Lapin reissulta

Jälleen yksi Lapin reissu takana. Luonnon rauhasta nauttiminen kalastuksen ja valokuvauksen kanssa tuntui loppuvan jälleen kesken, vaikka aikaa oli reilusti.



Purokuvia täytyy mennä vielä uudelleen ottamaan, nyt jo lähellä sitä mitä olen haaveillut kuvaustulosten olevan. Kirkas päivänvalo luo omat haasteensa pitempiin valotusaikoihin, auriko kun ei laske juuri lainkaan.





Muutama uusi tunturikasvi löytyi tunturilta, tässä tutut vilukko ja hilla.



Poroja näkyi harvinaisen paljon tunturilla, mutta onnistuneita kuvia ei montakaan. Lieneekö oma kriittisyys omia kuvia kohtaan merkki kuvauksessa kehittymisestä vai mistä, kun ennen pokkarilla otetuista alle sadan filmikuvan setistä oli paljon tyytyväisempi kuin nyt satojen kuvien satsita. Kieltämättä nyt jälkikäteen niitä pokkarikuvia ei paljon kärsi teknisessä mielessä katsella, tunnelma ja hyvät muistikuvat niissä kyllä välittyy hyvin.





Tarkan repun punnitsemisen jälkeen, mukaan pitemmälle reissulle rinkkaan tuli laitettua vain pari linssiä. Painavat kameravehkeet kaiken muun välttämättömyyden lisäksi, eivät paina juuri mitään, ainakaan jälkikäteen hyvien muistojen rinnalla.

Osa aiemmista Lapin reissukuvistani löytyy nettisivuiltani.

Sulamisvesiä

Mielestäni pienet joet ja purot ovat valokuvauksellisimpia, kun lumet ovat sulaneet ja puut ovat vielä lehdettömiä. Vettä on riittävästi muodostamaan laajoja suvantoja ja pauhaavia koskia. Kun kesä ehtii täyteen vihreyteensä, peileinä väikkyvät tulvalammet kutistuvat ja koskien pauhu vaimenee.

Valitettavasti tulvivien erämaapurojen ääreen pääseminen ei ole ihan helppoa. Kairoihin johtavat metsäautotiet on suljettu puomein kelirikon ajaksi. Tämän sinänsä hyvän seikan vuoksi kuvaajan on taitettava taipaleet jalan, polkupyörällä, mopolla tai mönkijällä.

Otin äitienpäiväsunnuntaina mukaani kevyen kuvausvarustuksen ja suuntasin polkupyöräni kohti Sallan Salmijoen kanjonia. Matkaa kertyi neljätoista kilometriä suuntaansa, mutta kannatti polkea. Heräävä luonto tuoksuineen, äänineen ja näkyineen oli kokonaisvaltainen elämys. Kevään ensimmäinen pyörämatka tuntui tietysti myös reisissä ja nivusissa.

Koska vettä oli tarpeeksi, Salmijoen köngäs oli kuin Kiutaköngäs pienoiskoossa. Paikalla ei ollut muita kävijöitä, jos karhut ja maakotkat jätettiin ottamatta lukuun. Tosin en nähnyt näitä kanjonin vakioasukkaita, mutta aivan varmasti ne näkivät minut.

Kun pyöräilin myöhään illalla kotiin päin, kuuntelin jängiltä kantautuneita teerten soidinääniä. Olisi ollut hienoa mennä kuvaamaan lyyrapyrstöjä, mutta sitä varten olisi pitänyt ottaa mukaan teltta ja makuupussi. Ehkä teen sen joskus toiste. Luonnossa liikkumisen tärkein puoli on virkistyminen, ei saalis.

Retki Lappiin Rommaenolle ja tuntureille

Illalla lähdettiin kalastusretkelle leiripaikalta Suomen puolella Lapin erämaassa Rommaenolta, muutaman kilometrin päässä olevalle lammelle. Sieltä palatessa teltallemme, kalastelimme ja samalla ikuistin valokuvaamalla kesäöistä Rommaenon jokea. Vaikka olimme märkiä sateen kastelusta ja väsyneitä pitkästä kävelystä väliin pajukkoisen, kivilouhikkoisen ja soisen reitin kuljettuamme, kukaan ei olisi jättänyt tuota reissua tekemättä. Tuon retken jälkeen päivämaisemakuvia ei tullut enää paljon kuvattua, kun mielessä oli tuo yöretken maisemat. Lisää Rommaenon kuvia löytyy täältä ja muita Lapin maisemakuvia on täällä.



Reitti Rommaenon varrella oli väliin hyvin pajukkoinen. Kävellessä joen rantapusikossa aivan polun vieressä oli reilun metrin korkeudella pajussa urpiaisen pesä. Varovasti lähestyin pesää, otin valokuvat ja ohitin pesän tehden pienen mutkan polulta kiertäen hieman kauempaa pesän, jolloin lintu sai olla rauhassa pesässä.



Teimme vielä vaellusretken Kilpisjärven yli Ruotsin puolelle Kummaenolle ja tunturilammille kalastelee ja ihailee hienoja tunturimaisemia. Harvinaisiakin tunturikasveja osui kohdalle yleisempien kasvien lisäksi. Suuri osa oli sellaisia joita ei muualla Suomen luonnossa näe, joten ne siellä yleiseksi luokitellutkin olivat minulle harvinaisia. Lisää tunturilla ja Lapissa kuvattuja kasveja löytyy täältä.
Yllä olevassa kuvassa on tähtirikko, harvinainen Lapin tunturikasvi.




Saimme nauttia harvinaisen tyynestä kesäpäivästä ylhäällä tunturijärvellä Ruotsin puolella. Niin tyyntä oli tuona päivänä, että saimme tyytyä vain tarkkailemaan vedessä uivia muutaman sentin pituisia kalanpoikasia, isompien kalojen tarttumatta koukkuun.