En ole mikään varsinainen kouluttaja. Kirjoitan ensisijaisesti kuvatoimistoyrittäjän näkövinkkelistä. Saanen anteeksi jos puhun jonkun mielestä hepreää, tai olen liian tyly. Ainakin minun mielestäni palaute on puolin ja toisin aina tervetullutta! Kirjoitukseni kumpuaa kaikista niistä asioista, mitä käyn läpi kun kirjoitan kuvapalautetta etenkin uusille kuvaajille, joilla on kiinnostusta tarjota omia kuviaan myyntiin. Into on hyvä asia, kunhan se ensisijaisesti kantaisi kehittämään kuvaajan valokuvaamiseen liittyviä taitoja ja osaamista pidemmällä juoksulla. Normaalisti into, on sellaista että se saa harrastajan tekemään hankintoja ja sen jälkeen umpimähkään kokeilemaan jotain sillä kuvitelmalla että taidot on, mutta että kalustossa vain on puutteita.
Jos haluaa saada tietoa kuvan teknisestä laadusta, niin katso kuvaa 100% suurennoksella. Oheinen kuva ei ole tekniseltä laadultaan kovinkaan hyvä, mutta siedettävä, koska aihetta on hyvin vaikea, ellei mahdotonta kuvata lyhyemmällä valotusajalla (matalemmalla herkkyydellä).
Kuvatoimisto Cartinalle tulee säännöllisesti tiedusteluja valokuvauksen harrastajilta, jotka ainakin kavereiden mielestä osaavat ottaa loistavia kuvia. Kuvaajat ja näiden kavereiden mielestä kuvissa on huomattavaa myyntipotentiaalia, ja niihin on ehkä ladattu suuria odotuksia. Hyvin usein joudun valittelemaan kuvien teknistä tasoa. En tee sitä kiusatakseni tai tekosyynä sille etten olisi kuvista kiinnostunut. Kuvien hyvä tekninen laatu vain on kuvakaupassa pikemminkin itsestäänselvyys, lähtökohta. Jos on kiinnostunut laittamaan kuviaan myyntiin, on parempi ymmärtää että mitä kuvan tekninen laatu tarkoittaa. Jos termit on totaalisesti hakusessa, niin kannattaa varmaan hieman opiskella asioita.
Kuvan tekninen laatu on käytännössä monen muuttujan summa. Siihen vaikuttaa kamera (kennon laatu), optiikka, se miten kuva on valotettu ja se miten kuvaa on jälkeenpäin käsitelty. Kuvaajan taidot ovat usein kuitenkin kaikkein tärkeimpiä. Taitaja kuvaaja saa vaikka pokkarilla oikein hyvätasoisia kuvaajia, siinä missä ammattivehkeitä käyttävä aloittelijan tuotokset on teknisesti niin ja näin. Tämän olemme nähneet lukemattomia kertoja. Parhaimmat ja kalleimmatkaan välineet eivät ole hyvän teknisen laadun tae. Keskimäärin pokkarikuvat ovat kuitenkin aika reilusti heikompia kuin järkkärikameroilla otetut kuvat. Hyvissä olosuhteissa otetut kuvat on keskimäärin parempia kuin vaativissa olosuhteissa otetut. Hyvissä olosuhteissa surkeinkin kuvaaja voi saada on kohtuullisia kuvia, jopa vaatimattomalla kalustolla.
Haluamme korostaa kuvien teknistä tasoa, sillä kuvatoimistosta ostetaan kuvia hyvin usein varsin vaativiinkin tarpeisiin. Joskus asiakkaat tarvitsevat vain joitain elementtejä, eli siitä kuvapankkiin ladatusta kuvasta halutaan käyttää vain hyvin pieni osa, ja yllättävän isona. Siksi digijärkkärikuvat eivät voi koskaan olla teknisesti liian hyviä. Monilla kuvatoimistokuvaajiksi halukkailla on ihan hyviä aiheita, visuaalisia nättejä kuvia - mutta kuvat ovat teknisesti vähän niin ja näin. Onko tarkennus edes kohdillaan? Originaalikuvaa ei mieluiten saisi terävöittää, ja 100%:n suurennoksella katsottuna kuvan pitäisi olla hyvälaatuinen. Se, että onko kuva tekniseltä laadultaan hyvä, on kuvakaupassa kriittinen kysymys, mikä ratkaisee että tuleeko kaupat tai joutuuko asiakas pettyneenä jatkaan sen sopivan kuvan etsimistä. Pienennetyistä kuvista saa monesti paremman vaikutelman, kuin mihin originaalikuvan laatu käytännössä riittää.
Tekninen laatu tarkoittaa mm. siis sitä, että kuva ei kohise, eli kuva on otettu alhaisella asalla tai sellaisella kamerarungolla joka korkeammilla herkkyyksillä (esim. iso 2000) asetuksilla ei vielä kohise liikaa. Jos kuva on otettu alhaisella herkkyydellä, mutta alivalottaen, ja kuvaan on jälkeenpäin lisätty kuvankäsittelyssä valoisuutta tulee kuvaan hieman vastaavaa kohinaa kuin jos olisi kuvattu korkealla asalla. Kohinaa voidaan poistaa kohinanpoistohjelmalla, mikä tekee kuvan pehmeämmäksi. Kohinanpoisto hävittää kuvasta yksityiskohtia, se jää aina osin näkymään, ja sitä voi tehdä vain rajallisesti.
Kuvan laadun kannalta on aina suotavampaa että mitä paremmin kuva valotetaan, ja mitä vähemmän sille tarvitsee jälkeenpäin tehdä karkean luokan korjauksia. Photoshoppaaminen ei ole sellainen ihmelääke mikä parantaa ihan mitä vain. Olennaisinta on hyvä valo, sopiva optiikka ja oikea valotus. Monet kuvaajat kuvaa raakamuotoon, ja saavat siitä helpommin kuvalle perussäädöt. Osin tätä puoltaa se, että raakakuvissa on laajempi dynamiikka. Suoraan jpg:lle kuvatuissa ruuduissa on vain 8 bittiä. Raakakuvat voivat olla joko 12 tai 14 bittisiä, eli niissä on enemmän värejä ja sävyjä, joskin ovat huomattavasti jpg-kuvaa raskaampia. Raskaampien kuvien siirtelyyn ja prosessointiin menee yleensä enemmän aikaa. Valmiiksi säädetyt kuvat pääsäntöisesti muutetaan kuitenkin jpg-kuviksi, eli 8 bittisiksi, mutta yleensä vasta sen jälkeen kun kuva on saatu halutun näköiseksi. Raakakuvan laajempi dynamiikka mahdollistaa paremmin värien ja haluttujen sävyjen esiin kaivamisen.
Yksityiskohdat eli kuvan tarkkuus on myös kiinni optiikasta. Laadukkaat optiikat piirtävät paremmin kuin halpislasit. Objektiiveissä voi olla yllättävänkin suuria eroja. Kiinteän polttovälin objektiivit piirtää yleensä paremmin kuin zoomit. Monet kiinteät polttovälin objektiivit on hinta-laatu-suhteeltaan aivan loistavia. Ammattitason zoomit ovat usein varsin hyviä. Samaa ei voi sanoa halvimmista zoomeista. Halpiszoomit on yleensä se kaikkein huonoin vaihtoehto, eli niille, jotka eivät jaksa kuljettaa eri vaihtolaseja repussaan kuvausreissuillaan. Zoomit on halpoja ja käytännöllisiä, ja suurimmaksi osin piirtävät huonosti, tai vielä huonommin. Halvat zoomit vaatii kuvaajalta yleensä perehtymistä ja viitseliäisyyttä jos niillä haluaa teknisesti hyviä kuvia. Halpa ei aina ole huonoa, eikä kallis ole automaattisesti hyvää.
Jos kamerarunkojen kohinassa ja optiikassa on eroja, niin aivan valtavia eroja on myös siinä miten niitä käytetään. Normaali nyrkkisääntö on se, että ääriarvoissa lasit piirtää aina pehmeästi. Eli jos halpiszoom -objektiivin valovoima on f 4-5.6, ja jos kuvaa jollain automaattitoiminnolla, miettimättä, niin siellä on herkäästi ääriarvot tapissa. Kaikki kuvat voivat helposti olla suurimmalla aukolla kuvattua f 4 ja valotusaika 1/2000, eli pehmeätä tai todella pehmeitä. Ja mitä pidemmällä polttovälillä on kuvattu, niin sen suttuisempia kuvat ovat. Halpis-zoomit, eli ne kittilasit mitkä helposti myydään sen halpisdigijärkkärin mukana, antaa kuitenkin ihan kohtuullisen kuvanlaadun. Toisaalta ääripään polttoväleillä ja täysillä aukoilla esim. laajispäässä, kuvat on taas hyvin pehmeitä - etenkin kuvan reuna-alueilla. Kaikki lasit, oli ne ammattitason objektiiveja tai halvempia versioita, on niissä piirto parhaimmillaan silloin kun aukko on siinä 8-10 korvilla. Sitten jos objektiivia himmentää tappiin asti, niin syväterävyys kasvaa, mutta piirto taas pehmenee. Se, että millä aukoilla objektiivi piirtää parhaiten, eli antaa terävintä kuvaa, on sellainen objektiivikohtainen kysymys. Se, että miten milläkin objektiivilla kannattaa himmennellä selviää osin kokeilemalla. Netti on kylläkin täynnä erilaisia objektiivitestejä ja käyriä, mistä lasien piirto-ominaisuuksista voi saada osviittaa.
Jos kuva ei ole tyritty huonolla kameravalinnalla, objektiivilla, tai huonoilla kuvausasetuksilla (valotuksella), niin se on mahdollista toki tehdä myös kuvankäsittelyllä. Kuvaajalla voi siis olla huipputason vehkeet ja kuvauskin jotenkin hyppysissä, mutta jos on todella innostunut kuvankäsittelystä, vailla siihen liittyvää osaamista, niin kuvaustyö ja laitehankinnat hyöty saattaa huonon kuvankäsittelyn myötä valua hiekkaan. Joillain kuvankäsittely on se, mikä jalostaa huonon kameran ja halpiszoomin tuottaman raakileen hyväksi ellei loistavaksi kuvaksi. Toisilla voi olla kuvankäsittelyohjelman perustoiminnotkin hallussa, mutta täysin poskellaan oleva näyttö. Jos kuvat säädetään vinksallaan olevan näytön mukaan, niin kuvankäsittely vie oikeammin ojasta allikkoon. Kannattaa siis myös opetella kuvienkäsittelyn perusteet ja pyrkiä luonnollisuuteen, ja tehdä kuvankäsittelyn sellaisella näytöllä, mikä on kalibroitua tai jonka säädöt on muuten jotakuinkin kohdillaan.
Kuvien tekninen laatu on monen muuttujan summa. Paremmilla vehkeillä toki saa keskimäärin helpommin teknisesti parempaa kuvaa. Taitava kuvaaja pärjäisi halutessaan varsin halvoillakin vehkeillä. Teknisesti hyvien kuvituskuvien tuottamisen ketjussa kriittisiä pullonkauloja on neljä: kamera, objektiivi, valotus sekä kuvankäsittely.
Älä missään nimessä tuudittaudu siihen että ammattivehkeillä, tai muullakaan järkkärillä saisi automaattisesti teknisesti hyviä kuvia. Jos jos joku sanoo, että joku tietty kamera ottaa kuvaajan kuin kuvaajan käsissä "hyviä kuvia", niin hän valehtelee. Eikä ne kamerat mitään kuvia ota, ne on vain kameroita. Kameroissa on isoja eroja. Vielä suuremmat erot on kuvaajissa. Se napinpainaja on se kuvanottaja. Valokuvaajan osaaminen on yleensä ketjun kriittisin pullonkaula - heikoin lenkki! Kuvan keskimääräinen tekninen laatu on siis ensisijaisesti kuvaajan osaamisen mittari. Jos kuvat on huonoja, niin raukkis syyttää vehkeitä.
Fiksu tiedostaa käytössä olevan tekniikan rajoitteet, ja hyväksyy sen - eikä yritä mahdotonta. Toki on monia sellaisia asioita missä vasta erikoisvälineiden avulla saadaan tietyn genren huippukuvat. Hyönteiskuvaus makrolaseilla tai nisäkäs ja lintukuvaus huippuluokan superteleobjektiiveilla voi esim. olla sellaisia missä tekniikka korostuu, ja osaaminen on suhteellisesti ottaen astetta pienemmässä roolissa. Myös nopeasti liikkuvien kohteiden kuvaamisessa tai hämärässä kuvaamisessa voi tarvita hieman normaalia parempaa tekniikkaa. Kovassa vastavalossa kuvaamisessa voi vastavalosuoja olla tarpeet. Myös etulinssi puhtaudella voi olla kriittinen merkitys. Joissain olosuhteissa suotimista on iloa. Joskus ne helposti vain pilaisi kuvan. Monesti vallitseva valo on jotain ihan muuta kuin ideaalia. Salama, ja jostain muualta kuin kamerankengästä ammuttuna, ja taitavasti käytettynä, on se juttu mikä vasta tekee kuvan mahdolliseksi ja hyväksi. Salama lienee valokuvauksen yksi keskeisimmistä apuvälineistä.
Opiskelusta, ja tekniikkaan syventymisestä on valokuvaamisessa pitkällä juoksulla hyvin paljon hyötyä. Äläkä aliarvioi kuvan teknisen laadun merkitystä. Se oli monesti olla yllättävänkin suuri, vaikka ei niin tärkeä kuin itse kuva, kuvan aihe tai kuvan visuaaliset ominaisuudet.
Ja jos joku miettii, että miltä pohjalta minä tällaista tekstiä suollan, ja minkälainen olen itse kuvaajana, niin saapi arvioida joko tutkimalla Cartinassa olevaa
kuvatarjontaani,
Alamyssatai
Gettyssä olevia kuviani tai henkilökohtaisten
kotisivujeni tarjontaani.
ps. Oheinen kiiltomato, jonka äsken kuvasin, on ensimmäinen jota eläissäni kuvaan. Viime kesänä mäyräkuvauksen aikaan bongasin yhden. Silloin oli ihan väärät vehkeet sitä sattuma-kuvauskohdetta varten mukana. Nyt kuitenkin vähän pääsin harjoittelemaan.
Oletko freelanceria ja kaipaat portfoliokuvillesi kenties hieman lisänäkyvyytt, uusia asiakaskontakteja tms. Vaihtoehtoisestihan Journalistiliiton free-lista voi olla yksi paikka. Cartinan portfolio on ehdottomasti toinen hyvä ja täydentävä portfolio-kuvien esittelypaikka. Meidän etuna on se, että sivusto on muutenkin hyvin hakukoneoptimoitua ja sivuilla on Googlen ansiosta aika huomattava määrä kävijöitä joka ikinen päivä.
Tutustu palveluun, ja jos tuntuu siltä että on sopiva paikka, niin voit lähettää meille jotain mallikuvia, tai linkkiä sivuillesi. Haluamme pitää mahdollisimman hyvin kiinni portfolio-kuvien laadusta, että tässä esitellään riittävän tasokkaiden ammattilaisten kuvia. Tarkoitukseni on tehdä genrekohtaisesti kuvat asiakkaalle mahdollisimman hyvin vertailukelpoisiksi, jotta asiakkaat pääsisivät mahdollisimman helposti valitsemaan itselleen sopivan kuvaaja hänen ottamiensa portflio-kuvien perusteella. Laadukkaimmille kuvaajille enemmän töitä!
