Olen tiennyt lapsesta saakka, että puolukka ja sianpuolukka ovat kaksi eri lajia ja että puolukan marjoja kannattaa poimia mutta sianpuolukan ei.
Olen mieltänyt sianpuolukan jollain tavalla sekundapuolukaksi. Sehän ei ole mehukas vaan kiinteä ja jotenkin mauton. Puolukan ja sianpuolukan ero on suunnilleen samanlainen kuin mustikan ja juolukan tai riekonmarjan ja variksenmarjan. Se, joka on maistanut niitä kaikkia, ymmärtää vertauksen.
Kesä 2008 ei ollut hyvä marjakesä Itä-Lapissa. Hillat, mustikat ja puolukat kehittyivät kyllä oikean näköisiksi, mutta ne jäivät vaille auringon antamaa makeutta. Minulla ainakaan ei ollut hoppua päästä marjametsään.
Metsässä kulkeminen on mukavaa ilman erityistä syytäkin. Saahan siellä raitista ilmaa, ja stressi katoaa jonnekin kuin itsestään. Silmät mittailevat maisemia ja poimivat yksityiskohtia. Korvat herkistyvät elollisen ja elottoman luonnon äänille. Mieleen nousee myönteisiä kuvia kaukaisesta lapsuudesta.
Kas, tuossahan on maan rajassa erikoisen näköinen kasvi. Se muistuttaa puolukkaa, mutta sen marjat eivät ole puolukoita. Mikä kumma se mahtaa olla? Kuinka olen voinut unohtaa? No, otetaan kuva ja katsotaan kotona kasvikirjasta.
Opus määrittelee kasvin sianpuolukaksi. Äh, pitäisi harrastaa nykyistä enemmän marjastusta.
1 kommentti:
Olet oikeassa, metsässä on tosiaan mukava liikkua, ilman erityistä tarvettakaan. Jopa näissä Etelä-Suomen metsissä vallitsee jonkinlainen rauha, metsissä jotka vielä ovat olemassa, mutta kuinka kauan.
Olen ollut huono marjastamaan, tosin nyt kun aloitin uudelleen kuvaamisen joitakin vuosia sitten, on tullut "marjastettua" noita kanervakasveja, kuten puolukoita ja mustikoita.
Riekonmarjaa ei taida enää olla eteläisessä Suomessa, mutta muuten kaikki muut marjat löytynevät.
Riekonmarjakin, taitaa olla aika harvinainen pohjoisessakin.
Viimeksi kuvaamiani kanervia olivat karpalot, joita löytyy ihan kiitettävästi.
Lähetä kommentti