lauantai 4. lokakuuta 2008

Kilpisjärven tarina

Vanhan tarinan mukaan näillä main asui ennen jättiläisiä.



Kilpisjärven tuntureita

Jörö Saana ihastui kauniiseen Malla-neitoon



Pikku-Malla tunturi

Komeat häät olivat menossa, ja vihkijänä toimi teräväpäinen tietäjä Paras,



Paras tunturi


kun laiminlyöty kilpakosija Pältsa hälytti häijyt pohjanakat paikalle. Kesken vihkitoimituksen alkoi hyinen pohjoistuuli ja suunnattomat jäämassat täyttivät tienoon. Viime tingassa Saana kiidätti morsionsa Malla-äidin syliin, vaan siihenpä jäätyivät kaikin. Ja surevan neidon kyynelistä syntyi Kilpisjärvi.




Pältsa tunturi


Vuosituhansia myöhemmin jäämassat sulivat ja jättiläiset paljastuivat - Saana entistäkin jörömpänä, pyöreäpiirteinen Malla äitinsä ryntäillä.


Saana tunturi

Kyyneleet virtaavat vieläkin Kitsi-putouksena.


Kitsijoen putous

Muistot Saanan ja Mallan häistä näkyvät yhä syksyisenä ruskan väriloistona: karkusalle kaapaisseen lapinväen kirkkovaatteet nimittäin repeilivät tuiverruksessa rinteille ja laaksoihin. Nuorimmat jättiläisistä vaipuivat ikimäntyjen luurankoina järvien pohjaan ja näkyvät siellä tuhansista ikävuosistaan huolimatta edelleen.



Lisää Saanakuvia löytyy täältä ja Kilpisjärvellä kuvattuja kuvia täältä.

Osa kuvista myös nettisivuillani http://jussila.kuvat.fi

4 kommenttia:

Jussi Sihvo kirjoitti...

Komiat on maisemat, sitä lanthalainen katselee huuli pyöreenä.
Mukava tarina.

Antje Neumann kirjoitti...

Kiva tarina ja mahtavat kuvat! Mukavaa, että sinulla oli hyvät säät tuolla pohjoisessa. Meillä Syötteellä oli myös hieno ruska, mutta satoi vettä lähes koko ajan tai oli pilvistä.

Soili Jussila kirjoitti...

Juu, kerrankin sattui niin hienot säät, että ei voinut kuin ihmetellä ja olla tyytyväinen koko reissuviikon (tuo pilvinen Pältsäkuva muuten otettu kesällä). Sielä sai ihailla ja ihmetellä noita hienoja maisemia ja syksyn väriloistoa, yrittäen ikuistaa ne mahdollisimman hyvin.

Muutaman kerran olen ehtinyt käydä Kilpisjärvellä, ennen kuin nyt törmäsin tuohon vanhaan tarinaan.

Pekka kirjoitti...

On helppo yhtyä edellisten kommenttien kirjoittajien lauseisiin.
Olen muutaman kerran katsonut esitettyjä kuvia, niissä on muutama sellainen kuva, jossa voi mielikuvituksen antaa lentää ja itsekin sijoittua tunturiin. Vaikka se kertomus on jo vanha, se luo jotain taian tapaista ilmapiiriä.