Talvinen puromaisema, Espoo

Jotta kuvituskuvakysymys ei jäisi kuivan epävisuaaliseksi, niin ohessa talvinen purokuva arkistojeni kätköistä kaivettuna. Kuvattu tammikuussa 2010. Brobackanjoki = Espoon talvinen karapuro nr 1. Sain tämän vasta äsken säädettyä ja kuvapakkiin ladattua. Jos haluat tutkailla kuvan teknistä laatua, niin klikkaamalla kuvaa, saat sen auki isompana. Jalustalla tämäkin toki on kuvattu. Mitenkäs muuten? Toivottavasti saamme jatkossa lisää kuvauksellisia talvimaisemia.

Erilaiset idyllit myyvät. Hyvät valot ja värit. Tämän kuvan miinus on tietty synkkyys. Kuvattu päivän jo kääntyneen hämärän puolelle. Turhan myöhään ja turhan sumuisena päivänä. Minun makuun sävyt on turhan loivat. Tämä paremmaksi en saanut sitä väännettyä. Ratkaisuni myyntikategorian osalta oli RM (kertajulkaisuoikeus) ja hintaluokka 2.

En tiedä mitä muut on mieltä tämän tyyppisen kuvan potentiaalista - tai tarpeellisuudesta? Saas nähdä meneekö minnekään kaupaksi. Ensisijaisesti omaksi iloksi kuvattu. Kuvituskuvana ei ehkä sillei mikään ideaali. Ehkä liian taulumainen. Aurinkoisen kelin vastaava ruutu olisi ehdottomasti potentiaalisempi. Sellaista keliä ei viime talvena osunut ainakaan minun kohdalleni.

Canon Eos 5DII, (21 mp), iso 100, 35 mm, f 22, 1 s.

Tai tällainen metsämaisema Nuuksion kansallispuistosta samalta reissulta. Tämäkin kuva aukeaa klikatessa isompana. Hyvä tai huono kuvituskuva? Jälkimmäinen kuvattu käsivaralta. 17 mm (perspektiivejä jälkeenpäin korjattuna) iso 500, f 6.3, 1/125 s.

Subjektiivinen talvipuro

Jos pienestä kuvasta ei saa kunnolla selkoa, niin tarkempaa analyysia varten sama ruutu reilusti isompana. Kuulisin mielelläni arvioita ja kommentteja - vaikka moni taisi ensimmäisenä ajatella "humpuukia". Humpuukia ainakin itse ensimmäisenä ajattelin. Talvinen humpuukipuro.

Kuvan nimi voisi myös olla esim. koskikara, tai koskikarat. Toi kara oli minun tämä talven ensimmäinen. Olenhan aiemmin ollut aktiivinen lintukuvaaja. Joku toinen näkee kuvassa mahdollisesti jotain muuta. Kuva on aina sellainen subjektiivinen juttu. Yhdenlaisia kuvia on nähty enemmän. Toisenlaisia vähemmän. Joskus kuva on parempi vain jos se ei ole kaikilta osin odotettu - kliseinen. Tämä on ainakin pahasti keskisommiteltu. Joskus kuvaan kuuluvat luonnolliset asiat voivat häiritä kuvaajan visuaalista silmää. Usein luonnollisuus ja se odotettu on myös kuvaamisessa ykköstavoite. Sen voin paljastaa, että lopputulos ei ihan ollut sitä mitä tavoittelin.

Olosuhteet eivät olleet suunnitelmiini optimaaliset. Mutta, eikö luontokuvaus ole aika usein niin, että suunnitelmat menee totaalisesti mönkään, mutta kuvatessa tai kuvausreissulla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista yllättävää, josta osa tallentuu positiivisesti kennolle. Joskus se yllättävä käänne ja lopputulos syntyy vasta kuvankäsittelyohjelman myötävaikutuksella ja sopivalla inspiraatiolla. Alkuperäinen kuva oli jotenkin vajaa, ja toispuoleinen. Vai mikä se ajatus nyt olikaan. Kuvaaminen ja kuva on aina monen tekijän summa. Se on myös luovuutta, tekniikan hallintaa ja itsensä ilmaisua. Joskus se tosin voi olla harkitsematon ja ellei perätin tahaton räpsy. Monesti kuva on helposti kuitenkin niin monella eri tavalla tulkittavissa - ja ehkä juuri siksi niin kiehtovaa.

Auringonpilari, haloilmiö Lapin maisemissa

Joulunaikaa lähdin Lapissa kuvamaan suomaisemaa valoisan aikaan. Aurinko nousee vain hiukan taivaan rantaan pilkistämään tuohon vuodenaikaan. Pakkasta oli noin - 20 °C astetta ja jäähilettä sateli hiljakseltaan. Kuvat otettu keskipäivän aikaan noin klo 12 juuri ennen auringonlaskua.



Iloinen ja harvinainen sattuma kohdalleni kerrankin, kun oli kamera matkassa oikeaan aikaan ja pääsin kuvamaan tuon hetken taivaanrannassa näkyvän aurinkopilari haloilmiön. En muista että olisin aikaisemmin nähnyt tuota haloilmiötä, tosin nykyään kuvaamisen myötä tulee kiinnittäneeksi aivan erilailla huomiota luontoon kuin aiemmin.

Lisää kuvia haloilmiöistä löytyy kuvapankista täältä ja luonnonilmiöistä täältä.

Kuuhulluutta

Kaiketi olen kuuhullu. Kun talviyöt ovat kirkkaita ja kuu on kasvamaan päin, tunnen pakonomaista tarvetta lähteä ulos katselemaan taivaan hopeista kiekkoa. Kuun ja kuutamoiden valokuvaaminen antaa vain järkiperäisen selityksen tuolle pakkomielteelleni.

Eilen illalla päätäni särki työasioiden vuoksi, joten menin varhain nukkumaan. Heräsin puolen yön aikaan pirteänä kuin peipponen (vaikka peippolinnut ovat juuri nyt pois näiltä perukoilta). Katsoin ulos makuuhuoneeni ikkunasta, ja näin valoissa kylpevän lumisen maiseman. Pukeuduin, otin kamerani ja lähdin käynnistelemään autoani.

Ulkona oli verraten lauha -20 Celsius-asteen pakkanen. Auto käynnistyi heti, vaikkei sen lämmitysjohto ollut kytkettynä. Jakopään hihna päästi niin pienen parkaisun, ettei vaimoni herännyt käynnistysääneen.

Ajelin seudulle, jossa tiesin olevan aurattuja teitä ja tykkyisiä puita, ja rupesin kuvaamaan. Auton ikkunaan kiinnitettävä jalusta antoi mahdollisuuden kuvakulman etsimiseen ajoneuvoa liikuttamalla, ja kuvaushiha auttoi pitämään Ducaton ohjaamon lämpötilan kohtuullisena. Kuvaaminen tuntui paljon helpommalta kuin joskus aikaisemmin, jolloin käytin kameraa paljain käsin pakkasessa.

Klo 03.00 paikkeilla taivas alkoi pilveillä. Ensin harmistuin siitä, mutta sitten huomasin, että pilveytyminen tuotti kuviin dramatiikkaa, jota en ollut aiemmin tallentanut. Reissu oli siis hullu mutta myös haastava ja antoisa.

Soveltuvimpia digijärkkäreitä tämän tapaisten kuvien ottamiseen ovat ne mallit, jotka pystyvät tuottamaan kohinattomia tai vähäkohinaisia kuvia ISO 800-6400 herkkyyksillä. Valitettavasti Pentax k10d -kamerani ei ihan täytä vaatimuksiani tässä suhteessa, sillä ISO 800 -herkkyydellä kennon kohinaraidat tulevat näkyviin.

Luonto vaipuu uneen, lumi peittää maan. ..

Ensilumi satoi eteläiseenkin Suomeen. Tuleeko Talvesta oikea Talvi lumineen ja pakkasineen koko maan mitalla? Alku näyttäisi hyvältä, on pakkasta, lähes koko maassa on lunta, vaikkakin vähän.
Alkaa vuoden pimein aika, valoa on vähän, auringon noustessa vain hetkeksi taivaanrantaan, osassa Suomea aurinkoa ei enää näy ollenkaan muutamaan viikkoon.
Luonto vaipuu osin lepoon, herätäkseen taas keväämmällä auringon matkassa uuteen kukoistukseensa. Pohjoisella pallonpuoliskolla elämä luonnossa minimoituu, vietetään kaamosaikaa, nukutaan talviunta.

Valokuvaajalle tämä kaikki luo haasteita, tarttua viimeisiin valonsäteisiin, kuvata väreiltään niukanlaista luontoa, löytää pimeässä kuvauskohteita, joissa on luonnontaikaa, elämänkirjoa.

Millaisia kuvia itse haluaisin tällä hetkellä ottaa. Ensimmäiseksi tulee mieleen revontulet, joita olen jo kauan miettinyt omalla kohdallani, koska saan sellaisen kuvaustoiminnon aikaiseksi.
Se kuitenkin on aina jäänyt eri syistä ja on edelleen toteutumatta. No, siinähän sitä riittää kuvauskohdetta tulevaisuuteen.

Kaikkinensa, se mikä on ollut mielessäni jo vuosia ja ehkä yksi mielenkiintoisimmista yksittäisistä kuvausaiheista itselleni ja nimenomaa juuri nyt kaamosaikaan, on Sininen Hetki.

Olla osallisena Sinisessä Hetkessä, pyrkiä taltioimaan kiitävä hetki kuvaksi.

Sinisiä Hetkiä