Helppokäyttöinen ja ammattilaisille avoin portfolio kuvien esittelypaikka

Oletko freelanceria ja kaipaat portfoliokuvillesi kenties hieman lisänäkyvyytt, uusia asiakaskontakteja tms. Vaihtoehtoisestihan Journalistiliiton free-lista voi olla yksi paikka. Cartinan portfolio on ehdottomasti toinen hyvä ja täydentävä portfolio-kuvien esittelypaikka. Meidän etuna on se, että sivusto on muutenkin hyvin hakukoneoptimoitua ja sivuilla on Googlen ansiosta aika huomattava määrä kävijöitä joka ikinen päivä.

Cartina portfolion ensimmäinen kehitysvaihe on ollut sivuilla jo vuoden verran. Vasta nytten huhtikuussa 2013 saimme siihen lisättyä pitkään kaivatun alueellisen haun lisäominaisuuden. Nyt vasta voi hakea portfolio-kuvia samanaikaiseksi sekä genren että alueen osalta. Tämän takia portfolio markkinointi alkaa vasta nytten. Toisena äskettäin käyttöön otettu ominaisuus on blogissa jo aiemmin esitelty highres-kuvien tallennus ja jako-systeemi. Jokaiselle Cartina portfolion käyttäjälle annamme alkuun 5 gigaa säilytystilaa. Sekin toki ilmaiseksi. Kuvaajat voi käyttää jos tarvii, tai jos huvittaa. Kehitimme tällaisen lähinnä sen takia koska niin monet kuvaajat kyseli tällaista. Jos kuvaaja tarvitsee enemmänkin kuin 5 gigaa säilytystilaa, niin sellaista voimme helposti järjestää.

Tutustu palveluun, ja jos tuntuu siltä että on sopiva paikka, niin voit lähettää meille jotain mallikuvia, tai linkkiä sivuillesi. Haluamme pitää mahdollisimman hyvin kiinni portfolio-kuvien laadusta, että tässä esitellään riittävän tasokkaiden ammattilaisten kuvia. Tarkoitukseni on tehdä genrekohtaisesti kuvat asiakkaalle mahdollisimman hyvin vertailukelpoisiksi, jotta asiakkaat pääsisivät mahdollisimman helposti valitsemaan itselleen sopivan kuvaaja hänen ottamiensa portflio-kuvien perusteella. Laadukkaimmille kuvaajille enemmän töitä!

Suoraan portfolioon pääset esim. tästä.

Lisätietoja: Henrik Kettunen, info@kuvaus.fi tai 050-5949725

ps. Jos olet asiakas, niin etsi portfolio-kuvista omaan makuun mahdollisimman mieluinen kuvaaja, ja kuvaaja profiilisivulta haet yhteystiedot ja laitat tarjouspyynnön suoraan kuvaajalle.

Portfolio-kuville merkittävää nettinäkyvyyttä

Noin viikko sitten Cartinan alavalikkoon lisättiin Cartina portfolio-tekstilinkki. Kaiken järjen mukaan tämän pitäisi nostaa aika merkittävästi portfolio-kuvien rankkauksia Googlessa ja portfolion näkyvyyttä. Aiemin se on ollut vain etusivulla, vaikka valtaosa trafiikista tulee suoraan alasivuille, eikä etusivulla välttämättä käydä. Niin, ja nyt kuvaaja saa itse laitettua sinne perään myös linkin, esim. kuvassa esiintyvän henkilön / tahot sivuille tai wikipediaan - ja halutessaan myös kuvaaja omille sivuille. Myös tämä lisää sivun ja siinä olevan kuvan huomioarvoa ja rankkausta.

Joitain katselin. Näytti ...erittäin hyvältä. 55 portfolio-kuvaani näkyy tällä hetkelle portfoliossa tällaisina. Rankkaukset tuntuis olevan nyt merkittävästi korkeammat kuin kuvapankkikuvien keskimäärin. Eipähän ole niin paljon tärkeysastetta vähentäviä muita hakusanoja, vetämässä rankkausta alas. Se nimi minkä kuvalle antaa, on indeksoinnin ja rankkauksen kannalta se juttu. Sille osumia saa hyvin takuuvarmasti. Omista kuvistani löysin useimmat ekalta, tokalta tai kolmannelta sivulta, vaikka googlesta löytyi samasta aiheesta satoja tuhansia kilpailevia kuvaehdokkaita. Kokeilin "nokia store (sivu 3/215 000 000 osumaa)", "eero aarnio", "Jaana Pelkonen", "Olli-Pekka Kallasvuo, Nokia" (sija 9/ 43000 osumaa), "Erkki Liikanen", "whiteout", "Toni Nieminen", "ravintola bistro", "mehiläinen", "Tarja Halonen", "itämeri rehevöityy", "polvileikkaus", "dextra" (6/138 000 osumaa), jne.... Olihan tuossa about jotakuinkin ne keskeisimmät teemat mitä noissa minun tähän astisissa portfolio-kuvissani on ollut. Viikossa keskeisimmät kuvat ja aiheet sai aika huikeat sijoitukset. Voi olla että loputkin aiheet on vielä vasta indeksoitumassa.

Taidanpa tehdä sinne lähiaikoina merkittävää täydennystä. Ainakin tämä perusteella portofolio kuvalle on tuota kautta varsin taattu nettinäkyvyys. Jos kuva on hyvä, niin pitäisi kaiken järjen mukaan myydä tehokkasti kuvaajan palveluja. Vain parhaimpia kuvia klikataa, vain niistä / osaamisesta asiakkaat ovat kiinnostuneita. Ja Cartinassa mukana oleminen tietty ilmaista. Jos kiinnostaa muita freenlance-kuvaajia, niin saapi olla yhteyksissä. Ajatushan meillä on, että tästä saadaan kuva-ja kuvauspalveluiden ostajille kiinnostava netti-ikkuna portfolio-kuville. Ratkaisu tai vähintään lisäapu kaikille sellaisille tasokkaammille kuvaajille, joiden omilla sivuilla potentiaalisia asiakkaita ei vieraile riittäviä määriä. Jos asiakkaat ei löydä portfoliokuviasi, niin ei niillä silloin ole myyntiä edistävää vaikutusta. Jos olet kuvaaja, ja kiinnostaa saada mallikuvillesi, kuvauspalveluillesi eli työosaamiseksi käyntikorteille lisänäkyvyyttä, niin kysy meiltä, info@kuvaus.fi tai 050-5949725

Cartina Portfolio - mahdollisuus ammattilaisille profiloida itseään

Ammattimaiset valokuvaajat voivat laittaa portfolionsa Cartinaan näytille ja sitä kautta näkyvästi nettiin. Cartinan varsin hakukoneoptioidun systeemin. Tätä kirjoittaessa meillä on vajaa 79 000 kuvaa kuvapankissa, ja Google Imagesista löytyy reilusti kuvia. Jo tällä hetkellä sivuillamme vierailee päivittäin noin 15000 kävijää. Määrä on ollut hyvässä nousussa.

Cartina portfoliossa mukana oleminen on ilmaista. Koska Cartina on jo lähtökohdiltaan varsin hyvin rankattu sivusto, niin näiden linkitysten kautta kuvaajan omatkin sivustot tulevat saamaan merkittävää nostetta. Portfoliokuvat saisivat tämän palvelun kautta poikkeuksellisen hyvän ylimääräisen näkyvyyden.

Asiakkaan näkövinkkelistä tämä on yksi harvoista sivustoista, joissa ammattilaisten työnäytteet on edes jollain tavalla vertailukelpoisesti ja helposti genrekohtaisesti arvioitavissa - ja ilmaiseksi (ilman muita velvoitteita). Kuvaajan esittelysivun kautta asiakas voi helposti lähettää suoraan kuvaajalle tarjouspyynnön. Ammattilaisille kaikin puolin iso mahdollisuus.

Olet ammattilainen ja haluat saada portfoliokuvillesi näkyvyyttä, tai tuotat potentiaalista kuvituskuvaa ja haluat niitä myyntiin? Jos olet kuvaajana kiinnostunut jommasta kummasta, tai sekä että, niin ota ihmeessä yhteyttä. Kuvaajista tai kuvauspalveluista kiinnostuneita asiakkaita pyydämme ottamaan suoraan yhteyttä kuvaajiin. Kuvatoimistolla ei ole mitään tekemistä ko. kuvaajien keikkojen kanssa. Ne on täysin asiakkaan ja kuvaajan välinen juttu.

Ammattikuvaajille jotka ovat kiinnostuneita tulemaan mukaan tähän systeemiin, ja kiinnostuneita myös kuvituskuvan myyntiin laittamisesta, ja hoitavat itse originaalin toimituksen asiakkaalle sekä laskutuksen itse, saavat tutustumistarjouksena muut kuvatoimistopalvelut aina siihen asti kunnes vuositasolla bruttomyynti ylittää ensimmäisen kerran 1000 euroa. Sen jälkeen noudatetaan kuvatoimiston normaalia kuvaajasopimusta, minkä mukaan kuvaajan osuus on 60% kuvien myyntihinnasta. Kuvatoimistoon myyntiin laittaminen on ammattilaisille vain mahdollisuus - vapaaehtoinen asia.

Jos olet ammattilainen, ja sinua kiinnostaa tulla Cartina Portfolioon mukaan, niin laita joitain mallikuvia, tai linkkejä sivuillesi ja pyydä tunnuksia. Tunnukset myönnetään kaikille niille halukkaille jotka meidän mielestä täyttävät ammattitason portfolio-kuvien kriteerit. Jos tunnet ammattivalokuvaajan joka saattaisi olla lisänäkyvyyden tarpeessa, niin saat vapaasti vinkata tästä meidän ilmaisesta palvelustamme.

Cartina Portfolion löydät etusivun vasemmasta alareunasta os. www.cartinafinland.fi/fi/. Allekirjoittaneen profiilin löydät suoraan tästä. Kuka tahansa portfolio-kuviensa puffaamisesta ja itsensä esittelystä kiinnostunut saa tunnukset tuonne ja oman esittelyn osalta vapaat kädet.



Henrik Kettunen / Cartina
e-mail: info@kuvaus.fi
puh. 050-5949725

Mitä kuvaajan tarvitsee osata ja ymmärtää?

Mitä kaikkea hyvän kuvaajan pitäisi osata ja tehdä, jotta hänen osaamistaan ja palveluitaan arvostettaisiin - muuta kuin ottamalla hyviä kuvia? Mitä ne hyvät kuvat sitten ovatkaan? Hyvin kuvattuja, vai ensisijaisesti hyvin photoshopattuja? Riittääkö että osaa hymyilyttää kuvattavia. Pitääkö kuvissa edes hymyillä? Vai tuleeko hyvä kuva siitä, että on kännykameralla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kuten Jussi 69 (kuva alla)? Bändikuvissahan rokkareidenhan kuuluu pikemminkin olla mahdollisimman tiukkailmeisenä, ainakin yhden koulukunnan mukaan.



Hyvissä valaistuoloissa ja oikeat ihmiset nätisti, niin melkein millä tahansa ja miten tahansa saa jo ihan kohtuullisen kuvan. Jossain toisenlaisessa nopeammassa tilanteessa onnistuneen kuvan ottaminen saattaa edellyttää vähän enemmän tilannetajua, nopeita reaktioita, parempaa tekniikkaa tai esim. mallinohjausta.


Muuttuuko sitä laulajaksi jos päästelee ääniä stagella suuren yleisön edessä, kuten Emma Gaalan toinen pääjuontaja, koomikko Sami Hedberg? Minun veikkaus on, että se rooli mikä nyt kenelläkin on, on monen tekijän summa - vähän asiakkaan odotuksista ja kuvauksen genrestä riippuen. Aika monet pystyy ottaa yksittäisen kohtuullisen kuvan. Valokuvaus on toisaalta myös palveluammatti, missä hyvässä palvelussa ratkaisee paljon muutakin kuin vain se joku yksittäinen kuva.

Mikään yksittäinen ominaisuus ei välttämättä tee hyvää kuvaajaa. Kokonaisuus ratkaisee, ja se että kuvat sopii kontekstiin tai siihen käyttötarkoitukseen mitä varten ne on otettu. Toisaalta mitä vaikeammissa olosuhteissa halutaan kuvan onnistuvan, niin sen parempaa tekniikan hallintaa kuvaajalta vaaditaan. Kuvaajan arvioinnissa on valitettavan suurilta osin kyse jostain ihan muusta kuin kuvista ja kuvaamisesta - esim. henkilökemiasta. Onnistunut kuvaaminenkin edellyttää monesti hyvää yhteistyötä kuvaajan ja kuvattavan välillä - tai ainakin motivoituneen kuvaajan.

Tämän jutun kuvat on otettu Nokialle asiakaspromootion dokumentoinniksi - gaalakuvat lähinnä fiiliskuviksi siitä miltä tapahtumassa näytti. Sopivat ehkä mahdollisimman huonosti tähän kuvaajaosaamis-pohdiskeluun. Toisaalta tässä voi myös nähdä rinnastuksia. Emma Gaalassa Ismo Leikola sanoi, että muusikot ja koomikot vertailee toisiaan. Liian usein itselläni on tunne, ettei kuvat ole niin tärkeä asia. Liian usein tuntuu kuin kuvaaminen on vain sellainen pakollinen ohjelmanumero, mitä ilman tapahtuma ei ole kunnon tapahtuma. Kuvaamisen ja kuvien julkaisun kautta tapahtumakin elää yhä uudestaan ja uudestaan, eli pidempään.



Itsellä on toisinaan hirveän tiukka aikataulu, kun hyvin monessa paikassa pitää saman päivän aikana piiphtaa. Joka paikassa kuvattavat odottaa minua sinne just minuutilleen. Toisinaan asiakkaan näkövinkkelistä tuntuu siltä että minuutilleen oikea ajoitus on kaiken A ja O. Silloin on sellainen taksikuskimainen fiilis.

Olennaista on toki tiedostaa, että kriittistä ei ole vain itse kuvaus, vaan paljon sellaista mikä tapahtuu ennen kuvausta, ja itse kuvaamisen jälkeen. Myös se miten kuvaus toteutetaan on ratkaisevaa. Kuvaajan pitää osata kommunikoida, eikä pelkästään kuvattavien kanssa. Kuva ja kuvauspalvelun ymmärtäminen on sekin aina osin subjektiivinen kokemus. Kuvien julkaiseminen voi olla sekin kriittinen asia, koska kuvan näkyminen antaa sille merkityksen laajemmalle yleisölle - tai mahdollisuuden saada palautetta.

Kerran eräs hääasiakas kertoi minulle, että hänen sisarensa häät oli mennyt totaalisen pieleen, koska kuvaaja oli niin täysin väärin pukeutunut. Häissä kuvaajan kuulemma pitäisi olla pukeutunut niin kuin vieras. Myöhemmin minulle selvisi, että näiden häät huonolla pukeutumisella pilannut kuvaaja on alan tunnustuksia paljon itselleen kerännyt kuvaaja. Monissa muissa yhteyksissä asiakkaani ovat pikemminkin sanoneet, että valokuvaajat on valokuvaajia, eli voivat olla vapautuneemmin pukeutuneita, ja liikkua paikoissa mihin muilla ei ole asiaa. Pyrin itse ainakin muuntumaan hieman tilaisuuden luonteen mukaan. Hyvään kuvaajaan on niin monia eri kriteereitä - ulkoisia ja sisällöllisiä. Yhtä tyhjentävää näkemystä hyvän kuvaajan ominaisuuksista ei ole. Mitä paremmin kuvauksissa myötäilet oman kuvausgenren tärkeimpiä perussääntöjä, ja toteutat sitä sopivasti persoonallisella tyylillä, niin hyvä tulee.



Kuvaaja voi olla kuvaajana vaikka kuinka taitava, mutta kaikissa muissa ominaisuuksissa asiakkaalle suuri pettymys - vähän niin kuin huippubändi väärässä konsertissa - väärän yleisön edessä. Ei kirjoitus-, esiintymis- ja muista ilmaisutaidoista ainakaan haittaa olisi. Jokaisen kuvaaja pitäisi tiedostaa mitä osaa, ja mitä ei osaa, eli että mihin ei kannata ryhtyä, ja löytää optimaalinen yleisö omille osaamisen vahvuuksilleen ja kiinnostuksen aiheille. Siitä kun tekee riittävän pitkäjänteisesti, niin tulee patsaita ja vastaavia muita tunnustuksia ropisee, saa enemmän ja tyytyväisempiä asiakkaita, tai vähintään facebook -tykkäämisiä.



Henkka
www.henrikkettunen.com

ps. Kaikki kuvat avautuvat klikatessa 900*600 pikselin kokoisina.

Lisää tapahtumakuvia: Cartina portfolio / Tapahtumakuvaus

Kuvan tekninen laatu? Mitä se on?

En ole mikään varsinainen kouluttaja. Kirjoitan ensisijaisesti kuvatoimistoyrittäjän näkövinkkelistä. Saanen anteeksi jos puhun jonkun mielestä hepreää, tai olen liian tyly. Ainakin minun mielestäni palaute on puolin ja toisin aina tervetullutta! Kirjoitukseni kumpuaa kaikista niistä asioista, mitä käyn läpi kun kirjoitan kuvapalautetta etenkin uusille kuvaajille, joilla on kiinnostusta tarjota omia kuviaan myyntiin. Into on hyvä asia, kunhan se ensisijaisesti kantaisi kehittämään kuvaajan valokuvaamiseen liittyviä taitoja ja osaamista pidemmällä juoksulla. Normaalisti into, on sellaista että se saa harrastajan tekemään hankintoja ja sen jälkeen umpimähkään kokeilemaan jotain sillä kuvitelmalla että taidot on, mutta että kalustossa vain on puutteita.

Jos haluaa saada tietoa kuvan teknisestä laadusta, niin katso kuvaa 100% suurennoksella. Oheinen kuva ei ole tekniseltä laadultaan kovinkaan hyvä, mutta siedettävä, koska aihetta on hyvin vaikea, ellei mahdotonta kuvata lyhyemmällä valotusajalla (matalemmalla herkkyydellä).



Kuvatoimisto Cartinalle tulee säännöllisesti tiedusteluja valokuvauksen harrastajilta, jotka ainakin kavereiden mielestä osaavat ottaa loistavia kuvia. Kuvaajat ja näiden kavereiden mielestä kuvissa on huomattavaa myyntipotentiaalia, ja niihin on ehkä ladattu suuria odotuksia. Hyvin usein joudun valittelemaan kuvien teknistä tasoa. En tee sitä kiusatakseni tai tekosyynä sille etten olisi kuvista kiinnostunut. Kuvien hyvä tekninen laatu vain on kuvakaupassa pikemminkin itsestäänselvyys, lähtökohta. Jos on kiinnostunut laittamaan kuviaan myyntiin, on parempi ymmärtää että mitä kuvan tekninen laatu tarkoittaa. Jos termit on totaalisesti hakusessa, niin kannattaa varmaan hieman opiskella asioita.

Kuvan tekninen laatu on käytännössä monen muuttujan summa. Siihen vaikuttaa kamera (kennon laatu), optiikka, se miten kuva on valotettu ja se miten kuvaa on jälkeenpäin käsitelty. Kuvaajan taidot ovat usein kuitenkin kaikkein tärkeimpiä. Taitaja kuvaaja saa vaikka pokkarilla oikein hyvätasoisia kuvaajia, siinä missä ammattivehkeitä käyttävä aloittelijan tuotokset on teknisesti niin ja näin. Tämän olemme nähneet lukemattomia kertoja. Parhaimmat ja kalleimmatkaan välineet eivät ole hyvän teknisen laadun tae. Keskimäärin pokkarikuvat ovat kuitenkin aika reilusti heikompia kuin järkkärikameroilla otetut kuvat. Hyvissä olosuhteissa otetut kuvat on keskimäärin parempia kuin vaativissa olosuhteissa otetut. Hyvissä olosuhteissa surkeinkin kuvaaja voi saada on kohtuullisia kuvia, jopa vaatimattomalla kalustolla.

Haluamme korostaa kuvien teknistä tasoa, sillä kuvatoimistosta ostetaan kuvia hyvin usein varsin vaativiinkin tarpeisiin. Joskus asiakkaat tarvitsevat vain joitain elementtejä, eli siitä kuvapankkiin ladatusta kuvasta halutaan käyttää vain hyvin pieni osa, ja yllättävän isona. Siksi digijärkkärikuvat eivät voi koskaan olla teknisesti liian hyviä. Monilla kuvatoimistokuvaajiksi halukkailla on ihan hyviä aiheita, visuaalisia nättejä kuvia - mutta kuvat ovat teknisesti vähän niin ja näin. Onko tarkennus edes kohdillaan? Originaalikuvaa ei mieluiten saisi terävöittää, ja 100%:n suurennoksella katsottuna kuvan pitäisi olla hyvälaatuinen. Se, että onko kuva tekniseltä laadultaan hyvä, on kuvakaupassa kriittinen kysymys, mikä ratkaisee että tuleeko kaupat tai joutuuko asiakas pettyneenä jatkaan sen sopivan kuvan etsimistä. Pienennetyistä kuvista saa monesti paremman vaikutelman, kuin mihin originaalikuvan laatu käytännössä riittää.

Tekninen laatu tarkoittaa mm. siis sitä, että kuva ei kohise, eli kuva on otettu alhaisella asalla tai sellaisella kamerarungolla joka korkeammilla herkkyyksillä (esim. iso 2000) asetuksilla ei vielä kohise liikaa. Jos kuva on otettu alhaisella herkkyydellä, mutta alivalottaen, ja kuvaan on jälkeenpäin lisätty kuvankäsittelyssä valoisuutta tulee kuvaan hieman vastaavaa kohinaa kuin jos olisi kuvattu korkealla asalla. Kohinaa voidaan poistaa kohinanpoistohjelmalla, mikä tekee kuvan pehmeämmäksi. Kohinanpoisto hävittää kuvasta yksityiskohtia, se jää aina osin näkymään, ja sitä voi tehdä vain rajallisesti.

Kuvan laadun kannalta on aina suotavampaa että mitä paremmin kuva valotetaan, ja mitä vähemmän sille tarvitsee jälkeenpäin tehdä karkean luokan korjauksia. Photoshoppaaminen ei ole sellainen ihmelääke mikä parantaa ihan mitä vain. Olennaisinta on hyvä valo, sopiva optiikka ja oikea valotus. Monet kuvaajat kuvaa raakamuotoon, ja saavat siitä helpommin kuvalle perussäädöt. Osin tätä puoltaa se, että raakakuvissa on laajempi dynamiikka. Suoraan jpg:lle kuvatuissa ruuduissa on vain 8 bittiä. Raakakuvat voivat olla joko 12 tai 14 bittisiä, eli niissä on enemmän värejä ja sävyjä, joskin ovat huomattavasti jpg-kuvaa raskaampia. Raskaampien kuvien siirtelyyn ja prosessointiin menee yleensä enemmän aikaa. Valmiiksi säädetyt kuvat pääsäntöisesti muutetaan kuitenkin jpg-kuviksi, eli 8 bittisiksi, mutta yleensä vasta sen jälkeen kun kuva on saatu halutun näköiseksi. Raakakuvan laajempi dynamiikka mahdollistaa paremmin värien ja haluttujen sävyjen esiin kaivamisen.

Yksityiskohdat eli kuvan tarkkuus on myös kiinni optiikasta. Laadukkaat optiikat piirtävät paremmin kuin halpislasit. Objektiiveissä voi olla yllättävänkin suuria eroja. Kiinteän polttovälin objektiivit piirtää yleensä paremmin kuin zoomit. Monet kiinteät polttovälin objektiivit on hinta-laatu-suhteeltaan aivan loistavia. Ammattitason zoomit ovat usein varsin hyviä. Samaa ei voi sanoa halvimmista zoomeista. Halpiszoomit on yleensä se kaikkein huonoin vaihtoehto, eli niille, jotka eivät jaksa kuljettaa eri vaihtolaseja repussaan kuvausreissuillaan. Zoomit on halpoja ja käytännöllisiä, ja suurimmaksi osin piirtävät huonosti, tai vielä huonommin. Halvat zoomit vaatii kuvaajalta yleensä perehtymistä ja viitseliäisyyttä jos niillä haluaa teknisesti hyviä kuvia. Halpa ei aina ole huonoa, eikä kallis ole automaattisesti hyvää.

Jos kamerarunkojen kohinassa ja optiikassa on eroja, niin aivan valtavia eroja on myös siinä miten niitä käytetään. Normaali nyrkkisääntö on se, että ääriarvoissa lasit piirtää aina pehmeästi. Eli jos halpiszoom -objektiivin valovoima on f 4-5.6, ja jos kuvaa jollain automaattitoiminnolla, miettimättä, niin siellä on herkäästi ääriarvot tapissa. Kaikki kuvat voivat helposti olla suurimmalla aukolla kuvattua f 4 ja valotusaika 1/2000, eli pehmeätä tai todella pehmeitä. Ja mitä pidemmällä polttovälillä on kuvattu, niin sen suttuisempia kuvat ovat. Halpis-zoomit, eli ne kittilasit mitkä helposti myydään sen halpisdigijärkkärin mukana, antaa kuitenkin ihan kohtuullisen kuvanlaadun. Toisaalta ääripään polttoväleillä ja täysillä aukoilla esim. laajispäässä, kuvat on taas hyvin pehmeitä - etenkin kuvan reuna-alueilla. Kaikki lasit, oli ne ammattitason objektiiveja tai halvempia versioita, on niissä piirto parhaimmillaan silloin kun aukko on siinä 8-10 korvilla. Sitten jos objektiivia himmentää tappiin asti, niin syväterävyys kasvaa, mutta piirto taas pehmenee. Se, että millä aukoilla objektiivi piirtää parhaiten, eli antaa terävintä kuvaa, on sellainen objektiivikohtainen kysymys. Se, että miten milläkin objektiivilla kannattaa himmennellä selviää osin kokeilemalla. Netti on kylläkin täynnä erilaisia objektiivitestejä ja käyriä, mistä lasien piirto-ominaisuuksista voi saada osviittaa.

Jos kuva ei ole tyritty huonolla kameravalinnalla, objektiivilla, tai huonoilla kuvausasetuksilla (valotuksella), niin se on mahdollista toki tehdä myös kuvankäsittelyllä. Kuvaajalla voi siis olla huipputason vehkeet ja kuvauskin jotenkin hyppysissä, mutta jos on todella innostunut kuvankäsittelystä, vailla siihen liittyvää osaamista, niin kuvaustyö ja laitehankinnat hyöty saattaa huonon kuvankäsittelyn myötä valua hiekkaan. Joillain kuvankäsittely on se, mikä jalostaa huonon kameran ja halpiszoomin tuottaman raakileen hyväksi ellei loistavaksi kuvaksi. Toisilla voi olla kuvankäsittelyohjelman perustoiminnotkin hallussa, mutta täysin poskellaan oleva näyttö. Jos kuvat säädetään vinksallaan olevan näytön mukaan, niin kuvankäsittely vie oikeammin ojasta allikkoon. Kannattaa siis myös opetella kuvienkäsittelyn perusteet ja pyrkiä luonnollisuuteen, ja tehdä kuvankäsittelyn sellaisella näytöllä, mikä on kalibroitua tai jonka säädöt on muuten jotakuinkin kohdillaan.

Kuvien tekninen laatu on monen muuttujan summa. Paremmilla vehkeillä toki saa keskimäärin helpommin teknisesti parempaa kuvaa. Taitava kuvaaja pärjäisi halutessaan varsin halvoillakin vehkeillä. Teknisesti hyvien kuvituskuvien tuottamisen ketjussa kriittisiä pullonkauloja on neljä: kamera, objektiivi, valotus sekä kuvankäsittely.

Älä missään nimessä tuudittaudu siihen että ammattivehkeillä, tai muullakaan järkkärillä saisi automaattisesti teknisesti hyviä kuvia. Jos jos joku sanoo, että joku tietty kamera ottaa kuvaajan kuin kuvaajan käsissä "hyviä kuvia", niin hän valehtelee. Eikä ne kamerat mitään kuvia ota, ne on vain kameroita. Kameroissa on isoja eroja. Vielä suuremmat erot on kuvaajissa. Se napinpainaja on se kuvanottaja. Valokuvaajan osaaminen on yleensä ketjun kriittisin pullonkaula - heikoin lenkki! Kuvan keskimääräinen tekninen laatu on siis ensisijaisesti kuvaajan osaamisen mittari. Jos kuvat on huonoja, niin raukkis syyttää vehkeitä.

Fiksu tiedostaa käytössä olevan tekniikan rajoitteet, ja hyväksyy sen - eikä yritä mahdotonta. Toki on monia sellaisia asioita missä vasta erikoisvälineiden avulla saadaan tietyn genren huippukuvat. Hyönteiskuvaus makrolaseilla tai nisäkäs ja lintukuvaus huippuluokan superteleobjektiiveilla voi esim. olla sellaisia missä tekniikka korostuu, ja osaaminen on suhteellisesti ottaen astetta pienemmässä roolissa. Myös nopeasti liikkuvien kohteiden kuvaamisessa tai hämärässä kuvaamisessa voi tarvita hieman normaalia parempaa tekniikkaa. Kovassa vastavalossa kuvaamisessa voi vastavalosuoja olla tarpeet. Myös etulinssi puhtaudella voi olla kriittinen merkitys. Joissain olosuhteissa suotimista on iloa. Joskus ne helposti vain pilaisi kuvan. Monesti vallitseva valo on jotain ihan muuta kuin ideaalia. Salama, ja jostain muualta kuin kamerankengästä ammuttuna, ja taitavasti käytettynä, on se juttu mikä vasta tekee kuvan mahdolliseksi ja hyväksi. Salama lienee valokuvauksen yksi keskeisimmistä apuvälineistä.

Opiskelusta, ja tekniikkaan syventymisestä on valokuvaamisessa pitkällä juoksulla hyvin paljon hyötyä. Äläkä aliarvioi kuvan teknisen laadun merkitystä. Se oli monesti olla yllättävänkin suuri, vaikka ei niin tärkeä kuin itse kuva, kuvan aihe tai kuvan visuaaliset ominaisuudet.

Ja jos joku miettii, että miltä pohjalta minä tällaista tekstiä suollan, ja minkälainen olen itse kuvaajana, niin saapi arvioida joko tutkimalla Cartinassa olevaa kuvatarjontaani, Alamyssatai Gettyssä olevia kuviani tai henkilökohtaisten kotisivujeni tarjontaani.

ps. Oheinen kiiltomato, jonka äsken kuvasin, on ensimmäinen jota eläissäni kuvaan. Viime kesänä mäyräkuvauksen aikaan bongasin yhden. Silloin oli ihan väärät vehkeet sitä sattuma-kuvauskohdetta varten mukana. Nyt kuitenkin vähän pääsin harjoittelemaan.

Huijarit yrittävät kiusata nyt myös suomalaisia valokuvaajia

Hääsuunnittelijana esittäytynyt henkilö halusi varata minua asiakkaansa tarpeisiin. Häiden piti olla juhannuksena Suomessa. Varausmaksun hän lupasi hoitaa pikapuolin. Sitten hän halusi maksaa varausmaksun matkashekillä. Sanoin, etten ymmärrä niistä mitään, mutta vissiin ovat ihan kelpoa valuuttaa.

Jokin aika sen jälkeen tuli viesti missä hän ilmoitti, että on laittanut vähän isomman summan, koska tarvitsee minua ohjaamaan maksun myös artistille. Tämä ratkaisu, koska tiedostonsiirrot rapakon yli on niin kalliita. Ymmärrän varmaan oli hänen perustelunsa tms.. Vastasin siihen jotain, etten noista oikein ymmärrä mitään mistään western union bankin toiminnasta tai muustakaan shekkitoiminnasta, ja että on niin kiirettä etten oikein osaa sanoa miten se onnistuu tai kuinka saan asiaa selvitetty. Tällöin sanoin vaimolle, ettei taida se juhannuksen tienoon hääkuvaus toteutua.

Hääsuunnittelija oli sitten laittanut UPS:lla shekit matkaan. Eilen UPS toi lähetyksen. 200 euron matkashekin sijaan tuli 4 kpl 500 euron matkashekit. Alkaa näyttämään selvältä tapaukselta. Eihän firmat voi ohjata mitään eteenpäin ilman laskuja, tositteita tms..

Minulla on aina ollut epäluuloja shekkejä kohtaan. Niiden saapumisen jälkeen Googlasin hääsuunnittelijan nimellä ja s-postilla. Sen perusteella löysin tällaisen sivuston, josta siis henkilö ja hänen s-postinsa löytyy.
http://www.photographersdirect.com/sellers/email_scammers.asp

Kysyin häneltä tänään ensisijaisesti tietoja hääparista, paikasta ja ajasta. Toisekseen ihmettelin että miten tämä ko. artisti liittyy häihin joihin minua on pyydetty kuvaajaksi. Tänään tiedusteluun en tietenkään saanut mitään vastausta hääparista, paikasta tai ajasta. Viestissä sanottiin, että maksu artistille on kiireinen koska tämä on esiintynyt tänään, ja akuutisti odottaa suoritusta. Kuinka yllättävää.

Jos minä tai joku muu kuvaaja on pirun kiireinen, niin eihän sitä aina välttämättä kerkiä miettimään maalaisjärjellä asioita loppuun. Sitä vain akuutisti hoitaa asioita pois. Huijareihin ei kuitenkaan kannata kompastua.

Uusi ilmiö ja vitsaus suomalaisille ammattikuvaajille. Varmaan kannattaa laittaa sanaa kiertämään, ettei kukaan viaton fotaaja turhaan menetä rahojaan yrittäessään maksaa katteettomilla shekeillä. Jos olisi laittanut rahoja eteenpäin olisin ainakin 1800 euroa köyhempi ja tyhmempi. En ole.

ps. Toisaalta ymmärrän myös, että jos joku kuvaaja on erehtynyt tällaiseen ansaan, ja menettänyt rahoja, niin ehkä ei halua tehdä tyhmyydestään numeroa.

-------------------

Täydentävää tietoa:

Eilen poliisista pyydettiin minua kääntymään pankin puoleen josko he voisivat siellä tutkia että onko tällä katetta / onko aito. Tänään näillä kysymyksillä marssin pankkiin ja kysyn että mikä olisi oikea tapa tällaisen saaneen kuvaajan menetellä, siis jos vahvasti epäilee jonkinlaista huijausta. Virkailija kävi konsultoimassa parempia asiantuntijoita, jotka osasivat heti kertoa että kyse on selkeistä väärennöksistä. Juuri näitä on "nyt todella paljon liikkeellä". Vähän isompi asia siis. Poliisin väärennösyksikkö tms.. on ilmeisesti ottanut asian tutkiakseen. Tämä on siis A) poliisiasia B) uutisjuttu ja C) tärkeä asia kuvaajille varoitettavaksi - vähän niin kuin toissapäivä olin asiaa vahvasti tulkitsevinani. Finnfoto on ilmeisesti työstämässä asiasta tiedotetta.

Paljonko keikkakuvaajana voi laskuttaa?

Eräs tuttu keikkaile kuvaajanalku tiedusteli minulta, että kuinka hänen pitäisi laskuttaa erästä lehteä tekemästään 8 tunnin keikasta. Ensinäkin ole sitä mieltä, että korvauspuoli pitää ehdottomasti olla sovittuna ennen keikalle lähtöä. Toisekseen hinnoittelu on jokaisen kuvaajan oma asia. Siihen vaikuttaa monia asia, eikä yhtä oikeata vastausta ole.

Hinta on joillekin asiakkaille merkittävä tekijä, joillekin taas ei sitten minkäänlainen. Sama pätee kuvaajiin. Osa asiakkaista haluaa parasta hinnalla millä hyvänsä. Osa haluaa hyvää kuvauspalvelua, ilman että hinnalla olisi merkitystä, tai että lopputulema kuvienkaan muodossa olisi se kaikkein kriittisin juttu. Se, että on ns. hyvä ja symppis tyyppi voi valitettavasti joissain tapauksissa olla se kriittinen juttu. Yksi kuvaaja tykkää urakoida, tekee ennemminkin 8h rupeamia pyöristetyllä hinnalla, toinen tykkää enemmän lyhyistä keikoista, missä haetaan vain muutamaa kuvaa. Vähemmän säädettävää suhteessa hintaan, ja ehkä enemmän vapaa-aikaa sen vastapainoksi. Jotkut kyllä laittaa kohtuuttomasti aikaa yhden ruudun vääntämiseen ja kääntämiseen. Sellainen on minulle vierasta. Menee helposti harrastuksen puolelle, työ ja harrastus sekaisin. Meitä kuvaajia on moneen lähtöön, siinä missä asiakkaitakin.

Asiakkaan näkövinkkelistä epävarman palvelun ostaminen on aina riski. Sellaiset joillain ei ole kunnollisia portfolioita, näyttöä, joutuvat helposti myymään itseään halvemmalla. Hinnoittelu voi siis olla myös sellainen keikkakuvaajan kehityshistorian mittari. Jos yrittää myydä itseään liian halvalla sellaiselle joka arvostaa laatua, saattaa tämä päätellä hinnasta ettet olekaan riittävän hyvä. Liian kalliilla myymällä saatat taas ampua itseäsi jalkaa. Hinnoittelu on sellainen kuvaajakohtainen henkilökohtainen juttu. Riippuu niin kuvaajasta osaamisesta, mallikuvista ja asiakaskontaktipinnasta (ja asiakkaista). Yhdessä ääripäässä kuvaaja tekee keikkoja alkuun ilmaiseksi, saadakseen itselleen näyttöä (portfoliokuvia), jalan oven väliin tai muilla keinoilla osoitettua omaa pätevyyttään tms... Toinen kuvaa 4h minimilaskutuksella á200e+alv/h. Jotkut laskuttaa 2h minimilaskutuksella. Joillain on vakiotuntiliksa riippumatta aiheesta, asiakkaasta ja kuvien käytöstä. Osa lupaa asiakkaalle hyvin rajallisia oikeuksia otettuihin kuviin, toiset jakaa ilomielin kaikille oikeuksilla. Osa hinnoittelee iltakeikat ja pyhänä tehtävät korkeammalla hinnalla. Valtaosa tekee kait tietyillä vakiohinnoilla oli sitten työaika mikä hyvänsä. Yksi näkökulma hinnoitteluun on myös journalistiliiton suositukset, joita käytännössä valitettavan harvalla asiakkaalla on kuitenkaan halua tai varaa maksaa.

Kuvaamisessa päätee kysynnän ja tarjonnan laki. Kysyntää on, mutta tarjontaa ainakin määrällisesti sitäkin enemmän. Mitä paremmin tunnet asiakkaasi, niin sen paremmin löydät oikean hinnan. Aloittelevan kuvaajan näkövinkkelistä usein sellainen 8h-urakoinnin hinta voi olla siellä 400-600+alv korvilla jos pääsee kevyellä kuvankäsittelyllä. Ammattivalokuvaajat laskuttavat vastaavasta 8h työstä 750-1500e+alv. Harrastajat, opiskelijat tai oto-kuvaajat tekee vissiin sitten hintahaarukalla 0-400 e - toivottavasti alvien kera, ja maksavat niistä myös lakisääteisiä eläkemaksuja. Sellainen ei tietenkään elätä, ja voi siltä osin pitää yhdenlaisena ammattivalokuvaamisen halveeraamisena. Siinä hintahaarukat todella karkeasti yksinkertaistetusti.

Minun mielestä laskutuksen pitää olla mielekästä suhteessa käytettyyn työaikaan, ja että ajankäyttösi esim. kuvankäsittelyn puolella on kohtuullinen. Pitää myös ottaa huomioon myös se raha mikä on mennyt kuvauskaluston hankintaan. Jos asialla haluaa elää, pitää palkka kertyä niin, että sillä kaikkien menojenkin jälkeen pärjää. Jos tekee oto-juttuna, niin kaikki on plussa, ja voipi tyytyä astetta pienempäänkin. Oikeat ammattilaiset taas helposti kiroaa oman työn ohella "valokuvausammattilaisuutta" harrastavia. Se on tietenkin toinen juttu jos joku on sitä mieltä, että vain koulutetuilla valokuvaajilla on oikeus tienata elantoaa kuvaamisella.

Toki näissä hintakysymyksissä voi myös olla yllättävänkin suuria eroja, riippuen että asuuko ja vaikuttaako kuvaaja jossain suurkaupungissa vs pienemmässä kylässä, missä potentiaalisia ja maksukykyisiä eli oikeita valokuvausasiakkaita löytyy hyvin rajallinen määrä. Jos yhdessä pienemmässä kaupungissa voi olla ostajan markkinat, paljon kuvaajia, ja niukasti asiakkaita, niin toisessa kaupungissa tilanne voi yhtä hyvin olla aivan päinvastainen.

Kun kamera ei käynnisty

Viimeksi otin valokuvan syyskuun 27. päivä! No pari kuvaa on tainnut siinä välissä tallentua kännykän kennolle, mutta muuten on ollut totaalinen pysähdys. LR:n kirjasto näyttää, että tältä vuodelta on karsinnan jälkeen tallessa yli 10000 otosta, eli lähes 40 päivässä ennen taukoa.

Kaikenlaisista syistä johtuen valokuvaus ei vain ole saanut aikaa tai innostusta. Onneksi harrastuspohjalla ei ole niin väliä vaikka hetken aikaa kuluisi ilman että kuvia syntyisi.

Joitakin yksittäisiä ajatuksia kuvauskohteista välähtelee välillä mielessä, mutta ei niin paljoa, että syntyisi toimintaa.

Viime lauantaina kamera oli jopa mukana kun kävin aurinkoisella kävelyllä, mutta kuvasaldo pysyi edelleen nollassa!

Kuvaustauko on nostanut mieleen kaikenlaisia ajatuksia valokuvaamisen luovuudesta ja siitä, miten paljon valokuvaaminen vaatii itseltä paneutumista ja keskittymistä aiheeseen. Voi olla, että muiden ulkoisten syiden lisäksi, tauon syntymiseen on vaikuttanut myös se, että omat kuvat ei aina ole sitä, mitä itse haluaisi. Yleensähän silloin kannattaa kuvata paljon ja analysoida tuloksia, mutta joskus voi olla hyvä antaa asioiden hautua hetken ja kokeilla sitten uudestaan.

Promokuvausta dokumentaariseen tyyliin

Kirjoitin toissapäivänä blogiin tulkintoja siitä kuinka tulla hyväksi kuvaajaksi, tai mikä on hyvä kuva. En laittanut kirjoitukseen kuvaa. Ajattelin että käsitellään asiaa ensiksi puhtaasti asiana, ja yleisemmin. Kuva on tai ainakin voi olla hyvin vahva elementti, toisinaan liiankin vahva. Se olisi ehkä saattanut viedä ajatukset tietyn rajallisempaa osa-alueeseen, varastaa huomiota itse asialta. Toisaalta kirjoitus ei ollut tehty niille, jotka vain katsovat kuvia.

Oheiset pari kuvaa sen sijaan on yhdenlaisia esimerkkejä minun mielestä ihan kelvoista dokumenttikuvista. Niiden funktio ei oikeastaan ole mikään muu kuin näyttää miltä Battery tuotteiden promootiot, tuotteet ja promoottorit näytti ko. tilaisuudessa. Joo. Voihan tällaisia kuvia ottaa pokkarilla ja suorasalamalla. Se on toinen vaihtoehto.

Toki nämäkin on otettu salamalla (yksi käsisalama kevyenä tukena). Siltä osin eivät ole puhtaita dokumenttikuvia. Osa vanhan polven lehtikuvaajistahan on sitä mieltä että nuoren lehtikuvaajasukupolven salamankäyttö on ronskia kuvamanipulointia. Riippuu vähän kuvasta. Valolla voi halutessaan tehdä aika paljon. Osin sillä vuodaan vaikuttaa kuvan tunnelmaan, muuttaa valon luonnetta. Monesti sen ensisijainen tarkoitus on turvata tai parantaa kuvan kelpoa teknistä laatua. Suurimmaksi osin ainakin omassa kuvaamisessa salama on korkeintaan täytteenä - ja kuva on vallitsevaa valoa pitkälti myötäilevä ellei kokonaan. Näissä kuvissa ainakin oma ajatus ja yritys oli salamalla vähän nostaa päätuote pikkusen paremmin esille.

Jos haluaisi priimaa laatua, niin tarttis olla jalustat ja kunnon studiovalot. Mutta silloinhan kuvausta ei voisi toteuttaa keskellä parasta lauantaiyön juhlintaa, eikä voisi kutsua dokumentaatioksi. Kuvasin nämä viime yönä klo 23.00-00.30, KY:ssä sekä Cuba Cafe:ssa, minimalistilla varusteilla helsinkiläisessä yöelämässä, ts. hulinan keskellä. Ja olosuhteiden pakosta minimmalistinen varustus tarkoitti tässä tapauksessa pientä olkalaukkua, jossa kamera, pari zoomia, yksi käsisalama plus jotain pikkusälää.

Mitäs mieltä olette? Onko promootion dokumenttikuviksi kelpoja?

Kuinka hyväksi kuvaajaksi? Kuinka otetaan hyvä kuva?

Tämä on sitten vain yksi tulkinta ja näkökulma asiaan. Yksi tulee hyväksi kuvaajaksi yhdellä tavalla ja toinen toisella. Ja mikä nyt sitten on hyvää kuvaamista, tai hyvä kuva? Osin hyviä kuvia syntyy vahinkolaukauksina. Yksi kuvaa räiskimällä tuhat ruutua ja valitsee sieltä yhden kelvon kuvan. Toinen kuvaa 20 ruutua, joista valtaosa on priimoja, ja loputkin ihan perushyviä.

Jotkut kuvaajat erikoistuu äärimmäisen kapean aihealueen kuvaamiseen, ja kuvaa sitäkin vain yhdellä tyylillä. Toinen kuvaaja taas saattaa onnistua kohtuu varmasti aiheen kuin aiheen parissa, ilman sen kummempaa erikoistumista. Joskus kuvauksen onnistuminen ovat pitkälti kiinni hyvistä puitteista, missä huonommankin kuvaajan voi olla vaikea epäonnistua. Taitava kuvaaja napsii kelpoja kuvia kaikkein vaikeimmissa tilanteissa.

Toisinaan kuvaaja itse ei pidä kuvaa kummoisena, mutta muut näkevät siinä jotain symboolista, mitä ei ollut tarkoitettu kuvaan. Toiset osaa ujuttaa symboliikkaa kuvaan kuin kuvaan. Kuvassa voi siis olla hyviä sisällöllisia ominaisuuksia vahingossakin, tai tarkoituksella. Katsoja ei välttämättä tiedä muuta kuin miltä kuva näyttää.

Kuvaa voi tulkita monin eri tavoin. Taidekuvat ja niiden tulkinta on siis oma juttunsa. Hyvän kuvituskuvan osalta kuvan hyvyys taas punnitaan usein kontekstin kautta. Irrallisena ja itsenäisenä kuvana kuvituskuvan ei välttämättä tarvitse olla mikään kummoinen. Kuva kuvituskuva pääseekin oikeastaan oikeuksiin vasta kun se sijoittuu johonkin tiettyy asiakokonaisuuteen, jossa muuten olisi häiritsevä kolo.

Mistä sitten tunnistaa hyvän kuvituskuvan? Normaalisti hyvässä kuvituskuvassa on rajausvaraa, sisältö suhteellisen hillitty, pelkistetty, selkeä ja vain sopivasti erilainen - säädöiltään suhteellisen naturelli sekä tekniseltä laadultaan moitteeton. Kuvituskuviakin on moniin eri tarpeisiin. Ei siis ole vain yhtä oikeata tapaa arvioida kuvituskuvan hyvyyttä.

Yksi keskeisin hyvän kuvituskuvan kriteeri on hyvän tekninen laatu. Sitä pidetään pikemminkin itsestäänselvyytenä. Yksi teknisesti hyvän kuvan olennainen elementti on myös hyvä valo, valaistus ja oikea valotus. Teknisellä laadulla tarkoitetaan myös, että kuva ei kohise, sen on terävät, eli on kuvattu hyvin piirtävällä objektiivilla (tarkoituksenmukaisesti himmentäen). Monesti teknisesti hyvän kuvan ottaminen tarkoittaa pitkää valotusaikaa ja jalustan käyttöä. Kuvaa on voitu valaista myös salamalla, tai kuva on otettu valovoimaisella kiinteällä lasilla. Hyvissä valoissa kuva on voitu ottaa varsin tavanomaisellakin setillä, tai ääritapauksessa pokkarilla. Olennaista on siis tunte oman kameran rajoitteet ja mahdollisuudet.

Hyvän kuvaamisen lisäksi on olennaista, että kuvassa on sävyt ja säädöt kohdallaan. Normaalisti tämä tarkoittaa tiettyä peruskäsittelyä. Suoraan kamerasta tuleva kuva tarvitsee aina tietyn peruskäsittelyn, vähintään sävyjen korjailuja. Dynamiikka on digikameroissa yleensä vähän rajoittunut. Jos valotetaan huippuvalot kohdalleen, niin keskisävyt jää helposti tummiksi, puhumattakaan tummasta päästä. Jos taas valottaa keskisävyjen mukaan, niin huippuvalo uhkaa palaa puhki. Silmään miellyttävässä kuvassa kuvan tumma pää ei saisi olla tukossa, siis umpimustaa, eikä huippuvalo saisi olla puhki, ihan vitivalkoista. Luonnollinen sävyjen liukuma kautta skaalan on suotavaa.

Hyvä kuva on siis monen tekijän summa. Sopiva yhdistelmä tekniikkaa, tilannetajua, oikeaan aikaan oikeassa paikassa olemista, asioiden visualisointia ja kuvankäsittelyä. Myynnin kannalta olennaista on kuitenkin kuvan sisältö.

Kuvatoimistossa moniet kuvaajat eivät suinkaan ole valmiita mestarikuvaajia. Monet ovat sanoneet että myyntiin laittaminen on kannustavaa, koska silloin kuvaamisessa on jokin tarkoitus, sisältöä. Ja kun kuvaamisessa on määränpää, niin se kannnustaa samalla paremmin myös oppimiseen ja kehittymiseen - kun kuvataan muusta syystä kuin vain hyvin vuoksi. Parasta on kun hyöty ja hupi yhdistyy.

Itse olen ainakin ymmärtänyt että monilla kuvaajilla on kova tarve ja toive oppia paremmiksi kuvaajiksi. Ainakin itse olemme nähneet monissa kuvaajissa hyvin lyhyessä ajassa huomattavaa parantumista. Tätä haluamme osaltamme tukea. Cartinassa tätä asiaa käsitellään erillisellä vain kuvaajillemme tarkoitetulla salasanasuojatulla sivustolla. http://cartina.kuvat.fi/kuvat/

Hautajaisten kuvaus

Hautajaisten kuvaaminen on oma lajinsa. Siunaustilaisuus kuuluu asioihin joita ei voi kuvata jos on asianomaisena. Teknisesti hautajaisten valokuvaaminen muistuttaa hieman hääkuvausta. Ollaanhan sentään kirkossa, jossa normaalisti valoa on niukasti. Valokuvaajakin on tummassa puvussa - mikäli on mies.

Ainakin omasta mielestä hautajaiset on yhtä lailla valppautta vaativa laji, koska monet asiat tapahtuu vain kerran, voivat olla hyvinkin tunteikkaita, ja ovat hetkessä ohi. Hautajaisissakin on oma kaavansa, mikä on hyvä tuntea. Koko toimitus kestää usein lähemmäksi tunnin.

Toimituksen alkuun kaikkein läheisimmät laskee kukat arkulle. Ei ole aikaa harjoitella. Valokuvaaminen pitää tavallaan aloittaa täydellisillä otoksilla. Hautajaisten kuvaus eroaa monesta muusta kuvaamisen lajista myös siinä, että siunaustilaisuudessa on syytä noudattaa erityistä hienotunteisuutta ja huomaavaisuutta omaisia kohtaan.

Itse en voi vielä sanoa olevani mikään erityinen hautajaiskuvaus-asiantuntija. Onpa minua hautajaisiin viimeisten vuosien aikana joitain kertoja pyydetty. Joitain mallikuvia olen kerännyt oheisten linkkien taakse. Kuvavalinnat ovat menneet ensisijaisesti sen perusteella, ettei kenekään asianomainen olisi tunnistettavasti esillä - huomaavaisesti mahdollisimman anonyymit mallikuvat.

Saapi kommentoida, tai kertoa omia kokemuksiaan hautajaisiin liittyvästä kuvaamisesta. Kuulisin mielelläni muidenkin näkemyksiä asiasta.

www.kuvaus.1g.fi/kuvat/kettunen/hautajaiskuvauksia/

www.kuvaus.fi/hautajaiskuvaus.php

RM-kuvat 3:ssa hintaluokassa - halvimmat kuvat blogeihin ilmaiseksi!

Eilen otimme kuvapankissa RM kuvien hintaluokat käyttöön. Ajatuksena on siis että jatkossa kuvat olisi tarkoituksenmukaisemmin hinnoiteltu, ei niin ihmeellinen kuva, tavanomainen aihe, tai teknisesti hieman puutteellinen halvemmalla. Valtaosa kuvista todennäköisesti keskihinnalla ja uniikit, todella harvinaiset ja muutenkin korkeatasoisimmat kuvat vähän korkeammalla hinnalla. Kauppatorilta lokista otettua snapshottia ei tarvitsisi myydä samaan hintaan kuin viikkojen piilokojukuvaamisen tai muuten suurella ponnistuksella aikaansaatua harvinaista huippuotosta. Tästä varmaan useimmat on yhtä mieltä. Sen sijaan mielepiteitä voi olla noihin hintoihin ja ehtoihin liittyen.

Lähtökohtaisesti mikään ei muutu itsestään. Kun kun lataa tuonne RM kuvaksi, niin se menee keskimmäiseen hintakategoriaan, ellei kuvaaja sitä siirrä kalliimpaan tai halvempaan. Halvimmassa kategoriassa kuva on jo varsin halpa. Saatamme vielä tehdä jotain täsmennyksiä noihin hintoihin. Yksi merkittävä ehto halvimmassa kategoriassa on se, että ei-kaupallisissa blogeissa 1 hintaluokan kuvia saisi käyttää ilmaiseksi, mikäli kuvaan liitetään lähteen maininta toimivan linkin kera. Tähän olemme päätyneet ihan sillä ajatuksella, että bloggaajat eivät ostele kuvia. Käyttävät omia, tai saattavat piittaamttomuuttaa tai tietämättömyyttään sortua tekijänoikeusrikkomuksiin.

Olennaista on tietenkin asian valvonta, että lähteet tulee oikein. Ainakaan omasta näkövinkkelistä sanoisin, että ei-kovin myyville (suuren kaupallisen arvon potentiaalin) kuvilla voi kuitenkin blogeissa olla oma paikkansa. Ja koska blogeissa ei liiku erityisempää rahaa, niin siksi lähdeviittaus toimivan linkin kera on sopiva korvaus. Alimman hintakategorian kuvia meillä tulisi jatkossa varmaankin olemaan suhteellisen vähän. Ennemminkin soisin että kuvapankkiin ladattaisiin uniikkeja ja korkeatasoisia kuvia kalliimpaan kategoriaan kuin toisin päin.

Näen tämä hyvänä saumana informoida olla bloggaajien kanssa ja informoida samalla tekijänoikeuksista. Eli yksi tavoite on siis myös saada huomiota sille, ettei kuvia saa käyttää vapaasti ellei ole toisin todettu. Kaikkiin kuvat on lähtökohtaisesti tekijänoikeudellisesti suojattu, ja kuvaa saa maksutta käyttää blogeissa vain jos tekijänoikeuden haltijaon tietyin ehdoin sen sallinut.

Jää nähtäväksi miten kuvaajat ja bloggaajat tulevat toimimaan. Itse olen ainakin siirtänyt jonkin verran omia kuviani halvimpaan hintaluokkaan. Blog-käyttö on toki epävarmaa. Joka tapauksessa markkinoilla on aika paljon sellaisia asiakkaita, joille keskimmäinenkin hintaluokka on liikaa, mikä puoltaa sitä että tarjontaa olisi ihan hyvä olla jonkin verran myös sille kohderyhmälle.

Yksi vaihtoehtoinen käytäntö voisi toki olla sekin, että blogikäytössä kuvalähteen linkkiin tulee osoite kuvaan omille sivuille, mikäli sellaiset löytyy. Tai jos sen saisi niin, että linkki olisi itse kuvassa. Et kuvaa klikkaamalla pääsis kuvalähteen luokse. Mahdollisuuksia on monia, ja nyt niitä vielä voi muotoilla. Linkki kuvassa voi olla selkeämpi ja helpompi toteuttaa kuin kuvalähteen liittäminen selkeästi kuvan yhteyteen. Toinen kysymys on kans se, että sallitaanko peilaus. Toistaiseksi se on mahdollista. Mutta jos peilaamisia tulee enemmän, ja vielä noihin vähän isompiin kuviin, niin homma voi pasisua niin että yhteyksiin tullee ongelmia.

Kommenttia?

Valokuvaamisen vippaskonstit osa 1.

Aloitan tässä vaatimattoman sarjan aiheena "valokuvaamisen vippaskonstit". Tai ainakin ne on jonkun mielestäni vippaskonsteja, eli sellaisia millä saadaan hyvä ja toivottu lopputulos keskimääräistä vaikeammissa olosuhteissa. Monien mielestä nämä "vippaskonstit" on valokuvauksen peruskauraa, normaalia kuvaamista ammattilaisella / keikkakuvaajalle - niin kuin onkin.

Tarkoituksena on kannustaa kokemattomia kokeilemaan ja käyttämään tarkoituksenmukaisesti pienempiä ja isompia tai isompia apuvälineitä, salamoita, suotimia, heijastimia tai diffuusiokankaita erilaisessa kuvaamisessa. Hyvä valaistus ja muut apuvälineet on monenlaisessa kuvamisessa ja kuvassa A ja O. Monet kuvat edellyttävät joko hyvin harvinaiset olosuhteet ja puitteet, tai ovat varsin helposti toteutettavissa tietyillä apuvälineillä. Etenkin keikkakuvaamisella sitä otollista valoa ei ehkä samalla tavalla pysty odottamaan. Malleilla ei ole aikaa, tai ei ainakaan asiakkailla kauheasti rahaa maksaa peukaloiden pyörittelystä. Monesti teknisesti ja valaistuksellisesti hyvä kuva pitää saad aikaiseksi aika lailla saman tien.

Valokuvaamisessa tekniikalla, ja teknisillä apuvälineillä, tai teknisellä osaamisella voi olla yllättävänkin usein aika ratkaiseva merkitys. Onhan itse kamera ja siihenkin syventyminen myös aika olennaista.

Ja jos vallitseva valaistus ei ole juuri sillä hetkellä kun kuva pitäisi ottaa, eli niin kuin yleensä on vallitsevana, eli valo on joko liian kovaa, sitä on liian vähän tai väärässä paikassa, niin asialle on normaalisti mahdollista tehdä jotain. Yksi ratkaisu on salamat. Liian kovan valon vallitessa diffuusionkankaat voivat olla ratkaisu. Ja jos valo pitää saada ohjattua jonne muualle, tai että varjoista halutaan eroon, niin heijastimet on siihen hyvä apuväline. Toisinaan kyse voi olla sopivan suotimen käytöstä, tai normaalin sellaisen poisjättämisestä. Näitä hyvän kuvan valaisemisen apuvälineitä tai niksien tuntemisia tarvitaan hyvin monenlaisessa kuvaamisessa. Jos ajattelit ettei ko. "vippaskonstit" kuulu esim. lainkaan luontokuvaamiseen, niin olet väärässä. Kuinka esim. kuvaisit Suomen oloissa lentäviä lepakoita ilman salamaa? Ehkä monet vierastaa salamaa, koska se väärässä tilanteessa saattaa säikyttää arkoja nisäkkäitä tai lintuja. Tai sitten suurimman häiriön se salama aiheuttaa kuvaajalle, ja hänen mielenrauhalleen. Se, että mitä apuvälineitä missä tarvii, riippuu täysin siitä mitä kuvaa, ja miten. Yhtä oikeata ratkaisua ei ole. On erilaisia tyylejä ja tottumuksia. Ja tietty myös ne kuvausolosuhteet ja maksavan asiakkaan reunaehdot ja toiveet on myös aika määrääviä tekijöitä. Toisinaan aikaa ja resursseja on paljon yli tarpeiden. Toisinaan mainoskuvaukset vedetään tiukan budjetin linjalla intensiivisesti ja kustannustehokkaasti enemmän tai vähemmän myös lopputuloksen laadusta tinkien - kunhan pysytään budjetissa.

Tämä kyseinen sarja ja sen kirjoittajat antavat vain yhdenlaisen tulkinnan asioihin, eli siihen miten tai mitä tietyssä kuvaamisessa voisi olla teknisesti suuntautuneen kuvaajan hyvä ottaa huomioon.

Monesti valaistuksen apuvälineitä olisi hyvä käyttää, koska vallitseva valo on harvoin ideaalisti just niin kuin toivoisit, ainakaan ellet satu olemaan just ideaaliin aikaa liikkeellä. Murphyn laina mukaan kuvaaja on aina väärässä paikassa tai ainakin väärään aikaan liikkeellä. Edellä mainitun lain ja nyrkkisäännän mukaan kuvaamisen ja valaistuksen apuvälineitä tarvittaisiin periaatteessa aina ja kaikkialla. Etenkin kiireiselle kuvaajalle valaistuksen apuvälineet voivat kummasti sujuvoittaa kuvaamista. Valitettavasti apuvälineet tulee harvemmin kameran sisältä yhtä nappia painamalla. Niitä joutuu kantamaan, saattavat painaa ja viedä tilaa. Menee aikaa myös niiden pystyttämisiin ja purkamisiin. Aina asiakkaalla tai kuvattavalle ei ole sen edellyttämään kärsivällisyyttä.

Ainakin itse olen katsellut monenlaisten luontokuvaajienkin otoksia, niin hyvin usein valaistusta hieman avittamalla saataisiin kuvalle kummasti parempi ilme. Liika "oikeaoppisuus " , eli luontokuvan kuvaaminen just sen hetken vallitsevassa valossa, johtuu ainakin omalta osalta pikemminkin laiskuudesta - siitä, etten esim kasvikuvauksessa aina jaksa raahata diffuusiokangasta, vaikka pitäisi. Moni makrokuvaus ei esim onnistu ilman salamaa. Ja, jos salamakuvaaminen ei just satu olemaan lempipuuhaa, niin heijastimen käyttö voi olla se millä saat kuviisi olennaisesti nätimpää ilmettä. Ulkosalla tapahtuvaa ihmisten potretointeja teen ensisijaisesti heijastimen avulla. Sekin on vähän makuasia, että miten on tottunut toimimaan. Keskipäivän kovassa valossa diffuusiokangas on se ykkösjuttu , mitä ilman en useinkaan pärjää . Kannattaa miettiä valo - ja valaistukysymystä, tutustua erilaisiin apuvälineisiin ja kokeilla että mikä missäkin voisi olla sopiva oman kuvaamistyylisi vahvistukseksi.

Ps. Työtehoseuran mainoskuvat on viimeisen parin vuoden ajalta olleet allekirjoittaneen käsialaa. Tänäänkin tuli taas vajaa päivä kuvattu. Jutun tarjoilijakuva on siis siltä reissulta. Tällä kertaa Sammatin toimipisteessä. Kuva on otettu parilla studiovalolla. Matkassa oli neljä studiovaloa, heijastin ja diffuusokangas, josta heijastinkin oli käytössä. Yksi studiovalo alkoi hieman temppuilemaan. Heijastinta käytin osin paikkaamaan temppuilevaa neljättä salamaa. On jotain kolmisen vuotta vanha, eikä ole kuin kerran aiemmin vähän saman suuntaisesti oireilut. Ei vain välähdä. Hyvän valon aikaansaamiseksi noissa Työtehoseuran kuvauksissa 3-4 studiosalamaa oli enemmän tai vähemmän minimi. Jutun kuva tehtiin poikkeuksellisesti kahdella.

Hyvää Uutta Vuotta 2009!

Niin vuosi vaihtui, tunnelmia oli monenlaisia, ennen ja jälkeen vuodenvaihteen. Mitä oli viime vuosi kaikkinensa ja mitä tuo alkanut vuosi tullessaan?
Vain edellä olevan lauseen ensimmäiseen osaan löytyy vastauksia, toisen puolen näemme vasta vuoden 2009 lopussa.

Kuluneen vuoden kuvatulva on ollut entisestään suurempi, kameroiden ja laitteiden, joissa on lisävarusteena kamera, myynti on kasvanut edelleen.
Kameroiden kehitys on harpannut lähes peninkulman saappailla ja olemme nähneet uusia ja kehittyneempiä malleja muutaman kuukauden välein.
Toisaalta, on edelleen ihmisiä, jotka kuvaavavat filmille digitaalisen kuvan sijaan. Tosiasia on kuitenkin filmin väistyminen, digitaalisten kameroiden kehityksen edetessä.
Mikä tulee olemaan kuvatoimistojen asema tässä kehityksessä ja onko maksullisella kuvalla enää käyttöä, valokuvaamisen olemuksen muuttuessa jokapäiväisemmäksi.
Tosin, olen siinä määrin luottavainen, että ammattimaisen valokuvan kysyntä on edelleen vahva ja sillä on mahdollisuuksia pysyä kehityksessä mukana.
Nähdäkseni kuvatoimistojen on kuitenkin panostettava laatuun ja kuvamateriaalin monipuolisuuteen pysyäkseen kilpailussa mukana. On ilmeistä, että kuvatoimiston tulee myös, ainakin osittain kansainvälistyä, jotta sillä on riittävän laaja asiakaskunta toimintakyvyn ylläpitämiseksi.
Cartinassa olen huomannut, että tämänsuuntaista pyrkimystä on, lisääntyneenä ulkomaalaisten kuvaajien osallistumisesta kuvamateriaalin toimittamiseen.
Myös monia muita merkittäviä asioita on tapahtunut asiakkaisiin päin, mm kuvien valintojen suhteen.
Millainen mennyt valokuvausvuosi oli, voi jokainen vastata siihen itse ja tarkastella, oliko kuvamateriaalissa jotain erityistä, laatu kohdallaan, aiheet monipuolisia jne. Alkava vuosi tuo mukanaan jälleen uudet tarpeet ja lisää vaatimuksia kuvien suhteen.
Itseäni lähellä olevan luontokuvauksen näen tietyllä tapaa laajentuvan monipuolisempaan suuntaan, jossa ei enää pelkästään, jos näin voi sanoa, kuvata niitä ns tavallisia luontokuvia.
Aihepiiri kasvaa mielestäni enenevässä määrin ympäristökysymyksiin ja ilmastollisiin aiheisiin.
Huomattavaa on myös se, että ns kaupunkiluonto ja sen merkitys kuvaamisessa tulee kasvamaan, ihmisten urbanisoituessa ja tavallaan menettäessään kosketuksensa "oikeaan luontoon". Toki "oikean luonnon" kuvaamiseen ja kuvatarpeeseen on silti tarvetta.

Hyvää Uutta Vuotta 2009, t. Pekka

Epäonnistuneita...ko?

Monesti onnistuneen ja epäonnistuneen valokuvan välillä on vain hiuksenhieno ero. Kysymys voi olla sekunnin murto-osista. Taitavien kuvaajien tuotoksia katsellessa, ei aina tule mieleen se kokemus ja taito, mikä piilottelee lopputuloksen takana. Tilanteiden lukeminen ja kyky arvata, tai ehkä paremminkin aavistaa, mitä seuraavaksi tapahtuu, luo paremman mahdollisuuden laukaista kamera juuri oikealla hetkellä. Kuitenkin usein käy ainakin itselleni niin, että kun painaa laukaisinta, tilanne on jo ohi. Ja se tapahtuma, minkä takia kameran on laukaissut, on poissa ikiajoiksi.

Tällainen ”epäonnistunut” kuva saattaa silti olla hyvä tai jopa parempi, kuin se alkuasetelmasta suunniteltu, kuvaamatta jäänyt valokuva. Luulisin monessa huomiota keränneessä uutiskuvassa, vaikka ovatkin taidokkaiden kuvaajien ottamia, olevan enemmän tai vähemmän tällaista liukumaa kuvatuksi aiotusta hetkestä. Maailman kiihkeissä tapahtumissa pysäytyskuva on oiva tapa seisahtua ajattelemaan, mitä oikein tapahtuu? Valokuvan katsojalle jää kuitenkin mielestäni vastuu ymmärtää, että kuva on voitu julkaista tarkoitushakuisesti, hyvässä tai pahassa. Ennen kuvanottoa on tapahtunut asioita, ja sen jälkeenkin on tapahtunut jotakin. Valokuva pakottaa ajattelemaan, se on itselleni ainakin suuri osa valokuvan kiehtovaa luonnetta.

Omista kuvistani ei taida tuollaisia uutiskynnyksen ylittäviä otoksia löytyä, mutta törmäsinpä kuvapankkia selaillessani muutamaan roskakorin välttäneeseen kuvaan, joissa ajoitus on mennyt hieman hutiin.

Jokunen vuosi sitten Alpeilla huomasin levähdyspaikalla koiran, joka istahti ihailemaan vuoren huipulta avautuvaa maisemaa. Koiran ilme kiinnitti heti huomioni. Mutta pokkarin hidas tarkennus ei ehtinyt mukaan, kun koira jo jatkoi matkaansa.

Eräänä talvipäivänä parvi hömötiaisia poseerasi auliisti, ja sain mukavia kuvia. Eräs lintu asettui kannon nokkaan, ja tällainenhan siitä sitten tuli. Itse kyllä pidän kuvasta oikeastaan enemmän tällaisena kuin aiotun kaltaisena.Kaakkurit ovat yllättävän uteliaita lintuja. Ainakin kohdalleni osuneet ovat usein uineet melko lähelle katsastamaan, että mikäs kulkija tuo on. Tämäkin tuli, mutta lähti melkoisen hätäisesti. Mahtoikohan pelästyä näkemäänsä?

Metsän antimia

Vaikka sääolosuhteet eivät aina suosi valokuvaajaa aurinkoisilla ja miellyttävillä ilmoilla, voi syksyisessä hämärässä metsässä olla silti monenlaista kuvattavaa sateistakin ja pimeydestä huolimatta.
Tosin suppilovahveroihin en törmännyt tekemälläni maanantaisella pienellä lähimetsän kierroksella, mutta muunlaisia sieniä kylläkin (viittaus otsikkoon Suppilovahverot huudossa). Pallomaiset känsätuhkelot, muste- ja hyytelö-sienet monilajisten kääpien kanssa olivat hyvin edustettuina.

Otsikolla Jopas välähti pohditaan valaistusta ja salaman käyttöä. Samaa asiaa pohdin minäkin kuvatessani oheisen kuvan esittämää hyytelösientä. Olisiko salaman tai muun lisävalon käyttö tuonut kuvaan muunlaista näkemystä?
No, se jäi kohdaltani arvoitukseksi, koska minulla ei ollut salamaa käytettävissä. Toisaalta tässä on uusintamahdollisuus salaman tai muun valolähteen kanssa tulevaisuudessa.

Tämänkin lyhyen retken aikana tuli esille tuo tunnistamisen vaikeus, josta oli puhetta tuossa edellämainitussa Suppilovahvero-jutussa. Valokuvia tuli otettua monesta eri kohteesta. mutta se tunnistus on vielä kesken. Osa kohteista oli jo entuudestaan tuttuja, osa vaatii alan kirjallisuuden tutkintaa. Se tuleeko tunnistamisestani oikeita ratkaisuja, jää nähtäväksi.
Oheisen kuvan esittämä sienilaji on hyytelösieniin kuuluva Keltahytykkä, Tremella mesenterica.

Arkistointia, arkistointia

Ajatus tietokoneen päivittämisestä uuteen kypsyi viimein teoiksi, ja nyt on aluillaan melkoinen projekti kaikkien tiedostojen, mukaan lukien valokuvat, läpikäynti ja siirtäminen uudelle koneelle. Ohjelmistojen ja tietokoneen ”säätämisen” itselle sopivaksi tuoma työn määrä jarrutti kyllä pitkään hankintaa. Itselle on vuosien myötä muotoutunut tietyt työtavat ja rutiinit tietokoneella työskentelyyn. Jotkut oletusasetukset uudella koneella tuntuvat järjettömiltä käyttää ja niiden mukauttaminen itselle sopivaksi vie aina aikaa. Toki olisi varmaan hyvä joskus tutkia, että josko niissä olisikin joku hieno ajatus takana, jota vain itse ei ymmärrä?

Ennen uuden tietokoneen hankintaa olen aina hieman päivittänyt tietoja siitä, mitä on tarjolla ja mitä kannattaa hankkia, jotta taas selviäisi muutaman vuoden ilman suurempaa päänvaivaa. Työssä ja valokuvausharrastuksessa tulee niin paljon käytettyä konetta, että takkuileva tietokone saa hermot kiristymään. Kone ja uusi näyttökin tuli hankittua ja edessä oli pähkäily, mitä olisi tarjolla valokuvien arkistointiin ja käsittelyyn?

PC:n resurssienhallinnan mukaan minulta löytyy kuvia n. 20000, tiedostomuotoina vaihtelevasti jpg ja raw. Nykyään tulee kuvattua vain raw:ia. Vanhalla koneella kuvani ovat järjesteltynä erilaisiin aiheita kuvaaviin kansioihin, kuten linnut, maisemat, ihmiset jne. Kuvien käsittelyssä ja arkistoinnin hallinnassa olen käyttänyt Photoshop Elements –ohjelmistoa. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin ollut päästä helpolla ja siirtää vanha käytäntö uudelle koneelle. Päätin kuitenkin lähteä liikkeelle puhtaalta pöydältä ja valita uuden ratkaisun arkistointiin.

Adoben Lightroom –ohjelmisto vaikutti mielenkiintoiselta, ja siitä oli juuri julkaistu uusi versio jonka latasinkin kokeiltavaksi. Ohjelmiston mahdollisuus organisoida ja muokata raw-kuvia, joista sitten tarvittavat kuvat voi tallentaa haluamassaan muodossa oli mielestäni toimiva ratkaisu minulle. Päätös ohjelmistosta oli siis tehty. Hankin vielä opaskirjan Lightroomin käytöstä. Usein tulee luettua vähemmän ohjekirjoja ja kokeiltua itse, että mitä tapahtuu mistäkin. Nyt kuitenkin ajattelin, että parempi yrittää heti alkuun lähteä oikeille urille kun tuota hommaa olisi niinkin paljon. Hyviä vinkkejä kirjasta löytyikin.

Nyt ollaan siis aivan alkutaipaleella kuva-arkistoinnissa ja vielä riittää intoa hakusanojen liittämisessä kuviin. Aika mainioita tuntuvat olevan nuo hakumahdollisuudet LR:ssa. Kun joskus viikkojen päästä saan digikuvien järjestelyn valmiiksi, niin sitten skannaan kaikki diakuvani, jonka jälkeen järjestän vanhat paperikuvat tiptop ja sitten…niin…tai ehkä en sentään.

Mitä minä näen?

Isonenä. Hifistä. Seitsemän L:n canonisti. Pörröpää, röllipeikko (ennen parturissa käyntiä), työhullu, filosofi, hääkuvaaja, yrittäjä, ja mm. luonnonharrastaja. Mäyräkuvaaja, vaikka en ole tänä kesänä kerennyt kuin kaksi kerta lähinnä käännähtämään mäyrätalolla. Tältä kesältä on oikeastaan vain yksi mäyräkuva. Huom. mäyräkuva yksikössä, ei monikkossa. Paljon hienoja mäyräkuvia on vielä tulossa. Ainakin uskottelen itselleni. Paljon hienoja hääkuvia otan ennen sitä. Paljon kuvapankin uudistuksia tulossa siinä sivussa. Mutta päällimmäisenä monia muita ristiriitaisia tai jopa utopistisiakin ajatuksia.

Cartinaan, siis kuvapankkiin on tulossa äänet. Cartinaan on tulossa ihmiskuvia, osin aika paljastavatkin ihmiskuvia - liiankin paljastavia. Cartinassa on aika hirmuinen trafiikki, joka tarttis jotenkin saada poikimaan nykyistä paremmin myyntiä. Google.fi-sivujen kautta Cartinan kuvapankkiin tulla n. 150 000 kertaa kuukaudessa. Missä vika? Kuvissa? Konseptissa? Vai onko trafiikki pinnallista, lähinnä liian tehokkaan googleoptimoinnin ansiota - ei muuta? Mikä arvo sitten kuvalla on? Tai miten kuvakauppa yleisemmin makaa? Ollaanko sivuutettu joku olennainen asia?

Ainakin itse olen halunut mieltää kaiken tekemisen suhteen reiluuden ja oikeudenmukaisuuden hyvin olennaiseksi asiaksi. Hyvä kuva, osaava työsuoritus on kunnon palkkion / palkinnon arvoinen. Siltä osin toivoisin hyville kuvaajille ja kuville mahdollisimman hyvää vastinetta. Toivominen ei vain riitä!

Rönsyä. On asioita joihin en voi kauhean paljon vaikuttamaan. On asioita jotka ryöstäytyvät käsistä, saavat kummallisia mittasuhteita, tai jotka ymmärretään täysin väärin - jota ei ymmärrä alkuunkaan, tai joka monen mielestä ei ole todellisuutta. Jokainen pienempi tai vähän isompi ihminen yrittää vain parastaan, ja tulkitsee oman taustansa pohjalta. Ja vaikka tietopohja on vähän heikompi, niin ennakkoluulottomasti sitä voi yrittää joskus tulkita vähän vieraampiakin asioita.

Valokuvaajan voisi kuvitella olevan jossain määrin myös asioiden tulkitsija teoreettisesti, eikä vain visuaaliselta kannalta. Visuaalisuudem pitäisi kai olla se keino millä valokuvaaja tulkitsee näkemäänsä ja kokemaansa eteenpäin muille. Jokainen omalla tavallaan. Joillekin se oma oma maailma on kuitenkin vain se minkä on kokenut ja nähnyt. Uutiset on vain uutisia.

Katsoin minäkin sen dokkarin joka tuli tuossa pari päivää sitten Darfurin kriisistä. Siviilipalveluksen aikoinani suorittaneen, ja kuitenkin hyvin isänmaalliseksi itseni kokevana, mutta samalla väkivallattomuuden kannattajana nostan suuresti hattua sille minkä valokuvaaja, Brian Steidle on tehnyt. Hän on nähnyt ja näyttänyt muille asioita. Hän ja moni muu olisi halunut valokuvalla ja totuudella olevan suurempikin merkitys. Joskus kamera ei vain riitä. Tietyissä tilanteissa aseet ja konfliktit ovat välttämättömyyksiä vielä suuremman hädän välttämiseksi http://www.ushmm.org/conscience/alert/darfur/steidle/. Asiat monesti eivät vain ole niin yksinkertaisia kuin miten ne suurelle yleisölle pääosin yksinkertaistetaan. Taustalla vaikuttaa moni muukin asia ja intressi - valta ja politiikka. Siksi toivottava muutos toteutuu liian usein liian hitaasti.

Ja sitten yritän luonnollisesti välillä irtautua ihan kaikesta muusta. Olen vain valokuvaaja. Minä, kamera ja visuaalinen näkemys - helsinkiläinen urbaani kaduntallaaja. Valokuvaus on minulle mitä suurimmassa määrin myös itseni toteuttamista, luovaa minääni - ainakin omassa harhakuvitelmassani. Olen hääkuvaaja, ja ainakin jossain määrin myös luontokuvaaja. Ajautunut hääkuvaajaksi. Luontokuvaaja haluaisin mielummin olla. Luontokuvaaminen ei kuitenkaan elätä sillei. Siksi pitää olla jotain muutakin. Kaipaan haasteita. Hääkuvauksissa siitä ei ole pulaa. Perheellisenä en voisi olla sotakuvaaja. Lehtikuvaajankaan oleminen ei Suomen olosuhteissa ole vielä paljon mitään (ihmeellistä), suhteessa dokumentaarisena sotakuvaajana olemiseen. Missä haasteet, missä kunnia? Vai tavallista puurtamistako valokuvaajana oleminen sittenkin on?

Lapsena leikittiin hypoteettisesti että tekisitkö mielummin sitä kuin tätä - tätä vai tota. Nyt voisin ainakin sanoa, että olisin mielummin sotakuvaaja kuin sotilas. Zoriah Miller on sitä ollut. katso tarina ja aika raadollinen
video hässäkästä. En tiedä olisiko minusta tuossa tilanteessa mihinkään. Lapsuudessa olen kyllä lukenut läpi isäni kokoelmista löytyvät toisen maailmansodan kirjasarjan karseine "doku"kuvineen. Olen toki itsekin nähnyt ja kuvannut kuollutta, joskin vain ortodoksisissa hautajaisissa. Pliisua.

Pakotan itseäni kehittymään. Valokuvauksellinen henkinen itseruoskinta on kehittävää. Kukaan ei ole liian hyvä. Pikemminkin kannattaa olla ammatillisesti nöyrä, koska muuten kehitys loppuu kuin seinään ja alkaa raju taantuma. Yritän seurata asioita ja kehitystä. Yritän olla ajan hermoilla. Välillä on vähän liiankin hektistä. Liiankin usein. Kun työlistalla on liian paljon asioita iskee hajamielisyys. Liian monet asiat on rästissä. Pahoitteluni siitä kaikille hoitamattomista asioistani kärsiville. Aina on isompia, ja niitä vähän pienempiä asioita. Ja se inhimillisyys.

Toisaalta tarttee olla paineita jotta saisin itsestään kaiken irti. Vähän niin kuin monet urheilijat tai artistit sanoo, että jos ei jännittäisi ennen suoritusta, niin siitä ei tulisi mitään. En ole täydellinen. Kaikkea muuta. Liian paljon ajatuksia, liian vähän aikaa. Liian paljon haasteita, ja ennenkaikkea liian paljon ammatillisia intohimoja. Liian itsekeskeinen ja pieni olen ihmisenä. Realismia vs utopiaa? Huomenna kuvaan taas yhdet häät. Viimeistään aamusta alkaen mielessä ei ole kuin hääpari ja heidän elämän yksi tärkeimmästä päivästä.

ps. Yllä olevan kuvan minusta on ottanut Kristina Nyholm, hyvä ystävä ja kolleega, joka on varsin potentiaalinen ja kehityskelpoinen kuvaaja, siinä missä moni muukin Cartinan kuvaaja (osin ehkä itsekin mukaanluettuna). Inhorealismia saattaa kuitenkin olla se, että kuulun sittenkin ennemminkin siihen taantuvaan keski-ikäisten tai sitä iäkkäämpien kuvaajien joukkoon. Hmmm? Jatkaakko kuvaamista, vai keskittyä muihin asioihin? Siinäpä hyvä kymysys! Silti aina silmät valppaana, korvat höröllään ja kameran laukaisunappi herkässä. Sitä kun ei ikinä tiedä milloin kameralla oikeasti vaikutetaan asioihin.

ps 2. Viime viikonloppuna oli pitkän tauon jälkeen vapaa. Ei hääkuvausta. Hengähdys. Oltiin viime viikko - perjantaihin asti Luonto-Liiton perheleirillä, jossa vähän kulutin vähän kameraakin. Sieltä ko. kuvasarja. Pari vikaa makrokuvaa onkin täällä jo aiemmin nähty. Et aina jos on isoja kysymyksiä, niin on myös pieniä asioita ja yksityiskohtia. Mitä ja miten sinä näet?