Valaisevien yöpilvien aika

Eilen illalla nukkumaan mentäessä (siis tänään aamulla klo 02.00) huomasin että taivalla olisi valaisevia yöpilviä. Tällä kerralla pilvet oli aavistuksen hajallaan ja alaosaltaan jotain kumman utupilveä. En ottanut kuvaa. Menin nukkumaan. Ko. kuva on viime vuodelta. Nyt uutiset sanoo, että ainakin Etelä-Suomeen on myös tulossa Venäjän metsäpaloje savupilviä. Saattavat myös vähän sotkea kuvioita - tai sitten ei.

Jos lähiviikkoina tulee vähäpilvisiä öitä, niin nämä yöpilvet voisivat hyvinkin olla yksi hyvä kuvausaihe. Jos saan valvottua ja kuvattua, niin päivitän tämän kuvan pois.

Tunti pari auringonlaskun jälkeen niiden hehku alkaa pohjoistaivaalla voimistumaan. Kovinkaan pohjoisessa (ts. valoisassa yössä) näitä ei taida kunnolla nähdä, eikä tietenkään pilvisellä säällä. Yöiden pimetessä ja pilvettömällä taivaalla loimuavat sitäkin nätimmin. Joku passeli maisema tai esim. avonainen vesistö voisi somistamaa kuvan etualaa. Tyynen järvenpinta voisi nätisti heijastaa tämän yöllisen valoilmiön. Tämä on yksi mahdollinen / vaihtoehtoinen kuvauskohde jalustaa käyttäville yökukkujille.

Hyvä haukka- ja pöllövuosi

Kuluva vuosi on hyvä haukka- ja pöllövuosi. Monissa vanhoissa pesissä on poikue, ja monta uutta pesää on löytynyt. Poikaset ovat pulleita ja virkeitä. Menestys johtuu runsaasta myyräkannasta. Tänä kesänä näin huuhkajankin, mikä oli ensimmäinen havaintoni kyseisestä linnusta Sallassa. Valitettavasti tilanne meni niin nopeasti ohi, etten ehtinyt kuvata sitä.

Maakotkilla sen sijaan menee heikosti, vaikka niillä on kyllin syötävää. Ehkä metsien käsittely on muuttanut niiden pesimisympäristöjä. Tai ehkä ne ovat häiriintyneet moottorikelkoista ja muista ihmisten menopeleistä. Tai sitten ne maakotkaparit, jotka ovat ruukanneet pesiä Sallassa, ovat ikääntyneet.

Luonnossa on paljon syitä ja seurauksia, jotka avautuvat ainoastaan tarkkailemalla ja muistiinpanoja tekemällä. Hyvää kotkavuotta odotellessa olen hyvilläni tästä haukka- ja pöllövuodestakin.

http://anttifox.1g.fi/kuvat/kesä/eläimiä/linnut/hiirihaukan_pojat.mpg

Erilainen valokuva

...ihan vain jotta kaikki kuvat eivät olisi sen vanhan hillityn dokumentaarisen toistoa. Klikkaamalla kuva aukeaa isompana. Hyvä kuvituskuva voi myös olla aivan toisenlaista.

Ollaan joidenkin kolleegojen kanssa pohdiskeltu sitä, että mistä sen inspiraation oikein löytää, kuinka tai mikä saa sen oma kuvaamisen kehittymään. Pitääkö kuvaajalla olla joku tietty helposti tunnistettava tyyli. Mikä on kuvan funktio? Pitääkö kuvaajan (tai kuvan) olla oikeaoppinen ja mahtua johonkin muottiin? Ei kai?

Perhonen?

Salamalla vai ilman?

Näin kesällä, kun auriko helposti porottaa niin pirusti, monen kameran automatiikka sanoo ettei salamaa tarvitse, ja sitä salamaa ei myös käytetä.

Silloin kun kuvauspaikassa on niukasti valoa, niin suurilta osin porskutan ilman salamaa, valovoimaisilla kiinteillä laseilla, paikoissa missä muut tyypillisesti kuvaa salamalla. Ja vastaavasti kun valoa on paljon, ja valtaosa muista kuvaajista kuvaa ilman, niin minulla on melkein poikkeuksetta salama päällä. Ja nyt kun puhun muista kuvaajista, niin tarkoitan tapahtumissa olleita harrastuskuvaajia ja aloittelijoita. Niukassa valossa salama, ja etenkin suorasala suorastaan tappaa tunnelman. Mutta kovassa keskipäivän valossa otetun kuvan osalta salama pikemminkin herättää kuvan henkiin. Kovassa vallitsevassa valossa käytettynä salama pikeminkin tasapainottaa kuvaa, ja antaa pääkohteelle luonnetta.

Jos kuvan ainoa valonlähde on kova ja tulee ylhäältä, niin kuvattavan silmäkuopat jää helposti mustiksi. Ja jos kuvataan vallan vasten kovaa valonlähdettä, niin pääkohdekin jää helposti kauttaaltaan hyvin tummaksi, varsinkin jos valotetaan keskiarvojen mukaan, niin kun kameran normaalisti tekeekin. Muutenhan tausta palaisi pahasti puhki. Ja kaikki tämä kirjoittaminen oli pohjustusta sille, että aurinkoisella ilmalla kannattaa suosia salaman käyttöä.

Ja mitä tulee salaman käytön tekniikkaan, niin ainakin omassa käytössä salama on äärimmäisen harvoin kiinni kamerassa. Normaalisti se on vasemmassa kädessä. Ja etenkin sisätiloissa kuvatessa se sojottaa milloin mihinkin suuntaan, kun haen sopivaa heijastuspintaa, mikä toivoisin pehmentävän tai värjäävän valoa nätisti. Jos vallitseva valo on tavalla tai toisella hankala, ja kuva pitää ottaa, niin suosittelen paahtavasti salaman käyttöä! Jokainen toki päättää ihan itse, että kuinka kuvansa ottaa - salamalla vai ilman. Salaman käyttö voi joskus antaa hyvinkin valaisevan kokemuksen.

ps. Liika luottamus kameran automatiikkaa on pahasta. Jos haluaa oppia kuvaamaan, niin pitää tietää milloin kuvaajan on hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi syytä tehdä omia valotuksellisia tai valastuksellisia säätöjä.

Valokuvaus ei ole helppo laji

Kirjoittamisen ammattilaisena tiedän, etten voi koskaan sanoa tuotoksistani: "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin." Kun palaan jonkun ajan kuluttua tekstieni pariin, huomaan niissä paljon kielellisiä ja tyylillisiä seikkoja, jotka pitää korjata tai muuttaa. Siksi kirjoitan mieluummin sata sanaa ymmärryksellä kuin tuhat sanaa tunteella.

Sama pätee valokuvausharrastukseeni. Nykyiset monitorit, skannerit ja kuvankäsittelyohjelmat mahdollistavat kuvien tarkastelun sellaisiin yksityiskohtiin saakka, jotka eivät ennen vanhaan tulleet esille. Kun diakuvaa katsoi luupin avulla, kuva näytti hienolta. Nyt kun saman kuvan asettaa skanneriin ja digitoi sen näyttöruudulle, kaikki puutteet tulevat esiin.

Tekninen kehitys on vaikuttanut kuvaamiseeni siten, että olen alkanut käyttää jalustaa entistä enemmän. Toisaalta olen satsannut entistä valovoimaisempiin ja teräväpiirtoisempiin objektiiveihin. Kolmanneksi olen alkanut suunnitella kuvani entistä huolellisemmin.

Viimeksi mainittu seikka tarkoittaa, että olen merkinnyt muistiin aikoja, paikkoja ja olosuhteita, joissa ne asiat, joita haluan kuvata, tulevat parhaiten esiin. Palaan samoille paikoille, joissa olen jo kuvannut, saadakseni esille sen, mikä aikaisemmilla kerroilla tallentui mieleeni mutta ei kamerani filmille tai kennolle.

Koska toimin näin, kuvieni kokonaismäärä on vähäinen. En olisi kovin tuottelias ammattikuvaajanakaan. Mutta valokuvaus on sanan mukaisesti valon avulla kuvaamista. Pidän onnistuneimpina kuvinani sellaisia otoksia, joissa on valon ja varjon leikkiä. Tekninen hienous on kuin piste iin päällä: pieni mutta tarpeellinen lisä.

Valokuvauksen taiteellisen ja teknisen puolen oppimiseen ei ole oikotietä. Minkä tein, voin tehdä nykyajan välineillä paremmin kuin ennen.

http://www.anttifox.1g.fi/kuvat/kesä/eläimiä/linnut/koskikara_kivella_pal.mpg

Oravankolon kämppä Nuuksion kansallispuistossa

Olimme perheen kanssa pari päivää Nuuksion Ruuhilammen pohjoispäässä sijaitsevan Oravankolon kämppällä. Ohjelmassa saunomista, soutelua lammella ja yleistä tunnustelua siitä, että mitä mieltä lapset on tällaisesta erähenkisen leppoisasta lomailusta ja hyttysistä. Hyvin viihtyivät ja tykkäsivät etenkin uimisesta ja kalastelusta. Hyttyset tykkäsivät meistä, ja niitä oli käsittämättömän paljon. Hyttyskarkoitteet toimi kuitekin harvinaisen hyvin.

Sauna oli oikein mukava. Kuikka kalasteli lammella. Mekin yritimme, siis tavoitella eväkkitä. Kalat olivat ainakin tällä kertaa totaalisesti fiksumpia.

Reissun snapshoteista 25 ruutua latasin kuvapankkiin. Tähän malliksi muutama pystyversio aiheista jotka tulkitsin yleisemminkin myyntipotentiaalisiksi, eikä pelkästään Nuuksio-aiheisissa yhteyksissä.













Tämä oli siis ensisijaisesti perheloma-reissu. Ja kun lähimmältä parkkipaikalta piti raahata juomavedet ja tavarat. Kamerasysteemit oli hieman riisutut. 16-35, 24-70 ja 70-200:nen, salama plus jalusta. Kuikan lähtökiidosta sain toki kivan kuvan, mutta kun olisi pikemminkin tarvinnut olla vähintään 500 millinen ja mieluiten joku nopea kroppirunko, jotta kuvasta olisi tullut kunnollinen. Sellaisia en tosin edes omista. Minun kuvassa kuikka näky liian pikkuruisena ollakseen kiinnostava. Siitä ei tullut käyttökuvaa. Lähinnä muistokuva itselleni.

Muutenkin kuvaus oli suuripiirteistä ja toissijaista, koska faktahan on se, että lasten kanssa kun on liikkeellä, niin kuvausrauha on äärimmäisen lyhyt ilmiö. Parhaat kuvat sain sinä aamuna kun nousin ylös vähän ennen klo 05.00. Silliin sain kuvata 3 tuntia omassa rauhassa, ja valokin oli alkuun ihan passeli. Liian loivan, niukan tai liian kovan valon aikaan ainakin itse turvaudun varsin helposti salamaan. Oheisen 6 kuvan sarjasta nämä kolme alinta kuvaa on salamalla kuvattu.

Tommy Tabermann

(3.12. 1947 – 2.7 2010) En tiedä mitä hän kansanedustajana sai aikaiseksi, muuta kuin että puhui rakkaudesta, ja oli omalla tavallaan hyvin erilainen kansanedustaja. Kaavojen rikkominen positiivisella tavalla on aina hyvin kannatettava asia - puolueväristä riippumatta.

Tommyn noin neljän vuoden takaiset eduskuntavaalikuvat olivat käsialaani. Erittäin mukava ja helppo kuvattava.

On aina harmi kun positiivisia ihmisiä poistuu keskuudestamme.