sunnuntai 30. elokuuta 2009

Kaksi tapaa kuvata

Kun digitaaliset järjestelmäkamerat halpenivat ja yleistyivät, filmin suosio kuvan tallennusalustana suorastaan romahti. DSLR-kamerat antoivat filmijärkkäreitä paremmat mahdollisuudet arvoida oikea valotus kuvaushetkellä ja muokata kuvia jälkeenpäin. Digijärkkäreiden ansiosta myös prosessi kuvaamisesta valmiisiin kuviin lyheni kestoltaan ja jopa kustannuksiltaan.

Näistä syistä monet luopuivat kokonaan filmille kuvaamisesta. Joihinkin kuvaustehtäviin filmi on silti vieläkin hyvä materiaali. Esimerkiksi pimeä- ja hämäräkuvausten pitkissä valotuksissa kenno pyrkii lämpenemään, mikä saa aikaan seepramaiset raidat tummiin taustoihin. Filmi ei tuota tällaista kuviota, vaikka sen rakeisuus saattaa tulla paremmin esiin yökuvissa kuin päiväkuvissa.

Tähtikuvaajat voivat tietysti huomauttaa tähän, että on olemassa puhaltimella jäähdytettyjä täyden kinokoon digikameroita, jotka voi kiinnittää sovittimella kaukoputkeen tai kameran objektiiviin. Mutta sellainen kalusto vaatii jo kuvaustilanteessa tuekseen tietokoneen virtalähteineen.

Filmille otettujen kuvien digitoiminen on puuha, joka vaatii hyvän skannerin, paljon aikaa ja erinomaiset hermot. Skannausta edeltävät työvaiheet ovat yhtä monet kuin skannauksen jälkeiset operaatiot. Siistiä jälkeä syntyy, kun malttaa kokeilla ja korjata.

Otin vertailun vuoksi maisemakuvan digikennolle ja heti perään toisen kuvan samasta kohteesta diafilmille. DSLR oli Pentax k10d, jossa oli objektiivina Tamron 2,8/90mm Macro. Filmikamera oli Zenza Bronica ETRSi varustettuna Macro-Zenzanon-E 4/100mm -objektiivilla. Skannasin valmiin dian Epsonin tasoskannerilla käyttäen resoluutiota 2400 dpi.


Vaikken sanoisi analogisella tekniikalla ottamaani kuvaa huonoksi, näen sen olemuksessa vanhanaikaisuutta verrattuna digitaaliseen kuvaan. Analogisesta kuvasta skannatun jäljenteen värit ovat himmeämmät kuin digikuvan, ja siinä on vähemmän yksityiskohtia kuin digikuvassa. Suurempi dpi olisi voinut lisätä jäljennöksen tarkkuutta.

Olen jo niin tottunut digikuvien hehkuviin väreihin, että pidän niitä realistisina. Tämä pitämys perustuu kuitenkin enemmän mielikuvaan kuin tarkkaan analyysiin. Sen vuoksi annan vielä arvon filmillekin ja kunnian niille, jotka viitsivät tehdä todellisia taidekuvia filmin avulla.

4 kommenttia:

system operator kirjoitti...

Kaksi ongelmaa, dian sävyjä ei ole säädetty skannauksen jälkeen, kuva on aika "keskiharmaa" eli kontrastiton ja muutenkin platku. Toinen on se, että tasoskannerilla ei saa kaikkea dataa irti kinoruudusta. Tarttis olla kunnon filmiskanneri...

Tuskin se filmille kuvaaminen sen enempää "taidetta" on, mutta mahdollistaa erilaisia juttuja. Joskus parempia, joskus huonompia.

Antti Kettunen kirjoitti...

Kyllä dian sävyjä on säädetty skannauksen jälkeen, mutta tasoskannerin rajat ovat tulleet vastaan.

Kunnon filmiskanneri olisi poikaa, mutta ne hinnat...

Enpä tuossa omien kuvieni taiteellisuutta kehunut. Mutta tunnen joitakin "vanhoja partoja", jotka vieläkin kuvaavat ainoastaan filmille.

system operator kirjoitti...

Valitettavan kalliita ovat:( Ei niitä yksin viitsi ostaa, ellei sitten tosissaan tarvitse. Joillain kameraseuroilla ja vastaavilla porukoilla noita saattaa löytyä yhteiskäyttöön.

Enkä tarkoittanut, sinuun viitata, vaan noin niinkuin yleisesti. Jonkin verran itsekin kuvaan filmille ja pimiönkin sain käyttööni, mutta ei kai se sen suurempaa taidetta ole.

Antti Kettunen kirjoitti...

En tiedä, onko Suomessa sellaista firmaa, joka skannaa huolellisesti ja asiantuntevasti suuren koon filmejä. Monenlaisia puuhastelijoita kyllä on.

Suuren koon skannereista ainoa varteen otettava merkki on Imacon, joka nykyisin kulkee nimellä Hasselblad. Lähtöhinnat ovat 10000 euron tuolla puolella.

On selvä, että sellaisen, joka ei aio myydä skannauspalveluja muille, ei kannata hankkia kyseistä laitetta. Toisekseen kaikki tietokoneeseen kytkettävät vehkeet "vanhenevat" hyvin nopeasti.