Luonto ja luonnon taideteos

Vaikka tähän vuodenaikaan on pimeää ja värien vähäisyyttä, vesisadetta, lunta, tuulta ja kylmää, löytyy luonnosta monenlaista iloa.
Silmät hakeutuvat erilaisiin yksityiskohtiin, luonnon omiin taideteoksiin. Korville löytyy toisenlainen äänimaailma, riippuen vallitsevasta ilmasta, vesipisarasta lumen ääniin, jopa ”äänetöntä” hiljaisuutta.
Näemmekö metsää puilta, osaammeko arvostaa luonnon ”työtä”? Millaisen vaikutuksen tekee tikan tai palokärjen koputus, oksan rasahdus hirven jalan alla, muuten hiljaisessa metsässä? Entä vesipisaran putoaminen, sen antaman vaitonaisen äänen, osuessaan maatuvaan puun lehteen? Löydämmekö luonnon itsensä maalaamat taulut, lumen muodostamat veistokset?
Kysymyksiä voi esittää ja asettaa lähes loputtomiin. Jokaisen meistä on kuitenkin löydettävä se oma jokin, johon asetamme itsemme luonnossa, olkoon luonto sitten erämaata, merellistä luontoa, nykyihmisen kaupunkiluontoa tai lähiluontoa, missä sitten olemmekin.
Tämä on pieni kertomus, tai oikeammin useiden kysymysten sarja, kysymyksiä, joita tuli esille, ollessani erään pienen ryhmän kanssa päivän aikana metsässä.
Jokainen voi jatkaa tätä listaa oman halunsa mukaan itselle mieleen tulevista kysymyksistä ja vastauksista.

Luonto vaipuu uneen, lumi peittää maan. ..

Ensilumi satoi eteläiseenkin Suomeen. Tuleeko Talvesta oikea Talvi lumineen ja pakkasineen koko maan mitalla? Alku näyttäisi hyvältä, on pakkasta, lähes koko maassa on lunta, vaikkakin vähän.
Alkaa vuoden pimein aika, valoa on vähän, auringon noustessa vain hetkeksi taivaanrantaan, osassa Suomea aurinkoa ei enää näy ollenkaan muutamaan viikkoon.
Luonto vaipuu osin lepoon, herätäkseen taas keväämmällä auringon matkassa uuteen kukoistukseensa. Pohjoisella pallonpuoliskolla elämä luonnossa minimoituu, vietetään kaamosaikaa, nukutaan talviunta.

Valokuvaajalle tämä kaikki luo haasteita, tarttua viimeisiin valonsäteisiin, kuvata väreiltään niukanlaista luontoa, löytää pimeässä kuvauskohteita, joissa on luonnontaikaa, elämänkirjoa.

Millaisia kuvia itse haluaisin tällä hetkellä ottaa. Ensimmäiseksi tulee mieleen revontulet, joita olen jo kauan miettinyt omalla kohdallani, koska saan sellaisen kuvaustoiminnon aikaiseksi.
Se kuitenkin on aina jäänyt eri syistä ja on edelleen toteutumatta. No, siinähän sitä riittää kuvauskohdetta tulevaisuuteen.

Kaikkinensa, se mikä on ollut mielessäni jo vuosia ja ehkä yksi mielenkiintoisimmista yksittäisistä kuvausaiheista itselleni ja nimenomaa juuri nyt kaamosaikaan, on Sininen Hetki.

Olla osallisena Sinisessä Hetkessä, pyrkiä taltioimaan kiitävä hetki kuvaksi.

Sinisiä Hetkiä

Ilmastonmuutos(ko)?

Ilmastonmuutos vaikuttaa sadannan määrään. Maapallon ilmasto muuttuu ja sen lämpeneminen on tosiasia. Viimeisen sadan vuoden aikana keskilämpötila on noussut 0,74 astetta maapallolla. Tämä on vaikuttanut jää- ja lumipeitteiden kaventumiseen ja vähenemiseen.

Kasvihuoneilmiön vaikutuksesta sadanta on lisääntynyt maapallon eri osissa ja toisaalta sen vaikutuksesta tietyissä osissa kuivuus on noussut suureksi ongelmaksi.
Vaikka kasvihuoneilmiö sinänsä on yksi elämisen ehdoista, ihmisen toiminta on lisännyt ja voimistanut sitä.

Esittävätkö oheiset kuvat ilmastonmuutosta, voi jokainen päätellä itse. Itselleni, ne esittävät ensisijaisesti syksyn sateita ja vasta toiseksi ilmaston muuttumista.
Kuvat otettu tämän blogin julkaisupäivänä Tikkurilankoskelta, Vantaalta.