Kameraksi digijärkkäri vai pokkari?

Varmaan useimmilla valokuvausharrastus on alkanut siitä, että on vain näppäilijä, näppäilykamera ja kameran nappi. Valokuvaaminen ei ole vain napinpainelua, eikä pelkästään sihtaamista. Pokkarilla se voi olla sitä. Pokkarikuvaaja miettii korkeintaan aihetta, ja kun se on jotenkin tähtimessä, niin painetaan nappia. Monesti pokkarikuvaajaa saattaa jäädä harmittelemaan kun kuva ei ollutkaan teknisesti niin hyvä kuin olisi toivonut. Kuvan teknisen laadun parantamiseksi harkitaan siirtymistä järkkäriin.


Järkkäriin siirtyessä toki sieltäkin löytyy joku "full automatic", vihreä -moodi tai joku p-asetus, jossa ei tartte hirveästi miettiä, jos ei halua. Järkkäriin siirtyessä jos kuvaajan ymmärrys asetusten merkityksestä ei ole sen parempi kuin pokkarikuvaajalla, niin ei ne kuvat välttämättä muutu miksikään. Järkkäri ei siis sovellu kaikille. Järkkäri soveltuu korostuneemmin niille jotka haluaa parempaa teknistä laatua. Onnistunut kuvakin on aika suhteellinen käsite.

Saako automatiikalla onnistuneita kuvia? Voi saada jos on tuuria, tai kuvaa hyvissä olosuhteissa. Automatiikka on monesti vain vähän sinne päin arvailua. Onnistuneessa kuvaamisessa tarvii monesti olla vähän tarkempi, jolloin järkkärin manuaaliset säätömahdollisuudet tulevat tarpeeseen. Mitä haastavammissa olosuhteissa tai jotain erityistilannetta kuvaa, niin sen todennäköisemmin pokkarilla saa vain suttuisia kuvia. Järkkärillä onnistuminen ei kuitenkaan ole pelkästään välineistä kiinni, toki jonkin verran, mutta myös osaamisesta. Hyvän kameratekniikan vs hyvän kamerankäytön osaamisen merkitys on vähän tilanteistakin kiinni. Joissain tilanteissa voi hyvällä tekniikalla ja tuurilla päästä hyvinkin pitkälle. Toisinaan taas eivät riitä alkuunkaan.


Jos haluat saada järkkäristä enemmän irti, niin yksi iso asia on alkaa tiedostamaan aukkojen, valotusaikojen, iso-herkkyyden ja polttovälin merkityksen.

Aukko, eli f-arvo

Mieti että mitkä on tilanteet missä aukko pitää saada mahdollisimman suureksi, eli terävyysalue kapeaksi, tai valotusaika mahdollisimman nopeaksi? Iso aukko, eli mahdollisimman pieni f-arvo tarkoittaa nopeata valotusaikaa ja kapeata syväterävyyttä. Kun himmennetään, eli pieni aukko, niin silloin syväterävyys on maksimaalinen. Silloin ns. himmennetään tappiin, f22 tms. Reilusti himmentäen ja alhaisella asa-luvulla valotusaika voi olla hyvin pitkä, tärähdyksen vaara suuri. Silloin kannattaa suosia jalustan tai salaman käyttöä. Salama käyttö on aika laaja oma osa-alueensa, enkä pureudu siihen tässä laisinkaan. Aukon ääripäissä optiikan piirto pehmenee. Keskialueella aukkoluvuilla f 8-11 optiikan piirto, eli terävyys ja muut teknisen ominaisuudet on parhaimmillaan. Eri hintaluokan optiikassa erot korostuu ääriasennoissa, eli zoomin ääripäissä ja isointa tai pienintä aukkoa käytettäessä. Jos käytät halpaa optiikkaa, niin kannattaa välttää ääriarvoja ja -asentoja - tai kuva muuttuu pehmeäksi. Pehmeys ja piirto on subjektiivisia. Joidenkin mielestä hifistelyä. Makuasia.

Valotusaika

Jos kuvaat käsivaralta, niin valotusajan pitää olla 1/ nopeampi kuin mitä optiikan polttovälissä on millejä. Jos kuvaat 200 millisellä, niin käsivaralta ilman vakaaja kuvattaessa valotusajan pitää olla 1/200 s tai nopeampi. Jos kuvaat 50 millisellä, niin 1/50 s tai nopeampi. Muuten kuva saattaa tärähtää. Yleensä kannattaa pyrkiä himentämään enemmän, jos tavoittelee laajaa syväterävyyttä ja hyvää piirtoa. Siksi monesti käsivaralta kuvattaessa olennainen miettimisen aihe on, että mikä on pisin valotusaika millä voin ottaa kuvan ilman että se tärähtää. Herkkyyttä nostetaan tai lasketaan tarpeen mukaan. Vaikuttaa olennaisesti terävyyden, valotusajan ja kuvanlaadun yhtälöön. Ja mitä pidemmällä valotusajalla tarvii kuvata, niin sen olennaisempaa olisi harkita jalustan käyttöä.



Iso-herkkyys (asa-luku)

Kolmas ulottuvuus on miettiä ne tilanteet missä iso-herkkyys kannattaa ehdottomasti olla 100, jolloin saadaan mahdollisimman puhdas, eli kohinaton kuva. Sitten on tilanteita, esim. revontulikuvauksia missä joudutaan kuvaamaan pimeässä ja mielummin mahdollisimman nopeita aikoja. Silloin isoherkkyyttä joutuu väkisin nostamaan korkealle, vaikka kuvattaisiin valovoimaisella lasilla ja täydellä aukolla. Yökuvauksissa jalustan käyttö on monesti vähintäänkin suositus, ellei jopa välttämättömyys - ainakin vaihtoehto salaman käytölle. Kuvan laatu, tai kohina on sellainen kamerakohtainen juttu. Jotkut kamerat, tai siis oikeammin niiden kennot kohisee korkeammilla herkkyyksillä herkemmin ja enemmän, toiset vähemmän. Yleensä pienemmät kennot, eli esim. sellaiset joita pokkareissa on, kohisee herkemmin, ja järkkäreiden isokokoiset kennot kohisee vähemmän, tuottaen teknisesti parempi kuvia.

Polttoväli

Polttovälistä puhuttaessa kyse on milleistä. Laajakulmaobjektiivit on lyhyitä alle 35 mm, normilasi on mahdollisimman perspektiivejä vääristämätön, eli 50mm. Teleobjektiivit taas on pitkiä. Optiikan polttoväli vaikuttaa siihen että kuinka läheltä tai kaukaa voit kuvata, tai oikeammin perspektiivin. Polttoväli ei oikeasti radikaalisti vaikuta kuvan laatuun. Olennaisinta polttovälin osalta on tiedostaa että mitä pidempi polttoväli, niin sen kapeampi terävyysalue. Ja jos aukko on vakio, niin mitä lähemmäksi tarkennat, niin se lyhyemmäksi polttoväli menee, ja sen pehmeämmäksi tausta sumenee - ja päinvastoin toisinpäin. Yksi nyrkkisääntö on, että zoom-objektiivit on piirroltaan heikompia ja kiinteän polttovälin lasit piirroltaan ja laadultaan parempi. Kuvaustilanteessa kannattaa miettiä, että mikä olisi lopputuloksen kannalta paras perspektiivi? Otanko laajakulmalla, keskivälin putkella vaiko pidemmällä.

Mitä paremmin nämä kameran asetuksen osa-alueet ymmärtää, niin sen suuremmalla todennäköisyydellä saat paremman perustan oikean aukon, valotusajan, herkkyyden tai polttovälin valinnalle - ja siten edellytykset teknisesti paremman kuvan ottamiselle.

Monesti pokkareissakin voi olla mahdollisuus manuaalisesti ainakin jonkin verran vaikuttaa näihin asetuksiin. Siltä osin taitavat voivat pärjätä pokkarillakin kohtuullisesti, siinä missä suurpiirteinen kuvaaja ei pärjää yhtään sen paremmin järkkärillä. Olennaista on toki muistaa, että kuvan tekninen laatu on vain yksi kuvan ominaisuus. Ammattikuvaajalle ja vakavalle harrastajalle kuvan hyvä tekninen laatu on yksi lähtökohta. Tällaisen kuvaavat kaikki vähänkään tärkeämmät jutut järkkärillä. Monille muille itse aihe, sisältö ja kuvan muut visuaaliset ominaisuudet ovat paljon olennaisempia asioita - ja tekninen laatu enempi sivuseikka.

Teknistä hifistelyä ja terminologiaa voi opiskella mm. wikipediasta valokuvauksen tekniikka (termistöä). Lukemalla alan lehtiä ja muuta kirjallisuutta, kouluttautumalla (Valokuva-alan koulutus Suomessa) tai menemällä mukaan esim. kamerakerho- tai luontokuvatoimintaan.

Kameraseurojen liitto http://www.sksl.fi/
Suomen Luonnonvalokuvaajat ry http://luontokuva.org/
----
Valokuvaukseen liittyvää muuta kurssitoimintaa....
http://www.lahdenkansanopisto.fi/fi/opintolinjat/taide_ja_viestinta/valokuvaus - 27.8.2012–31.5.2013
http://www.valokuvauskoulutus.com/

Liian iso kamera?

Olin eilen Messukeskuksen kongressipuolella SHOK Summit tapahtumassa vissiin tapahtuma ainoana kuvaajana. Anssi Vanjoki puhui siitä miten kännykät ovat muuttuneet ja muuttuvat. Olisinkohan ollut vähän kömpelön oloinen parikiloisen 70-200 millisen kanssa siinä polvillani, kun Anssi otti tiukan katsekontaktin ja vitsin murjaisi. Se oli jotain tyylin, että jatkossa ehkä saadaan niin hyvä tekniikka puhelimiin, että valokuvaajankaan tarvitsis noin isoja ja painavia välineitä. "hirvittävän raskaalla ja valtavalla putkella varustetulla kameralla", tai jotain sinne päin - minun kamerastani. Plus kauhistunut ilme perään. Muuten tilaisuudessa maltillisesti istunut tuhatpäinen sali röhähti rehevästi nauruun. Olin itsekin huvittunut, koska yleensä pyrin olemaan mahdollisimman huomaamaton. Tällä kertaa en ilmeisesti ihan onnistunut siinä. Homma ei siltä osin mennyt putkeen. Putkesta tuli puheenaihe.

Voi olla että menee jokin tovi ennen kuin kamerakännyllä saa tuollaisissa olosuhteissa edes vähän sinne päin kuvan. Jonkun pitää varmaankin ensiksi muuttaa fysiikan ja optiikan lakejan. Joissain toisissa ei-niin-vaativissa -olosuhteissa kamerakännyköillä on vissiin mahdollista saada jopa kelpojakin kuvia. Kaikki kunnioitus niille jotka saa ällistyttävän paljon hyödyllistä tekniikkaa puristettua käsittämättömän pieneen tilaan. Hyvä Nokia!

Eos 5DII+70-200 2.8 is, asa 2500, f 3.2, 1/160s.

Jopas välähti

Valosta ja sen tallentamisestahan valokuvaamisessa on suurelta osin kysymys. Erilaiset valaistusolosuhteet luovat erilaisia tunnelmia. Valokuvassa saattaa katsojan huomio kiinnittyä itse valaistukseen, ja aihe saattaa jäädä vähemmälle huomiolle, oli se sitten tarkoituksellista tai ei. Joskus aamun tunteina auringonnousua ihaillessa voi vain ihmetellä niitä uskomattomia sävyjä, mitä aamu-usva ja auringonvalo saavatkaan aikaan. Usein tilanne on kuitenkin se, että kaunis ja sopiva luonnonvalo puuttuu ja apua valaistukseen olisi löydyttävä.

Ammattilaisille ja asiaan perehtyneille lisävalaistus on arkipäivää ja tulee varmaankin osittain rutiininomaisesti hoidettua. He varmaan tietävät, minkälainen ovi taas aukeni valokuvauksen saralla, kun hankin viimeinkin kameraani lisäsalaman. Olenhan sen toki tiennyt, että salaman käyttö monissa tilanteissa luo ainakin teoriassa mahdollisuudet saada parempia kuvia, mutta itselläni salaman hankinta on vain jostakin syystä jäänyt. Salaman merkityksen voi arvata, kun katselee esim. ammattikuvaajia työssään. Tuskin he huvikseen kantavat kameran lisäksi painavia salamalaitteita. Välillä on tullut kokeiltua kameroissa olevia kiinteitä salamalaitteita vaihtelevin tuloksin. Yleensä eniten on häirinnyt se, että kuvasta suorastaan loistaa salaman käyttö. Tähän asti olen kuvannut lähes ilman salamaa, yrittäen hyödyntää mahdollisimman hyvin vallitsevaa valoa. Sisätiloissa kuvaaminen onkin sitten välillä ollut todella hankalaa.
Salama tuli siis hankittua ja pikaisen laitteeseen ja säätöihin perehtymisen jälkeen suoritin ensimmäiset kokeilut. Kuvasin erilaisia kohteita sisätiloissa. Ensin kuva ilman salamaa, sitten suoralla salamalla ja sen jälkeen kääntäen salaman erilaisiin kulmiin, jotta valo heijastuu seinien ja katon kautta. Mielenkiintoisia ja innostavia tuloksia! Pienelläkin salaman kääntämisellä voi saada huomattavan erilaisia vaikutelmia aikaiseksi.

Seuraavaksi siirryin ulos ja suuntasin luontoon. 100mm makrolle kohteeksi löytyi hämähäkki. Mielenkiintoista olisi myös verrata makrosalaman ja tavallisen salaman eroja. Loputon varustehankintalista siis vain kasvaa…
Mukava ominaisuus salamassa on valon voimakkuuden säätö. Jos muuten kuvaaminen tuntuu liian ”yksinkertaiselta”, niin sitten vain plussaa tai miinusta salamasta ja miettimään mikä on paras lopputulos.

Lisävarusteena salamaan hankin bouncen, joka hajoittaa ja pehmentää salaman antamaa valoa. Mitä mielikuvituksellisimpia lisävarusteita salamaan tuntuu löytyvän nettikaupoista, ilman kokemusta menee kyllä aika arpapelillä nuo hankinnat. Erilaiset heijastavat kankaat saattaisivat olla käyttökelpoisia myös luontokuvauksessa, kunhan ovat kooltaan ja muodoltaan sellaisia, että reppuun mahtuvat.Lyhyen kokemuksen perusteella arvelen salamakuvauksen tuovan lukemattoman määrän uusia variaatioita kuvaamiseen. Nyt kuvatessa tulee yhä useammin mieleen, entä jos tähän vähän kokeilisi salamaa?