Helppokäyttöinen ja ammattilaisille avoin portfolio kuvien esittelypaikka

Oletko freelanceria ja kaipaat portfoliokuvillesi kenties hieman lisänäkyvyytt, uusia asiakaskontakteja tms. Vaihtoehtoisestihan Journalistiliiton free-lista voi olla yksi paikka. Cartinan portfolio on ehdottomasti toinen hyvä ja täydentävä portfolio-kuvien esittelypaikka. Meidän etuna on se, että sivusto on muutenkin hyvin hakukoneoptimoitua ja sivuilla on Googlen ansiosta aika huomattava määrä kävijöitä joka ikinen päivä.

Cartina portfolion ensimmäinen kehitysvaihe on ollut sivuilla jo vuoden verran. Vasta nytten huhtikuussa 2013 saimme siihen lisättyä pitkään kaivatun alueellisen haun lisäominaisuuden. Nyt vasta voi hakea portfolio-kuvia samanaikaiseksi sekä genren että alueen osalta. Tämän takia portfolio markkinointi alkaa vasta nytten. Toisena äskettäin käyttöön otettu ominaisuus on blogissa jo aiemmin esitelty highres-kuvien tallennus ja jako-systeemi. Jokaiselle Cartina portfolion käyttäjälle annamme alkuun 5 gigaa säilytystilaa. Sekin toki ilmaiseksi. Kuvaajat voi käyttää jos tarvii, tai jos huvittaa. Kehitimme tällaisen lähinnä sen takia koska niin monet kuvaajat kyseli tällaista. Jos kuvaaja tarvitsee enemmänkin kuin 5 gigaa säilytystilaa, niin sellaista voimme helposti järjestää.

Tutustu palveluun, ja jos tuntuu siltä että on sopiva paikka, niin voit lähettää meille jotain mallikuvia, tai linkkiä sivuillesi. Haluamme pitää mahdollisimman hyvin kiinni portfolio-kuvien laadusta, että tässä esitellään riittävän tasokkaiden ammattilaisten kuvia. Tarkoitukseni on tehdä genrekohtaisesti kuvat asiakkaalle mahdollisimman hyvin vertailukelpoisiksi, jotta asiakkaat pääsisivät mahdollisimman helposti valitsemaan itselleen sopivan kuvaaja hänen ottamiensa portflio-kuvien perusteella. Laadukkaimmille kuvaajille enemmän töitä!

Suoraan portfolioon pääset esim. tästä.

Lisätietoja: Henrik Kettunen, info@kuvaus.fi tai 050-5949725

ps. Jos olet asiakas, niin etsi portfolio-kuvista omaan makuun mahdollisimman mieluinen kuvaaja, ja kuvaaja profiilisivulta haet yhteystiedot ja laitat tarjouspyynnön suoraan kuvaajalle.

Valokuvaajan portfolio -kuvat

Kun mietin keikkakuvaaja, markkinoinnin ja portfolioiden näkövinkkelistä, niin minulla tulee aikuisten uikkaribileet mieleen. Useimmat haluaa vain viihtyä, kuunnella musiikkia, olla tutussa kaveriporukassa. Osa on tullut näyttäytymään, haluaa erottua ja mankuu tulla kuvatuksi. Osalla on siis haku päällä. Tämä nyt vain perusteluna ko. kirjoituksen kuvavalinnoille. Sattuvat olemaan viime viikonloppuna kuvattuja. Niistä ei sen enempää. Asiaan.

Keikkakuvaajan dilemma - minkälaisia portfoliokuvani pitäisi olla? Jaksanko päivittää niitä? Joku sanoo, että portfoliossa pitää kertoa siitä mitä mieluiten tekisit ja mitä parhaiten osaat. Asiakkaat eivät yleensä halua nähdä rönsyilyä. Tiivis paketti on paras. Asiakas on halukas näkemään vain juuri sen genren mallikuvia, mitä hän olisi kuvaajalta kaipaamassa. Niin, ja miten saisin ne sopivat kuvat mahdollisimman hyvin tyrkylle kaikille potentiaalisille asiakkaille? Osa kuvaajista kävelee nahkaisen portfolio-kansion kanssa potentiaalisten asiakkaiden luona näyttämässä isokokoisia tulosteita portfoliokuvista.



Onhan maassamme valokuvausalalla runsaasti ylitarjontaa, vissiin eräänlaiset ostajan markkinat. Toisaalta kuvaajat eivät ehkä viitsi ravata potentaalisten asiakkaiden luona mallikuviaan näyttämään, jos keikkaa tulee liian harvoin tai ei ollenkaan. Potentiaalisia asiakkaita on paljon. Ja niitäkin on moneen lähtöön. Entistä suurempi osa asiakkaista etsii kuvaajia netissä. Keikkakuvaajat vuorostaan haluaisi keskittyä asiaa, eli kuvaamiseen. Ja silloin kun ei tartte olla töissä, niin olla välillä vähän vapaallakin.



Mistä asiakkaat netistä sitten etsivät ja löytävät kuvaajia? Valokuvauksessa on monta eri genreä, minkä lisäksi markkinat ovat jakautuneet alueellisesti. On vakiintuneita markkinoita. Ja sitten on sellaisia asiakkaita, jotka koko ajan kokeilevat uusia kuvaajia. Netistäkin kuvaajien yhteystietoja ja portfolioita löytyy hyvin vaihtelevalla käytännöllä. Joku saattaa hakea Suomen Ammattivalokuvaajien rekisteristä. Toinen hakee Suomen Lehtikuvaajien kotisivuilta. Kolmas mahdollisesti kahlailee journalistiliiton free luetteloa. Neljäs asiakas tihrustaa mainoskuvaajien sivuilta kuvaajahakua. Monissa tapauksissa kuvaajat eivät välttämättä ole noissa listoissa, vaikka alalla toimivatkin. Miettivät ehkä että mihin liittyä, yhteen, useampaan, vaiko kaikkiin. Toinen fakta on myös se, että varsin monet asiakkaat eivät osaa etsiä kuvaajia noista em. lähteistä, vaikka nettiä ahkerasti käyttävätkin.

Joku mainitsee hyvä tyypin, niin se herkästi googletaan. Puskaradiolla, hyvin tehdyllä työllä ja muilla työnäytteillä on merkityksensä. Kuvaajalla olisi myös parempi olla asialliset kotisivut. Useimmissa tapauksissa asiakkaat päätyvät monen mutkan kautta kuvaajien sivuille. Tyypillisesti portfolio-kuvat näytetään hyvin kirjavilla käytännöillä. Kuvaajan portfolio -kuvat olisi hyvä löytyä helposti myös hakukoneilla. Aika harva portfolio on kunnolla kuitenkaan hakukoneilla löydettävissä. Visuaalisuuden vuoksi monet kuvaajat ovat päätyneet flash-tekniikkaan. Ne taas tallentuvat hakukoneisiin harvinaisen huonosti. Kuvaajien muita otettuja ja asiakkaiden käyttämiä kuvia toki löytyy netistä. Eivät välttämättä ehkä ole parhaimmasta päästä, tai muutenkaan aja niin hyvin kuvaajan portfolio -asiaa.

Valokuvaajien portfolio -kuvissa ja markkinoinnissa on aina hiomisen varaa. Omalta osaltamme Cartinassa ollaan ajateltu tarjota kuvaajille tähän pientä ratkaisua. Cartinan kuvapankin kuvituskuvat on netissä aika hyvin. Ollaan tekemässä kuvapankkiin laajennusta noiden portfolio -kuvien osalta. Jatkossa kuvapankin jatkona esittelisimme vastaavalla systeemillä myös keikkakuvaajien portfolio-kuvia, kuvaajan yhteystietoineen. Oletamme niiden indeksoituvan hakukoneisiin vastaavasti kuin nyt myynnissä olevat kuvituskuvat. Portfolio-kuvat eivät tietenkään olisi myynnissä. Ja oma intessi meillä tämän tarjoamiseen on tietenkin se, että asiakkaat jotka eivät meidän kuvapankkitarjonnasta löydä sitä sopivaa kuvaa heti valmiina, niin voisi portfolio -kuvien kautta löytää itselleen sellaisen kuvaajan, joka pystyisi tarvittavan kuvan räätälöidysti tuottamaan. Haluamme tehdä asiakkaille sen tarvittavan kuvaratkaisun löytämisen mahdollisimman helpoksi, ja samalla tukea keikkakuvaamista.

Kuvapankkimme tulevan portfolio -kuvasysteemin yksityiskohtia vielä hetki hiotaan. Yksi olennainen tavoite on tehdä portfolio -kuvien päivittämisen mahdollisimman helpoksi. Portfolio -kuvien haku tapahtuisi ensisijaisesti genrekohtaisesti, tyyliin lehtikuvaus, mainoskuvaus, muotokuvaus, tapahtumakuvaus, ja niin että eri kuvaajien portfolio-aineisto olisi mahdollisimman helposti vertailtavissa. Jos keikkakuvaaja, ja sinua kiinnostaa olla mukana alusta alkaen, niin kerro.

Buttericks Catwalk -kuvaus

Toissapäivänä kuvasin catwalk-esityksen Helsingin kauppakeskus foorumin Buttericks-myymälässä. Kyse on siis Suomeen rantautumassa oleva ruotsalaistaustainen pilailu- lahja- ja juhlatarvikemyymälä. Myymälän kotisivut avautunevat kohtapuolin, minne nämä otoksenikin mm. päätyvät.

Tilaisuuteen oli kutsuttu eri medioita, ts mahdollisesti enemmänkin muita kuvaajia. Minua pyydettiin käymään liikkeessä ennen keikkaa, jotta saan käsityksen tiloista. Äärimmäisen ahtaathan ne oli, ja liikkeen alakerrassa, missä kaikki tapahtui, kattokin oli hyvin matala, monenlaisia ilmastointiputkia täynnä. Ajattelinkin että lehtikuvaajat on varmaan kevyemmällä salamasetillä liikkeellä. Käsisalamoillakin olisi voinut pärjätä. Reilummalla himmentämisellä ja/tai manuaalisti kuvattuna olisivat voinet alkaa hyytymään.

Ajattelin että jos tässä nytten haetaan kunnollisia kuvia, niin studiovehkeet kehiin. Otin pari Elinchrome FX 400:sta - toiseen heijastava varjo, toiseen sontsa. Kumpaankin salamaan oma triggeri, ettei tartte käyttää orjaa. Orjatoiminnan käyttöhän ei olisi tullut kyseeseen, kun on joukko muita salaman räiskyttäjiä. Himmennys ja hyvät salamatehot on fiksuja osin senkin takia, koska katosta tuli voimakkaita spotteja, jotka olisi heikommilla tehoilla tarkoittaneet ikävyyksiä. Kaikista asuista ja malleista tuli toki otettua kokovartalokuvia, sekä näitä tiukempia rajauksia. Tähän valitsin enempi tiukempia. Sarjan loppuun valitsin pari havainnollistavaa ruutua, josta vähän hahmottaa että minkälaiset tilat oli. Vikassa kuvassa näkyy noi minun kaksi valo päällä. Keskimmäinen oli Seiska-lehden systeei - jota ei tainnut kuitenkaan käyttää.

Vissiin session muiden kuvaajien otoksia ilmestyy jossain vaiheessa Iltalehteen, Seiskaan ja jonnekin mualle - jos haluaa vertailla ja kommentoida. Itse en seuraa noita, enkä voi tehdä vertailua. Mielestäni omat kuvat ainakin oli noissa olosuhteissa ihan kelpoja. Mallithan, siis nämä missit, Viivi Pumpanen, Essi Pöysti, Anne Nurminen ja Susanna Turja, oli taas kerran aivan loistavat, siinä missä Buttericks -butiikki! Monenlaista vapunvietto-rekvisiittaahan tuolla on hyvin tarjolla - kaikkea ilmapalloista ja naamareista lähtien.

www.buttericks.fi


Omasta kuvatuotannostahan löytyy paremmin mallikuvia os. www.henrikkettunen.com

ps. Näemmä löytyi ainakin iltalehdestä jo heidän "missien kuumat vappuasut" -juttu ja kuvasarja tapahtumasta.

Batterylle lumilautailu-tapahtumaa kuvaamassa

Tarkoituksenani oli perusdokumentoida Batteryn bagjump-tapahtumaan liittyvää promootiota, ja siinä sivussa ottaa joitain kuvia myös katapultilla itsensä ilmaan liidättävistä suksi- ja lautataitureista. Katapultin köydestä kiinni pitämällä hyppääjät saavat itselleen hetkessä lähemmäksi 100km/h, ja saavat tasaiselle Narikkatorille rakennetusta hyppyristä reilun ilmalennon. Laskeutuvat sen jälkeen turvallisesti ilmalla täytetylle alustalle. Kun alan konkarit sen tekevät, niin näyttää helpolta. Sen sijaan ko. tempun kuvaaminen on kaikkea muuta kuin helppoa.

Varsinainen tapahtuma alkoi klo 17.00 jolloin oli jo pilkkopimeätä. Ulkona oli miinus 13 pakkasta ja puhalsi todella kova tuuli. Lisäksi satoi lunta. Olin jättänyt tyhmyyksissäni käsineet kotiin. Sormet olivat hyvin nopeasti todella kohmeessa. Vallitsevaa valoa on hyvin niukasti. Kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä. En ollut varustautunut mitenkään erityisemmin näihin vaativiin olosuhteisiin ja hyppyjen kuvaamiseen. Tai siis asiakkaan puolelta tuli pikemminkin toive, että jos voisin ottaa hypyistä enemmän liikkuvaa kuvaa. Tein sen. Stillkuvat oli vähän ekstraa. Lähinnä kokeilua.

Noin niukassa vallitsevassa vain korkeimmilla herkkyyksillä saattoi saada jotain onnistumaan. Kunnollisemman lopputuloksen saamiseksi olisi pitänyt virittää salamat telineille ja laukaista ne radiolähettimillä. Ulkokäyttöön soveltuva tehokas studiovalo olisi varmaankin ollut parempi vaihtoehto. Tapahtumassa oli pari hemmoa video ja ainakin yksi stillkuvaaja salamalaitteiden kanssa hakemassa kunnollisempaakin kuvaa. Olisi kiinnostava nähdä, että mitä noissa olosuhteissa sellaisella yhdistelmällä saa aikaiseksi. Salamat ja lumisade ei välttämättä ole se kaikkein houkuttelevin yhdistelmä sekään. Itse tyydyin ottamaan vain muutamia stillkuvia hypyistä - muuten keskityin Battery-brandin näkyvyyden ja promoottoreiden kuvaamiseen. Tämän jutun kuva on montaasi, ts. kolme ruudun yhdistelmä.

Jos olisi vähän enemmän aikaa käytettävissä, niin olisi varsin kiinnostavaa yrittää oikeasti pistää parastaan tällaisen haasteellisen jutun kunnolliseen kuvaamiseen. Keikkakuvaaja pitäisi periaatteessa pystyä venymään kaikkein haastavimpiinkin kuvauskohteisiin, joskin haluttu hyvä lopputulos edellyttää hyvää perusbriiffausta, ja tiettyä teknistä varustelua. Tällä kertaa olin ihan peruskamoilla liikkeellä, normipromootion dokumentointia kuvaamassa. Hyppääjät ilmassa ei ollut minun kuvaamisessa se ykkösjuttu. Ehkä joku toinen kerta. Kiinnostuin.

Muista hätävara -muistikortti!

Keikalle tuli lähdettyä vähän liian kiireellä - mukamas. Piti kuvata Vesterisen minikeikkaa keskustassa. Saavuin pelimestoille 10 minuuttia ennen esiintymisen alkua. Sen verran on minulla pyrkimyksenä olla etuajassa, tai jossain lähettyvillä, että kerkiän tarkistamaan varusteeni ja tutkailemaan paikan ennen varsinaisen kuvauksen alkua. Heti kun avaan kameralaukun, niin heräsi sellainen tunne, että sainko se kortinlukijasta ottamani muistikortin laitettua kameralaukkuun asti. No enpä tietenkään. Tällä kertaa en sentään ollut missään korven keskellä kuvaamassa, mutta kun kuvattavan pikakeikan alkuun on enää alle 10 minuuttia.

Kaikki nopeammat muistikortit jäivät työpöydälle, vaikka minulla normaalisti on yksi muistikortti kameralaukun pohjalla hätävarana, mutta kun se on sellainen vähän hitaampi. Ja kun Nokiasta/mainostoimistosta vartavasten halusivat tällä kertaa ensisijaisesti sellaisia 0,5 min videoklippeja. Videoiden tallentamiseen tarvitaan nopeasti kirjoittavaa korttia. Ei niistä hitaista olisi tähän hätään apua. Ainoa mihin kerkesin korttiostoksille, oli Rajala. Onpas isoksi kasvanut. Kallishan se on. Ei vaihtoehtoa. Telefotosta olisi saanut saman kortin noin 40% halvemmalla, mutta sinne ei tähän rakoon millään kerkiä. Perhana. Onneksi Rajalassa ei ollut jonoa. Reilun puolen tunnin kuluttua tapahtuma oli ohi, keikka purkissa, ja kameralaukussa yksi turha saturaisen nopea pikkukortti. Näin tällä kertaa.

Positiivista on nyt se, että tästä lähtien kameralaukussani on hätävarakorttina yksi vähän nopeampikin muistikortti. Voipi olla, että viisastuin virheestä, etten enää ikinä unohda korttejani kotiin. Toisaalta voihan keikalla jollekin kolleegalle sattuu sama moka kuin minulle tänään, eli että tämä on tiukassa paikassa lainamuistikortin tarpeessa...

Tiedegaala 2009

Suomen Akatemian Tiedegaala pidettiin 22. lokakuuta Vanhalla Ylioppilastalolla. Kuvauspuitteet oli aika haastavat. Paikan päällä meitä kuvaajia oli kaksi. STT kuvaaja ja minä. STT hemmo kuvasi lyhyemmän ajan, siis lähinnä sen virallisen ohjelman ajan ja korostuneesti tiedepalkinnon saajista ne viralliset kuva, jotka meni ymmärtääkseni STT tiedotuspalvelun kautta yleiseen jakeluun. Minun tehtävä oli tallentaa yleisesti iltaa ja tunnelmaa - pääasiassa kait Akatemia sisäiseen käyttöön.

Vanha ylioppilastalo on todella pimeä paikka, jossa valaistus oli väännetty äärimmäisen keltaiseksi. Silmähän paikanpäällä ei pidä sitä niinkään liioiteltuna, mutta kamera ei valehtele. Se on keltaisempaa kuin miltä tuntuu. Toinen paikka joka on vähän samanlainen on Hotelli Kämpin peilisali. Ainakaan minun mielestä tuntuisi väärältä vetää värilämpötila neutraaliksi, niin kuin olen joskus nähnyt ainakin Kämpin kuvissa tehdyn. Yhtä härskiä olisi kuvata neutraalilla salamalla suoraan päin näköä, koska silloin kovilla tehoilla tausta olisi menyt täysin mustaksi, ja täytevalona tausta olisi vetänyt härskin ylikeltaiseksi.

Äärimmäisen lämpöinen kalvo salaman päällä on tällaisissa tilanteissa mielestäni ainoa oikea ratkaisu. Näin kuvan lämpötilaerot saadaan edes jotenkin siedettäviksi. Näin kuviin saadaan se "tunnelmaa" mitä ymmärtääkseni hakivat - ja ovat minun aiemmissa kuvissa tottuneen näkemään. Ja osinhan tunnelma tulee myös siitä, että kuvataan autenttisia tilanteita huomaamattomasti valovoimaisilla kiinteillä, 24 mm f 1.2, 50 mm 1.2, 85 mm f 1.2 - täysillä aukoilla porskuttaen. Laajakulman käyttöä luonnollisesti vältetään koska se lihottaa ja vääristää kuvan reuna-alueille jääneet henkilöt. Toki perus poseeraus-seuruekuvia myös otin, vaikka ne ei ole mitenkään minun bravuuria. Sellaiset toki kuvataan 24-70 millisellä.

Tällaisissa olosuhteissa käytettävissä oleva tekniikka, valovoima, ja kameran tuottama vähäkohinainen kuva joutuu äärimmäiseen testiin. Ja vaikka kamera on parasta mitä markkinoilta saa, 5 D II:nen ja lasit parhaat mahdolliset, niin joutuu kuvaamaan huolella. Pienikin hutilointi, niin kuvasta ei olisi mihinkään. Valovoimaisilla laseilla kuvaamisessa tarkennuksen ei tarvitse olla kuin ihan pikkuisen pielessä, eikä kuvassa enää ole mitään ideaa. Ja pimeässä tarkennus on rungoilla kuin rugoilla vähän niin ja näin. En toisaalta ihmettele niitäkään, jotka paukuttaa kaiken kaiken kovalla salamalla. Pääsevät huomattavasti helpommalla, ja kuvan tekninen laatu on kliinisen priimaa. Se tietty tunnelma vain puuttuu.

Valokuvaamisen vippaskonstit osa 1.

Aloitan tässä vaatimattoman sarjan aiheena "valokuvaamisen vippaskonstit". Tai ainakin ne on jonkun mielestäni vippaskonsteja, eli sellaisia millä saadaan hyvä ja toivottu lopputulos keskimääräistä vaikeammissa olosuhteissa. Monien mielestä nämä "vippaskonstit" on valokuvauksen peruskauraa, normaalia kuvaamista ammattilaisella / keikkakuvaajalle - niin kuin onkin.

Tarkoituksena on kannustaa kokemattomia kokeilemaan ja käyttämään tarkoituksenmukaisesti pienempiä ja isompia tai isompia apuvälineitä, salamoita, suotimia, heijastimia tai diffuusiokankaita erilaisessa kuvaamisessa. Hyvä valaistus ja muut apuvälineet on monenlaisessa kuvamisessa ja kuvassa A ja O. Monet kuvat edellyttävät joko hyvin harvinaiset olosuhteet ja puitteet, tai ovat varsin helposti toteutettavissa tietyillä apuvälineillä. Etenkin keikkakuvaamisella sitä otollista valoa ei ehkä samalla tavalla pysty odottamaan. Malleilla ei ole aikaa, tai ei ainakaan asiakkailla kauheasti rahaa maksaa peukaloiden pyörittelystä. Monesti teknisesti ja valaistuksellisesti hyvä kuva pitää saad aikaiseksi aika lailla saman tien.

Valokuvaamisessa tekniikalla, ja teknisillä apuvälineillä, tai teknisellä osaamisella voi olla yllättävänkin usein aika ratkaiseva merkitys. Onhan itse kamera ja siihenkin syventyminen myös aika olennaista.

Ja jos vallitseva valaistus ei ole juuri sillä hetkellä kun kuva pitäisi ottaa, eli niin kuin yleensä on vallitsevana, eli valo on joko liian kovaa, sitä on liian vähän tai väärässä paikassa, niin asialle on normaalisti mahdollista tehdä jotain. Yksi ratkaisu on salamat. Liian kovan valon vallitessa diffuusionkankaat voivat olla ratkaisu. Ja jos valo pitää saada ohjattua jonne muualle, tai että varjoista halutaan eroon, niin heijastimet on siihen hyvä apuväline. Toisinaan kyse voi olla sopivan suotimen käytöstä, tai normaalin sellaisen poisjättämisestä. Näitä hyvän kuvan valaisemisen apuvälineitä tai niksien tuntemisia tarvitaan hyvin monenlaisessa kuvaamisessa. Jos ajattelit ettei ko. "vippaskonstit" kuulu esim. lainkaan luontokuvaamiseen, niin olet väärässä. Kuinka esim. kuvaisit Suomen oloissa lentäviä lepakoita ilman salamaa? Ehkä monet vierastaa salamaa, koska se väärässä tilanteessa saattaa säikyttää arkoja nisäkkäitä tai lintuja. Tai sitten suurimman häiriön se salama aiheuttaa kuvaajalle, ja hänen mielenrauhalleen. Se, että mitä apuvälineitä missä tarvii, riippuu täysin siitä mitä kuvaa, ja miten. Yhtä oikeata ratkaisua ei ole. On erilaisia tyylejä ja tottumuksia. Ja tietty myös ne kuvausolosuhteet ja maksavan asiakkaan reunaehdot ja toiveet on myös aika määrääviä tekijöitä. Toisinaan aikaa ja resursseja on paljon yli tarpeiden. Toisinaan mainoskuvaukset vedetään tiukan budjetin linjalla intensiivisesti ja kustannustehokkaasti enemmän tai vähemmän myös lopputuloksen laadusta tinkien - kunhan pysytään budjetissa.

Tämä kyseinen sarja ja sen kirjoittajat antavat vain yhdenlaisen tulkinnan asioihin, eli siihen miten tai mitä tietyssä kuvaamisessa voisi olla teknisesti suuntautuneen kuvaajan hyvä ottaa huomioon.

Monesti valaistuksen apuvälineitä olisi hyvä käyttää, koska vallitseva valo on harvoin ideaalisti just niin kuin toivoisit, ainakaan ellet satu olemaan just ideaaliin aikaa liikkeellä. Murphyn laina mukaan kuvaaja on aina väärässä paikassa tai ainakin väärään aikaan liikkeellä. Edellä mainitun lain ja nyrkkisäännän mukaan kuvaamisen ja valaistuksen apuvälineitä tarvittaisiin periaatteessa aina ja kaikkialla. Etenkin kiireiselle kuvaajalle valaistuksen apuvälineet voivat kummasti sujuvoittaa kuvaamista. Valitettavasti apuvälineet tulee harvemmin kameran sisältä yhtä nappia painamalla. Niitä joutuu kantamaan, saattavat painaa ja viedä tilaa. Menee aikaa myös niiden pystyttämisiin ja purkamisiin. Aina asiakkaalla tai kuvattavalle ei ole sen edellyttämään kärsivällisyyttä.

Ainakin itse olen katsellut monenlaisten luontokuvaajienkin otoksia, niin hyvin usein valaistusta hieman avittamalla saataisiin kuvalle kummasti parempi ilme. Liika "oikeaoppisuus " , eli luontokuvan kuvaaminen just sen hetken vallitsevassa valossa, johtuu ainakin omalta osalta pikemminkin laiskuudesta - siitä, etten esim kasvikuvauksessa aina jaksa raahata diffuusiokangasta, vaikka pitäisi. Moni makrokuvaus ei esim onnistu ilman salamaa. Ja, jos salamakuvaaminen ei just satu olemaan lempipuuhaa, niin heijastimen käyttö voi olla se millä saat kuviisi olennaisesti nätimpää ilmettä. Ulkosalla tapahtuvaa ihmisten potretointeja teen ensisijaisesti heijastimen avulla. Sekin on vähän makuasia, että miten on tottunut toimimaan. Keskipäivän kovassa valossa diffuusiokangas on se ykkösjuttu , mitä ilman en useinkaan pärjää . Kannattaa miettiä valo - ja valaistukysymystä, tutustua erilaisiin apuvälineisiin ja kokeilla että mikä missäkin voisi olla sopiva oman kuvaamistyylisi vahvistukseksi.

Ps. Työtehoseuran mainoskuvat on viimeisen parin vuoden ajalta olleet allekirjoittaneen käsialaa. Tänäänkin tuli taas vajaa päivä kuvattu. Jutun tarjoilijakuva on siis siltä reissulta. Tällä kertaa Sammatin toimipisteessä. Kuva on otettu parilla studiovalolla. Matkassa oli neljä studiovaloa, heijastin ja diffuusokangas, josta heijastinkin oli käytössä. Yksi studiovalo alkoi hieman temppuilemaan. Heijastinta käytin osin paikkaamaan temppuilevaa neljättä salamaa. On jotain kolmisen vuotta vanha, eikä ole kuin kerran aiemmin vähän saman suuntaisesti oireilut. Ei vain välähdä. Hyvän valon aikaansaamiseksi noissa Työtehoseuran kuvauksissa 3-4 studiosalamaa oli enemmän tai vähemmän minimi. Jutun kuva tehtiin poikkeuksellisesti kahdella.