Niinpä, linnutkin saattavat pudota jäihin kunhan se on riittävän heikkoa.
Pari kertaa olen ollut jo melko lähellä onnistumista.
Halikonlahdella kyseessä oli naurulokki joka käveli kylmän yön jälkeen ohuen jääkannen päällä. Seurailin lokkia ja ajattelin, että tuo on sellainen paikka jossa jää voisi pettää. Mutta, mutta hetken herpaantuminen, ja kun ehdin mukaan tilanteeseen, lokki oli jo selvinnyt ehjälle jäälle. Vain reikä jäässä muistutti tapahtuneesta.
Toisen kerran kyseessä oli harmaalokki joka asteli keskellä pientä järveä. Nyt onnistuin jo vähän lähemmäksi tavoitetta. Mutta tässäkin on linnulla jo suunta ylöspäin.
Ajatuksenani oli tavoittaa se hetki, kun lintu vajoaa alaspäin, ja ainakin kuvittelen, että linnun ilme ja eleet voisivat olla hieman hölmistyneet tai pelästyneet?
Tällaisissa juuri tiettyä lyhyttä hetkeä tavoittelevissa kuvissa on kyllä onnellakin kosolti tekemistä. Sitä ei nyt ollut riittävästi. Ja tässäkin pätee se Murphyn laki. Heti kun katsot muualle, jää pettää ja peli on menetetty.
Tämän kuvausyritelmän kohdalla minua ei kyllä haittaa yhtään, vaikka jäät sulavatkin vauhdilla, sillä melkoisen mukavia ovat olleet viikonlopun lämpöiset päivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti