Uimassa kilpikonnien kanssa

Tobago Caysin suojelualue on yksi Karibian parhaista snorklauspaikoista. Neljän saaren keskelle jää suojaisa alue, joka on suosittu purjeveneiden ja katamaraanien ankkuroitumispaikka. Petit Baradel saaren rannassa on veneiltä kielletty alue, jossa voi uida merikilpikonnien kanssa.

Parin metrin syvyydessä snorklaaja pääsee yllättävän lähelle liemikilpikonnia (chelonia mydas), jotka rouskuttavat pohjahiekassa kasvavaa meriruohoa. Nämä rauhalliset kasvissyöjät eivät oikeastaan välittäneet ollenkaan ympärillään hyörivistä ihmisistä ja päästivät ihan kosketusetäisyydelle.

Hapenhaukkausmatkat olivat kuitenkin selkeästi vaarallisia. Kilpikonnat nousivat varovasti pinnalle, haukkasivat ilmaa pari sekuntia ja palasivat pikaisesti takaisin pohjalle turvaan.

Vedessä näkee liemikilpikonnien upeat värit. Englanninkielisestä nimestään huolimatta "vihreä" kilpikonna ei ole vihreä. Nimi tuleekin kilpikonnan rasvan väristä. Liemikilpikonnan kilven väritys vaihtelee ruskean eri sävyistä jopa siniseen ja nuorten liemikilpikonnien päälaki on kirkkaan oranssi. Päälaen väritys tasaantuu ruskeaan konnan vanhetessa. Alapuolelta liemikilpikonna on keltainen. Väriä siis riittää vähänkuin riikinkukoilla.

Nähdessään näitä kauniita ja uhanalaisia eläimiä vedessä on vaikea uskoa, että jotkut edelleen pyydystävät niitä syödäkseen.

Karibialla edelleen useissa maissa merikilpikonnat eivät ole suojeltuja ja niiden pyydystäminen pesimisajan ulkopuolella on sallittua. Harmillista on myös se, että meressä pyydystys kohdistuu hyvin usein juuri suurimpiin yksilöihin, jotka ovat lajin säilymisen kannalta kaikkein tärkeimpiä.

Merikilpikonnien poikasista vain yksi tuhannesta selvityy aikuiseksi ja esimerkiksi liemikilpikonna saavuttaa sukukypsyyden vasta noin 25-30 vuoden ikäisenä. Aikuisen merikilpikonnan suurin vihollinen onkin ihminen, sillä luonnossa ainoastaan tietty hailaji pystyy rikkomaan sen kilven.

Merikilpikonnakuvia Cartinassa