Ajatuksia hääkuvaamisesta

Ihastuneet huokaukset ja ihailevat ilmeet ovat hyvin arkipäiväisiä ihmisellä, jonka ammatti niin erikoinen kuin häävalokuvaaja tai valokuvaaja.
Kuinka mukavaa olisi sujahtaa ihmisten mieliin ja katsella niitä näkyjä, joissa hääkuvaaja iloisesti liihottelee kauniisti pukeutuneiden juhlavieraiden, ruusujen ja samppanjan keskellä kameraansa napsutellen ja elämä on melkeinpä yhtä juhlaa.

Valitettavasti joudun tipauttamaan teidät kauniista kuvitelmistanne ja paljastamaan jotain aivan hirvittävää: kuvatessa tulee hiki! Juhlia ei ehdi ihastelemaan ja morsiamet saattavat olla äkäisiä...

Häävalokuvaajan tehtävänä on nähdä erilaisia asioita, eikä ihastella silmät ymmyrkäisinä. Tarkoituksena taltioida mahdollisimman paljon hauskoja ja jännittäviä hetkiä. Sellaisia hetkiä, joita kaikki eivät pysty, eivätkä ehdi näkemään. Ja jotka saattavat mennä ja menevätkin ohi silmänräpäyksessä. Tästä näkemisestä syntyy jokaisen kuvaajan ainutlaatuinen tyyli ja sormenjälki tai voisiko sitä kutsua vaikka silmänjäljeksi. Tyyli jonka luomiseen on eläydytty koko ruumiin, sielun ja mielen voimin. Niihin vielä lisättynä tekninen laite jota kameraksi kutsutaan.

Näiden neljän asian ja monen muun teknisen asian ja napinpainalluksen tuloksena syntyy kauniita kuvia ja muistoja elämän ehkä tärkeimmästä juhlasta.

Kameraakin tärkeämpi instrumentti on kuvaaja itse. Henkinen valmistautuminen ja keskittyminen jokaiseen kuvaukseen ja sen asian mielessä pitäminen, että häät ovat jokaisen parin ainutlaatuinen ja arvokas juhla. Myös se tosi asia, että onnistumisen on tapahduttava kerralla, sillä hääkuvauksessa toista mahdollisuutta ei tule.

Hääkuvaus on kaunista ja samalla raadollista. Kaiken kruunaa kuitenkin onnistuminen ja hääparin kiitos.



Seuraavasta linkistä kuviini ja hääkuviin.

http://annkristina.kuvat.fi/kuvat