Lintubongailua riippumatosta

Viikon verran yritin saada kuvaa banaanikerttulista (Coereb aflaveola) pesällään, joka on ihan majapaikkani terassin vieressä, riippumattoni takana, mutta aina lintu huomasi yritykseni ja pyrähti muille oksille. Kamerani ei ole oikein tarkoituksenmukainen lintujen kuvaamiseen, mutta koska pesä oli ihan lähellä, ajattelin että voisin jopa onnistua.

Ihan ensimmäisinä päivinä kävin kurkistamassa kameran kanssa pesään ja totesin siellä olevan kaksi pienokaista. Minulle kerrottiin, että poikaset lähtevät pesästä todella nopeasti, ilman että ne osaavat vielä kunnolla lentää, ja koska majapaikassani on sekä kissa että koira, yritin vahtia etteivät ne ainakaan pääse poikasia syömään.

Istuessani riippumatossani kuulin aina poikasten piipityksestä milloin äiti tai isä oli käymässä, mutta vaikka kuinka yritin ujuttaa kameraa silloin riippumaton sivusta kuvan ottaakseni, varuillaan oleva lintu ehti aina poistua kotioveltaan.

Olisin tietysti mieluusti nähnyt myös poikasten ensipyrähdyksen, mutta tänään herätessäni huomasin, että poikaset ovat lentäneet pois pesästään, eikä niistä ole enää jälkeäkään. Toivotaan että kaksosten elämä jatkuu turvallisesti jossain muualla puiden suojissa, kaukana kissojen ja muiden saalistajien ulottuvista.

Pohjantikan pesintä Syötteen kansallispuiston Ansapolulla on onnistunut!

Etsittyään sopivaa kelopuuta pesintäkolonsa rakentamiseen, pohjantikka löysi sellaisen luontokeskuksen ympäristöstä.
Paikka oli rauhallinen eikä näyttänyt siltä, että kukaan koskaan kävisi siellä. Näin olikin kunnes lumet sulivat…














Sulavat lumet paljastivat ohi kulkevat pitkospuut: pesäpuu olikin aivan kansallispuiston suosituimman polun, Ansapolun vieressä! Alkuun pohjantikka aina säikähti ja lensi pakoon retkeilijöiden kävellessä ohi.














Sitten se kuitenkin tottui liikenteeseen eikä ole hylännyt pesäänsä ja poikasiansa. Nyt poikaset ovat jo lähteneet pesästä.

Pohjantikka pesii tavallaan ihan työpaikkani vieressä. Oli mukavaa käydä aina välillä iltaisin bongaamassa sitä. Kuviakin syntyi paljon.

Enemmän tietoja Syötteen kansallispuistosta: http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=439

Lisää pohjantikkakuvia kuvapankista löytyy tästä .

Juhannuksena perheruokailu on tärkeä perinne

Ainakin omasta mielestä ruokailu yhdessä läheisimpien kanssa on yksi hyvin olennainen juhannusperinne. Kävinkin työpäivän keskellä tekemässä juhannuruokasostoksia nurkan takana Munkkivuoren ostarilla. Siinä kauppakeskuksen tien toiselta puolelta parkkipaikan kohdalta kuului jatkuvaa ja hyvin kipakkaa ääntä, etten voinut olla kurkkaamatta, että ketkäs ne siellä.

Pikkutikkahan se siinä...kaiken vilskeen ja melskeen keskellä! Pikkutikkaisäkin oli samoilla asioilla kun minä, siis ruokaa kuskaamassa. Näytti niin hyvältä meiningiltä, ja kun en ole ikinä aiemmin törmännyt moiseen pikkutikan juhannus-perheruokailuun - niin piti kipasta erikseen toimiston kautta hakemaan dokumentointiväline. Juhannusruokailu á la dendrocopos minor.

Kamera on siis laitettu jalustalle emon ollessa "shoppailemassa" ja laukaistu triggerillä kauempaa. Rauhallista, mukavaa ja luontoelämyspitoista juhannusta minunkin puolesta.



Cartinassa olevia pikkutikka-kuvia