Arktisen melankolian tuntomerkki on, että se panee ihmisen tekemään asioita, joita hän ei tekisi kirkkaan päivän aikaan. Kukapa seisoisi juhannuksena pitkän tovin paikallaan kiertoliittymän vieressä sarkapuku päällään ja karvalakki päässään? On ihmisellä kesällä parempaakin tekemistä.
Mutta annapa, kun kaamos rupeaa käymään päälle, niin tien reunalla seisoksiva ihminen on pienessä pohjoisessa kirkonkylässä ihan tavallinen näky. Puhumattakaan siitä, että itse kirkonkylä rupeaa näyttämään erikoiselta. Aika jotenkin hidastuu, eikä ihminen ole varma omasta tilastaan.
Kiltti poliisi, voisitko mitata sellaisella vempaimella, johon annetaan piiitkä puhallus, vereeni sitoutuneen arktisen melankolian määrän? En ole varma, pitäisikö minunkin matkustaa sylvian lailla etelän valoon ja lämpöön. Työvälineeni kenno rekisteröi eriskummaista menoa täällä napapiirin pohjoispuolella.
17 kommenttia:
Nooh, niinhän monet tekevät. Ja onhan se mukavaa, kun on lämmintä ja valoisaa. Kuten sanoit, tämä vuodenaika tuottaa outoja vaikutuksia. Kun luin tämän "Piiitkiä valotuksia" -juttusi, niin jopas rupesi harmittamaan, ellei peräti tullut terveydellisiä vaikutuksia.
Miksikö? No, taas menee yksi pimeä ja kylmä aika ohi, sanoisiko sivusuun, kun ei pääse napapiirin tuolle puolen.
Nyt varmaankin monet arvelevat, jotta pitäisi päästä sinne etelämmäksi, vaan kun se onkin toisinpäin. Pitäisi päästä sinne napapiirin pohjoisemmalle puolelle ja mieluiten heti.
Vaan kun se ei onnistu, kun on joku keksinyt sellaisen kuin työ, jota pitää tehdä.
Mikä olisikaan nautinnollisempaa, kuin tähtikirkas taivas, revontulien säihke, pakkasen pauke, lumen valkoisuus, porojen ääriviivat yössä tunturissa.
Ja näitä kun saisi rekisteriin siihen työvälineeseen.
Ai, että rupesi kaamosharmitus vaivaamaan.
Kiitos kommentista.
Tervetuloa napapiirin pohjoispuolelle, jos vain työsi antaa myöten. Tammi-maaliskuu on paras aika tähtikirkkaiden öiden, revontulten säihkeen ja pakkasen äänien tarkkailuun. Helmipöllö alkaa puputtaa kynttilänpäivän tienoossa.
Kaamoksen oudoista vaikutuksista huolimatta toivotan rauhallista joulua kaikille.
Etelä-Suomeen muutettuani napapiirin tuntumasta, olen todennut moinille sen todellisen kaamoksen olevan sittenkin täällä, kun ei ole kuin hetken lunta valon heijastajana. Jouluna ei ole kaipuuta etelän valoon ja lämpöön, on varmistettava valkoinen joulu matkustamalla pohjoiseen. Joskus olis haaveena päästä vielä kokemaan talvi oikeaan Lappiin, vielä pohjoisempaan tunturimaisemiin helmi-maaliskuussa. Keväthän siellä on vuoden hienoin vuodenaika.
Rauhallista Joulua toivottelen myös kaikille!
Ole hyvä vaan ja kiitos itsellesi kutsusta sinnepäin. Kyllähän tuo on ollut mielessä jo jonkinaikaa, etten sanoisi pidempään, mutta se työ. ..
No, se mitä kirjoitit, lienee tosiaan parasta aikaa juuri noiden elementtien kuvaamiseen ja vielä kun siihen pistää vähän maustetta pakkasten muodossa joukkoon, niin hyvä tulee. Eikös se tammi-helmikuun tienoo ollut sitä paukkupakkasten aikaa?
Taitaa vaan tuo kamerakin vähän siinä hyytyä, ainakin pitkän "session" aikana.
Olen tuossa tuumaillut tuota Sinistä Hetkeä ja pohjoisen valoa, niin eikö siitä saisi jo kuvaushetkiä vaikkapa marraskuulla?
Noista edellä mainituista puhumattakaan tammi-maaliskuulla.
Nyt, kun vielä Soilikin kirjoittaa haaveistaan ja helmipöllöt astuivat lavalle, niin ei taida olla siihen kaamosharmitukseen enää mitään lääkettä. Se vaan lisääntyy.
Outoa valoa, outoa taikaa, rauhaa ja lämpöä joulun aikaan kaikille, toivoo myös Pekka.
"Olen tuossa tuumaillut tuota Sinistä Hetkeä ja pohjoisen valoa, niin eikö siitä saisi jo kuvaushetkiä vaikkapa marraskuulla?"
Kyllä, jos marraskuussa on kirkkaita ilmoja. Kuluneena syksynä marraskuun aamut ja illat olivat täällä päin enimmäkseen pilvisiä.
Digikamerani on joutunut kestämään tammi-maaliskuun paukkupakkasia ja pysynyt ehjänä.
Käyttöohjeen suosittelema alin lämpötila on 0 C-astetta, mutta olen ulkoiluttanut kameraani -30 C-asteessa. Niin kylmässä kuvaajan sormet kangistuvat muutamassa minuutissa, joten kamera välttyy täysin armottomalta käytöltä.
Martti Rikkonen, joka just ilmoitti kiinnostuksesta ja halukkuusta tulla mukaan kuvatoimistomme remmiin, kertoi että viime päivinä ainakin Inarin suunnalla on ollut komeita helmiäspilviä. Pohjois-suomalaistan luontokuvaajavahvistusta siis tiedossa. Ja ei niitäkään pilviä ja taivaanilmiöitä kovin nopeilla valotusajoilla saa tallennettua, siinä missä ei revontuliakaan.
Olen itse yöllisen taivaan kuvaamisessa vielä aika noviisi. Pitänee kevättalvella vähän kokeilla. Maaliskuussa olis tarkoitus tulla Äkäslompoloon nurkille viikoksi notkuileen, ja vähän kuvaamaankin. Jos olis kunnon kuutamo niin sellainen yökuvaus kuutamo-yö-tunturissa voisi olla aika jännä juttu. Helmarin puputus vielä äänimaisemaa ehostamaan, niin avot.
No just, kun olin jo vähän rauhoittunut, niin ilmestyipä Henkka tuohon kommentteineen.
Niin, ensiksi vastausta noihin edeltäviin kommentteihin.
Tarkistelin tuossa oman kamerani "käyttörajoituksia" ja se on sitten 0-40 astetta Celsciusta, tosin akulle luvataan -10 asteesta tuonne +60 asteeseen. Taitaa se kamera kuitenkin hyytyä ja ukko kanssa, jos tuo mittari hipoo -30, saati -40 astetta jos ja kun yrittää pidempään kuvata. Olen kyllä kuvaillut tuossa -10 asteessa ja se nyt vielä meni ihan hyvin, kuitenkin.
Ja sitten tuohon Henkan juttuun.
Tervemenoa vaan ja hyviä kuvausilmoja silloin maaliskuulla, toivottavasti se helmarikin näyttäytyy.
Ja se kuutamoyö tunturissa on jännä juttu, muista kuunnella revontulia, jos niitä silloin on.
Rikkosen Martille omasta puolestani tervetuloa vaan joukkoon.
P.S. Kaamosharmituksen olotilakäyrä kääntyi nousuun, taas.
Jeps pakkaskuvaus on kyl oma lajinsa. En ole kauhean paljon talvipakkasilla ulkona kuvaillut. Ja siihen pakkaskestoon niin yhdessä kameraliikkeessä aikoinaan sanottiin, että jos kamerassa sanotaan ettei sais käyttää pakkasella, niin että sama juttu pätee esim. kännyköihin ja kaikkeen muuhun elektroniikkaan. Johtuu siitä että sisälle muodostuu kondenssia, etenkin sisään ottaessa. Kameravalmistaja ei ota vastuuta jos elektroniikka temperoidaan väärin. Tai jos pidetään niin pitkään tehokkaassa käytössä lukuisilla akuilla, että kondenssia kerkiää kertymään jo käytönkin aikana.
Sisään siirtämisen pitää tehdä vaiheittain, jonkun mielestä muovipussissa. Ja pakkaskelillä virtaa kuluu nopeammin, tai kait oikeammin akut kestää lyhyemmän ajan.
Aikoinaan kerran eos 10d:llä tuli paukkupakkasilla kokeiltua. Normaalistihan sillä rungolla jos kesän lämpöisessä kuvasi, niin yks akku kesti kokonaisen päivän. Sillä kerralla ulkona oli Helsinkiläisittäin harvinaisen paljon - ehkä noin -30. Olin ladannut akun piripintaan, ja säilytin sitä lämpöisesti taskussa, jottei se kylmyydest turhaan olisi heikentynyt. Siitä kun laitoin sen kameraan ja aloin kuvaamaan, niin virta oli loppu ja kamera sammui vajaan tunnin kuvaamisesta.
Syntyi : tällainen kuva.
Se oli sen ajan kemera sen ajan virrankulutuksella ja akkutekniikalla. Nykyäänhän virta riittää vähän pidempään. Pakkaskuvauksissa en tiedä että mikä olisi kameralle absoluuttinen alaraja. Ei kait sellaista ole. Se on enenmänkin akkukysymys. Ja tietty tärkeätä temperoida kamera hitaasti takaisin huonelämpöiseksi.
Itse siis olen siinä käsityksessä että kyllä nykydigikamerat pelittää about ihan samassa missä aikoinaan filmikameratkin.
Tuo pakkaskuvaus voisi olla aika erikoista, ainakin kovilla pakkasilla.
Itselläni ei ole juurikaan niistä kokemusta, eikä käytännöntietoa, miten nykyiset kamerat pelittävät kovilla pakkasilla.
Täällä etelämpänä, kun nuo talvet ovat olleet vähän leudompia, ei ole päässyt juurikaan kokeilemaan.
Kuten Antti ja Henkka jo vähän tuossa kertoilivat kokemuksiaan, kamerat toimivat kyllä, ainakin jotenkin.
Taitaa olla kuitenkin niin, että ei se nykytekniikka taida kestää pitkään, ilman lämmitystä, kun on nuo näyttöruudut ja valinta-asteikot jonkinasteisia LCD-näyttöjä.
Mekaniikka kait pelaa kyllä, jos ei tule kosteutta, joka alkaa jäätämään.
Ehkä saamme lukea Antin ja muiden napapiirin tuolla puolen, siis pohjoispuolella, olevien kuvaajien kommentteja pakkaskäytöstä jatkossa.
"Ehkä saamme lukea Antin ja muiden napapiirin tuolla puolen, siis pohjoispuolella, olevien kuvaajien kommentteja pakkaskäytöstä jatkossa."
Kiitos hyvästä jutun aiheesta. Koetan kirjata ylös, mitä kokemuksia minulle kertyy digijärkkärin käytöstä kylmissä oloissa.
Henkan antamat vinkit kameran normaaliin lämpötilaan palauttamisesta ovat koeteltua totuutta.
Eli kamera pannaan kylmässä ilmassa laukkuun ja laukku visusti kiinni. Huoneessa kameralaukku avataan vasta monen tunnin sopeutumisajan jälkeen.
Jos kamerarunko tuntuu vielä silloinkin kylmältä, sen luukkuja ei kannata avata eikä objektiivia irrottaa, vaan temperoimista jatketaan panemalla koko kamera vällyjen alle.
Pakkasessa kohmettuneen kuvaajan temperoimiseen on useita menetelmiä, mutta en kerro niitä tässä...
Hyvä juttu, aihe tosiaan kiinnostaa ja jos siitä saa käyttäjien kokemuksia oikein kirjoitettuna, mikä sen parempaa.
Toki yritän myös itse tehdä jonkinlaista kartoitusta asian suhteen, mikäli vaan täällä etelämpänä tulee sellaisia kunnon pakkasia tai jos jopa pääsen kunnon pakkasten ääreen napapiirin ylitse.
Jo nyt tulee asioita mieleen, mitä tekijöitä siinä voisi olla.
Ensiksi kamera, onko niissä paljon eroa eri merkeillä, testiä voisi tehdä ikäänkuin autoissakin.
Yksi ratkaiseva asia lienee akku ja sen teho.
Erilaiset viritykset, ovatko mahdollisia, esimerkiksi apusyöttö sähköjärjestelmässä, vaikkapa akkupaketti taskussa ja johto kameraan.
Sulkimen toiminta, LCD-näytöt jne.
Nyt kun saisi vielä maahantuojilta kameroita testattavaksi, voisi perustaa testiaseman sinne ylös, ikäänkuin autoillakin.
Höh, taisin innostua liikaa. ..
Ai ai, nyt löytyi lääkettä kaamosharmitukseen.
"Ensiksi kamera, onko niissä paljon eroa eri merkeillä, testiä voisi tehdä ikäänkuin autoissakin."
Tiivistykset vaikuttavat paljon siihen, kuinka kamera kestää kondensoituvaa ilmankosteutta. Kamerarunkojen teknisistä ominaisuuksista on paljon tietoa osoitteessa www.dpreview.com.
Autosta puheen ollen kyhäsin juuri Fiat Ducaton sivuikkunaan sopivan solumuovisen kehyksen, jossa on hiha objektiivia varten. Kehys painetaan ikkunan syvennykseen, ja se asettuu siihen tiiviisti ilman erillisiä kiinnikkeitä.
Koska autossani on nestekaasulämmitin, voin pitää itseni ja kamerani lämpimänä, vaikka ulkona olisi kovakin pakkanen. Pieni moottorin käyttö silloin tällöin estää auton hyytymisen.
Sinisten hetkien, kuutamoiden ja revontulien kuvaamiseksi ei välttämättä tarvitse mennä kauas korpeen. Riittää, kun löytää paikan, jossa ei ole paljon valosaastetta.
Autosta kuvaamisessa on sekin hyvä puoli, että otoksia voi tutkia ja editoida kannettavan tietokoneen avulla jo kentällä ja että kameran akut voi ladata seuraavaa käyttöä varten - olettaen, että kuvausreissu kestää riittävän kauan.
Nonniin, ei edes kunnolla ehdi yötä nukkua, niin jo on tehty välineet ja värkit. Tuo kyllä mahdollistaa monia asioita, vielä kun varaa riittävästi evästä mukaan, niin johan valokuvaaminen sujuu.
Mutta, mutta, siinä meni kyllä hyvä extreme-juttu, vai miten ne sanovat ja sen kokeilu ihan pyllylleen.
Autostahan voi vaikka kipaista ihan oikeasti ulkona, jos ei saa ajovälinettä sopivaan kohtaan ja ottaa kuvaa sen minkä kerkiää muutaman minuutin aikana vaikka "moottoriperällä" ja rynnätä sitten takaisin auton lämpimään.
Ja tuo kameran hihastelu on jo tosi herkuttelua, lienee kuitenkin varsin hyvä systeemi, voin vain kuvitella.
No, pääasia, että tuotosta syntyy ja vielä paremman päälle.
Jutussasi oli tämän kaiken lisäksi, vielä se kiintoisa asia, tuo valosaasteasia. joka siellä pohjoisessa ei taida olla aivan kamala verrattuna tänne etelämmäksi.
Jos muistan oikein, siitä taisi jo Nokelaisen Pasikin jotain mainita omassa jutussaan.
Valosaaste on harmillista, varsinkin yökuvauksessa, jos kohteena on yöllinen taivas ja tietty, varsinkin, jos täälläpäin sattuisi niitä reposia näkymään.
"Autostahan voi vaikka kipaista ihan oikeasti ulkona, jos ei saa ajovälinettä sopivaan kohtaan ja ottaa kuvaa sen minkä kerkiää muutaman minuutin aikana vaikka "moottoriperällä" ja rynnätä sitten takaisin auton lämpimään."
Kyllä näinkin voi tehdä. Tai sitten niin, että asentaa kameran jalustaan, suuntaa sen valmiiksi ja panee säädöt kohdalleen. Laukaisun voi hoitaa langattomasti auton lämpimästä hytistä ;-)
Jeps, tuo on hyvä pointti, eikä tarvitse miettiä kohmettunutta kuvaajaakaan, miten temperointi pitäisi suorittaa, kun on tuo lämmin ajopeli matkassa ja kaiken voi automatisoida:)) Senkun hörppii kahvetta kuksasta ja antaa kameran laulaa. Kuulostaa mukavalta.
Valotusajat lyhenevät, tänään päivän pituus Hangossa 6 tuntia 9 minuuttia, Vantaalla tasan 6 tuntia, Sallassa 2 tuntia 31 minuuttia, tosin Utsjoki on edelleen pimennossa, siellä ei päivää näy, eli aurinko ei nouse.
Kevättä kohden mennään ja ainakin täällä eteläisemmässä Suomessa, aurinkokin on näyttäytynyt.
Pakkaskokeilua on voinut täällä etelässä vähän harjoittaa, eilen oli pakkasta noin -7 C ja kamera ulkoilutettavana noin kolme tuntia, käytössä lähes jatkuvasti. Lyhyt tulos käytöstä, kamera toimi moitteetta tuon ajan, ainoastaan akku vaihdettu, tosin sekin oli vajaa liikkeelle lähtiessä. Mutta vaikutti kuitenkin siltä, että sähkön kulutus oli suurempaa.
Kuvaajan olotilassa ei ollut muuta moitteensijaan, kuin että, sormet olivat jäätyä.
Tänään on ollut myös loistava sää ja pakkastakin -12 C, Salla tosin pisti paremmaksi -25 C. No, Hanko kyllä jäi sitten peränpitäjäksi, siellä oli vajaat -4 C. Utsjoella reilut -13 C. Lämpötilat kello 6 tänä aamuna.
Harmi vaan. kun ei pääse kuvailemaan.
Lähetä kommentti