Lähdimme viikon erävaellusretkelle Ruotsin Stora Sjöfalletin, Sarekin ja Padjelantan kansallispuistojen tuntumaan. Kaukana poluista ja muista vaellusporukoista nautimme vuoriston mahtavista maisemista, rauhasta, hienoista valo-olosuhteista ja yksikertaisesti luonnossa liikkumisesta.
Noin 20 kg painavan rinkan ohella pääsivät järjestelmäkamera ja muutamia objektiivejä mukaan matkalle. Tuntuu toisaalta aina vähän hullulta kantaa kaikkien vältämättömien varusteiden ja ruoan lisäksi vielä valokuvausvarusteet mukaan. Toisaalta tuntuisi vieläkin kamalammalta liikkua mahtavassa maisemassa ja nähdä tuhansia motiiveja kuvaamatta niitä!
Minua kiinnostavat kasvit ja erityisesti arktiset ja tunturilajit. Arktinen tai arktis-alpiininen ympäristö on haasteellinen kasvupaikka. Kasvukausi on siellä hyvin lyhyt, usein vain 1-2 kk. On vaikeaa kasveille saada niin lyhyessä ajassa kaikki yleiset vaiheet kuin nuppujen tuottaminen, uusien lehtien tuottaminen, kukkiminen sekä siemenien tuotto aikaan. Sen lisäksi taimet eivät usein ehdi kasvaa tarpeeksi vahvaksi ennen seuraavan syksyn tuloa. Vain harvoin onnistuu uusien kasvien rekrytoiminen. Kaikkien lisäksi ravinnekierto on alhaisen lämpötilan ja mikrobeille vaikeasti ”sulattavan” kasvimaterialin takia hyvin hidas. Eli ravinteita on yleensä niukkasti. Kovat tuulet voivat vahingoittaa liian korkeaksi kasvavia lajeja. Tuulella on sen lisäksi myös kuivaava vaikutus, sekä itse kasveille (lehdet, mikroilmasto) että maaperälle. Nuo kasvit, jotka pärjäävät korkealla vuoristossa tai ihan pohjoisessa, ovat kovia selviytyjiä. Evoluution aikaana ne ovat ”keksineet” monia erilaisia fiksuja strategioita rankkoja olosuhteita vastaan.
kuvat:
Nurmitartar tuottaa sekä kukkia/siemeniä että itusilmuja. Jos seksuaalinen lisääntyminen ei onnistuu liian lyhyen kasvukauden takia, niin jää ainakin mahdollisuus rekrytoida itusilmuista (valmiita pieneja kasveja). Nurmitartar kasvaa myös boreaalisessa vyöhykkeessä Suomessa, mutta olen löytänyt jo hauskoja miniversioita siitä jopa Huippuvuorilla (arktinen ilmasto). Tunturinurmikka on ruoho, joka on keksinyt aika samanlaisen systeemin kuin nurmitartar.
Tämän reissun valokuvauksellinen tavoitteeni oli kuvata mahdollisimman monta tunturikasvi-, sammal- ja jäkälälaijia. Se oli mukava haaste, joka sai minut katsomaan ympäristöni tarkemmin kuin yleensä vaelluksella. Ja aina oli kivaa kun uusi ”vanha tuttu” ilmeistyi vaeltassamme eri korkeusvyöhykkeita läpi.
Halusin saada yksityskohtaisia kuvia kukinnoista, kasvien erityispiirteistä sekä kuvia lajeista ympäristöissään. Periatteessa olen jo kerran harrastanut vähän samalaista kuvausprojektia työskennellessäni ruotsalaisella vuoristotutkimusasemalla Latnjajauressa noin 10 vuotta sitten. Silloin opin tuntemaan arktista-alpiinista vuoristokasvillisuutta tavallaan määrittelemällä ja valokuvaamalla. Valokuvauskalusteena oli silloin vanha Minolta x-700 kamerani, 50 mm objektiivi ja palje. Silloin kuvasin diafilmilla. Se oli aika haasteellista, koska valo-olosuhteet olivat harvoin täydellisiä ja tuuli teki kukista usein voimakkaasti liikkuvia kohteita.
Nyt digikaudella kuvaaminen oli paljon helpompaa: Uudella digijärkkärilla jopa ISO:lla 640 tai 800 onnistuu saada suhteellisen rakeittomia kuvia aikaan. Kuvasin lähes koko ajan suhteellisen isoilla herkkyyksillä ja ainakin aukolla 10, saadakseni syvyysterävyysalueen vähintään niin suureksi, että kaikki kukan elementit näkyivät. Minulla oli tarkoitus ottaa 60 mm makron ohella 18-135 mm ”yleiszoomin” mukaan. Jo matkalla olleessani huomasin kuitenkin, että minulla lainassa oleva 12-24 mm laajakulmazoom oli sen sijaan tarttunut mukaan. Tuo vahinko osittautui ”hyväksi valinnaksi”, koska voimakkaammalla laajakulmalla saa sekä kasvin että sen ympäristön suhteellisen teräväksi. Sen lisäksi objektiivi antaa monia mahdollisuuksia sommitteluun. Sain tällä reissulla 60 lajeja kiinni - 39 putkilokasvi-, 17 jäkälä- ja 4 sammallajia. Välillähän piti myös kävellä jaloin eikä vain maassa ryömien! Katsotaan miten paljon "uusia" lajeja löydän ensi vuonna :-) .. en kyllä vielä tiedä mihin matka silloin suuntautuu.
Reissun vaelluskertomus löytyy Maurin Vaellussiuilta
