemmän yleisesti kuvataan, ja on kuvia tyrkyllä, niin sen korkeammaksi ammattimaisesti kuvaamisen rimaa nostetaan, ja sen haastavampaa on tienata kuvaamisella. Onneksi raha ei ole kaikki kaikessa – ainakaan en toivo sitä. Ne joille raha on tärkeä asia, on varmaan jo ajat sitten vaihtaneet johonkin muuhun. Itselläni on sellainen käsitys että valokuvaus on monille ammattilaisille vähän sama kuin isännälle maanviljelijänä oleminen. Ensisijaisesti elämäntapa, tai kulttuuriteko. Järki on sanonut jo kauan, ettei tässä ole taloudellisesti mitään järkeä.

Isännän ja valokuvaajan ero on toki siinä että maanviljelijältä vilja ostetaan viljana. Isäntä voi marista vaikka kuinka paljon, enkä usko sen vaikuttavan ostajan ostohalukkuuteen. Sen sijaan valokuvaaminen on hyvin usein palvelutilanne, missä se toinen osapuoli saattaa paikoin hyvinkin herkästi reagoida kuvaajan käytökseen, tekemiseen tai sanomiseen. Onnistunut kuvauspalvelu edellyttää yleensä hyvää yhteispeliä kuvauspalvelun ostajan ja kuvaajan välillä. Kuvaaja on siltä osin enemmin niin kuin parturin duuni, ja miesasiakas on tukastaan piittaamaton ei kuitenkaan kehtaa päästää pehkoaan villiksi puskaksi. Asiakkaan on kuitenkin tasaisin välein pakko mennä parturiin, muuten tutut alkaisivat huomautella. Yleensä sitä menee sellaisen luo missä ei ainakaan koe oloaan epämukavaksi. Valokuvauksessakin on osin vähän samasta kyse.

Jäin vain miettimään sitä, että jos valokuvauskeikkaa ei pienellä paikkakunnalla riitä ihan elämiseen, niin kannattaisiko ryhtyä maanviljelijä-parturi-taksikuski-valokuvaajaksi?

Aihetta sivuavia linkkejä:

www.pelastakaareijo.fi
Tiesitkö että...
facebook: Pelastakaa-Reijo
Reilun journalismin mielenosoitus 7.9.2011
Freelancer - nykyajan torppari?
Keikkaa ilmaiseksi? - PeterF
antipiracy.fi
Valokuvan 10 käskyä kuvan käyttäjille : Finnfoto
Valokuvakilpailuun osallistuvan syytä tutustua sääntöihin : Finnfoto
What the Duck: professional or semiprofessional?

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Laajennamme Cartinan palvelukonseptia!

Kysymys Cartinan tarjonnasta on kypsynyt jo pidemmän aikaa. Jos olisimme puhdas kuvatoimisto niin olisimme todennäköisesti jatkossakin puhdas kuvatoimisto. Paitsi että emme sitä ole.

Meillä on jo pidemmän aikaa ollut kuvaus.fi-keikkakuvaverkosto ilmaisena lisäpalvelun kuvaajille. Sen kehittäminen on ollut jo pidemmän aikaa mietintämyssyssä. Paljon siihen on ollut kysyntää, joskin olemme aiemmin pyrkineet pitämään sen ilmaisena palveluna omille kuvaajillemme. Nytten se on saanut jalostuneemman muodon. Avattiin Cartina Portfolio, joka on avoin kenelle tahansa freelance-kuvaajalle - ja kuvaajille tietty ilmainen. Olemme aina ajatelleet että keikkakuvaus täydentää kuvituskuvamyyntiä ja kuvituskuvamyynti keikkakuvausta. Osalla asiakkaista on vain jomman kumman puoleisia tarpeita. Yllättävän monilla on kuitenkin sekä, että. Siksi haluamme kehittää kuvituskuva ja keikkakuvausmyynti yhdessä, ja jatkossa vähän muutakin. Joskus asiakkailla voi olla vaikeata arvioida valokuvaajien soveltuvuutta omiin kuvaviestinnällisiin tarpeisiin, ja kaipaavat apua.

Kuvaaja tilataan yllättävän usein projekteihin, esitteiden, kotisivujen, asiakaslehden tekoon tai yritysilmeen uudistuksiin mutta sillä lisätäsmennyksellä että kuvaajan pitäisi olla kokenut ja hänellä tarvitsee olla vahva näkemys asioista. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että odotetaan kuvaajalta myös tuottajan, graafikon tai kuvaussuunnittelijan roolia. Jos kuvaaja kutsutaan hommiin ilman kunnon suunnitelmaa, eikä tarvetta osata kertoa, niin helposti voidaan joutua kuvaamaan useampaankin kertaan, ilman että lopputulos ehkä sittenkään on ihan sitä mitä asiakas tarvitsisi. Olen aina sanonut, että hyvin suunniteltu on enemmän kuin puoliksi tehty. Joskin asiakkaan tarpeen määrittäminen ja hyvä suunnittelu ei välttämättä ole kuvaajan tehtävä. Joskus voi olla parempi että tarve määritetään yrityksen tai organisaation laajemmista tarpeista, yritysilmeestä - laajemmassa porukassa mietittynä.

Lehtiprojektissa voidaan tarvita ulkoasun tekijää. Entistä useammin asiakkaiden tarve on jokin kuvallisen viestinnän laajempa tarve - kokonaisvaltaisempi paketti joka ehkä halutaan ulkoistaa, eli ostaa enemmän tai vähemmän projektiluontoisena avaimet käteen periaatteella. Tähän laajempien kuvatuotanto-ratkaisujen suuntaan olemme Cartinaa viemässä. Tätä kautta keikkakuvaajat voisivat ehkä paremmin keskittyä kuvaamiseen. Cartinan ajatuksena on osin myös se, että saataisiin enemmän vuoropuhelua asiakkaiden kanssa, jotta voisimme tätä kautta kehittää myös kuvituskuvatarjontaamme, eli valmiin kuvan tarjontaa tarkoituksenmukaisemmaksi.

Cartinassa on tällä hetkellä mukana 400 kuvaajaa eri puolilta Suomea. Merkittävä osa on harrastajia, semipro tai tekevät kuvauksia vain osa-aikaisesti. Yllättävän monilla päätyö on kuitenkin viestinnän puolella. Osa on toimittajia, graafikoita. Löytyy tuottajia, kotisivujen tekijöitä yms. Useilla on oma firma ja suhteellisen laajaa kokemusta tämän tyyppisistä hankkeista. Iso osa cartinalaisista toimii yrittäjinä, ja ovat tottuneita projektien kanssa.

Yllättävän iso osa Cartinan kuvaajista tekee keikkakuvausta, eli muutenkin tekemisissä asiakaslähtöisen kuvallisen viestinnän suunnittelun ja toteutuksen kanssa. Tulemme syyskuun aikana kartoittamaan em. kuvaajien valmiudet olla osallisina Cartinan laajemmassa palvelukonseptissa. Cartina Portfoliookin ollaan tod. lokakuun aikana saamassa alueellisen haun ominaisuus, ja sen myötä laittamassa siihen vauhtia. Tähän asti pikemminkin toppuuteltu Cartina Portfoliota, vaikka systeemi on jo etusivulla esillä.

Tulemme myöhemmässä vaiheessa tavalla tai toisella esittelemään verkostossa mukana olevia muita osaajia. Cartinalaiset kuvaajat joilla on tavalla tai toisella täydentävää substanssia tähän kuvalliseen viestintään, esim. graafikot, toimittajat, meikkaajaa, kuvausassistentia tai esim. videokuvaajat ja muut freelancerit.. Hyvä kuvallinen viestintä on melkein poikkeuksetta monen osatekijän ja hyvän yhteistyön summa. Pyrkimys on siis tuoda osaajat esille, koota hyviä tiimejä, ja haluamme tehdä kuvallisten viestintäratkaisujen ostamisen mahdollisimman helpoksi.

Henrik Kettunen / Cartina
info@kuvaus.fi
p. 050-5949725

ps. Aina silloin tällöin meiltä kysytään videokuvauksiakin. Olemme tähänkin asti koittaneet tiedustelihin löytää joku sopiva kuvaaja. Olemme tähänkin asti siinä kohtuullisen hyvin onnistuneet.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Miksi huono kuva ei mene kaupaksi?


Periaatteessa olen vastustanut tähän asti tiukasti sitä että kuvaajia pitäisi kategorisoida. En halua olla liian tiukkana, antaa liian suoraa palautetta, koska monilla kuvaajilla motivaatio kuvamyyntiin ja oman visuaalisen ilmaisun kehittämiseen voi olla hyvinkin ohkaisen langan varassa. Liian suoran palautteen myötä kiinnostus saattaa latistua ihan kokonaan. Toinen periaate on ollut se, että kaikki kuvaajia kohdellaan tasavertaisesti. Tähän asti kaikkia on kohdeltu about samoin. Ketään ei ole suosittu. Toisaalta vähemmän kokeneet eivät myöskään ole saaneet mitenkään kohtuuttoman paljon briiffausta ja erikoisen joustavaa tai tiukkaa kohtelua, vaikka ehkä voisivat olla sellaisen tarpeessa.

Cartinaan on resurssipulan takia päässyt myyntiin asti aika paljon sellaista mitä ei pitäisi. Kaikkia kuvaajia emme ole voineet opastaa riittävän yksityiskohtaisesti, pitkämielisesti ja rakentavasti. Kukaan ei hetkessä opi ammattitasoiseksi. Cartina ainakin periaatteessa pyrkii korkeampaan laatuun, ja uniikkiin kuvaan ennemmin kuin että kilpailisimme suurella määrällä ja alhaisella hinnalla. Cartinankin tarjonta on monipuolistunut. Ja nyt monipuolisuudella osin tarkoitan myös aiheen ja teknisen laadun suhteen vähän kyseenalaisilla kuvilla. Monipuolisuus ei aina ole hyvästä. Ennemminkin pitäisi pyrkiä yksipuolisesti priimaan laatuun.

Yleensä paremmin kaupaksi menevät sellaiset missä on hyvä tekninen laatu, selkeä sisältö, tai vahva visuaalinen viesti. Kuva pitää olla hyvin ja tarkoituksenmukaisesti hakusanoitettu, tai siihen ei juurikaan törmätä. Sopiva hinnoittelu voi myös monissa tapauksissa olla kriittinen asia. Ei liian halvalla, mutta ei myöskään liian halvalla. Cartina ei ole profiloitunut halpana toimistona, eikä meiltä sen takia niinkään osteta täytekuvia. Cartinan profiili on tähän asti ollut, ja tulee jatkossakin korostuneemmin olemaan uniikissa kuvassa sekä laadussa. Jos kuvaajalla on sama bulkkikuva kahdessa, viidessä tai tusinassa muussa toimistossa, niin ihan salettiin on kaikkein huonoimmat myynnit saanut Cartinasta - siis bulkkikuvan suhteen. Johtuu osin Cartinan profiilista, ja sitä kautta asiakaskunnasta, siitä miten ja mitä kuvia Cartinasta keskimäärin etsivät. Tyypillisimmät asiakkaamme ovat kaikkea muuta kuin bulkkikuvaa hakemassa.

Ei niitä heikkotasoisempi ole aiemmin ollut kriittisesti liikaa. Tekevät tarjontaa osin inhimillisemmäksi. On madaltanut kynnystä esittää kysymys, että pääseekö mukaan. Nyt teknisesti epävarmat kuvaajat tai muut bulkkikuvan tuottajan saattavat ihmetellä että miksi heidän peruskuva ei mene Cartinassa kaupaksi, vaikka on muualla tehnyt jonkin verran tiliä, niin onhan siihen selityksiä. Cartinaan löydetään ensisijaisesti Googlen kautta, ja niissä kuvissa spesifit hakusanat tai nimet on se juttu. Bulkkikuviin ei löydetä Googlen kautta niinkään. Niitä ei Cartinasta juuri etsitä, ainakaan samalla tavalla kuin joistain halpistoimistoista. Toisaalta bulkkikuvien ostajat haravoi kyllä aika nopeasti ne parhaat ruudut eri bulkkikuvalähteistä, eivätkä pahemmin muualta edes etsi.

Sanotaanko vaikka niin, että Cartinassa heikompi kuva ja sen myynti on vähän niin kuin joidenkin stadilaisnuorten ensimmäinen luontoretki Nuuksioon (kuvassa). Nuoret retkeilijät saattoivat hyvinkin olla sitä mieltä, että seikkailu oli suuri menestys, vaikka eivät saaneet edes telttaa pystyyn. Rikkoivat sen. Söivät pelkkiä kylmiä lihapiirakoita, kankeita nugetteja sekä makeisia. Säilöivät ystävällisyyttään makkarat puuhun seuraavia varten. Jättivät kyytipojaksi melkein kokonaisen kokiksenkin. Eivät vissiin saaneet jälkien perusteella edes tulta aikaiseksi - lähimetsän ja palomiesten onneksi. Oman janon sammuttivat kuitenkin kolmella kaljalaatikollisella. Paikan ohittaneet kokeneemmat retkeilijät saattoivat tehdä jälkien perusteella aivan päinvastaiset päätelmät retken onnistumisesta ja retkeilijöiden pätevyydestä. On kuitenkin todennäköistä, että ko. nuorten cityretkeilijöiden mielestä saattoivat joissain merkityksettömissä yksityiskohdissa mahdollisesti epäonnistua. Pääasiassa kuitenkin onnistuivat, eli pääsivät Nuuksioon ja saivat tölkit tyhjennettyä. Asioita kun voi tarkastella niin monelta eri kantilta - ihan niin kuin tätä bulkkikuvien vs laadukkaampien kuvituskuvien myyntiäkin. Kuvakaupassakin on kysynnän ja tarjonnan laki. Toisaalta myyntiin vaikuttaa myös kuvakaupan profiili. Tekninen laatu on tärkeä asia. Kuvan sisältö on ostotilanteessa usein kuitenkin se kriittinen asia. Ainakin Cartinassa uniikimpi kuva menee reilusti bulkkikuvaa paremmin kaupaksi.

Ja mikä se kysymys olikaan? Kuinka tulla mahdollisimman nopeasti taitavaksi eränkävijäksi - sellaiseksi mitä asiakkaatkin arvostaisivat?

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Geokätköily

Juhannusaattoillan ratoksi kävimme tutustumassa takametsän pariin geokätköön. Geokätköily on siis ulkoiluharrastus, jossa piilotetaan ja etsitään geokätköiksi kutsuttuja rasioita. Kätkön sijainti määritetään GPS-paikannuslaitteen avulla. Kätköjä etsitään tyypillisesti GPS:n avulla, jolla helposti löytää oikeaan paikkaan melkein metrin tarkkuudella. Kätkö on tyypillisesti jonkun kiviröykkiön sisään piilotettu. Lapset olivat tässä lajissa melkein ne innokkaimmat ja taitavimmat aarteen löytäjät.
Geokätköily. Kuva Henrik Kettunen
Geokätköily. Kuva Henrik Kettunen
Geokätköily. Kuva Henrik Kettunen
Geokätköily. Kuva Henrik Kettunen
Geokätköily. Kuva Henrik Kettunen
Geokätköily. Kuva Henrik Kettunen
Geokätköily. Kuva Henrik Kettunen

Cartinan kuvapankissa muita kuvia hakusanalla : Geokätköily

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Googlen kuvahaussa TinEye-tyyppinen haku


Google on lisännyt images-puolelle TinEye-tyyppisen haun. Kun olet Googlen kuvahaun puolella ja jos hakusarakkeen perässä näkyy kamera-ikoni, niin tiedät että ominaisuus on käytössäsi. Ovat näinä päivinä lisäämässä / lisänneet eri maissa tämän toiminnon hakukoneisiin. Vissiin toi riippuu vähän myös koneen hakukoneen asetuksista. Eilen läppärillä kun katsoin niin näkyi, mutta ei pöytäkoneeltani.

Sarakkeeseen voi lisätä oman kuvansa osoitteen, ja Google näyttää mistä kaikkialta netistä kuvasi tai sitä muistuttava kuva löytyy. Laitoin ottamani Suomen Lippu-kuvan kokeeksi tuohon. Tulos oli tämä. Yllättävän monesta blogista kuvani löytyikin. Jopa eräs bloggaava ministerikin näytti lainanneen kuvani. Kuvavarkaat on taas astetta helpommin jäljitettävissä. Kiitos Google tästä ominaisuudesta.

Aiheeseen liittyvä esittelyvideo: http://www.youtube.com/watch?v=t99BfDnBZcI

Itse luulisin, että jollain Finnfotolla voisi olla hyvä sauma ottaa näihin tekijänoikeus vs kuvavarkaus asioihin kantaa, vähän niin kuin ovat kampanjoineen reilumpien kuvakisasääntöjen puolesta. Tekijänoikeuksien puolesta pitää toimia. Henkilökohtaisesti vastustan vesileimoja, jotka verhoavat ja rumentavat kuvaa. Jätän omien kuvien osalta vesileimat laittamatta. Mielestäni bloggaajien, kotisivunikkareiden ym kuvankäyttäjien pitäisi pikemminkin tiedostaa ja kunnioittaa tekijänoikeuksia. Vai pitääkö alkaa järjestää lutkamarsseja kuvaoikeuksien puolesta -vesileimattomien kuvien puolesta. Vesileimaton kuva ei tarkoita sitä että kuvan saa varastaa, tai tehdä sille jotain vielä julmempaa.

ps. Vielä kun kuvavaras-bloggaajien laskutusosoitteet ja yhteystiedot olisi helposti löydettävissä...

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Kloonaus kuvissa on uusi trendijuttu

outdoor grill. Photo: Henrik Kettunen
En ole mikään grillaushirmu. Kaikkea muuta. Äärimmäisen harvoin joudun kyljysten käänteliäksi edes tilapäisesti. Tämä olkoon todiste samalla myös siitä, että olen ainaskin kerran suoriutunut siitäkin. Sen sijaan kloonaus kuvissa on trendilaji. Kamera jalustalle, samoissa valoissa eri tilanteita ja kuvakäsittelyohjelmalla nippuun.

Laitoin kameran paikoille. Kovan auringonvalon takia laitoin kaksi studiovaloa kameran kummankin puolen. Käsisalamatkin olisivat varmaan riittäneet. Laitoin kameraan radiolaukaisimen ja annoin sen Vilholle kouraan, ja kysyin että voisiko hän silloin tällöin painella nappia sen ajan kun grillaillen. Vilho juoksenteli ympäri pihaa nappia painellen. "Sain kuvan täältä leikkimökistä", huusi Vilho. "Otin kuvan täältä saunasta sisältä, kotoa, varastosta" jne.... Kuvan pystyi siis triggereillä ottamaan mistä vain. Välillä Vilho kävi huutamassa, että katso tänne kamera ja hymyile, että saadaan iloisia ilmeitä. Siis sitä mitä minä yleensä vissiin yritän sanoa kun otan hänestä kuvia.

Muistikortille siirtyi vähän turhan monta sataa kuvaa missä olen aika samoissa asennoissa. Muutamat reunimmaiset kuvat lavastin ja laukaisin itse. Lopulta katson koneen näytöllä sopivimmat kloonit lopulliseen kuvaan. Ne pitää tietenkin sopia toisten kanssa yhteen. Sitten pitää katsoa että mikä menee minkäkin taakse tai alle, että missä järjestyksessä noi kuvankäsittelyohjelmalla liittää toisiinsa. Aika simppeliä ja helppoa. Viitseliäät tietenkin vaihtaa asuja ja kehittelee klooneille keskinäistä vuorovaikutusta, tai muuta hubia.

Tämä ei kuitenkaan ole mikään kannanotto kuvamanipulaatioiden tai ihmiskloonaamisen puolesta. Kloonaamista voi siis harrastaa myös grillatessa. Kuuluu siis pikemminkin sarjaan hupikuvat. Kaksi kärpästä yhdellä... Korjaan 7 kokkia yhdessä kuvassa. Meidän nuorimmaisen kuvakommentti. Noin monta pappaa. Ihanaa.

ps. Ihan noin paljon en grillannut. Samat lihat näkyy grillissä kahteen kertaan, plus että ovat samaan aikaan myös paketissa. Oluttakaan en tuossa juonut. Tölkki oli vielä korkkaamaton. Aika fusku kuva siis. Klikkaamalla kuvaa, saat sen auki isompana.

perjantai 27. toukokuuta 2011

hakusanoitetuissa kuvissa ääkkösongelmia - ä/ä ja ö/ö

Kuvapankissamme on jonkun aikaa ollut hakusanojen automaattinen luku. Jos kuvan metatiedoissa on otsikko ja hakusanat, niin ne menevät automaattisesti kuvapankin tietoihin. Hiljattain kuvien ääkkösiin on ilmaantunut ongelmia. Kuvaajat sanoittaa omilla koneillaa. Niissä ääkköset näkyy oikein. Kuvapankkiin ladattaessa saattavat näyttää esim. tältä "kylä; utö;". Mac ja Lightroomilla hakusanoitetty taas saattaa vaihtoehtoisesti olla tällaista: evŠ; pyrstš; vŠrikŠs; Œre. Toisen koneen selaimesta tunnisteista katsottaessa tai photoshopin metatiedoista kurkattaessa tehtyjen ääkköset tuntuvat menevät poskelleen. Cartinan kuvaajilla ainakin 4:llä on ongelma, eikä siihen toistaiseksi ole löydetty syytä. Ongelmia on niin PC:n / windows 7, vista käyttäjillä sekä Macin käyttäjillä. Lightroomilla, CS3:n sekä CS5:n Bridgellä hakusanoittavia. Kaikki meidän tuntemat kuvaajat, joilla ongelmia, ovat hakusanoittaneet kuvansa siis Adoben ohjelmalla.

Vika ei ole meidän kuvapankissa. Hakusanat tulevat kuvapankkiin just sellaisena kuin ne on hakusanoissa. Kuvaajilla vain on niin pirusti työtä, jos suurella vaivalla sanoitetut kuvat pitää korjata toisella suurella lisävaivalla. Koitamme katsoa josko kuitenkin saisimme tuohon ratkaisun. Ensiksi haluamme kartoittaa ongelman laajuuden, ja sen että millä ohjelmilla ja käyttöjärjestelmillä kuvaajat ongelmia saavat aikaiseksi ja että onko merkistövirheissä eroja. Virheitä ei hakusanoituksessa saisi tulla, tai se helposti menee turhaksi työksi. Mitä iloa on kuvaajan sanoittaa kuvansa, jos ääkköset on asiakkaan konella sikin sokin?

Cartinan kuvapankissa asia on otettu työn alle, että josko saisimme ongelman tunnistuksen jälkeen virheellisyydet automatisoidusti korjattua ja hakusanat tarkoitetulla tavalla, eli oikein kirjoitettuna kuvapankkiin - ilman että jokaisen kuvan ääkkösiä pitää manuaalisesti korjata. Ideaalia toki olisi jos virheen aiheuttaja korjattaisiin sen alkulähteillä - tai jos kyse on vain jostain näppäimistön tms. kieliasetuksesta, että kuvaajat saisivat asetukset kohdilleen.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Angry Birds / Rovio Mobile Oy

Jaakko Iisalo, Senior Game Designer, Rovio mobile. Photo: Henrik Kettunen
Lehdillä on tietty visuaalinen tyyli, jota kuvaajien pitäisi myötäillä. Ainakin jonkin verran. Mitä asiakas toivoo, ja mitä tarvitsee tai on valmis käyttämään, voi sekin olla kaksi ihan eri asiaa. Asiakas saattaa erikseen alkuun sanoa, että ei sitten mitään sellaisia peruskauraa, vaan vähän uniikimpaa, että kun peruskonttorit on normaalisti niin tylsän oloisia. Tämäkin Rovion konttorikin on yleiolemukseltaan ihan normi-toimisto. No sitten kuvaat vähän persoonallisemmilla ratkaisuilla. Kaikista otetuista kuvista asiakas valitsee käyttöön helposti kuitenkin kuvaajan mielestä ne tylsimmät ja konservatiivisimmat kuvat. Ja seuraavalla kerralla kuvaajalle annetaan yllätys yllätys vastaavat ohjeet siitä miten pitää välttää liian perinteisiä ratkaisuja. Minkälaista kuvaa se asiakas sitten toivoo, mitä sai kuvaajalta, ja mitä lukijat ehkä mieluiten olisivat pitäneet hyvinä? Siinä on kolme eri lähtökohtaa kuvien tekemiseen ja arviointiin.

Kuvasin parilla käsisalamilla, triggereillä (täysmanuaalisti), sontsilla. Monissa taustavaloa värjäsin kalvolla. Sen päälle kevyttä mallinohjausta ja sommittelua. Kuvissa: Jaakko Iisalo, Senior Game Designer sekä Mikael Hed, CEO - sekä kirjava joukko Angry Birds pehmolintuja. Monessa mielessä peruskuvaus ja peruskuvia.

Angry Birds - Rovio Mobile. Photo: Henrik Kettunen
Mikael Hed, CEO, Rovio Mobile. Photo: Henrik Kettunen
Jaakko Iisalo, Senior Game Designer, Rovio mobile. Photo: Henrik Kettunen
Angry Birds. Rovio Mobile. Photo: Henrik Kettunen
Mikael Hed, CEO, Rovio Mobile. Photo: Henrik Kettunen
Jaakko Iisalo, Senior Game Designer, Rovio mobile. Photo: Henrik Kettunen

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Villa Kaurilan sauna

Villa Kaurilan Sauna

Suomalaiset on saunojakansaa. Saunoja on joka puolella. Jotenkin jäänyt sellainen vaikutelma, että tästä huolimatta sauna- ja saunomiskuvia on äärimmäisen vähän. Onko saunominen liian itsestäänselvä asia, että sinne aina mennään ilman kameraa ja vain saunomaan.

perinteinen puusauna

Tässä tapauksessa kuvauksen syy oli se, että Saunaseuran lehteen tulee esittely Helsingin Meilahdessa sijaitsevasta Villa Kaurilan saunasta. Juttuun piti saada kuvitus ja kansikuva. Blogia varten kuvat on rajattu vähä tiukemmin.

puusaunan pata
miehet saunan lauteilla
Ja olenhan itsekin kuvassa ihan aatamin asussa... Ehkä vähän Aatamia karvaisempana (kuvassa oikealla). Jaa. Minkälainen saunojahirmu Aatamista olisikaan tullut, jos olisi päässyt nauttimaan suomalaisen puusaunan löylyistä? Olis voinut omena jäädä kakkoseksi.

Villa Kaurilan sauna - pyyhkeet
Villa Kaurilan sauna - takka
Villa Kaurilan sauna - saunatupa - koristeet
Villa Kaurilan sauna - seinä
Villa Kaurilan sauna - ottimet telineessä
Villa Kaurilan sauna - koristeita
Villa Kaurilan sauna - Högfors puuhella
Villa Kaurilan sauna - vieraskirja
Villa Kaurilan sauna - hyttynen

Pääsipähän sauna mukaan Hesarin saunajuttuun.

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Cartina Portfolio - mahdollisuus ammattilaisille profiloida itseään


Ammattimaiset valokuvaajat voivat laittaa portfolionsa Cartinaan näytille ja sitä kautta näkyvästi nettiin. Cartinan varsin hakukoneoptioidun systeemin. Tätä kirjoittaessa meillä on vajaa 79 000 kuvaa kuvapankissa, ja Google Imagesista löytyy reilusti kuvia. Jo tällä hetkellä sivuillamme vierailee päivittäin noin 15000 kävijää. Määrä on ollut hyvässä nousussa.

Cartina portfoliossa mukana oleminen on ilmaista. Koska Cartina on jo lähtökohdiltaan varsin hyvin rankattu sivusto, niin näiden linkitysten kautta kuvaajan omatkin sivustot tulevat saamaan merkittävää nostetta. Portfoliokuvat saisivat tämän palvelun kautta poikkeuksellisen hyvän ylimääräisen näkyvyyden.

Asiakkaan näkövinkkelistä tämä on yksi harvoista sivustoista, joissa ammattilaisten työnäytteet on edes jollain tavalla vertailukelpoisesti ja helposti genrekohtaisesti arvioitavissa - ja ilmaiseksi (ilman muita velvoitteita). Kuvaajan esittelysivun kautta asiakas voi helposti lähettää suoraan kuvaajalle tarjouspyynnön. Ammattilaisille kaikin puolin iso mahdollisuus.

Olet ammattilainen ja haluat saada portfoliokuvillesi näkyvyyttä, tai tuotat potentiaalista kuvituskuvaa ja haluat niitä myyntiin? Jos olet kuvaajana kiinnostunut jommasta kummasta, tai sekä että, niin ota ihmeessä yhteyttä. Kuvaajista tai kuvauspalveluista kiinnostuneita asiakkaita pyydämme ottamaan suoraan yhteyttä kuvaajiin. Kuvatoimistolla ei ole mitään tekemistä ko. kuvaajien keikkojen kanssa. Ne on täysin asiakkaan ja kuvaajan välinen juttu.

Ammattikuvaajille jotka ovat kiinnostuneita tulemaan mukaan tähän systeemiin, ja kiinnostuneita myös kuvituskuvan myyntiin laittamisesta, ja hoitavat itse originaalin toimituksen asiakkaalle sekä laskutuksen itse, saavat tutustumistarjouksena muut kuvatoimistopalvelut aina siihen asti kunnes vuositasolla bruttomyynti ylittää ensimmäisen kerran 1000 euroa. Sen jälkeen noudatetaan kuvatoimiston normaalia kuvaajasopimusta, minkä mukaan kuvaajan osuus on 60% kuvien myyntihinnasta. Kuvatoimistoon myyntiin laittaminen on ammattilaisille vain mahdollisuus - vapaaehtoinen asia.

Jos olet ammattilainen, ja sinua kiinnostaa tulla Cartina Portfolioon mukaan, niin laita joitain mallikuvia, tai linkkejä sivuillesi ja pyydä tunnuksia. Tunnukset myönnetään kaikille niille halukkaille jotka meidän mielestä täyttävät ammattitason portfolio-kuvien kriteerit. Jos tunnet ammattivalokuvaajan joka saattaisi olla lisänäkyvyyden tarpeessa, niin saat vapaasti vinkata tästä meidän ilmaisesta palvelustamme.

Cartina Portfolion löydät etusivun vasemmasta alareunasta os. www.cartinafinland.fi/fi/. Allekirjoittaneen profiilin löydät suoraan tästä. Kuka tahansa portfolio-kuviensa puffaamisesta ja itsensä esittelystä kiinnostunut saa tunnukset tuonne ja oman esittelyn osalta vapaat kädet.



Henrik Kettunen / Cartina
e-mail: info@kuvaus.fi
puh. 050-5949725

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Ammattikuvaajille Cartina on enemmän kuin tuhannen taalan paikka

Tähän asti Cartinaa on kehitetty pienin askelin ja hyvin maltillisin kasvu- ja myyntiodotuksin. Kuvatoimisto on alana pirun haastava. Kuvituskuvien yleinen hintataso ei ole mitenkään imarteleva. Mikrostokitkin nakertavat koko ajan alan yleistä kannattavuutta. Jotain pitää siis tehdä.

Ollaan Cartinassa tähän asti totuttu ottamaan vain pieniä askelia, ja hitaasti mutta sitäkin määrätietoisemmin toteutettaviin muutoksiin. Haluamme osaltamme toimia sen eteen että kuvituskuvan tuottaminen olisi mielekästä ja talodellisesti kannattavaa. Ja se edellyttää aiempaa laajempaa tarjontaa, eli Cartinan osalta rajua kasvua - parempaa palvelua - enemmän ja korkeatasoisempaa kuvatarjontaa. Jos asiakkaat viihtyvät ja löytävät tarjonnastamme hyviä kuvia, niin uskomme kuvaajienkin olevan silloin entistä aktiivisemmin mukana. Etenkin ammattikuvaajille Cartina on nyt enemmän kuin tuhannen taalan paikka. Cartina saattaisi olla myös yksi varteenotettava kanava kansallisille kuvatoimistoille saada kuvilleen ulkomaanmyyntiä - joskaan emme halua listoillemme hintojen poljentaa edistävää halpiskuvaa.

Ammattikuvaajia ja muita toiminimen omaaville cartinalaisille kuvaajia koskettava uusi juttu on vapaa myynti 1000 euroon asti. Ammattikuvaajat saavat kuvamyynnistä 100% itselleen siihen asti kunnes nettomyynti ylittää 1000 euroa vuodessa - jos itse hoitavat kuvatiedustelun jälkeen originaalin toimittamisen asiakkaalle sekä laskutuksen. Sen jälkeen kun vuoden myynti on ensimmäisen kerran ylittänyt 1000 euroa aletaan soveltamaan kuvaajasopimuksen mukaista normaalia jakoperiaatettamme, eli 60% kuvaajalle ja 40% kuvatoimistolle. Tämä 1000 euron raja on osin ajateltu eräänlaiseksi tutustumistarjoukseksi kannustamaan ammattilaisia tuottamaan aktiivisemmin materiaalia kuvituskuvamyyntiin. Uskomme ammattilaisten olevan tällaisesta kiinnostuneita, koska ovathan he muutenkin tottuneet toimittamaan kuvia asiakkaille sekä laskuttamaan.

Cartinan tavoitteena on koota ponnekkaasti yhteen entistä laajempaa kuvatarjontaa. Sitä mukaan mitä monipuolisemmaksi, korkeatasoisemmaksi ja laajemmaksi tarjonta kasvaa, niin suhteessa sitä vielä suuremmaksi myynti kasvaa. Asiakkaat suosivat suurimpia kuva-arkistoja. Mitä helpommin ja nopeammin löytävät uniikkejakin kuvia, niin sen valmiimpia ovat maksamaan kuvasta asiallisen korvauksen. Kuvamyynnissä mittakaavaetu pitää tarkoittaa kuvaajille parempaa myyntiä sekä korkeampaa yleistä hintatasoa. Kuvatoimistoille se helposti tarkoittaa sitä, että ei pidä jäädä jakamaan liian pieniä torttuja. Pitää kääriä hihat ja alkaa leipomaan.

Kuvatoimisto Cartina haluaa profiloitua vahvemmin ammattikuvaaja-ystävällisenä toimistona ja sitä kautta tarjota palveluita entistä laajemmalle asiakaskunnalle. Mitä enemmän ja korkeatasoisempaa kuvaa saamme myyntiin, sen kiinnostavammaksi kuvatoimiston tarjonta tulee vaativimpienkin asiakkaiden silmissä.

Tämän vuoden alkupuolella Cartinassa on tapahtunut iso muutos. Cartina on hakukoneissa vihdoinkin alkanut voimakkaasti indeksoitumaan myös englanniksi sekä ruotsiksi. Jo tällä hetkellä kävijöistä valtaosa tulee ulkomailta. Myös myynnissä kotimaanmyynti on jo ulkomaanmyyntiä pienempi. Kotimaanmarkkinathan ovat aina olleet pienet. Meidänkin kotimaanmyynti kasvaa, mutta ulkomaanmyynti kasvaa reilusti kotimaanmyyntiä voimakkaammin. Itse uskomme ensisijaisesti ulkomaanmyyntiin. Ja siksi pyrimme määrätietoisesti parantamaan tarjontaamme ulkomaalaisten kuva-asiakkaiden tarpeita ja toiveita ajatellen.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Salamakuvaus -niksi

spring clamp, 5/8 F attachment. Photo: Henrik Kettunen
Olin keikalla ravintolassa, siis kuvauskeikalla. Ravintolat on tunnetusti pimeitä, eikä siellä ole mitään korkeita tasaisia pintoja minne salaman voisi turvallisesti ja fiksusti laittaa. Tällainen salaman kiinnityksellä varustettu spring clamp on kyllä aika killeri, ja mahdollistaa salaman kiinnittämisen melkein mihin tahansa, usein ihan katonrajaan tuntumaan, kuten kyseiseen pylvääseen.

Ja jos ongelmana on liika kirkkaus, esim. ulkosalla, niin sama juttu paitsi triggereiden kanssa. Monesti kuvaamisessa olennaista on saada salamat oikeasta kuvakulmasta ja saada ne riittävän korkealta. Ihan aina ei salamoille voi jalustoja pystyttää. Ennestään minulla on ollut yksi sellainen gorillapod tms... Joskus laittanut salaman johonki kaiteeseen kiinni. Hyvin usein kuljettanut gorillapodia keikoilla mukana, ilman käyttöä. Tästä tuli kuitenkin heti sellainen fiilis, että tämä ei pelkästää saa olla kameralaukun vakiokalustoa, vaan että oikeasti tulee olemaan aktiivityökaluna.

Oranssi kalvo salaman päällä taas lämmittää valoa. Sopivasti tehoja säädettynä kuvat voisivat mennä tunnelmallisesta vallitsevasta valosta. Ihan aina ei salamakuvienkaan tartte olla liian tyypillisten amatöörimäisten salamakuvien näköisiä - eli kylmiä, kovia ja suoria. Ja jos salamaa pitää jossain tapahtumassakin käyttää, niin tällainen seinään tai kattoon kiinnitetty salama on paljon huomaamattomampi. Eikä siihen kukaan kompastu. Salaman rikkoutumisvaarakin on pienempi kuin huteraa jalustaa käytettäessä. Hintaa ko. kiinnityshärvelille kertyi veroineen just alle 80e. Suosittelen.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Valokuvaajan portfolio -kuvat

Portfolio. Kysyntää vs tarjontaa. Kuva: Henrik Kettunen
Kun mietin keikkakuvaaja, markkinoinnin ja portfolioiden näkövinkkelistä, niin minulla tulee aikuisten uikkaribileet mieleen. Useimmat haluaa vain viihtyä, kuunnella musiikkia, olla tutussa kaveriporukassa. Osa on tullut näyttäytymään, haluaa erottua ja mankuu tulla kuvatuksi. Osalla on siis haku päällä. Tämä nyt vain perusteluna ko. kirjoituksen kuvavalinnoille. Sattuvat olemaan viime viikonloppuna kuvattuja. Niistä ei sen enempää. Asiaan.

Keikkakuvaajan dilemma - minkälaisia portfoliokuvani pitäisi olla? Jaksanko päivittää niitä? Joku sanoo, että portfoliossa pitää kertoa siitä mitä mieluiten tekisit ja mitä parhaiten osaat. Asiakkaat eivät yleensä halua nähdä rönsyilyä. Tiivis paketti on paras. Asiakas on halukas näkemään vain juuri sen genren mallikuvia, mitä hän olisi kuvaajalta kaipaamassa. Niin, ja miten saisin ne sopivat kuvat mahdollisimman hyvin tyrkylle kaikille potentiaalisille asiakkaille? Osa kuvaajista kävelee nahkaisen portfolio-kansion kanssa potentiaalisten asiakkaiden luona näyttämässä isokokoisia tulosteita portfoliokuvista.

Portfolio - vapaalla. Kuva: Henrik Kettunen

Onhan maassamme valokuvausalalla runsaasti ylitarjontaa, vissiin eräänlaiset ostajan markkinat. Toisaalta kuvaajat eivät ehkä viitsi ravata potentaalisten asiakkaiden luona mallikuviaan näyttämään, jos keikkaa tulee liian harvoin tai ei ollenkaan. Potentiaalisia asiakkaita on paljon. Ja niitäkin on moneen lähtöön. Entistä suurempi osa asiakkaista etsii kuvaajia netissä. Keikkakuvaajat vuorostaan haluaisi keskittyä asiaa, eli kuvaamiseen. Ja silloin kun ei tartte olla töissä, niin olla välillä vähän vapaallakin.

Portfolio - tunnelmaa. Kuva: Henrik Kettunen

Mistä asiakkaat netistä sitten etsivät ja löytävät kuvaajia? Valokuvauksessa on monta eri genreä, minkä lisäksi markkinat ovat jakautuneet alueellisesti. On vakiintuneita markkinoita. Ja sitten on sellaisia asiakkaita, jotka koko ajan kokeilevat uusia kuvaajia. Netistäkin kuvaajien yhteystietoja ja portfolioita löytyy hyvin vaihtelevalla käytännöllä. Joku saattaa hakea Suomen Ammattivalokuvaajien rekisteristä. Toinen hakee Suomen Lehtikuvaajien kotisivuilta. Kolmas mahdollisesti kahlailee journalistiliiton free luetteloa. Neljäs asiakas tihrustaa mainoskuvaajien sivuilta kuvaajahakua. Monissa tapauksissa kuvaajat eivät välttämättä ole noissa listoissa, vaikka alalla toimivatkin. Miettivät ehkä että mihin liittyä, yhteen, useampaan, vaiko kaikkiin. Toinen fakta on myös se, että varsin monet asiakkaat eivät osaa etsiä kuvaajia noista em. lähteistä, vaikka nettiä ahkerasti käyttävätkin.

Joku mainitsee hyvä tyypin, niin se herkästi googletaan. Puskaradiolla, hyvin tehdyllä työllä ja muilla työnäytteillä on merkityksensä. Kuvaajalla olisi myös parempi olla asialliset kotisivut. Useimmissa tapauksissa asiakkaat päätyvät monen mutkan kautta kuvaajien sivuille. Tyypillisesti portfolio-kuvat näytetään hyvin kirjavilla käytännöillä. Kuvaajan portfolio -kuvat olisi hyvä löytyä helposti myös hakukoneilla. Aika harva portfolio on kunnolla kuitenkaan hakukoneilla löydettävissä. Visuaalisuuden vuoksi monet kuvaajat ovat päätyneet flash-tekniikkaan. Ne taas tallentuvat hakukoneisiin harvinaisen huonosti. Kuvaajien muita otettuja ja asiakkaiden käyttämiä kuvia toki löytyy netistä. Eivät välttämättä ehkä ole parhaimmasta päästä, tai muutenkaan aja niin hyvin kuvaajan portfolio -asiaa.

Valokuvaajien portfolio -kuvissa ja markkinoinnissa on aina hiomisen varaa. Omalta osaltamme Cartinassa ollaan ajateltu tarjota kuvaajille tähän pientä ratkaisua. Cartinan kuvapankin kuvituskuvat on netissä aika hyvin. Ollaan tekemässä kuvapankkiin laajennusta noiden portfolio -kuvien osalta. Jatkossa kuvapankin jatkona esittelisimme vastaavalla systeemillä myös keikkakuvaajien portfolio-kuvia, kuvaajan yhteystietoineen. Oletamme niiden indeksoituvan hakukoneisiin vastaavasti kuin nyt myynnissä olevat kuvituskuvat. Portfolio-kuvat eivät tietenkään olisi myynnissä. Ja oma intessi meillä tämän tarjoamiseen on tietenkin se, että asiakkaat jotka eivät meidän kuvapankkitarjonnasta löydä sitä sopivaa kuvaa heti valmiina, niin voisi portfolio -kuvien kautta löytää itselleen sellaisen kuvaajan, joka pystyisi tarvittavan kuvan räätälöidysti tuottamaan. Haluamme tehdä asiakkaille sen tarvittavan kuvaratkaisun löytämisen mahdollisimman helpoksi, ja samalla tukea keikkakuvaamista.

Kuvapankkimme tulevan portfolio -kuvasysteemin yksityiskohtia vielä hetki hiotaan. Yksi olennainen tavoite on tehdä portfolio -kuvien päivittämisen mahdollisimman helpoksi. Portfolio -kuvien haku tapahtuisi ensisijaisesti genrekohtaisesti, tyyliin lehtikuvaus, mainoskuvaus, muotokuvaus, tapahtumakuvaus, ja niin että eri kuvaajien portfolio-aineisto olisi mahdollisimman helposti vertailtavissa. Jos keikkakuvaaja, ja sinua kiinnostaa olla mukana alusta alkaen, niin kerro.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Mitä kuvaajan tarvitsee osata ja ymmärtää?

Jenni Vartiainen ja Antti Tuisku. Emma Gaala 2011. Kuva: Henrik Kettunen

Mitä kaikkea hyvän kuvaajan pitäisi osata ja tehdä, jotta hänen osaamistaan ja palveluitaan arvostettaisiin - muuta kuin ottamalla hyviä kuvia? Mitä ne hyvät kuvat sitten ovatkaan? Hyvin kuvattuja, vai ensisijaisesti hyvin photoshopattuja? Riittääkö että osaa hymyilyttää kuvattavia. Pitääkö kuvissa edes hymyillä? Vai tuleeko hyvä kuva siitä, että on kännykameralla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kuten Jussi 69 (kuva alla)? Bändikuvissahan rokkareidenhan kuuluu pikemminkin olla mahdollisimman tiukkailmeisenä, ainakin yhden koulukunnan mukaan.

Jussi 69 kuvaa. The 69 Eye ja Michael Monroe. Kuva: Henrik Kettunen

Hyvissä valaistuoloissa ja oikeat ihmiset nätisti, niin melkein millä tahansa ja miten tahansa saa jo ihan kohtuullisen kuvan. Jossain toisenlaisessa nopeammassa tilanteessa onnistuneen kuvan ottaminen saattaa edellyttää vähän enemmän tilannetajua, nopeita reaktioita, parempaa tekniikkaa tai esim. mallinohjausta.

Sami Hedberg. Kuva: Henrik Kettunen
Muuttuuko sitä laulajaksi jos päästelee ääniä stagella suuren yleisön edessä, kuten Emma Gaalan toinen pääjuontaja, koomikko Sami Hedberg? Minun veikkaus on, että se rooli mikä nyt kenelläkin on, on monen tekijän summa - vähän asiakkaan odotuksista ja kuvauksen genrestä riippuen. Aika monet pystyy ottaa yksittäisen kohtuullisen kuvan. Valokuvaus on toisaalta myös palveluammatti, missä hyvässä palvelussa ratkaisee paljon muutakin kuin vain se joku yksittäinen kuva.

Mikään yksittäinen ominaisuus ei välttämättä tee hyvää kuvaajaa. Kokonaisuus ratkaisee, ja se että kuvat sopii kontekstiin tai siihen käyttötarkoitukseen mitä varten ne on otettu. Toisaalta mitä vaikeammissa olosuhteissa halutaan kuvan onnistuvan, niin sen parempaa tekniikan hallintaa kuvaajalta vaaditaan. Kuvaajan arvioinnissa on valitettavan suurilta osin kyse jostain ihan muusta kuin kuvista ja kuvaamisesta - esim. henkilökemiasta. Onnistunut kuvaaminenkin edellyttää monesti hyvää yhteistyötä kuvaajan ja kuvattavan välillä - tai ainakin motivoituneen kuvaajan.

Tämän jutun kuvat on otettu Nokialle asiakaspromootion dokumentoinniksi - gaalakuvat lähinnä fiiliskuviksi siitä miltä tapahtumassa näytti. Sopivat ehkä mahdollisimman huonosti tähän kuvaajaosaamis-pohdiskeluun. Toisaalta tässä voi myös nähdä rinnastuksia. Emma Gaalassa Ismo Leikola sanoi, että muusikot ja koomikot vertailee toisiaan. Liian usein itselläni on tunne, ettei kuvat ole niin tärkeä asia. Liian usein tuntuu kuin kuvaaminen on vain sellainen pakollinen ohjelmanumero, mitä ilman tapahtuma ei ole kunnon tapahtuma. Kuvaamisen ja kuvien julkaisun kautta tapahtumakin elää yhä uudestaan ja uudestaan, eli pidempään.

Reckless Love. Emma Gaala 2011. Kuva: Henrik Kettunen

Itsellä on toisinaan hirveän tiukka aikataulu, kun hyvin monessa paikassa pitää saman päivän aikana piiphtaa. Joka paikassa kuvattavat odottaa minua sinne just minuutilleen. Toisinaan asiakkaan näkövinkkelistä tuntuu siltä että minuutilleen oikea ajoitus on kaiken A ja O. Silloin on sellainen taksikuskimainen fiilis.

Olennaista on toki tiedostaa, että kriittistä ei ole vain itse kuvaus, vaan paljon sellaista mikä tapahtuu ennen kuvausta, ja itse kuvaamisen jälkeen. Myös se miten kuvaus toteutetaan on ratkaisevaa. Kuvaajan pitää osata kommunikoida, eikä pelkästään kuvattavien kanssa. Kuva ja kuvauspalvelun ymmärtäminen on sekin aina osin subjektiivinen kokemus. Kuvien julkaiseminen voi olla sekin kriittinen asia, koska kuvan näkyminen antaa sille merkityksen laajemmalle yleisölle - tai mahdollisuuden saada palautetta.

Kerran eräs hääasiakas kertoi minulle, että hänen sisarensa häät oli mennyt totaalisen pieleen, koska kuvaaja oli niin täysin väärin pukeutunut. Häissä kuvaajan kuulemma pitäisi olla pukeutunut niin kuin vieras. Myöhemmin minulle selvisi, että näiden häät huonolla pukeutumisella pilannut kuvaaja on alan tunnustuksia paljon itselleen kerännyt kuvaaja. Monissa muissa yhteyksissä asiakkaani ovat pikemminkin sanoneet, että valokuvaajat on valokuvaajia, eli voivat olla vapautuneemmin pukeutuneita, ja liikkua paikoissa mihin muilla ei ole asiaa. Pyrin itse ainakin muuntumaan hieman tilaisuuden luonteen mukaan. Hyvään kuvaajaan on niin monia eri kriteereitä - ulkoisia ja sisällöllisiä. Yhtä tyhjentävää näkemystä hyvän kuvaajan ominaisuuksista ei ole. Mitä paremmin kuvauksissa myötäilet oman kuvausgenren tärkeimpiä perussääntöjä, ja toteutat sitä sopivasti persoonallisella tyylillä, niin hyvä tulee.

Antti Tuisku. Emma Gaala 2011. Kuva: Henrik Kettunen

Kuvaaja voi olla kuvaajana vaikka kuinka taitava, mutta kaikissa muissa ominaisuuksissa asiakkaalle suuri pettymys - vähän niin kuin huippubändi väärässä konsertissa - väärän yleisön edessä. Ei kirjoitus-, esiintymis- ja muista ilmaisutaidoista ainakaan haittaa olisi. Jokaisen kuvaaja pitäisi tiedostaa mitä osaa, ja mitä ei osaa, eli että mihin ei kannata ryhtyä, ja löytää optimaalinen yleisö omille osaamisen vahvuuksilleen ja kiinnostuksen aiheille. Siitä kun tekee riittävän pitkäjänteisesti, niin tulee patsaita ja vastaavia muita tunnustuksia ropisee, saa enemmän ja tyytyväisempiä asiakkaita, tai vähintään facebook -tykkäämisiä.

Paleface. Kuva: Henrik Kettunen

Henkka
www.henrikkettunen.com

ps. Kaikki kuvat avautuvat klikatessa 900*600 pikselin kokoisina.

Lisää tapahtumakuvia: Cartina portfolio / Tapahtumakuvaus

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Stadi Jump Open 2011

Toni Nieminen. Kuva: Henrik Kettunen
Stadi Jump -mäkihyppytapahtuma Helsingin Narikkatorilla 26-27.2. Kamppi muuttui viikonlopun ajaksi hiihtokeskukseksi. Kuvassa olymppiavoittaja Toni Nieminen näytti K6 -mäessä mallia.

Kaikille halukkailla tarjoutui mahdollisuus kokeilla hyppäämistä, ampumahiihtoa, perinteistä sivakoimista tai peräti leikkimielisen kilpailun muodossa - pienen dramatiikankin kera. Lapsille oli tarjolla pienempi mäki... Moni kokeili sitäkin. Itse toimin siellä lähinnä kuvaajana. Tein tapahtuman ja tunnelman dokumentointia Fonectalle, joka oli yksi tapahtuman järjestäjistä, eli 02 02 02.

Lisätietoa os. www.stadijump.fi

ps. Klikkaamalla kuvaa, saa sen aukeamaan astetta isompana.
Kuva: Henrik Kettunen

Kuva: Henrik Kettunen

Kuva: Henrik Kettunen

Kuva: Henrik Kettunen

Kuva: Henrik Kettunen

Lisää tapahtumakuvia: Cartina portfolio / Tapahtumakuvaus