Kaksi tapaa kuvata

Kun digitaaliset järjestelmäkamerat halpenivat ja yleistyivät, filmin suosio kuvan tallennusalustana suorastaan romahti. DSLR-kamerat antoivat filmijärkkäreitä paremmat mahdollisuudet arvoida oikea valotus kuvaushetkellä ja muokata kuvia jälkeenpäin. Digijärkkäreiden ansiosta myös prosessi kuvaamisesta valmiisiin kuviin lyheni kestoltaan ja jopa kustannuksiltaan.

Näistä syistä monet luopuivat kokonaan filmille kuvaamisesta. Joihinkin kuvaustehtäviin filmi on silti vieläkin hyvä materiaali. Esimerkiksi pimeä- ja hämäräkuvausten pitkissä valotuksissa kenno pyrkii lämpenemään, mikä saa aikaan seepramaiset raidat tummiin taustoihin. Filmi ei tuota tällaista kuviota, vaikka sen rakeisuus saattaa tulla paremmin esiin yökuvissa kuin päiväkuvissa.

Tähtikuvaajat voivat tietysti huomauttaa tähän, että on olemassa puhaltimella jäähdytettyjä täyden kinokoon digikameroita, jotka voi kiinnittää sovittimella kaukoputkeen tai kameran objektiiviin. Mutta sellainen kalusto vaatii jo kuvaustilanteessa tuekseen tietokoneen virtalähteineen.

Filmille otettujen kuvien digitoiminen on puuha, joka vaatii hyvän skannerin, paljon aikaa ja erinomaiset hermot. Skannausta edeltävät työvaiheet ovat yhtä monet kuin skannauksen jälkeiset operaatiot. Siistiä jälkeä syntyy, kun malttaa kokeilla ja korjata.

Otin vertailun vuoksi maisemakuvan digikennolle ja heti perään toisen kuvan samasta kohteesta diafilmille. DSLR oli Pentax k10d, jossa oli objektiivina Tamron 2,8/90mm Macro. Filmikamera oli Zenza Bronica ETRSi varustettuna Macro-Zenzanon-E 4/100mm -objektiivilla. Skannasin valmiin dian Epsonin tasoskannerilla käyttäen resoluutiota 2400 dpi.

Vaikken sanoisi analogisella tekniikalla ottamaani kuvaa huonoksi, näen sen olemuksessa vanhanaikaisuutta verrattuna digitaaliseen kuvaan. Analogisesta kuvasta skannatun jäljenteen värit ovat himmeämmät kuin digikuvan, ja siinä on vähemmän yksityiskohtia kuin digikuvassa. Suurempi dpi olisi voinut lisätä jäljennöksen tarkkuutta.

Olen jo niin tottunut digikuvien hehkuviin väreihin, että pidän niitä realistisina. Tämä pitämys perustuu kuitenkin enemmän mielikuvaan kuin tarkkaan analyysiin. Sen vuoksi annan vielä arvon filmillekin ja kunnian niille, jotka viitsivät tehdä todellisia taidekuvia filmin avulla.

Promokuvausta dokumentaariseen tyyliin

Kirjoitin toissapäivänä blogiin tulkintoja siitä kuinka tulla hyväksi kuvaajaksi, tai mikä on hyvä kuva. En laittanut kirjoitukseen kuvaa. Ajattelin että käsitellään asiaa ensiksi puhtaasti asiana, ja yleisemmin. Kuva on tai ainakin voi olla hyvin vahva elementti, toisinaan liiankin vahva. Se olisi ehkä saattanut viedä ajatukset tietyn rajallisempaa osa-alueeseen, varastaa huomiota itse asialta. Toisaalta kirjoitus ei ollut tehty niille, jotka vain katsovat kuvia.

Oheiset pari kuvaa sen sijaan on yhdenlaisia esimerkkejä minun mielestä ihan kelvoista dokumenttikuvista. Niiden funktio ei oikeastaan ole mikään muu kuin näyttää miltä Battery tuotteiden promootiot, tuotteet ja promoottorit näytti ko. tilaisuudessa. Joo. Voihan tällaisia kuvia ottaa pokkarilla ja suorasalamalla. Se on toinen vaihtoehto.

Toki nämäkin on otettu salamalla (yksi käsisalama kevyenä tukena). Siltä osin eivät ole puhtaita dokumenttikuvia. Osa vanhan polven lehtikuvaajistahan on sitä mieltä että nuoren lehtikuvaajasukupolven salamankäyttö on ronskia kuvamanipulointia. Riippuu vähän kuvasta. Valolla voi halutessaan tehdä aika paljon. Osin sillä vuodaan vaikuttaa kuvan tunnelmaan, muuttaa valon luonnetta. Monesti sen ensisijainen tarkoitus on turvata tai parantaa kuvan kelpoa teknistä laatua. Suurimmaksi osin ainakin omassa kuvaamisessa salama on korkeintaan täytteenä - ja kuva on vallitsevaa valoa pitkälti myötäilevä ellei kokonaan. Näissä kuvissa ainakin oma ajatus ja yritys oli salamalla vähän nostaa päätuote pikkusen paremmin esille.

Jos haluaisi priimaa laatua, niin tarttis olla jalustat ja kunnon studiovalot. Mutta silloinhan kuvausta ei voisi toteuttaa keskellä parasta lauantaiyön juhlintaa, eikä voisi kutsua dokumentaatioksi. Kuvasin nämä viime yönä klo 23.00-00.30, KY:ssä sekä Cuba Cafe:ssa, minimalistilla varusteilla helsinkiläisessä yöelämässä, ts. hulinan keskellä. Ja olosuhteiden pakosta minimmalistinen varustus tarkoitti tässä tapauksessa pientä olkalaukkua, jossa kamera, pari zoomia, yksi käsisalama plus jotain pikkusälää.

Mitäs mieltä olette? Onko promootion dokumenttikuviksi kelpoja?

Kuinka hyväksi kuvaajaksi? Kuinka otetaan hyvä kuva?

Tämä on sitten vain yksi tulkinta ja näkökulma asiaan. Yksi tulee hyväksi kuvaajaksi yhdellä tavalla ja toinen toisella. Ja mikä nyt sitten on hyvää kuvaamista, tai hyvä kuva? Osin hyviä kuvia syntyy vahinkolaukauksina. Yksi kuvaa räiskimällä tuhat ruutua ja valitsee sieltä yhden kelvon kuvan. Toinen kuvaa 20 ruutua, joista valtaosa on priimoja, ja loputkin ihan perushyviä.

Jotkut kuvaajat erikoistuu äärimmäisen kapean aihealueen kuvaamiseen, ja kuvaa sitäkin vain yhdellä tyylillä. Toinen kuvaaja taas saattaa onnistua kohtuu varmasti aiheen kuin aiheen parissa, ilman sen kummempaa erikoistumista. Joskus kuvauksen onnistuminen ovat pitkälti kiinni hyvistä puitteista, missä huonommankin kuvaajan voi olla vaikea epäonnistua. Taitava kuvaaja napsii kelpoja kuvia kaikkein vaikeimmissa tilanteissa.

Toisinaan kuvaaja itse ei pidä kuvaa kummoisena, mutta muut näkevät siinä jotain symboolista, mitä ei ollut tarkoitettu kuvaan. Toiset osaa ujuttaa symboliikkaa kuvaan kuin kuvaan. Kuvassa voi siis olla hyviä sisällöllisia ominaisuuksia vahingossakin, tai tarkoituksella. Katsoja ei välttämättä tiedä muuta kuin miltä kuva näyttää.

Kuvaa voi tulkita monin eri tavoin. Taidekuvat ja niiden tulkinta on siis oma juttunsa. Hyvän kuvituskuvan osalta kuvan hyvyys taas punnitaan usein kontekstin kautta. Irrallisena ja itsenäisenä kuvana kuvituskuvan ei välttämättä tarvitse olla mikään kummoinen. Kuva kuvituskuva pääseekin oikeastaan oikeuksiin vasta kun se sijoittuu johonkin tiettyy asiakokonaisuuteen, jossa muuten olisi häiritsevä kolo.

Mistä sitten tunnistaa hyvän kuvituskuvan? Normaalisti hyvässä kuvituskuvassa on rajausvaraa, sisältö suhteellisen hillitty, pelkistetty, selkeä ja vain sopivasti erilainen - säädöiltään suhteellisen naturelli sekä tekniseltä laadultaan moitteeton. Kuvituskuviakin on moniin eri tarpeisiin. Ei siis ole vain yhtä oikeata tapaa arvioida kuvituskuvan hyvyyttä.

Yksi keskeisin hyvän kuvituskuvan kriteeri on hyvän tekninen laatu. Sitä pidetään pikemminkin itsestäänselvyytenä. Yksi teknisesti hyvän kuvan olennainen elementti on myös hyvä valo, valaistus ja oikea valotus. Teknisellä laadulla tarkoitetaan myös, että kuva ei kohise, sen on terävät, eli on kuvattu hyvin piirtävällä objektiivilla (tarkoituksenmukaisesti himmentäen). Monesti teknisesti hyvän kuvan ottaminen tarkoittaa pitkää valotusaikaa ja jalustan käyttöä. Kuvaa on voitu valaista myös salamalla, tai kuva on otettu valovoimaisella kiinteällä lasilla. Hyvissä valoissa kuva on voitu ottaa varsin tavanomaisellakin setillä, tai ääritapauksessa pokkarilla. Olennaista on siis tunte oman kameran rajoitteet ja mahdollisuudet.

Hyvän kuvaamisen lisäksi on olennaista, että kuvassa on sävyt ja säädöt kohdallaan. Normaalisti tämä tarkoittaa tiettyä peruskäsittelyä. Suoraan kamerasta tuleva kuva tarvitsee aina tietyn peruskäsittelyn, vähintään sävyjen korjailuja. Dynamiikka on digikameroissa yleensä vähän rajoittunut. Jos valotetaan huippuvalot kohdalleen, niin keskisävyt jää helposti tummiksi, puhumattakaan tummasta päästä. Jos taas valottaa keskisävyjen mukaan, niin huippuvalo uhkaa palaa puhki. Silmään miellyttävässä kuvassa kuvan tumma pää ei saisi olla tukossa, siis umpimustaa, eikä huippuvalo saisi olla puhki, ihan vitivalkoista. Luonnollinen sävyjen liukuma kautta skaalan on suotavaa.

Hyvä kuva on siis monen tekijän summa. Sopiva yhdistelmä tekniikkaa, tilannetajua, oikeaan aikaan oikeassa paikassa olemista, asioiden visualisointia ja kuvankäsittelyä. Myynnin kannalta olennaista on kuitenkin kuvan sisältö.

Kuvatoimistossa moniet kuvaajat eivät suinkaan ole valmiita mestarikuvaajia. Monet ovat sanoneet että myyntiin laittaminen on kannustavaa, koska silloin kuvaamisessa on jokin tarkoitus, sisältöä. Ja kun kuvaamisessa on määränpää, niin se kannnustaa samalla paremmin myös oppimiseen ja kehittymiseen - kun kuvataan muusta syystä kuin vain hyvin vuoksi. Parasta on kun hyöty ja hupi yhdistyy.

Itse olen ainakin ymmärtänyt että monilla kuvaajilla on kova tarve ja toive oppia paremmiksi kuvaajiksi. Ainakin itse olemme nähneet monissa kuvaajissa hyvin lyhyessä ajassa huomattavaa parantumista. Tätä haluamme osaltamme tukea. Cartinassa tätä asiaa käsitellään erillisellä vain kuvaajillemme tarkoitetulla salasanasuojatulla sivustolla. http://cartina.kuvat.fi/kuvat/

Lapin reissulta

Jälleen yksi Lapin reissu takana. Luonnon rauhasta nauttiminen kalastuksen ja valokuvauksen kanssa tuntui loppuvan jälleen kesken, vaikka aikaa oli reilusti.



Purokuvia täytyy mennä vielä uudelleen ottamaan, nyt jo lähellä sitä mitä olen haaveillut kuvaustulosten olevan. Kirkas päivänvalo luo omat haasteensa pitempiin valotusaikoihin, auriko kun ei laske juuri lainkaan.





Muutama uusi tunturikasvi löytyi tunturilta, tässä tutut vilukko ja hilla.



Poroja näkyi harvinaisen paljon tunturilla, mutta onnistuneita kuvia ei montakaan. Lieneekö oma kriittisyys omia kuvia kohtaan merkki kuvauksessa kehittymisestä vai mistä, kun ennen pokkarilla otetuista alle sadan filmikuvan setistä oli paljon tyytyväisempi kuin nyt satojen kuvien satsita. Kieltämättä nyt jälkikäteen niitä pokkarikuvia ei paljon kärsi teknisessä mielessä katsella, tunnelma ja hyvät muistikuvat niissä kyllä välittyy hyvin.





Tarkan repun punnitsemisen jälkeen, mukaan pitemmälle reissulle rinkkaan tuli laitettua vain pari linssiä. Painavat kameravehkeet kaiken muun välttämättömyyden lisäksi, eivät paina juuri mitään, ainakaan jälkikäteen hyvien muistojen rinnalla.

Osa aiemmista Lapin reissukuvistani löytyy nettisivuiltani.

Beach volleyn SM-finaalit Helsingissä

Olin taas asiakkaalle promoa kuvaamassa. Varsinaisen promon, siis Nokian juttujen lisäksi kuuluu napsia toiminnallisia kuvia itse tapahtumasta. Ohessa siis itse Beach volleyn SM finaalien ensimmäisestä päivästä. Varsinaiset finaalien finaalit pelataan sunnuntaina, 16.8, klo 10-18.00. Jos siis mielii seurata kuvatunkaltaista pallottelua, niin suunta kohti Rautatientoria.

Vuokrastudion käyttö cartinalaisille kuvaajille jatkossa ilmaiseksi

Ollaan otettu sellainen uusi linja tuon vuokrastudion osalta. Kuvatoimisto Cartinassa mukana olevat kuvaajat saavat jatkossa käyttää sitä ilmaiseksi, mikäli kuvaavat edes osittain kuvatoimistoon laitettavaksi. Ainoa ehto on se, että maksullisen studiovuokraajilla on etuajo-oikeus. Jos kuitenkin rikkoo jotain tai kuluttaa kartonkia, niin sitten joutuu maksamaan rikkomasta tai kuluttamastaan kartongista.

Miltäs kuulostaa? Valitettavasti tästä ei ole suuremmin iloa niille, jotka asuvat kauempana, eivätkä asioi Helsingissä.

Ajatuksena on siis, että jos tämä osittain vauhdittaisi teknisesti tasokkaamman markkinointimateriaaliin käyttökelpoisen modell release studio-ihmiskuvan tarjontaa Cartinassa. Stockkikuvakäyttöön 20% -provikasta kiinnostuneita nuoria mallejakin on jonkin verran kun ilmaantunut, joskin valtaosa heistä ovat olleet kauempaa kotoisin. Uskoisin että saamme aika pian asiaa ryminällä eteenpäin.

Henkka, p. 050-5949725

Hautajaisten kuvaus

Hautajaisten kuvaaminen on oma lajinsa. Siunaustilaisuus kuuluu asioihin joita ei voi kuvata jos on asianomaisena. Teknisesti hautajaisten valokuvaaminen muistuttaa hieman hääkuvausta. Ollaanhan sentään kirkossa, jossa normaalisti valoa on niukasti. Valokuvaajakin on tummassa puvussa - mikäli on mies.

Ainakin omasta mielestä hautajaiset on yhtä lailla valppautta vaativa laji, koska monet asiat tapahtuu vain kerran, voivat olla hyvinkin tunteikkaita, ja ovat hetkessä ohi. Hautajaisissakin on oma kaavansa, mikä on hyvä tuntea. Koko toimitus kestää usein lähemmäksi tunnin.

Toimituksen alkuun kaikkein läheisimmät laskee kukat arkulle. Ei ole aikaa harjoitella. Valokuvaaminen pitää tavallaan aloittaa täydellisillä otoksilla. Hautajaisten kuvaus eroaa monesta muusta kuvaamisen lajista myös siinä, että siunaustilaisuudessa on syytä noudattaa erityistä hienotunteisuutta ja huomaavaisuutta omaisia kohtaan.

Itse en voi vielä sanoa olevani mikään erityinen hautajaiskuvaus-asiantuntija. Onpa minua hautajaisiin viimeisten vuosien aikana joitain kertoja pyydetty. Joitain mallikuvia olen kerännyt oheisten linkkien taakse. Kuvavalinnat ovat menneet ensisijaisesti sen perusteella, ettei kenekään asianomainen olisi tunnistettavasti esillä - huomaavaisesti mahdollisimman anonyymit mallikuvat.

Saapi kommentoida, tai kertoa omia kokemuksiaan hautajaisiin liittyvästä kuvaamisesta. Kuulisin mielelläni muidenkin näkemyksiä asiasta.

www.kuvaus.1g.fi/kuvat/kettunen/hautajaiskuvauksia/

www.kuvaus.fi/hautajaiskuvaus.php

Aino ja Delila tulivat kylään

Puutarhamökillämme kävi tänään ylväitä vieraita! Oman arvonsa tuntevat afgaaninvinttikoirat Aino ja Delila aiheuttivat ihmetystä ja hämmennystä vanhassa kultaisessa noutajassamme. "Ovatkohan nuo koiria ollenkaan?" saattoi oman koiramme ilmeistä tulkita sen ajatuksenjuoksua. Vaalea Aino ja musta Delila käyttäytyivät hillityn arvokkaasti vailla minkäänlaista sählinkiä.

Valokuvaamisen kannalta vaalea ja tumma koira iltapäivän auringossa tuntui melko haasteelliselta. Kuvia tuli räpsittyä jutustelun lomassa, joten paremmalla keskittymisellä kuvaamiseen, olisi tulos varmaan ollut parempikin. Välillä koiria piti myös rapsutellakin!

Myös salaman käyttäminen olisi luultavasti petrannut kuvia parempaan suuntaan. Onneksi raw-kuvista pystyy pelastamaan paljon jälkeenpäin, ainakin kotialbumiin kelpaaviksi kuviksi. Harmittavia mokia huomasin heti kun katsoin kuvia koneella. Koirat poseeraavat vieretysten, vaalea Aino kivasti auringon valossa ja mustan Delilan taustana tumma grillinsuojus! Mutta yllättävän hyvin tuollaisestakin tapauksesta saa vielä katseltavan kuvan - siis ainakin siihen kotialbumiin!

Parissa tunnissa pari sataa kuvaa koirista, joiden luonteessa on kaiketi puolet kissaa. Tässähän alkaa tuntea itsensä Ainon ja Delilan hovikuvaajaksi!

Valkoposkihanhia Pääkaupunkiseudulla aiempaa enemmän

Tutkijat laskivat heinäkuun lopussa Helsingin ja Espoon kerääntymispaikoilta hteensä 3 474 valkoposkihanhea. Poikueitten määrä kasvoi 17 prosentilla viime vuodesta. Valkoposkihanhien kokonaismäärä pääkaupunkiseudulla kasvoi 54 prosentilla edellisestä vuodesta.

Eniten kasvoivat (64 prosenttia) aikuisten, ilman poikuetta olevien hanhien määrät. Tämä saattaa johtua touko-kesäkuun kylmistä ja kovatuulisista sääjaksoista, jolloin kokonaisia poikueita on voinut tuhoutua. Poikueensa menettäneet emot laiduntavat nyt muiden hanhien mukana rantanurmikoilla. Mukana on myös esiaikuisia, vielä pesimättömiä lintuja.

Koko Suomen pesimäkanta on edelleen voimakkaassa kasvussa. Vuonna 1995 pesiviä pareja havaittiin 32, vuonna 2003 niitä oli 550 ja vuonna 2007 jo 1900. Suomessa valkoposkihanhi pesii koko rannikkoalueella itärajalta Perämerelle. Suurimmat keskittymät ovat pääkaupunkiseudulla ja Turussa. Helsingin, Espoon ja Sipoon saaristossa pesi vuonna 2008 yhteensä 1 034 paria ja Turun kaupungin alueella 215 paria. Sisämaassa valkoposkihanhet pesivät Lahden Vesijärvellä, Päijänteellä, Etelä-Karjalassa ja Oulujärvellä. Valkoposkihanhi on sopeutunut erinomaisesti Suomen luontoon eikä sen kannankasvulle ole näkyvissä rajoittavaa tekijää.

Valkoposkihanhien suuri määrä on aiheuttanut kiistelyä. Ulosteet hankaloittavat erityisesti uimarantojen ja rannan tuntumassa olevien nurmialueiden virkistyskäyttöä. Ongelmia on ollut myös golfkentillä. Hanhet siirtyvät laiduntamaan rantanurmien ulkopuolelle vasta poikueiden saavutettua lentokyvyn elokuun puolivälin tienoilla. Toisaalta hanhet ovat myös kaupunkikuvaa elävöittävä nähtävyys, jota tullaan ihailemaan kauempaakin.

lähde: Suomen ympäristökeskus

Cartinan kuvapankki: valkoposkihanhi

Monenlaisia pieniä uudistuksia

Yksi viime aikojen näkyvä muutos on toki se, ettei foorumi-linkkiä näy Cartinan sivujen vasemmanpuoleisessa palkissa. Sinne alkoi tulemaan sellaiseen tahtiin forum-spammia. Otin sieltä julkisen puolen pois. Rekisteröityä toki pääsee yhä periaatteessa kuka vaan. Mutta kirjoitusalueina siellä on ainoastaan se osio mihin on tarkoitettu vai kuvatoimiston kuvaajille.

Ulkomaanmyynnissä on minun nähdäkseni kuvatoimistomyynnin suurempi mahdollisuus. Toisaalta siellä kilpaillaan tietyllä markkinoilla kovasti hinnalla, osin toki tarjonnan tasolla. Ulkomaalaisten kuvatoimistojen kuvien tekniset tasovaatimuksetkin ovat täysin toista luokkaa kun mihin Suomessa ollaan totuttu.

Cartinan ilmoituksia on näkynyt Google-sivuilla pari viikkoa. Sieltä on englannin ja latinankielisillä nimillä + photo tai image sanoilla löytää tiettyjä Cartinassa suhteellisen hyvin esillä olevaa parempaa tarjontaa. Teen noita ilmoituksia uusille lajeille sitä mukaan kun tarjontaa on edes jonkin verran. Jos jostain lajista / aiheesta on vain pari kuvaa, niin ei sellaisen katsomista varten kannata vielä potentiaalisia asiakkaita koittaa haalia. Aktiivisempi markkinointi lähtee siis sitä mukaan parempaan vauhtiin, mitä paremmaksi oma tarjonta saadaan.

Yksi vaihtoehto ulkomaanmyynnin edistämisessa on toki sekin jos laittaisi kuvia jonkin jo valmiiksi kv-perspektiivillä vakavasti otettavan toimiston myyntiin. Cartinalla on jo jonkin aikaa ollut soppari Alamyyn. Alamyhan on eräänlainen kuvatoimistojen kuvatoimisto. Ja on näemmä muutama suomalainen toimisto, Kuvaario ja Gorillakin laittanut kuvaajiensa kuvia sinne myyntiin. Usealla cartinalaisella kuvaajalla on toki kuvia suoraan tuolla. Voipi olla yksi ihan varteenotettava vaihtoehto, täydentävä kuvanvälityskanava. Olen ladannut itsekin sinne vasta 4 kuvaa, mutta varmaankin tulen jatkamaan sitä. Jos Cartinan kuvia alkaisimme ladata toonne, niin ne pitäisi olla järjestäin kaikki interpoloitu 20 mp:n kuviksi. Ja interpolointi olisi parempi tehdä suoraan raakatiedostosta, eikä jpg-kuvasta. Siltä osin jos kuvaajat haluavat siirtyä siihen että Cartinan kautta kuvat menevät myöös Alamyyn, niin tiedostot pitäisi saada tehtyä isommiksi kuin mitä ovat tähän asti olleet. Muuten kuvat eivät läpäise Alamyn laaduntarkistusta.

Canonin Eos 5d II:sen (21mp) tiedosto menee sinne sellaisenaan. Kun kaivelin läpi vanhoja 6mp (10D) 8 mp (20d) sekä 40d ja 50d:n raakatiedostoja, ja tein niille interpoloinnin Alamyn mittoihin, niin hupsis. Yllättävän pieni osa kuvista oli enää 100% tarkastelulla enää sen tasoisia että ne edes miellyttivät minun silmään. Pitää näemmä minunkin kiinnittää jatkossa entistä enemmän huomiota siihen että millä ja miten kuvaan. Ettei tule huttua.

ps. Viime perjantaina eräs vanha asiakkaamme kyseli taas lisäkuvia erään Vodka-brandin kv mainontaan. Tällä kertaa haettiin talviaihetta ja jääkiteitä. Se kait on sellaista suomalaista mitä ulkomailla ei sillei ole. Että jos tarjonnan laajuudella ja tasolla ei kovin helposti kilpailla kansainvälisessä kärjessä, niin hyvillä ja uniikeilla aiheilla. Viimeksi tämä Vodka-brandi osti meiltä yhteen kuvaan määräaikaista käyttöoikeutta 4950 egen hintaan (alv0).

Perinnemaisema - parhaimmillaan

Perinnemaisema ja sen hoito on yksi merkittävä Saaristomeren kansallispuiston erikoisuus, jota Metsähallituksen toimesta vaalitaan. Kansallispuiston alueella on noin 300 hehtaaria hoidettua perinnemaisemaa, lehdesniittyjä, hakamaita, ketoja, rantaniittyjä ja nummia, joita saaristolaisten karja laiduntaa.
Kansallispuiston tavoitteena on Saaristomeren luonnon ja kulttuurin suojelu, perinteisten luonnonkäyttömuotojen turvaaminen, elävän saaristoyhteisön säilyttäminen sekä ympäristötutkimuksen edistäminen.
Perinnemaiseman hoito mahdollistaa monipuolisen kasvillisuuden säilymisen, jota muuten uhkaa taantuminen maiseman umpeen kasvun seurauksena.
Tätä umpeenkasvua on tapahtunut asutuksen ja karjankasvatuksen sekä viljelyn vähennyttyä saaristossa.
Nykyään perinnemaisemia entistetään ja hoidetaan paljolti talkoovoimin. Tavoitteena on palauttaa ympäristö mahdollisuuksien mukaan alkuperäiseen tilaan, hoitaen sitä vuosittain niin, että lopputulos vastaa entistä niittyä tai laidunta. Vanhoja työmenetelmiä pyritään elvyttämään mahdollisuuksien mukaan.