Joutsenten kesä, osa 1

Aika suuri osa luontokuvistani on lintukuvia. Linnut ovat siitä hyviä kuvattavia, että niitä yleensä löytyy vähän joka puolelta ja kaikkina vuodenaikoina. Loistavia lintukuvia maailmasta löytyy paljon, joten haastetta uusien näkökulmien löytämisessä riittää. En silti ole mikään varsinainen lintuharrastaja, vaikka niitä kuvailenkin. Tunnen aika huonosti linnut ulkonäöltä ja vielä huonommin äänen perusteella, jotakin on sentään jäänyt lintukirjoista mieleenkin. Tänä kesänä oli työn alla kuvausprojekti, joka sai kipinänsä viime syksynä ja todennäköisesti loppuu vasta ensi keväänä.
Noin vuosi sitten sain muutaman, omasta mielestäni onnistuneen, lentokuvan joutsenpariskunnasta, joka asustaa tutulla järvellä. Siitä innostuneena päätin yrittää seurata joutsenten touhuja tänä kesänä. Huhtikuussa ne sitten saapuivatkin kotijärvelleen kahden viimevuotisen poikasensa kanssa. Melkoista mekastusta oli niiden kuhertelu ja reviirin puolustaminen, kun muita joutsenia lensi järven ylitse. Pian ohueksi kuroutunut jääpeite suli pois ja pariskunta aloitti pesän kunnostuksen. Vanhat poikaset seurailivat vanhempien touhuja ja katosivat sitten jossakin vaiheessa järveltä kohti omia seikkailujaan.

Joutsenten pesä sijaitsee pienessä saarekkeessa suokaistaleen ympäröimänä, joten se on satunnaisilta ohikulkijoilta suojassa. Oma tarkkailupaikkani oli pienen kuusikon keskellä toisella rannalla, ja sinne pääsi hyvin kulkemaan häiritsemättä joutsenia. Huhtikuun lopulla naarasjoutsen aloitti tiiviin hautomisen. Koiras uiskenteli ympäri järveä ja kulutti aikaansa lähinnä syöden. Muutaman kerran satuin näkemään kun vieras joutsen lensi lähistöllä ja aiheutti hälytyksen: joutsenpariskunta ryntäsi keskelle järveä aloittaen äänekkään tanssinsa. Kun tilanne rauhoittui, emolintu palasi pikaisesti pesälle. Silloin tällöin se jätti pesän hetkeksi ja kävi ruokailemassa lähistöllä. Saattoipa se joskus tehdä pienen lentomatkankin, hautominen on puuduttavaa ja kärsivällisyyttä vaativaa hommaa. Kun emolintu oli poissa, koiras pysytteli tiiviisti pesän vierellä vartiossa.

Merkitsin poikasten arvioidun kuoriutumisen almanakkaan, ja kävin aina välillä katsomassa, miten hautominen sujuu. Eräänä aamuna saapuessani järvelle kuulin joutsenten mekastusta. Kiiruhdin tarkkailupaikalleni huomatakseni, ettei kumpaakaan joutsenta näkynyt missään. Järvi on melko repaleinen ja lisäksi aamusumu esti näkyvyyden, mutta joutsenten ääni kuului kaukaa järven toisesta päästä. Hetken päästä molemmat joutsenet lensivät paikalle ja laskeutuivat kauniisti pesälle. Pariskunta suoritti tavanomaisen laskeutumisen jälkeisen toitottelun, jonka jälkeen emo jatkoi hautomista ja koiras uiskenteli pois. Hämmästelin, että miten ne olivat jättäneet pesän vartioimatta? Aamu jatkui rauhallisissa hautomisen merkeissä ja jäin jännityksellä odottamaan poikasten kuoriutumista. Tiesin, että perhe jättää pesän pian poikasten kuoriutumisen jälkeen. Toivoin vain näkeväni poikaset ennen tätä…


Tutustu Cartinan joutsenkuviin!