Hyvää Joulua

Kuvatoimisto Cartinan jouluaiheisia kuvia löydät täältä.

Joulutontut studiolla

Sain mahdollisuuden kokeilla studiokuvausta, kiitos siitä mahdollisuuden tarjoajalle Petterille:-) Kuvausaiheeksi valittiin joulu ja tavoitteeksi kuvatoimistoon sopivat kuvat.

 

Uusi tilanne aiempiin luonnossa kuvattuihin kuvauksiin oli kun nyt olikin tyhjä tila, miten sen täyttää?  Luonnossa kun täyttyy taas yleensä katsoa tausta sopivaksi. Valaistuksen suhteen täytyy sanoa, että helppoa tuo hallittu valaistus luontokuvaukseen verrattuna, kun valaistus alkuun säädetty sopivaksi. Kuvatessa ei enää tarvinnut kiinnittää paljon huomiota valaistukseen, kunhan malli oli aika lailla päävaloon sopivasti. Kameran säätöjä ei tarvinnut miettiä kesken kuvausten, vaan pystyi keskittyä itse kuvausaiheeseen.

 

Tontut oli kuvauksissa eri kokemuksilla, kokemus näkyi tietysti kuvauksissa. Tontun ohjaus ja haluttujen ilmeiden asentojen  saaminen on omalla tavalla  haasteellista. Suuri etu on jos kuvauksiin on kuvaaja hieman etukäteen suunnitellut kuvausaiheita, asentoja, jolloin miettimiseen ei mene kuvauksissa aikaa.

 

Tämä suosikkikuva hiippailevasta syntyi osin vahingossa, etukäteen olin miettinyt että yritän kuvata hiippailevaa tonttua. Matala studion katto meinasi tulla esiin välillä ja osassa kokovartalokuvassa nousin hiukan ylemmäs kuvamaan. Tässä pyysin tonttua kyyristymään matalaan hiippailuun...

Kaiken kaikkiaan mukava vaihtelu perinteiseen luontokuvaukseen, saatiin tonttukuvat studiossa ja kaksi kuvauskokemusta lisää. Silti mieluiten kuvaan ihmisenkin luonnossa, vaikka sieltä syntyy enemmän epäonnistuneita kuvia. Kuvaaminen luonnon valossa on ainaista opettelua, haastetta riittää...

Osa tonttukuvista löytyy kuvagalleriastani ja
kuvatoimiston tonttukuvia löytyy  täältä.

Piiitkiä valotuksia

Hyvin monet suomalaiset matkustavat joululomansa ajaksi lämpimille leveysasteille, missä päivä on pidempi kuin synkässä Pohjolassa. Jotkut tuttavani ovat kertoneet, että valoon ja lämpöön pääseminen on heille suorastaan välttämätöntä terveydellisistä syistä.

Saattaa olla, että kylmä ja pimeä vuodenaika tuottaa outoja vaikutuksia ihmisen mieleen ja ruumiiseen. En kylläkään ole huomannut sellaisia itsessäni, mutta se voi johtua siitä, että olen täysin sopeutunut arktiseen melankoliaan: vietän adventtiajan violetin värin merkeissä.

Arktisen melankolian tuntomerkki on, että se panee ihmisen tekemään asioita, joita hän ei tekisi kirkkaan päivän aikaan. Kukapa seisoisi juhannuksena pitkän tovin paikallaan kiertoliittymän vieressä sarkapuku päällään ja karvalakki päässään? On ihmisellä kesällä parempaakin tekemistä.

Mutta annapa, kun kaamos rupeaa käymään päälle, niin tien reunalla seisoksiva ihminen on pienessä pohjoisessa kirkonkylässä ihan tavallinen näky. Puhumattakaan siitä, että itse kirkonkylä rupeaa näyttämään erikoiselta. Aika jotenkin hidastuu, eikä ihminen ole varma omasta tilastaan.

Kiltti poliisi, voisitko mitata sellaisella vempaimella, johon annetaan piiitkä puhallus, vereeni sitoutuneen arktisen melankolian määrän? En ole varma, pitäisikö minunkin matkustaa sylvian lailla etelän valoon ja lämpöön. Työvälineeni kenno rekisteröi eriskummaista menoa täällä napapiirin pohjoispuolella.