Kävin kuvaamassa Teresa de Rita-Cavlekin Yrityskuvalehden kanteen. Sellainen alle vartin käännähdys Move:n Ymmerstan salilla. Silloin kun on rutinoitunut ammattilainen kameran edessä, niin kuvaaminen on kuin ruusuilla tanssimista. Melkein liiankin helppoa. No pitää siinä vähän osata valojen kanssa säätää, ja nappia painaa. Joku voisi ehkä sanoa, että noi peilisalit on pirullisia. Niin, minä olen joka tapauksessa taktisesti kuvassa toi pieni musta läiskä kuvan ylälaidassa.
Lisätietoa: Move Fitness / www.move.fi
ps. Kuva aukeaa isompana kun sitä klikkaa.
--------------------------------------------
Ja mikäli kuva kiinnostaa valokuvausteknisesti, niin ohessa on ruutu raakana jpg:ksi konvertoituna, eli minkälaisena se tuli otettua. Kahdella käsisalamalla. Oikean puoleisen varsinaisen päävalon edessä tasovalo. Toisesta salamaa ei pehmentänyt mikään. Toisen valon funktio oli lähinnä valaista taustaa, ja ehkä antaa vähän hiusvaloa. Tila oli sellainen perinteisen tylsä, matalakattoinen ja huonovaloinen jumppatila. Kuvaamiseen meni salamoiden virittelyjen kera palttiarallaa 10 minuuttia. Muistikortille tarttui salama-koeruutujen kanssa yhteenä 35 kuvaa. Osa oli tietenkin sellaisia missä innostuksissani olen laulattanut suljinta niin nopealla tempolla, ettei toinen tai kumpikaan salama ollut kerennyt mukaan. Jälkimmäiset oli kauttaaltaan pikimustia. Ja ellen pahemmin erehdy, niin salamat oli aika lailla täysillä tehoilla, kamera manuaalilla iso 160, 1/200 ja f 9. 70-200:sella 135 mm silmässä ja kamerana Fullframe, ts 5dII.
Ja tämä on tietenkin vain yksi tapa/tyyli kuvata. Kelpoja kuvia syntyy hyvin monella eri tavalla ja metodilla. Uudet aiheet, paikat (puitteet) on periaatteessa aina kiinnostavan haastavia. Toisaalta kun tekee jotain uutta, niin on parempi tehdä se ajan kanssa ja kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti