maanantai 5. heinäkuuta 2010

Salamalla vai ilman?


Näin kesällä, kun auriko helposti porottaa niin pirusti, monen kameran automatiikka sanoo ettei salamaa tarvitse, ja sitä salamaa ei myös käytetä.

Silloin kun kuvauspaikassa on niukasti valoa, niin suurilta osin porskutan ilman salamaa, valovoimaisilla kiinteillä laseilla, paikoissa missä muut tyypillisesti kuvaa salamalla. Ja vastaavasti kun valoa on paljon, ja valtaosa muista kuvaajista kuvaa ilman, niin minulla on melkein poikkeuksetta salama päällä. Ja nyt kun puhun muista kuvaajista, niin tarkoitan tapahtumissa olleita harrastuskuvaajia ja aloittelijoita. Niukassa valossa salama, ja etenkin suorasala suorastaan tappaa tunnelman. Mutta kovassa keskipäivän valossa otetun kuvan osalta salama pikemminkin herättää kuvan henkiin. Kovassa vallitsevassa valossa käytettynä salama pikeminkin tasapainottaa kuvaa, ja antaa pääkohteelle luonnetta.

Jos kuvan ainoa valonlähde on kova ja tulee ylhäältä, niin kuvattavan silmäkuopat jää helposti mustiksi. Ja jos kuvataan vallan vasten kovaa valonlähdettä, niin pääkohdekin jää helposti kauttaaltaan hyvin tummaksi, varsinkin jos valotetaan keskiarvojen mukaan, niin kun kameran normaalisti tekeekin. Muutenhan tausta palaisi pahasti puhki. Ja kaikki tämä kirjoittaminen oli pohjustusta sille, että aurinkoisella ilmalla kannattaa suosia salaman käyttöä.

Ja mitä tulee salaman käytön tekniikkaan, niin ainakin omassa käytössä salama on äärimmäisen harvoin kiinni kamerassa. Normaalisti se on vasemmassa kädessä. Ja etenkin sisätiloissa kuvatessa se sojottaa milloin mihinkin suuntaan, kun haen sopivaa heijastuspintaa, mikä toivoisin pehmentävän tai värjäävän valoa nätisti. Jos vallitseva valo on tavalla tai toisella hankala, ja kuva pitää ottaa, niin suosittelen paahtavasti salaman käyttöä! Jokainen toki päättää ihan itse, että kuinka kuvansa ottaa - salamalla vai ilman. Salaman käyttö voi joskus antaa hyvinkin valaisevan kokemuksen.

ps. Liika luottamus kameran automatiikkaa on pahasta. Jos haluaa oppia kuvaamaan, niin pitää tietää milloin kuvaajan on hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi syytä tehdä omia valotuksellisia tai valastuksellisia säätöjä.

4 kommenttia:

Juha Ylitalo kirjoitti...

Jos salama on irti kamerasta, niin herää kysymys siitä, että mitä käytät yleensä sen toisessa kädessä olevan salaman laukaisemiseen?
Infrapunalaukaisin, radiolaukaisin vai kaapeli?

Antti Kettunen kirjoitti...

Maisemakuvissa käytän useimmiten puoliharmaata tai muunlaista gradienttisuodatinta taivaan kirkkauden vähentämiseen, koska salaman keilan leveys ja valoteho eivät millään riittäisi hyvään lopputulokseen.

Aika usein toimin kuvaustilanteessa myös niin, että rajaan auringon tai muun kirkkaan valaisijan jonkin kohteen taakse. Silloin kamera on varjossa, ja oikean valotuksen saaminen on helpompaa kuin, jos pistemäinen valaisija on kameran näkökentässä.

On myös kuvankäsittelyohjelmia, jotka mahdollistavat raw-tiedoston muuntamisen jo esikatselussa siten, että kirkkaita alueita tummennetaan ja tummia alueita kirkastetaan. Jos kuvan kontrastisuus huononee tästä, sitäkin voi korjata.

Mutta olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi. Salama on hyvä kovan valon pehmentäjä henkilökuvissa ja lähikuvissa. Mitä enemmän harkintaa kuvaustilanteessa, sitä vähemmän pähkäilyä tietokoneen ääressä.

Seppo Salminen kirjoitti...

Tuon kysymyksen jälkeen voi myös kysyä, luontokuva vai ei luontokuva? ja mikä on viime kädessä aito luontokuva.

Jos salamaa käytetään yleisesti ulkona esim. vastavaloon otettaessa antamaan valoa varjoihin, saadaan kuvia jotka eivät ole luonnonmukaisia. Silmä kyllä adaptoituu nopeasti vastavaloon katsottaessa varjoisiinkin paikkoihin, mutta ei niinkään yht’aikaa kirkkaaseen ja varjoon.

Hämärässäkin kuvattaessa salamalla voidaan erikseen antaa johonkin tai jonnekkin paikkaan vähän ylimääräistä valoa salamalla. Se voi monesti antaa kuvalle mukavan säväyksen, mutta onko se luontokuva, minusta ei, se voi kyllä olla jokin muu käyttökuva johonkin tiettyyn tarkoitukseen.

Henrik Kettunen kirjoitti...

Niin kyllä siellä minun repusta yleensä löytyy kaksi irtosalamaa, infrapuna, radiotriggerit. Kotona löytyy eri mittaista kaapelia. Joissain olosuhteissa käytän toki kaapeleitakin - harvemmin kuitenkin. Joissain olosuhteissa pitää saada salama täysmanuaalisti, jolloin ei voi käyttää infrapunaa, jne...

Noita himmentäviä suotimia käytän liian vähän. Siinä minulla on parantamisen varaa.

Mitä tulee salaman käyttöön ja aitouteen, niin olen kuullut että eräät mustavalko-ajan lehtikuvaajat pitävät salaman käyttöä raskamman luokan asioiden manipulointina. Ei siis autenttista laisinkaan. Luontokuvauksessakin käytetään paljon salamaa, mm. lepakko ja vedenalaiskuvauksissa. Maailmalla salamat yhdistetään aika usein lintukuvaamiseen. Luontokuvauksessa salamankäyttö on vahvasti nousemassa, osin taitojen ja tottumusten myötä. Monista aiheista ilman salamaa otettuja versioita on jo hyvin paljon tarjolla. Salamaversioilla voi olla tyylillisesti ja teknisesti aika toisenlaisia. Maailmalla salamalla otettuja luontokuvia toki näkee jo jonkin verran. On myös niitä vähemmän aitoja "wildlife"-salamakuvia.

Onkin olennaista tiedostaa, että milloin ja miten sitä salamaa voi käyttää tyylikkääästi. Väärässä paikassa käytettynä hyvä tunnelma voi mennä totaalisesti pieleen. Myönnettäköön, että joskus toi voi olla vähän vaikeata.

Jos puhutaan luontokuvasta, niin jokainen taaplaa tyylillään. Eikä siinä mitään. Vissiin yksi huomioitava seikka on se, ettei väitä lavastettua tilannetta aidoksi. Kysyntää lavastetuista asioista otetuille kuville löytyy. Kuvakaupassa tuleekin siis olemaan sekä että. Mielestäni kiinnostava kysymys on se, että mikä on kuvaajan vastuu? Kuvaajahan voi vain äärimmäisen harvassa tapauksessa vaikuttaa siihen miten kuvaa käytetään. Kuvatoimisto kun näitä luontokuvia kun menee varsin paljon myös puhtaan kaupallisiin tarkoituksiin, mainontaan ja markkinointiin, missä lopputulos saatetaan koota hyvinkin monesta eri kuvasta (palasesta).

Oma kuvaaminen on yhdessä ääripäässä puhdasta dokumentointia. Toisessa ääripäässä lavastamista ja asioiden ennakkomanipulointia enemmän kuin mitään muuta. Siirtelen taustalta jotain pois, säädän valoja yms. Ja ihan hyvin mielin voisin osallistua luontokuva, wildlife-kilpailuihin, mihin monet ovat minua kannustaneet. Paitsi etten ole kuvakilpailu-tyyppiä. Enemmän penkkiurheilija siinä lajissa. Ainakin näin olen itselleni uskotellut. Tykkään toki mielelläni katsoa muiden hienoja otoksia - riippumatta siitä että mitä ne ovat ja miten otettu, tai mahdollisesti tehty. Katselen mielelläni myös upeita mainoskuvia.