Makrolasilla + makrosalamalla punkki-kuvia

Tänään oli sellainen rako kalenterissa ja sääkin, etten voinut olla tekemättä ensimmäisen punkkikuvaus testiä. Kuopuksen valkoinen kylpytakki lätkämailan jatkeeksi ja eräälle lähiruohikkolle vartiksi huiskuttelemaan. Pari punkkia sieltä tarttui "pyydykseeni" - ja pääsi purkkiin. Onhan noi viheriöt täynnä kaikenlaista öttiäistä, mutta kun oli se asiakkaan akuutti punkkikuvatarve. Toinen punkki oli tosin yhdestä jalasta amputoitu, tai jotain. En kelpuuttanut kuvausmalliksi. Yllä oleva kuva on eka punkkiharjoituskuva. Alla oleva ruohokuva on toisesta kokeilusta.



Testimielessä kuvasin 65 mp-e makrolasilla ja sen kanssa M-24EX salama. Kuvasin lähinnä 4-5x-kertoimella ja aukko 10-16. 5x-jatkella oli jo pikkusen vaikeata saada kaikki raajat kerralla kuva-alalle. Siksi piti loppua kohti tiputtaa 4x-kertoimeen. Himmennyksellä halusin nähdä, että kuinka pehmeäksi kuva menee. Pitääpi vielä kokeilla että miten piirto paranee jos ei himmennä ihan noin paljon. Ekassa kuvauksessa hain maksimaalista syväterävyyttä. f 16 on tuo lasi tappiin himmennettynä. Kuva oli yllättävän pehmeä. Kuvaa joutuu jälkeepäin aika paljon terävöittää jotta olisi kiva oloinen. Erityisesti pienennyksen jälkeen kuva alkaa olemaan minun makuuni. Aukolla 8 kuvattuna lasi antaa jo varsin hyvän piirron, vaikkakin terävyysalue on luonnollisesti jo aika paljon kapeampi.

Kun laitoin punkin valkoiselle paperille se lähti heti melkein juoksemaan. Varsinainen ruumis (peräosa+pää) on ehkä noin 1,5 milliä pitkä. En voi sanoa että olisi varsinaisesti ollut vaikea kuvattava kohde tai toi lasi käsiteltäväksi. En tosin voi sanoa että se olisi ollut mitenkään helppoakaan. Sopiva haastavaa. Korrelle sijoitettuna punkki tahtoo hyvin pian tiputtautua siitä pois. Punkin kärsivällisyys on hyvin heikkoa.

Salamassa on ohjausvalo, mikä helpottaa tähtäämisessä huomattavasti. Toisaalta se saa punkin haluamaan pois. Punkki välttelee valoa, ja purkii pikemminkin varjoon. Punkin kuvaaminen on siis kaikkea muuta kuin helppoa.
Päädyin tähän salamaan ihan vain koska siinä on valon kulma on säädettävissä. Olen joskus lainannut yhdeltä tutulta sitä rengassalama-vaihtoehtoa, eikä se vakuuttanut. Ruohonkorsikuva on otettu salamalla niin että varsinaisen salaman ja kameran välissä on yksi jatkopiuha. Varsinaiset salamat on otettu irti kiinnitysrenkaasta. Kumpikin pikkusalama on kiinnitetty omaan pikkujalustaa, jossa oikean puoleinen salama tulee enemmän sivusta, ja vasemmanpuoleinen pikemminkin jyrkästi ylävasemmalta. Periaatteessa tähänkin olisi voinut lisätä 580ex, jolla olisi valaissut taustaa, jos siellä vaikka olisi ollut kasvillisuutta. Tällä kertaa vielä tällainen studiomainen pelkistys.

Ainakin äkkiseltään arvioituna tuntuu siltä, että tällaisella minikohteiden makrokuvaus ilman salamaa edellyttää joko hyvin korkeita herkkyyksiä, tai vaihtoehtoisesti jalustan käyttöä ja äärimmäisen pitkiä valotusajoilla. Juoksevien kohteiden kuvaamisessa jalustasta ja pidemmästä valotusajasta ei oikein ole iloa. Haastavaa ja kiinnostavaa alkaa etsimään monenlaista pikkuruista "uutta" kuvattavaa.

Seuraavaksi olisi vissiin tarkoitus kokeilla hirvikärpäsen kuvaamista.

Hirvikärpäsen kuolema

Yksin ei luonnossa liikkujan tarvitse syksyisin todellakaan kulkea. Seuraa löytyy aina – nimittäin hirvikärpäsistä! Tuo jo melko pohjoiseenkin levinnyt hirven ulkoloinen pörähtää harmillisesti ihmisenkin niskaan. Monet inhoavat otusta niin paljon, että jättävät syksyiset metsäretket kokonaan väliin. Jotkut saattavat saada hirvikärpäsen puremista pahoja ihottumaoireitakin. Itse mielelläni välttelen metsässä sellaisia paikkoja, joissa tietää saavansa kintereilleen liudan noita kiusanhenkiä. Joskus saattaa onnistua kulkemaan hyvän tovin ennen kuin kuuluu se tuttu surahdus, ja sitten peli onkin jo menetetty. Silloin askel pitenee ja tahti kiristyy, valokuvaamiseen keskittyminen on hankalaa, ja alkaa tehdä mieli lähteä kotiin. Jatkuvasti kuvittelee, että joku mönkii päässä ja niinhän siellä yleensä mönkiikin. Mutta kun yrittää sormin haroa niin mitään ei löydy. Ovat ne vaan niin taidokkaita piilottelijoita. Itselleni tulee monesti mieleen kauhukuva, entä jos se livahtaa korvaan? Saattaisi olla edessä käynti lääkärillä, jotta otus saataisiin pois.

Käsittääkseni hirvikärpäselle ei Suomen luonnosta löydy luonnollista vihollista, mutta kuolleille hirvikärpäsille löytyy kyllä käyttöä, jos vain sopivasti sattuu. Katselin eilen järven rannassa hopeaseppien parveilua syysauringon loisteessa kun tajusin jonkun liikkuvan korvani vieressä. Salamannopea käden liike tavoitti hirvikärpäsen ja olen aivan varma, että se oli matkalla korvaani. Totuttu pyöräytys sormien välissä ja sen jälkeen nakkasin häiritsijän viimeiselle ilmalennolleen. Se putosi veteen ja jäi siihen kellumaan. Hetken kuluttua pieni vesimittari pinkoi paikalle ja kävi ahnaasti helpon saaliin kimppuun. Kaivelin makrolasin repusta ja kuvasin tuon ikimuistoisen hetken. Jostakin syystä, vaikka eläinten ystävä olenkin, en tuntenut yhtään sääliä hirvikärpäsen kohtalosta.
Veden pieni aaltoilu karsi hieman onnistuneiden kuvien määrää, sillä makrokuviin tulee liike-epäterävyyttä todella helposti. Saman asian kanssa tulee tuskailtua myös kasveja kuvatessa, tuntuu, että aina tuulee!

Onneksi kirpeät syysaamut ovat tuloillaan ja yöpakkanenkin jo kolkuttelee ovella. Kylmänkankeilla siivillä on hirvikärpästen hankala lentää ja metsässä voi taas kulkea rauhassa.

Loittorenkailla lähelle

Pikkuisten kohteiden kuvaamista en ole pahemmin harjoitellut. Ei ole ollut siihen soveltuvia välineitä. Kerran olen ohimennen lainannut yhdeltä tutulta 50 millistä macroa. Toisen kerran sain 100 millisen toiselta kuvaajalta kokeiltavaksi. Kummastakin kerrasta on vuosia aikaa. Kiinnostus ötököiden ja muiden pikkuruisten kuvaamiseen on periaatteessa ollut jo pitkään taustalla jossain. Toisaalta en ole mikään hyönteisasiantuntijakaan.

Juhannuksen tienoilla otin uhkarohkean askeleen makrokuvaamisen suuntaan. Hommasin Canonin kummatkin loittorenkaat. Varsinaista makrolasia en ole vielä hankkinut. Nyt viikolla kokeilin noita ensimmäistä kertaa muutamien peruslasien kanssa. Ohessa 24-70 millisellä ja loittorenkaiden kanssa otettu koekuva. Reipas himmennys, ja lisävalolähteenä pikkusalama. Kohteina tuollaiset yleiset ja helpot aiheet.