Perinnemaisema - parhaimmillaan

Perinnemaisema ja sen hoito on yksi merkittävä Saaristomeren kansallispuiston erikoisuus, jota Metsähallituksen toimesta vaalitaan. Kansallispuiston alueella on noin 300 hehtaaria hoidettua perinnemaisemaa, lehdesniittyjä, hakamaita, ketoja, rantaniittyjä ja nummia, joita saaristolaisten karja laiduntaa.
Kansallispuiston tavoitteena on Saaristomeren luonnon ja kulttuurin suojelu, perinteisten luonnonkäyttömuotojen turvaaminen, elävän saaristoyhteisön säilyttäminen sekä ympäristötutkimuksen edistäminen.
Perinnemaiseman hoito mahdollistaa monipuolisen kasvillisuuden säilymisen, jota muuten uhkaa taantuminen maiseman umpeen kasvun seurauksena.
Tätä umpeenkasvua on tapahtunut asutuksen ja karjankasvatuksen sekä viljelyn vähennyttyä saaristossa.
Nykyään perinnemaisemia entistetään ja hoidetaan paljolti talkoovoimin. Tavoitteena on palauttaa ympäristö mahdollisuuksien mukaan alkuperäiseen tilaan, hoitaen sitä vuosittain niin, että lopputulos vastaa entistä niittyä tai laidunta. Vanhoja työmenetelmiä pyritään elvyttämään mahdollisuuksien mukaan.

Perinnemaisema - onko tämä sitä?

Perinnemaisema on perinteinen kulttuurimaisema, joka on muotoutunut alkutuotannon tai muiden varhaisten elinkeinojen vaikutuksesta. Perinnemaisemat jaetaan perinnebiotooppeihin ja rakennettuun perinnemaisemaan.
Perinnemaisemassa näkyy ihmisen käden jälki huomattavassa määrin. Se voi olla arvokas historiallisesti tai maisemallisesti.
Hoidettu perinnemaisema tarjoaa elintilaa monipuoliselle eläin- ja kasvilajistolle, elintilaa jopa osin uhanalaisille ja ihmisen toimista riippuvaisille lajeille. Perinnebiotoopit ovatkin monimuotoisempia luontotyyppejämme ja niiden taantuminen on suuri uhka luonnon monimuotoisuudelle.
Perinnebiotoopeiksi katsotaan erilaiset niityt, kedot, hakamaat, nummet ja metsälaitumet sekä kasketut metsät. Rakennettuihin perinnemaisemiin kuuluvat historialliset rakennukset ja rakennelmat lähiympäristöineen sekä muinaisjäännökset.

Mitä ja miten luontokuvaajat voivat tarjota apuaan tässä merkittävässä asiassa? Yksi, joka ensimmäiseksi tulee mieleeni, on valokuvaamisen dokumenttaarinen vaikutus, esimerkiksi maiseman muuttuminen ja sen valokuvaaminen.
Entä muuta?

Pekka

Hyvää Uutta Vuotta 2009!

Niin vuosi vaihtui, tunnelmia oli monenlaisia, ennen ja jälkeen vuodenvaihteen. Mitä oli viime vuosi kaikkinensa ja mitä tuo alkanut vuosi tullessaan?
Vain edellä olevan lauseen ensimmäiseen osaan löytyy vastauksia, toisen puolen näemme vasta vuoden 2009 lopussa.

Kuluneen vuoden kuvatulva on ollut entisestään suurempi, kameroiden ja laitteiden, joissa on lisävarusteena kamera, myynti on kasvanut edelleen.
Kameroiden kehitys on harpannut lähes peninkulman saappailla ja olemme nähneet uusia ja kehittyneempiä malleja muutaman kuukauden välein.
Toisaalta, on edelleen ihmisiä, jotka kuvaavavat filmille digitaalisen kuvan sijaan. Tosiasia on kuitenkin filmin väistyminen, digitaalisten kameroiden kehityksen edetessä.
Mikä tulee olemaan kuvatoimistojen asema tässä kehityksessä ja onko maksullisella kuvalla enää käyttöä, valokuvaamisen olemuksen muuttuessa jokapäiväisemmäksi.
Tosin, olen siinä määrin luottavainen, että ammattimaisen valokuvan kysyntä on edelleen vahva ja sillä on mahdollisuuksia pysyä kehityksessä mukana.
Nähdäkseni kuvatoimistojen on kuitenkin panostettava laatuun ja kuvamateriaalin monipuolisuuteen pysyäkseen kilpailussa mukana. On ilmeistä, että kuvatoimiston tulee myös, ainakin osittain kansainvälistyä, jotta sillä on riittävän laaja asiakaskunta toimintakyvyn ylläpitämiseksi.
Cartinassa olen huomannut, että tämänsuuntaista pyrkimystä on, lisääntyneenä ulkomaalaisten kuvaajien osallistumisesta kuvamateriaalin toimittamiseen.
Myös monia muita merkittäviä asioita on tapahtunut asiakkaisiin päin, mm kuvien valintojen suhteen.
Millainen mennyt valokuvausvuosi oli, voi jokainen vastata siihen itse ja tarkastella, oliko kuvamateriaalissa jotain erityistä, laatu kohdallaan, aiheet monipuolisia jne. Alkava vuosi tuo mukanaan jälleen uudet tarpeet ja lisää vaatimuksia kuvien suhteen.
Itseäni lähellä olevan luontokuvauksen näen tietyllä tapaa laajentuvan monipuolisempaan suuntaan, jossa ei enää pelkästään, jos näin voi sanoa, kuvata niitä ns tavallisia luontokuvia.
Aihepiiri kasvaa mielestäni enenevässä määrin ympäristökysymyksiin ja ilmastollisiin aiheisiin.
Huomattavaa on myös se, että ns kaupunkiluonto ja sen merkitys kuvaamisessa tulee kasvamaan, ihmisten urbanisoituessa ja tavallaan menettäessään kosketuksensa "oikeaan luontoon". Toki "oikean luonnon" kuvaamiseen ja kuvatarpeeseen on silti tarvetta.

Hyvää Uutta Vuotta 2009, t. Pekka