Pähkinäpensas on kotimaisista puu- ja pensaslajeista mun ehdoton suosikki. Aina olen jostain syystä toivonut että sellainen kasvaisi pihallamme, kaikenmaailman koristepensaiden sijaan. Pähkinäpensaan pähkinöitä ei tietääkseni saa poimia jokamiehen oikeudella. Ne ovat maanomistajan omaisuutta siinä missä herukkapensaan herukat. Tai siis että onhan pensaiden marjat käytännössä yhtä paljon oravien, hakkien, närhien, hiirulaisten ja muiden puistojen, pihojen ja metsien herkuttelijoiden saalista.
Pari päivää sitten puistolenkillä ollessani löysin yhden varsin komean pähkinäpensaan, josta heti oli tunnistavinani kuvauksellliset piirteet. Suurimmaksi osin näkemäni pähkinäpensaat ovat turhan varjoisissa paikoissa, eikä siksi pääse kunnon mittoihin. Puistossa tälle oli annettu tilaa. Piti heti perään hyvän saan aikana käydä kokeilemassa, että mitä erilaista siitä saisi kevyellä dokummentoinnilla aikaiseksi. Ajatuksena oli siis, että kuvaan kukinnan nyt tämän kerran sillä tavalla, ettei tartvistsisi mieluiten enää toista kertaa pähkinän kukintaa kuvata. Toissa päivänä oli tyyni keli. Pienestä hipaisusta siitepölyä tuprus ilmoille. Eilen kun kuvasin, niin oli niin tuulinen ilma, että kaikki irtonainen siitepöly oli lentänyt ja taivaan tuuliin. Sitä en tällä kertaa saanut kuviin. Jotain kuitenkin.
Pääosin kuvasin salamalla, joka oli jalustan nokassa hieman sivummalla.
Cartinan muu tarjonta aiheesta: pähkinäpensas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti