Kuvatoimistoomme tulee paljon yhteydenottoja kuvaajilta, jotka haluaisivat laittaa kuviaan myyntiin. Positiivista. Kuvissa voi olla sisältö tai ideaa. Harmillista sen sijaan on se, että hyvin monilla potentiaalisilla kuvaajilla asia tyssää kuvien heikkoon tekniseen laatuun. Mitä se sitten tarkoittaa, ja mitä asialle voisi tehdä? Paljonkin on tehtävissä - kunhan kuvaajalla vain on hieman aikaa ja motivaatiota oman teknisen osaamisen vahvistamiseen. Joidenkin osalta saattaa esim. tarkoittaa jalustan käyttöä, täysautomaattiohjelmasta manuaaliasetuksiin siirtymistä. RAW-tiedostolle kuvaamista, ja kuvankäsittelyn perusteisiin perehtymistä. Hyvälläkään kameralla ja ammattitason optiikalla teknisesti hyvä kuva ei synny mitenkään automaattisesti.Toisaalta kuvaavaa on ehkä se, että ne joilla on isoimpia haasteita oppimisen ja kehittymisen kannalta kuvaavat tyypillisesti jollain pokkarityyppisellä kameralla, eikä tällaisilla ole välttämättä käsitystä, mielenkiintoa tai osaamista tehdä kuvilla minkäänlaista peruskäsittelyä. Monilla kuvaaminen on puhtaat taiteellista, mihin ei haluta sotkea tekniseen hifistelyyn.
Joillain kuvaajilla voi myös olla kova pala ottaa kuvapalautetta vastaan, kun kuvitellaan herkästi etenkin omien kuvien olevan helmiä. Toki helmiä saattaa olla joukossa. Yksi pitää yhtä sisällöllisenä helmenä, ja toinen toista. Valokuvat kun ovat aina osin subjektiivisia asioita.
Jos kuvapalaute ei vastaa omia tuntemuksia, niin palaute voi johtaa närkästymiseen. Kuvaavaa on myös se, että ne joilla kuvan tekninen laatu on täysin hukassa, sanovat etteivät ymmärrä yhtään että mistä näiden kirjoitusten termeissä on kyse. Jpg? Aukko? Värilämpötila? Tai osaavatko edes tunnistaa tärähtämättömän kuvan tärähtäneestä? Alivalottuneen ylivalottuneesta?
Etenkin pokkareilla otetut, tai järjestelmäkameroilla + himmeillä laseilla otetut kuvat kohisevat tyypillisesti hyvin paljon. Kittilasit antavat monesti - ainakin isoilla aukoilla kuvattuna varsin pehmeitä kuvia. Ennemminkin kuvat saisi olla terävöimättöminäkin 100% suurennoksella huipputeräviä. Yleensä reilu himmentäminen antaa kuville terävyyttä, ja samalla syväterävyyttä, siis myös halvemmilla objektiiveilla - kunhan pimeämmissä olosuhteissa malttaisi käyttää jalustaa.
Pokkareilla voi saada moniin tarpeisiin jotenkin kelpoa kuvaa lähinnä hyvissä valaistusolosuhteissa, eli runsaassa mutta pehmeähkössä myötävalossa. Pokkarit on ehkä ihan kelpo ratkaisu sellaisille jotka eivät missään nimessä halua tai jaksa tehdä kuvien ottamisen jälkeen mitään, kunhan kuva napinpainamisesta olisi edes jotenkin jossain esityskelpoinen. Pokkarit vääntää helposti saturaatiota (luonnotonta värikylläisyyttä), ja heikommalla dynamiikalla polttaa huippuvaloja puhki - jättäin monesti samalla myös tumman pään tukkoon. Tasokkaampaan kuvaan tähtäävä ottaa tekniikan haltuun, eikä käytä vihreätä ruutua tai muuta täysautomatiikkaa.
Staattista kohdetta ei ehkä ole tarkoituksenmukaista kuvata 1/3000 valotuksella ja lähes täydellä aukolla, niin kuin monen pokkarin automatiikka herkästi ottaa kuvan. Ja mitä autowhitebalance (automaattinen valkotasapaino) tekee kuville. Onko värit luonnolliset tai muuten miellyttävät. Suoraan jpg:lle kun kuvaa, ja pakkaa + terävöittää, niin se rajoittaa mahdollisuutta käyttää kuvia vaativimpiin (isompiin) tarpeisiin. Kuvatoimistoista ostetaan kuvia varsin usein julisteisiin, messuille ja muuhun missä kuvaa käytetään hyvin isossa koossa. Siinä kuvan tekninen laatu on hyvin kriittistä. Sen näkee heti jos kuva on vain vähän sinne päin kuvatta, ajatuksella että kunhan on ok 10*15 paperilla, tai matalaresoluutioisena netissä.
Teknisesti hyvä kuva edellyttää jonkin verran asioihin perehtymistä, kameransäätöjen ymmärtämistä ja mielummin kuvankäsittelyn perusteiden hallintaa. Photoshoppia ei tarvitse hommata, mutta esim. Lightroom on hyvin suositeltava. Monilla liian vanha ja tehoton tietokone saattaa olla kuvatuotannon pullonkaula. Joillain kamera. Toisilla asenne, laiskuus. Teknisesti hyvä kuva vaatii yleensä pientä vaivannäköä, tai oikeammin pientä sisäistämistä kuvaamisen saloihin. Sen jälkeen kuvaamisessa syntyy teknisesti hyvää kuvaa kautta linjan. Itselläni on ainakin sellainen ajatus, että jos kuvaan jotain, niin ennemminkin kuvaan kunnolla, ja huolehdin teknisesti laadusta - jos aihe on vähääkään potentiaalinen. Muuten harmittaa suunnattomasti jos hyvä aiheen kuva ei kelpaakaan, kun on liian rupunen. Siinä tapauksessa kuvaamisen, kuvan tallentamisen, säätämisen ja esille laiton vaiva mennyt kokonaan hukkaan. Se on tietenkin eri asia jos kuvaa vain omaksi iloksi, eikä ole pienintäkään ajatusta saattaa kuviaan mihinkäänlaisen hyötykäyttöön.
Kun ymmärtää miten se teknisesti hyvä kuva syntyy, mistä koostuu, niin on myös helpompi olla liikkeellä sellaisissa olosuhteissa missä sen saa mahdollisimman hyvin napattua suoraan kennolle. Mitä paremmin kuva on kuvattu, niin yleensä se vähemmän kuvalle tarvitsee tehdä peruskuvankäsittelyä sävyjen ja säätöjen korjaamiseksi. Ainakin itse säädän kuvia nykyään hyvin harvoin Photoshopissa. Valtaosalle kuvista teen kevyen raakakonvertoinnin Lightroomilla, josta kuvat tulevat työstyvät hyvin nopeilla ja yksinkertaisilla säädöillä kättökelpoisina ja hyvälaatuisina vaativampaankin tarpeeseen.
Kuvaamisessa olennaista on:
*pienellä asa-herkyydellä
*himmentää reilusti / tai käyttää ammattilaseja joiden piirtokyky on hyvä isommillakin aukoilla
*käyttäää jalustaa, mikäli valotusajan ovat pitkät ja tärähtämisen vaara olemassa
*kameran RAW-muodon suosiminen hyvän kuvankäsittelyn ja laadun varmistamiseksi
Kuvankäsittelyssä olennaista on:
*huippuvalojen säätäminen
*kuva-alalle lipsahtaneiden epäolennaisten aiheiden rajaaminen pois
*horisontin suoristus
*värilämpötila
Nämä oli ensisijaisesti kuvan teknisen laadun tarkasteluun liittyviä asioita. Omat isot erilliset lukunsa on toki siinä, että mitkä ovat hyödyllisiä aiheita, ja miten niitä on tarkoituksenmukaista visualisoida. Monissa aiheissa sen tarkoituksenmukainen kuvaaminen edellyttää myös aiheen tuntemista. Tai ainakaan siitä ei ole haittaa keskeisimpiin kysymyksien visualisoimiseksi.
Myös salamankäytön / valaistuksen taito on yksi iso kysymys. Jos vallitseva valo ei ole ihan optimaalista, niin voiko asialle salamoilla tehdä jotain, vai pitääkö palata paikalle kuvaamaan paremmalla ajalla? Tai onko koskaan sellaista aikaa jolloin siihen kohteeseen tulee valo nätin ideaalisti. Monissa pimeämmissä paikoissa sitä optimaalista valoa ei ikinä ehkä ole, vaan kuva pitää ottaa tavalla tai toisella valaistuksellisia apuvälineitä käyttäen - salamalla, heijastimilla tai diffuusionkankaalla.
Mitä tavallisemmasta aiheesta on kyse, niin sen parempaa teknistä laatua kuvalta normaalisti odotetaan. Ja vastavuoroisesti mitä harvinaisemmasta aiheesta on kyse, missä kuvaajalla on selkeästi perehtyneisyyttä asiaan, ei se kuvan tekninen laatu ole myynnin kannalta ihan niin kriittinen asia.
Ko. Järvimaisemaa kun klikkaa, niin se aukeaa isompana, mikä ehkä helpottaa kuvan teknisen laadun ja kuvan peruskäsittelyn arviontia. Maisemat, kasvit ja linnut on niitä kaikkein kuvatuimpia aiheita, joiden teknisen laadun odotukset on hieman korkeammat kuin monien muiden aiheiden. Etenkin lintukuvat pitäisi melkein olla valovoimaisilla kiinteillä huippulaseilla kuvattuja, jotta niissä olisi myyntipotentiaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti