keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Pöytäkoneeni virustorjunta

virustorjunta. Kuva: Henrik KettunenTällainen virustorjunta-asiantuntija hiippailee päivittäin työhuoneessa, yleensä painelee seinää pitkin, välillä pöydällä. Hauska, mutta kiireinen veijari. Kuvassa tämä on ilmeisesti minulta irronnutta hiuskiekuraa tutkimassa.

Klikkaamalla kuvaa, saa sen aukeamaan isompana.

tiistai 29. syyskuuta 2009

Kelit kylmenee - takassa leimahti tuli


Alkaa illat viilentyä sen verran, että piti tänään lämmittää keittiön takka ensimmäisen kerran tälle syksylle. Kuvaa klikkaamalla pääsee katsomaan kuvaa vähän tarkemmin. Oli jo hetken melkein sellainen tunne kuin olisi ollut samoilemassa jossain kairassa, istumassa iltanuotiolla - keskellä ei mitään. Kuvitelmissani vain.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Matin talot -ohjelmasta selviäminen vaatii tiukkaa keskittymistä

Silminnäkijä-ohjelma tiputti aikamoisen pommin.
http://areena.yle.fi/video/448407
Journalismi ei ole aina politiikoille kovinkaan mukava asia. Kun toimittajien kanssa on tekemisissä, niin on yleensä syytä olla puhtaat jauhot pussissa, tai miettiä tarkkaan sanomisiaan. Jos ikävä totuus sittenkin paljastuu, niin sitä voi joutua hieman kyseenalaiseen valoon.

 Se on shakki ja Matti - Vanhanen

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Epäaitoja luontokuvia - kuvia kieloista

Mitä olette mieltä tällaisista epäaidoista luontokuvista?

kielon marjat. Kuva:Henrik KettunenEn ole aiemmin edes yrittänyt kielon punaisten marjojen kuvaamista. Piti ottaa haaste vastaan. Ensimmäisellä yrittämällä olin kylläkin kuopuksemme hoitovuorossa. Tämä 1,5 v beebi oli hetken aiemmin vahingossa herätetty kesken päiväunien, ja siitä lievästi sanottuna kiukkuisena. Kello oli sen verran paljon, ettei voinut - tai saatukaan enää nukkumaan päikkäreitä. Olis muuten iltaunet voinut mennä puihin. Piti väkisin ottaa assariksi mukaan. Päästiin just alas metsään kielojen luoksi, kun alkoi armoton itku ja ulvonta. Ei tykännyt lainkaan siitä että kömmin pöpelikössä nelinkontin, fokus jossain muualla kuin hänessä. Piti siirtää kielokuvaus toiseen kertaan.
lily of the valley. Photo: Henrik Kettunen
Tänään sain toisen mahdollisuuden yrittää aihetta. Aikaa ei ollut paljonkaan. Toisaalta ulkona puuskutti reipas syystuuli, noin 10 metriä sekunnissa, niin makrokuvaus maastossa ei tuntunut, miten sen sanoisi, kaikkein lupaavimmalta vaihtoehdolta. Osin ajatus oli toisaalta myös sellaisessa ikuisuusprojektissa, monivuotisessa ajatuksessa, että josko näin lehtien putoamisen aikaan saisi kuvattua värikkäät lehdet syvättynä - studiomaisesta. Lähdin vajaa puolituntiselle lehtienkeryy-kierrokselle tyhjä kirjekuori kädessä. Takaisin työhuoneelle tulin mm. kielonlehtien ja marjojen ym lehtien kera. Kuvauksessa jotenkin vain ajatus oli ensiksi kieloissa.

Cartinan tarjonnassa on entuudestaan muutama ihan kelpo kuva samasta aiheesta mm. Soili Jussilalla sekä Kristina Nyholmilla. En ole aiemmin aiheen kuvaamista miettinyt. Nyt kuitenkin päätin tarttua siltä osin härkää sarvista.

Itse kuvaaminen tapahtui puhtaan kliinisesti tuulettomissa olosuhteissa, siis työhuoneeni pöydällä näppäimistön päällä. Jos ulkona olisi ollut tyyntä, niin kuvauksen olisi yhtälailla voinut tehdä siellä. Näin tällä kertaa. Työpöydälläni laulatin kameraa noin vartin. Mitäs tuumitte? Studiokuva se ainakin on! Mutta onko se luontokuva? Jos salamat olisi kiikuttanut luontoon, niin olisiko se yhtään sen aidompi luontokuva?



Kuvat otin 85:sellä loittorenkaan kanssa. Kielon lehden ja marjan rangan laitoin törrölleen ylösalaisin käännetyn sormiparistolaturin ruuvinreikiin. Taustalle muutamia muita lehtiä. Valaisin kuvan ajatuksella, että olisi mahdollisimman luonnollinen. Yksi 580ex tasovalon taakse. Toisella 580ex:llä ammuin keltaisen kalvon ja Honlphoto-snootin läpi.

Itse jäin miettimään tätä aitous vs epäaitous-asiaa siltä pohjalta, että kuka tahansahan voisi toteuttaa pikkuisen tyynemmällä kelillä keinovalaisuratkaisun yhtälailla metsässä - kuin minkä minä nyt tein työpöydälläni, näppäimistöni päällä. Jos olisin kuvannut metsässä, niin en ehkä olisi ottanut sormiparistolaturia mukaan. Missä kulkee aidon ja epäaidon raja? Jo eläköitynyt pitkän linjan Hesarin lehtikuvaaja Pentti Koskinen oli muistaakseni jossain lehtihaastattelussa sitä mieltä että salamankäyttö niin kuin nuoremman polven lehtikuvaajat sitä käyttää, on raskaamman luokan kuvamanipulointia. Mitä tuohon, muuta kuin että näkemyksiä on monia. Onko siis salama se mikä tekee kuvasta epäaidon, vai mikä?

Ainakin minä teen tällaiset kuvaukset paljon mielummin maastossa kuin työhuoneessani, jossa liikkumavara on jotain tyyliin 3 neliötä plus työpöydän pinta-ala. Työtilan muuttaminen studioksi oli tällä kertaa äärimmäinen hätäratkaisu.

lauantai 26. syyskuuta 2009

Onko yö vai päivä?

 day or night. Photo: Henrik Kettunen

Ainakin jos suhtautuu luontokuvaamiseen vakavasti, ja hakee kauniita ja pehmeitä valoja, niin yö voi olla valveilla olon / työskentelyn aikaa ja päiväsaika vähemmän aktiivista / lepäilyn aikaa. Luontokuvaamisessa monet kiinnostavat ilmiöt näkyy paremmin yöllä, tai peräti liikkuu vain yöaikaan. Kesällä aurinko laskee hyvin myöhään, ja nousee todella aikaisin. Jos soittaa jollekin luontokuvaajatutulle, niin ei välttämättä voi olla ihan satavarma että herättääkö vai ei, siis vaikka oltaisiin iltapäivän puolella. Joidenkin osalta tiedän, että helposti voi soittaa hyvinkin myöhään, koska siellä ollaan juuri saatu lapset nukkumaan, ja olla aktiivisesti sorvin kimpussa.

Ja kun nykypäivän kuvaamiseen kuvankäsittely ja tietokoneiden kanssa säätäminen alkaa olla aika pakollinen asia. Kuvat ei valmistu ilman koneen kanssa kupattuja tunteja. Aikaa kuvien peruskäsittelyihin ja muihin oheisasioihin tuhraantuu siihen huomattavan paljon aikaa. Vai sanoisiko jopa niin, että on vaikea olla valokuvaaja jos ei ole vähän myös tietokonenörtin vikaa. Ja eikö nekin ole sellaisia yökukkujia. Ei siis välttämättä tarvitse olla yhtään taipuvainen luontokuvaamiseen, ja valokuvaajan yö on päivä ja päivä yö.

Menneellä viikolla oltiin tekemässä keikkaa erään toimittajan kanssa. Hän on jossain porukassa, joka kokoontuu palaveriin yksi aamu aina kerran viikossa. Porukassa on mukana myös muutama valokuvaaja, joskaan heidän kontribuutionsa on siihen aikaa pintapuolisempi. Valittavat voimattomuutta, kun tuli kuvia säädettyä taas kerran aamu 03.00 asti.

Kerran minäkin sain kuulla eräältä mainostoimistokontaktilta, että kun he olivat toimittaneet jotain kuvattavia tuotteita eräälle kuvaajalle, tyyliin puolilta päivää, niin kaveri oli avannut oven sen näköisenä ja ajatukset ihan sekaisin - kuin olisi vasta pari tuntia aiemmin lopettanut dokaamisen. Mainostoimistokontakti oikeasti luuli, että tämä oli suurinpiirtein rappiokaveri jonka olivat palkanneet tekemään tuotekuvauksen, kun oikeammin hän vain oli selvin päin säätänyt kuvia hieman pidempään. Riittävän väsyneenä kun menee avaamaan oven, niin ensivaikutelma ei välttämättä ole ihan se oikea.

Kuinka helposti meistä valokuvaajista vedetäänkään vääriä johtopäätöksiä, kun ei ymmärretä, että monet tekee tätä "kolmivuorossa" - hyvin vaihtelevassa rytmissä.

torstai 24. syyskuuta 2009

Ruskareissu Lappiin

Hirvasporo Kilpisjärvellä


Ruska-aika vetää aina kun mahdollista Lappiin kuvaamaan luonnon väriloistoa. Kilpisjärven ruska oli parhaimmillaan ja komea tänä vuonna verrattuna Pallas-Muonionalueen ruskaan, jossa tunturikoivut olivat jo paljaat tunturilla.



Satuimme paikalle kun kalastaja laittoi nahkiaismertoja Kukkolankoskella Torniojokeen.




Tällä reissulla poikettiin aivan valtatien lähettyvillä olevaan Muoniojoen Äijäkoskelle, jossa sattui kohdallemme koskenlaskijat sopivasti kuvattavaksi.



Ensimmäisen kerran Lapinreissuilla satuttiin väärään paikkaan väärään aikaan, Pallakselle, kun joukko muitakin oli suunnitelleet retken samaan paikkaan. Tunturiin nousi vana ihmisiä kuin muurahaisia. Turismiaikana tuo paikka kannattaa kiertää ja mennään rauhallisempana aikana katselee noita hienoja maisemia sieltäpäin.



Vuontisjärvellä olikin rauhallisempaa kun tuo alkumatkan pieni ruuhka tasaantui.




Päivänreissu Kilpisjärven rantamille ruskanloistoa ihastelee oli reissun hienoin päivä.

Lisää Lapinkuvia laitan jossain vaiheessa nettisivuilleni ja kuvatoimiston Lapin ruskakuvia löytyy täältä.

lauantai 19. syyskuuta 2009

Kuinka tulla mukaan kuvatoimistokuvaajaksi?

Suomessa on toki monenlaisia kuvatoimistoja. Valtaosa välittää ainoastaan royaltyfree-kuvaa. Valtaosa toimistoista välittää huippukallista kuvaa. Osa on keskittynyt uutiskuvanvälitykseen. Osa välittää ensisijaisesti ulkomaalaista kuvaa Suomeen.

Pääosalla on kuvatoimistoista on kuvaehdoissa että kuvaajalla pitää olla malliluvat kaikilta kuvissa esiintyviltä henkilöiltä. Ja tämä on tietenkin yksi merkittävä ongelma ihmiskuvien osalta. Ihmiskuvat on kuitenkin ne mitkä myy, hyvien luontokuvien ohella. Kuvatoimisto Cartinassa tämä mallilupakysymys ei kuitenkaan ole ongelma, koska toimitusehdoissamme on maininta, että kuvat on lähtökohtaisesti vain journalistiseen käyttöön. Toki jos kuvaajalla on mallilupa kuvan henkilöltä, niin sellainen toki aina vain laajentaa kuvan käytettävyyttä.

Cartinan kuvista luontokuvia menee mainoksiin ja kaikkialle muualle. Ihmiskuvat journalistiseen käyttöön, joskin hintakin on yksi tekijä. Cartinassa kuvan voi merkitä olevan malliluvalla, ts "model release", jolloin sitä voidaan käyttää myös markkinoinnissa. Cartinassa kuvaaja voi valita myös että mihin hintaluokkaan kuva laitetaan. Uniikimpi kalliimmalla ja ei-niin-ainutlaatuinen halvemmalla. Suurimmaksi osin kuvia liikkuu astetta halvemmassa kategoriassa. Osin myös erittäin kovaan hintaan. Monipuolisuus tarjonnassa ja hinnoittelussa on tärkeätä.

Pääosin kuvatoimistoilla on kuvaajaehdoissa että kuvaajan osuus kuvien myyntihinnasta on 40-50%:ssä. Osalla on jopa tuon allekin. Cartinassa se on 60%. Pääosin kuvatoimistot edellyttää että kuvat on valmiiksi hakusanoitettu. Joillain voi olla hakusanoihin jopa jotain minimimääriä. Cartinassakin kuvaajat sanoittaa kuvat itse, samalla kun lataavat kuvat kuvapankkiin. Cartinassa minimi on yksi hakusana. Kunhan se on kuvaan sopiva, ja sellainen että juuri sillä hakusanalla etsitää ko. aihetta. Joissain toimistoissa on rajoitettu kuvien latausmäärää per päivä. Toisissa taas pitää uutta kuvaa syntyä tietty määrä kuukaudessa.

Cartinassa ei ole mitään rajoituksia tai vaatimuksia määrän suhteen. Jokainen lataa kuvia ihan niin paljon kun sopii, ja silloin kun parhaiten sopii. Ja jos kuvaajalla on omat kotisivut, niin jokaisen erilliskuvan esittelyssä kuvaajan nimen perässä on myös linkki kuvaajan omille sivulle. Profiloi kuvaajaa. Linkitys nostaa kuvaajan sivujen indeksointia hakukoneissa. Mitä enemmän kuvia, sen korkeampi rankkaus.

Valtaosa muista toimistoista on suuntautunut vain Suomen pienille markkinoille. Ne ovat aika näivettyneitä. Ainakin Cartina katse on pitkällä juoksulla ulkomaanmyynnissä. Markkinointisatsaukset ulkomailla kasvavat sitä mukaan kun kv-tasoisen kuvan tarjonta paranee. Jo nyt on jonkin verran ulkomaanmyyntiä, eikä varmaankaan mene kauan, niin se on suurempaa kuin kotimaanmyynti. Tarjontamme on kv-vertailussa vielä aika pientä. Kuvien keskitasokin voisi olla parempi. Potentiaalia toki jo on. Ulkomaille myydyistä ja laajempaa levitykseen menevistä kuvista toki saa enemmän kun kotimaankäytöstä. Ulkomaille myy monet sellaiset teemat, jotka siellä ovat eksoottisia; talvi, jää, joulupukki, järvi- ja metsämaisemat.

Myynnin kannalta yksi iso ongelma ja mahdollisuus on hinnoittelu. Emme ole lähteneet polkuhinnoittelun kilpajuoksuun. Suomessa on ainakin kolme tällaista polkumyyntitoimisto ennestään. Pikemminkin olemme pyrkineet pitämään hinnoista kiinni, myynninkin kustannuksella. Valtaosa tarjontamme kuvista on kertajulkaisuoikeudella ja hintaluokassa 2. Sattavat olla jopa tuplaten kalliimpia kuin mitä suomalaisilla bulkkitoimistoilla vastaavat kuvat - vai sanoisko pikemminkin että he myyvät pilkkahintaan. Kuvatoimistokuvan keskihinnathan ovat viime vuosina olleet aika jyrkässä laskussa. Cartinassa siirryttiin alkuvuodesta kolmeen eri hintaluokkaan, ja laajennettiin myös rf-kuvaan, eli tarjontaa halutaan laajentaa myös halvempiin ei-uniikkiin kuvaan. Mitä paremmin hinta vastaa kuvaa, tai kuva hintaa, niin se parempi.

Kuvaajat saavat valita, että millä varmuudella ja hinnalla haluavat saada kuviaan kaupaksi. Jos laittaa liian kalliilla suhteessa kuvaan, niin kuva ei välttämättä liiku niin hyvin, vs toisin päin. Meilläkin keskihinnat on laskussa, joskaan ei niin jyrkästi kuin muualla. Emme halua ajatella, että hinta olisi ostovalintakriteeri nr 1. Haluamme pikemminkin tarjota mahdollisimman hyviä kuvituskuia monelaisiin tarpeisiin.

Meillä on myös erillinen cartina.kuvat.fi-sivusto joka antaa selvyyttä siihen minkälainen on hyvä kuvituskuva, ja minkälaiset kuvat ovat menneet kaupaksi. Kuvatoimistomme kuvaajat saavat myös ilmaiseksi käyttää studiotamme, mikäli edes osin tekevät siellä kuvituskuvaa Cartinan myyntiin. Lisäksi keikkailevat kuvatoimistokuvaajamme voivat ilmaiseksi liittyä kuvaus.fi-verkostoon, ja sitä kautta saada hyvää näkyvyyttä.

Ainakin Cartinassa haluamme olla vahvasti kuvaajan asialla, monipuolisesti tukemassa ja kannustamassa kuvaajan kuvatuotannossaan ja kehittymistä visuaalisessa ilmaisussaan - osin myös kuvauskohteidenkin löytämisessä.

Jos kiinnostaa tulla mukaan kuvatoimistoon, niin kannattaa lukea perusinfo uusille kuvaajille, ja lähettää mallikuvaa os: info@kuvaus.fi. Jos mallikuvat on ok, niin laitamme sinulle allekirjoitettavan sopimuksen kirjeitse ja halinnantunnukset sekä lisäinfot s-postiin.

Tervetuloa mukaan!

ps. Vaikka monien mielestä pokkarilla otetut kuvat on silmäniloa, niin niiden tekninen laatu, ainakaan automatiikalla otettua ja ilman kuvankäsittelyä ei ehkä vastaa kuvatoimiston teknistä minimistandardia.

perjantai 18. syyskuuta 2009

Akuutti kuvatarve : Pellavapeltomaisema

Asiakkaalla on akuutti tarve löytää kuva jossa tuleentunutta pellavaa peltomaisemassa ja taustasta yläpuolella. Horisontissa ei saa olla puusto. Taivaalla voisi tosin olla valkoisia pilviä, jotta pellavat erottuisi hienosti. Kuva olisi tulossa Messuosaston taustaksi 2,4 m*5 metriä. Kuvassa saisi toisin sanoen olla jonkin verran väljyyttä sekä pikseleitä.

Kuvapankkimme tarjonnasta löytyi löytyi jotain sinnepäin, muttei ihan. Kuvaa tähän tarpeeseen voi tarjota vaikka ei olisikaan ennestään kuvatoimistomme kuvaaja. Asiakas kaipaa kuvaa mieluiten tänään (18.9.09), mutta viimeistään ensi keskiviikkona, ellei kuvaa ole siihen mennessä löytynyt.

Jos sinulla on ehdokkaita, niin laita tarjokkaita os. mailto:info@kuvaus.fi

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Hakkeri iski tietokoneeseen

näppäimistö. Kuva: Henrik KettunenHeräsin eilen siihen kun joku huutaa, että "Ei saa!" Silloinhan se olikin jo liian myöhäistä. 1v 4 kk:n ikäinen kuopuksemme on jo jonkun aikaa seurannut kun pari vanhempaa sisarta käy pikkukakkosen sivuilla tai pelaa jotain. Kun kannettavan pöydällä ei ole ketään, niin hän kipuaa sinne, ottaa normaalisti hiirestä kiinni ja alkaa leikkimään.

Pari viikkoa sitten kuopus oli saanut nyppästyä yhden näppäimen irti. Noin viikko sitten tulos oli 5 irronnutta näppäintä. Nyt tällä kertaa yhdessä silmänräpäyksessä irtosi reilu viidennes kaikista painikkeista. Tämä tarkoittaa vain yhtä asiaa - sitä että noin viikon kuluttua kannettavasta irtoaa hetkessä näppäimistön joka ikinen näppäin. Kehitystä?

Tein kuvasta omalle näytölle taustakuva. Kuvan voi ladata oman koneen näytön taustakuvaksi osoitteesta
http://www.kuvaus.1g.fi/kuvat/kettunen/backgroud.jpg/full. Tallennus tapahtuu hiiren oikealla napilla-->aseta taustakuvaksi. Kuva on resolla 1920*1200 pix.

perjantai 11. syyskuuta 2009

Kuvaus.fi vuokrastudiossa nyt iso Octagon-tasovalo

Manskun (Mannerheimintie 150) vuokrastudiossamme on nyt kookas Octagon tasovalo. Sen läpimitta on 1,7 metriä. Eli mitä isommalta alalta valon lähde tulee, niin sen pehmeämpää se on. Varjotkin ovat samassa suhteessa olemattomammat.

Kuva on tässä pienenä, mutta aukeaa klikatessa isompana, niin hahmottaa vähän paremmin että minkälainen tuollaisen kookkaan Octagonin valon luonne on.

Vuokrastudion iltavuokra ajalta 17.00-21.00 on 50 euroa+alv, veroineen siis 61 eetua. Päivävuokra ajalta 08.00-17.00 hinta on 100+alv, eli 122 euroa. Ei siis ole mitään tuntivuokria, vaan könttävuokra - riippumatta siitä käyttääkö studiota vartin tai 6 tuntia.

Pääsääntöisesti studiolla on iltavuokraajia, jotka suurimmaksi osin on valokuvauksen harrastajia. Osalla ei ole minkäänlaista studiokuvaustaustaa. Heille annetaan tarvittaessa pikabriiffaus studiokuvaamiseen.

Jos tarvitsee teknisesti hyvää henkilö-, tuote- tai esim. lemmikkikuvaa, niin studiossahan se onnistuu.

Vapaita vuokra-aikoja voi tiedustella joko numerosta 050-5949725 tai s-postitse os. info@kuvaus.fi

ps. Ja kuvatoimistomme (Cartinan) kuvaajathan saavat käyttää studiota ilmaiseksi, mikäli studioajasta edes osan käyttävät Cartinan kuvatoimiston myyntiin laitettavan kuvituskuvan tuottamiseen. Maksavailla vuokraajilla on aina etuajo-oikeus.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Perinteitä kuvaamaan

Viikko sitten kuvasin hetken perinnemetsuria närelenkin teossa. Närelenkkiä käytettiin uitossa apuna tukkien yhteensitomiseen. Eräänlainen köyden korvike siis, oli kuulemma jopa sen aikaisia köysiä kestävämpi.

Tuosta kuvauksesta iski kipinä kuvata enemmänkin saman kaltaisia perinteisiä aiheita, jotka alkavat valitettavasti olla jo häviävää perinnettä. Tekijät tuppaavata olemaan jo melko iäkkäitä ja heidän taitonsa eivät aina välttämättä jatkukaan seuraavalle sukupolvelle.

Tämän kaltaisia aiheita olisi hyvä taltioida vielä, kun se on mahdollista. Tekijät ovat usein varsin mielenkiintoisia ja kuvauksellisiakin persoonia.


perjantai 4. syyskuuta 2009

Pirun langaton nettiliittymä

Piti muuttaa toimisto, ja sen myötä järjestää uusi liittymä. Työhuoneeseen, tai oikeammin sen viereiseen rakennukseen oli jo liittymä. Elisan kaikkein hitain adsl. Ajattelin että sen upgradeaus olisi simppelein ratkaisu. Suosin simppeleitä ja varmoja ratkaisuja. Marssin siis Elisashoppiin.

Tuumittiin, että kun modeemin saisi kait sieltä saman tien, niin se olisi nopein ja varmin tie nopeaan 24 megaiseen liittymään. Liikkeessä minulle kuitenkin pakkomyytiin Saunalahden liittymä. Sanottiin että sama firma, sama modeemi, sama verkko - että se on vain tuotteistettu näin hyvin, ja siksi sitä suositellaan ohi varsinaisen Elisan oman 24 megasen liittymän. No mikäs siinä, jos kerta tuote on ihan sama, mutta reilu kymppiä halvemmalla kuukausiliittymällä. Ainoan eron piti olla se, että Saunalahden modeemi tulee postissa.

Ensiksi meni viikko hukkaan, kun modeemi oli myöhässä. Liittymä oli kuulemma jo avattu. Sitten kun se modeemi saapui, niin eipä ollut 24 meganen liittymä yhtään sen nopeampi kuin Elisan hitain. Eipä kuitenkaan ollut hitaampikaan. Soitto Saunalahdelle ei tietenkään auttanut, kun sanoivat ettei asia heille kuulu. Eipä ollut soitto Elisaankaan sen kummempi. Olihan kyse Saunalahden liittymästä. Ja taas astetta vihaisempi puhelu Saunlahteen. Hän valitti takaisin, että kun tätä mukamas hidasta liittymää ei voi heidän näkövinkkelistä todentaa, kun heidän systeemien mukaan tämä uusi Saunalahden liitymä ei ole edes ollut netissä kiinni. Just. Ihan niin kuin epäilinkin, että joku ristiinkytkentä tai vastaava. Vanha linja on jotenkin päällä. Kyllähän tämä mainitsi siitä että saattaa olla väärä profiili, siis sen hidas Elisan-liittymä päällä, kun pitäisi olla se 24 meganen. Taloon kun ei ole kuin yhtet puhelinpiuhat. Mihin ne sitten on kytkenee sen 24 megaisen linjan, jos ei tähän. Amatöörimäistä ainakin Elisan asennuksessa.

Sen selvittämiseksi piti tehdä vikailmoitus, jonka tutkimiseen piti mennä viikko tai jotain. Sanottiin että se vanha häiritsevä liittymä pitää kyllä sulkea ihan just heti, eikä yhtään myöhemmin. Sulkivat muutaman päivän kuluttua sen hitaan liittymän. Lähes viikon olimme ilman netti, kunnes sitten lopulta saivat avattua sen 24 megasen Saunalahden jutun. Ei mennyt kuin kaksi viikkoa siitä kun liittuymä ostettiin, ja olisi mukamas pitänyt olla käytössä.

Sitten alkoi seuraava projektin, nimeltä langaton liittymä työhuoneeseen asti.
Elisan modeemi, siis mikä tuli sen Saunalahden liittymän mukana yltään koko rakennukseen, ja puoliksi työhuoneen tilaan. Minun työpisteeseen asti netti toimi langattomasti vain hetkittäin 1-2 pykälällä. Langatonta verkkoa olisi pitänyt saada laajennettua ehkä noin 5 metriä, niin kaikki olisi ollut ok.

Seuraavaksi marssin Verkkokauppa.comin myymälään Ruoholahteen. Selitin kuvioni, ja kysyin että onko heillä jotain toimivaa ratkaisua asiaan. Myyjä vei minut hyllylle ja ojensi D-linkin access pointin, eli DAP 1353, tms. Myyjä sanoi ettei ole tämän voittanutta. Ainoa oikea - kuulemma. Jaa, oletko varma ettei ole parempaa, kysyin. Haluan sellaisen joka varmasti toimii. Muuta ei ole, jatkoi hän. Ei sitten auta muu kuin uskominen. Vaikka itsellä on jostain sellainen kutina, etten ainakaan itse ymmärtäisi tuollaisten asentamisista. Pitää luottaa niihin jotka tietää paremmin.

No ensiksi painin tuon kanssa puoli päivää. Tuenkin puhelimet kerkesivät mennä kiinni. Ei auttanut kun koittaa illan konffata itte sitä toimivaksi. Oikeammin vaimo sen kanssa väänsi. Ei kuitenkaan onnistunut. Seuraavana aamuna soitan D-linkin tukeen. Joo, ei kyllä toimi, sieltä sanottiin ulkomaalaisittain murtaen. Jos haluan toimimaan, niin minulla kuulemma pitäisi olla koneessani n-verkkokortti. Jaa. No kun on 5 konetta jotka tätä langatonta verkkoa olisi käyttämässä. En minä niihin kaikkiin viitsi asennuttaa. Miksi ihmeessä verkkokaupan myyjä ei sitten asiasta mainittun. Onko minua huiputettu? Ja ei kun takaisin Verkkokauppaan ihmettelemään. Pitkän odottelun jälkeen kun pääsen asiakaspalveluun, niin kaveri sanoo että d-linkin tuki puhuu pupppua. Kyllä tuon saa konffattua repeateriksi. Ja että jos d-linkin tuesta ei saa jeesiä, niin kannattaa soittaa verkkokaupan tukeen.

Seuraava päivä koitettiinn tehdä sitä repeateriksi, mutta huonolla menestyksellä. Ja koska se edellinen puhelu d-linkin tukeen, joka muuten taisi maksaa 4 euroa minuutilta, oli niin asenteellinen ja epärakentava, niin suoraan soitin verkkokauppa.comin tekniseen tukeen. Siellä vastaa nuori tyttö, joka epäilee, että mahtaako tuota saada paritettua Elisan langattoman yhteyden kanssa. Sitten hän katsoo d-linkin sivuille, ja toteaa ettei asennusohje-pdf aukea - ja jatkaa siihen ettei osaa auttaa minua. No tiesinhän toki itsekin jo parin päivän takaa ettei asennusohjetta ole d-linkin sivuilla, tai ettei pdf ainakaan aukea. Hän sanoi että jos toisin laitteen takaisin verkkokauppaan, ja hakisin sieltä jonkun yksinkertaisen puhtaan repeaterin, ja soittaa sitten jos sen asennuksessa on häikkää.

Ja takaisin verkkokauppaan selittämään tilanne. Sieltä asiakaspalvelun hemmo nappaa minun avuksi toisen kaverin joka sanoo olevansa heidän liikkeen ainoa oikea verkkoasiantuntija. Hän sanoi, että ongelma oli se, että kun ei heti alkuun ollut asioinut hänen kanssa, vaan kysynyt neuvoa vääriltä henkilöiltä. On kuulemma hyvin tyypillistä, että tällaisissa tapauksissa asiakkaalle annetaan laite joka ei ole oikea siihen langattoman netin laajentamiseen. Hän myös sanoi, ettei se Dappi, dap 1353 toimi lainkaan repeaterinä. Hän vei minut hyllylle ja osoitti 20 euron laatikkoa jonka pitäisi pelittää, ja olla helppo asentaa. Se aiemmin ostamani Dappihan oli senään maksanut 120 euroa. No ei kun netwjorkin kanssa kotiin.

Verkko piti asentaa netissä jonkun numerosarjakoodin takaa. Sivu ei kuitenkaan auennut, ja taas soitti tekniseen tukeen. Sieltä sanoivat suoraan että nyt minulle on kyllä annettu ihan väärä kapistus. Se on puhdas reititin. Sen saa toimimaan langattomasti, ja toki verkkoa laajennettua ketjuttamalla. Ongelma on se, että se toimii vain yhdessä muiden saman valmistajan tuotteilla, siis netwjorkin kapistuksilla.

Puhelimen tukihenkilö sanoi kysyvänsä josko kolleega tietää ratkaisun tähän ongelmaani. Ja sitten se löytyi. Antoivat tuotekoodin kapistukseen, joka selosteen mukaan olisi langattoman nettiverkon laajentaja. Just mitä haimme. Paitsi että tuotesivulla luki että toimitusaika on 2-3 viikkoa. Yllätys. Saman verran kun mitä ole olin netin toimimattmuudesta jo kärsinyt. Miksi minulle ei osattu heti ensimmäiseksi tarjota tätä? Miksi kaikki turha shoppailu-pompotus? Ensiksi Elisa, ja nytten Verkkokauppa.com. Eikö kumpikaan tunne palvelujaa ja tuotteita, ja tiedä mitä asiakkaille myyvät. Ainakaan tämä sotku ei minun silmissä antanut Verkkokaupan asiantuntemuksesta kovin hyvää kuvaa. Myös Elisan osaaminen on minun silmissä hyvin heikkoa. Lievästi sanottuna sapettaa. Saattaa mennä tovi ennen kuin seuraavan kerran olen omasta tahdosta kummassakaan liikkeessä ostoksilla.

Nyt tässä tuntuu siltä niin kuin kuvittelisivat ettei asiakkailla ole muuta tekemistä kuin ravata, säätää ja soitellu turhia puheluita toinen toistaan pahemmille pölkkypäille.

Suosin yksinkertaista aina silloin kun se on mahdollista. Työhuone on ollut netitön jo noin 3 viikkoa. Enkä missään nimessä halua odottaa toista 3 viikkoa, jos edes sekään pitäisi paikkansa. Ja mitä asennusongelmia siihenkin sitten vielä tulisi.

Niinpä päätin kaivaa vanhoista kätköistäni pidemmän ethernet-kaapelit. Tein itse langattoman nettiliittymän uuteen toimistooni. Kaapeliton se ei ole, kiitos Verkkokaupan ja Elisan pirullisen ansiokkaan pompottelevan asiakaspalvelun.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Hittituote : pesupähkinät

Intiassa ja Nepalissa pesupähkinöitä on käytetty iät ja ajat pesuaineena. Synteettisten pesuaineiden aikakautena tällaisen vanhat hyvät jutut jäivät taka-alalle.

Kyse on vaahteranomaisen puun kuivatuista hedelmistä. Kuivattuja hedelmiä käytetään pesuaineena pienessä pussukassa pyykin joukossa. Samoja pähkinöitä voi käyttää ainakin toisenkin kerran. Lopuksi ne voi kompostoida. Ympäristöystävällinen vaihtoehto, ja sopii myös herkkäihoisille.

Olin viikko sitten tekemässä kuvausta luontotaistuotekaupassa. Sattuivat silmään, vaikka pähkinät eivät olleet jutun pääaihe. Ajattelin, että saisinkin kuvatoimistoon kuvituskuvaksi. Kuvattu irtomyyntilaatikossa, suoraan hyllystä. Salamaa vain tungin sinne hyllyn taakse.

Yrittäjä kertoi niiden olevan heidän hittituote. Jos voittaa ennakkoluulot moisia kohtaan, niin saatat yllättyä.

Cartinan kuvapankissa: pesupähkinä