En ole aiemmin edes yrittänyt kielon punaisten marjojen kuvaamista. Piti ottaa haaste vastaan. Ensimmäisellä yrittämällä olin kylläkin kuopuksemme hoitovuorossa. Tämä 1,5 v beebi oli hetken aiemmin vahingossa herätetty kesken päiväunien, ja siitä lievästi sanottuna kiukkuisena. Kello oli sen verran paljon, ettei voinut - tai saatukaan enää nukkumaan päikkäreitä. Olis muuten iltaunet voinut mennä puihin. Piti väkisin ottaa assariksi mukaan. Päästiin just alas metsään kielojen luoksi, kun alkoi armoton itku ja ulvonta. Ei tykännyt lainkaan siitä että kömmin pöpelikössä nelinkontin, fokus jossain muualla kuin hänessä. Piti siirtää kielokuvaus toiseen kertaan.
Tänään sain toisen mahdollisuuden yrittää aihetta. Aikaa ei ollut paljonkaan. Toisaalta ulkona puuskutti reipas syystuuli, noin 10 metriä sekunnissa, niin makrokuvaus maastossa ei tuntunut, miten sen sanoisi, kaikkein lupaavimmalta vaihtoehdolta. Osin ajatus oli toisaalta myös sellaisessa ikuisuusprojektissa, monivuotisessa ajatuksessa, että josko näin lehtien putoamisen aikaan saisi kuvattua värikkäät lehdet syvättynä - studiomaisesta. Lähdin vajaa puolituntiselle lehtienkeryy-kierrokselle tyhjä kirjekuori kädessä. Takaisin työhuoneelle tulin mm. kielonlehtien ja marjojen ym lehtien kera. Kuvauksessa jotenkin vain ajatus oli ensiksi kieloissa.
Cartinan tarjonnassa on entuudestaan muutama ihan kelpo kuva samasta aiheesta mm. Soili Jussilalla sekä Kristina Nyholmilla. En ole aiemmin aiheen kuvaamista miettinyt. Nyt kuitenkin päätin tarttua siltä osin härkää sarvista.
Itse kuvaaminen tapahtui puhtaan kliinisesti tuulettomissa olosuhteissa, siis työhuoneeni pöydällä näppäimistön päällä. Jos ulkona olisi ollut tyyntä, niin kuvauksen olisi yhtälailla voinut tehdä siellä. Näin tällä kertaa. Työpöydälläni laulatin kameraa noin vartin. Mitäs tuumitte? Studiokuva se ainakin on! Mutta onko se luontokuva? Jos salamat olisi kiikuttanut luontoon, niin olisiko se yhtään sen aidompi luontokuva?
Kuvat otin 85:sellä loittorenkaan kanssa. Kielon lehden ja marjan rangan laitoin törrölleen ylösalaisin käännetyn sormiparistolaturin ruuvinreikiin. Taustalle muutamia muita lehtiä. Valaisin kuvan ajatuksella, että olisi mahdollisimman luonnollinen. Yksi 580ex tasovalon taakse. Toisella 580ex:llä ammuin keltaisen kalvon ja Honlphoto-snootin läpi.
Itse jäin miettimään tätä aitous vs epäaitous-asiaa siltä pohjalta, että kuka tahansahan voisi toteuttaa pikkuisen tyynemmällä kelillä keinovalaisuratkaisun yhtälailla metsässä - kuin minkä minä nyt tein työpöydälläni, näppäimistöni päällä. Jos olisin kuvannut metsässä, niin en ehkä olisi ottanut sormiparistolaturia mukaan. Missä kulkee aidon ja epäaidon raja? Jo eläköitynyt pitkän linjan Hesarin lehtikuvaaja Pentti Koskinen oli muistaakseni jossain lehtihaastattelussa sitä mieltä että salamankäyttö niin kuin nuoremman polven lehtikuvaajat sitä käyttää, on raskaamman luokan kuvamanipulointia. Mitä tuohon, muuta kuin että näkemyksiä on monia. Onko siis salama se mikä tekee kuvasta epäaidon, vai mikä?
Ainakin minä teen tällaiset kuvaukset paljon mielummin maastossa kuin työhuoneessani, jossa liikkumavara on jotain tyyliin 3 neliötä plus työpöydän pinta-ala. Työtilan muuttaminen studioksi oli tällä kertaa äärimmäinen hätäratkaisu.
2 kommenttia:
Itse olen ulkona kasveja kuvatessa alkanut pitää mukana salamaa, pientä softboxia (23x20cm) ja salaman etälaukaisinta (tilanteesta riippuen salama tai infrapuna, joskin kaapeli olisi myös ihan riittävä).
Tuolla kokoonpanollahan voi luoda varsin erityylistä valaistusta siltä osin, että käyttääkö sitä koko kuva-alan valaisemiseen vai haluaako siitä ympäristöstä valaista vain jonkin kukan ja luoda tumman taustan kuvalle.
Tasaisen valon kohdalla ainakin näen etuina, että sillä päästään eroon ympärillä kasvavien puiden yms. luomista häiritsevistä varjoista ja valoitusaika saadaan nostettua sen verran lyhyeksi että kuvan pääsee ottamaan käsivaralta.
Monesti tällaisen kuvan ottaminen on ainakin omalla kohdallani luontoystävällisempää, koska jalustan sijoittaminen "lopulliselle" paikalleen kuvanottoa luonnistuu paljon helpommin, jos sen päässä on kameran sijasta salama.
Luonnon valon ja salamavalon suhdetta pähkäillessä voidaan sitten alkaa spekuloimaan, että mitä kuvan valkotasapaino asetuksen suhteen saa tehdä ...
Hyvin luonnollisiltahan nuo näyttää.
Täydellinen luonnollisuus löytyy luonnosta kun menee itse katsomaan:-)
Panin vähän enemmän kommenttia tästä tuonne kuvaajien omille cartina.kuvat.fi sivuille.
Lähetä kommentti