Uimassa kilpikonnien kanssa

Tobago Caysin suojelualue on yksi Karibian parhaista snorklauspaikoista. Neljän saaren keskelle jää suojaisa alue, joka on suosittu purjeveneiden ja katamaraanien ankkuroitumispaikka. Petit Baradel saaren rannassa on veneiltä kielletty alue, jossa voi uida merikilpikonnien kanssa.

Parin metrin syvyydessä snorklaaja pääsee yllättävän lähelle liemikilpikonnia (chelonia mydas), jotka rouskuttavat pohjahiekassa kasvavaa meriruohoa. Nämä rauhalliset kasvissyöjät eivät oikeastaan välittäneet ollenkaan ympärillään hyörivistä ihmisistä ja päästivät ihan kosketusetäisyydelle.

Hapenhaukkausmatkat olivat kuitenkin selkeästi vaarallisia. Kilpikonnat nousivat varovasti pinnalle, haukkasivat ilmaa pari sekuntia ja palasivat pikaisesti takaisin pohjalle turvaan.

Vedessä näkee liemikilpikonnien upeat värit. Englanninkielisestä nimestään huolimatta "vihreä" kilpikonna ei ole vihreä. Nimi tuleekin kilpikonnan rasvan väristä. Liemikilpikonnan kilven väritys vaihtelee ruskean eri sävyistä jopa siniseen ja nuorten liemikilpikonnien päälaki on kirkkaan oranssi. Päälaen väritys tasaantuu ruskeaan konnan vanhetessa. Alapuolelta liemikilpikonna on keltainen. Väriä siis riittää vähänkuin riikinkukoilla.

Nähdessään näitä kauniita ja uhanalaisia eläimiä vedessä on vaikea uskoa, että jotkut edelleen pyydystävät niitä syödäkseen.

Karibialla edelleen useissa maissa merikilpikonnat eivät ole suojeltuja ja niiden pyydystäminen pesimisajan ulkopuolella on sallittua. Harmillista on myös se, että meressä pyydystys kohdistuu hyvin usein juuri suurimpiin yksilöihin, jotka ovat lajin säilymisen kannalta kaikkein tärkeimpiä.

Merikilpikonnien poikasista vain yksi tuhannesta selvityy aikuiseksi ja esimerkiksi liemikilpikonna saavuttaa sukukypsyyden vasta noin 25-30 vuoden ikäisenä. Aikuisen merikilpikonnan suurin vihollinen onkin ihminen, sillä luonnossa ainoastaan tietty hailaji pystyy rikkomaan sen kilven.

Merikilpikonnakuvia Cartinassa

Kilpikonnia pelastamassa

Merikilpikonnat ovat kiehtovia eläimiä. Vedessä sulavaliikkeisiä, kauniinta ja ihastusta herättäviä. Maalla hieman kömpelöitä, aika mitäänsanomattomia ja oikeastaan aika rumia. Kaikki merikilpikonnalajit ovat uhanalaisia. Karettikilpikonna, merinahkakilpikonna ja bastardikilpikonna ovat erittäin uhanalaisia. Tiedemiehet sanovat että on hyvin todennäköistä, että merikilpikonnat kuolevat sukupuuttoon jo seuraavien parin kymmenen vuoden aikana. Jotkut lajit eivät ehkä selviä enää kymmentäkään vuotta.

Olen tehnyt parin vuoden ajan matkoja maailmalla ja työskennellyt vapaaehtoisena merikilpikonnien suojeluun keskittyvissä projekteissa, sillä jaksan uskoa, että on vielä mahdollista pelastaa nämä lajit sukupuutolta. Merikilpikonnien suurin ja aikuisiällä lähes ainoa vihollinen on ihminen.

Ikävä kyllä on edelleen ihmisiä, jotka syövät merikilpikonnan munia ja niiden lihaa tai metsästävät niitä niiden kauniin kilven vuoksi ja tekevät niistä koruja. Kilpikonnat myös hukkuvat kalastusverkkoihin, tukehtuvat nielemiinsä muovikasseihin ja menettävät pesintärantansa turismille.

Itse olen täysin lumoutunut merikilpikonnista. Tunnen olevani hyvin onnekas, kun pääsen näkemään ja koskettamaan näitä dinosaurusten ikäisiä eläimiä niiden tullessa rannalle pesimään. Tuntuu uskomattoman upealta kun näen pienten kilpikonnapoikasten kiiruhtavan pesältä mereen ja aloittavan elämänsä. Toivon, että niistä edes yksi selviäisi hengissä aikuisikään asti ja palaisi takaisin kotirannalleen pesimään.

Merikilpikonnan kuvia Cartinassa: http://cartinafinland.fi/kuvapankki/fi/search/merikilpikonna.html