Lapinreissu Poroenolle

Tänä vuonna kesän Lapinreissu kohdistui Kilpisjärven erämaahan Poroenolle kalastelemaan ja valokuvaamaan lähes pariksi viikoksi. Täydellinen irtiotto arjesta tuntui jälleen liian lyhyeltä ajalta ja sama kaipuu jäi kuin ennenkin, päästä uudelleen nauttii luonnon rauhasta.

Tenonmuotkan hieno koski mahdollisti erilaisten koskikuvien oton. En oiken ole päässyt loppumietintään mitä mieltä ole noista pitemmän valotusajan koskikuvista, kun lyhyen ajan kuva näyttää sen todellisuuden. Toisaalta kuvana katsottuna nuo samettisen pehmeät kosket näyttää rauhallisemmilta, mutta kuohuva koski taas näyttää virran voiman... makuasioita.

Useita Lapinreissuja tehneenä tämä reissu oli yksi hienoimmista kaikin puolin, säät hienot, maisemat kauniit ja kalasaalis kiitettävä. Tällä kertaa pääsaalis oli taimen, kun taas parin vuoden takaisella reissulla Rommaenolla tuli harjusta enemmän. Reissun kruunaus oli viimeisinä päivinä saatu Lapinreissujemme ennätystaimen 68 cm. Hyvä sattuma oli, että olin juuri kalastelemassa joen toisella puolella ja kamera matkassa kun kala tarttui, saatiin reissun katsotuin videonpätkä kamerallani kuvattua (Canon 5D II).

 Kasvikuvaus jäi heikommalle kun kiinnostavat tunturikasvit eivät juuri kasva joen rannalla ja tunturilla kävely jäi vähälle tällä kertaa. Hillat olivat juuri kypsymässä siellä, kun taas kuvan kypsä hilla tuli kuvattua etelä-Lapissa.

Onneksi ruskareissu vielä edessä hiukan paikkaamaan Lapinkaipuuta.

Lisää Cartinan Lapinmaisemakuvia löytyy täältä ja Lapin jokikuvia täältä.

Ruskareissu Lappiin

Hirvasporo Kilpisjärvellä


Ruska-aika vetää aina kun mahdollista Lappiin kuvaamaan luonnon väriloistoa. Kilpisjärven ruska oli parhaimmillaan ja komea tänä vuonna verrattuna Pallas-Muonionalueen ruskaan, jossa tunturikoivut olivat jo paljaat tunturilla.



Satuimme paikalle kun kalastaja laittoi nahkiaismertoja Kukkolankoskella Torniojokeen.




Tällä reissulla poikettiin aivan valtatien lähettyvillä olevaan Muoniojoen Äijäkoskelle, jossa sattui kohdallemme koskenlaskijat sopivasti kuvattavaksi.



Ensimmäisen kerran Lapinreissuilla satuttiin väärään paikkaan väärään aikaan, Pallakselle, kun joukko muitakin oli suunnitelleet retken samaan paikkaan. Tunturiin nousi vana ihmisiä kuin muurahaisia. Turismiaikana tuo paikka kannattaa kiertää ja mennään rauhallisempana aikana katselee noita hienoja maisemia sieltäpäin.



Vuontisjärvellä olikin rauhallisempaa kun tuo alkumatkan pieni ruuhka tasaantui.




Päivänreissu Kilpisjärven rantamille ruskanloistoa ihastelee oli reissun hienoin päivä.

Lisää Lapinkuvia laitan jossain vaiheessa nettisivuilleni ja kuvatoimiston Lapin ruskakuvia löytyy täältä.

Urheilukalastusta alle 4 v ikäisenä

Poikamme täyttää kuukauden kuluttua 4 vuotta, ja on ollut jo pidemmän aikaa himona kaloihin ja kalastukseen. Jatkuvan kalalle pääsyn mankumisen kuuntelun päätteeksi annoin muutama viikko sitten periksi. Ostin pojalle kevyen umpikelasetin. Kuluneella viikolla käytiin kaksi kertaa eri tuttujen urheilukalastus-konkareiden kanssa veneellä saaristossa kalassa. Saaliiksi saatiin
ahvenia, haukia and kuhia.

Ekalla reissulla poika istui ja kalasti veneessä 6 tuntia. Yhden kerran käytiin yhdellä saarella pitämässä jaloittelutaukoa, jolloin sieltä saatiin sen reissun hauki. Joku sanoi, että harvinaista sitkeyttä noin nuorelta kalamieheltä. Ja kun minun mielestä Vilho on normaalisti pikemminkin duracell-pupuna koko ajan menossa, hyppimässä ja vipeltämässä. Kait sitä pystyy pienempikin olemaan kärsivällinen ja paikoillaan kun saa tehdä sitä mitä kaikkein mieluiten haluaa. Kait se sama pätee vanhempiinkin kalamiehiin?

Laajempaa kuvadokumenttia löytyy oheisesta kahdesta sarjasta. kuvasarja 1 och kuvasarja 2.

Itse aloitin kalastamisen aikoinaan 3 vuoden ikäisenä, tosin mato-ongella.
Virvelöintiä ensimmäisen kerran vasta 6 vuoden ikäisenä, jolloin muistelin että se olisi ollut hyvin vaikeata. Vilho veteli 2 ja rapiat ikäisenä madolla särkä kuin vanha tekijä, ja siirtyi virveliin nyt 3 ja rapiat, melkein 4 vuotiaana. Mietin vain että mihin tämä oikein johtaa, kun näin jo tässä vaiheessa.

ps. Itse pääsin pahimman kalakärpäsen pureman yli joskus 15 vuotta sitten.

Retki Lappiin Rommaenolle ja tuntureille

Illalla lähdettiin kalastusretkelle leiripaikalta Suomen puolella Lapin erämaassa Rommaenolta, muutaman kilometrin päässä olevalle lammelle. Sieltä palatessa teltallemme, kalastelimme ja samalla ikuistin valokuvaamalla kesäöistä Rommaenon jokea. Vaikka olimme märkiä sateen kastelusta ja väsyneitä pitkästä kävelystä väliin pajukkoisen, kivilouhikkoisen ja soisen reitin kuljettuamme, kukaan ei olisi jättänyt tuota reissua tekemättä. Tuon retken jälkeen päivämaisemakuvia ei tullut enää paljon kuvattua, kun mielessä oli tuo yöretken maisemat. Lisää Rommaenon kuvia löytyy täältä ja muita Lapin maisemakuvia on täällä.



Reitti Rommaenon varrella oli väliin hyvin pajukkoinen. Kävellessä joen rantapusikossa aivan polun vieressä oli reilun metrin korkeudella pajussa urpiaisen pesä. Varovasti lähestyin pesää, otin valokuvat ja ohitin pesän tehden pienen mutkan polulta kiertäen hieman kauempaa pesän, jolloin lintu sai olla rauhassa pesässä.



Teimme vielä vaellusretken Kilpisjärven yli Ruotsin puolelle Kummaenolle ja tunturilammille kalastelee ja ihailee hienoja tunturimaisemia. Harvinaisiakin tunturikasveja osui kohdalle yleisempien kasvien lisäksi. Suuri osa oli sellaisia joita ei muualla Suomen luonnossa näe, joten ne siellä yleiseksi luokitellutkin olivat minulle harvinaisia. Lisää tunturilla ja Lapissa kuvattuja kasveja löytyy täältä.
Yllä olevassa kuvassa on tähtirikko, harvinainen Lapin tunturikasvi.




Saimme nauttia harvinaisen tyynestä kesäpäivästä ylhäällä tunturijärvellä Ruotsin puolella. Niin tyyntä oli tuona päivänä, että saimme tyytyä vain tarkkailemaan vedessä uivia muutaman sentin pituisia kalanpoikasia, isompien kalojen tarttumatta koukkuun.

Loma lähenee, Lappikuume nousee

Sama Lappikuume tuntuu minuunkin iskeneen, vähän eri muodossa nykyään. Vielä viikko ja sitten lomalla pääsen kuumetta hoitamaan. Kalastus tuntuu mukavalta ajanvietteeltä, kävely rantoja pitkin tuntuu nykyään mukavammalta, kuin pitkät vaeltelut reppu selässä. Siellä saa rauhoittua ihmettelemään luonnon kauneutta, ilman kiireitä. Ei kyllä välttämättä aina tule nähtyä kovin paljon hienoja maisemia, joista voisi nauttia ja kuvata, kun aika menee mukavasti muutaman kilometrin sisällä kalastellessa. Mutta sittenpähän taas uudella reissulla on uusi kohde ja uudet maisemat.


Ikimuistoiset luontoelämykset olen kokenut Kevon kanjonin avauduttua eteeni ja viime kesän reissu Ruotsin puolelle, siellä Pältsa ja Kummaenon putous lumihuippuisten tuntureiden lomassa.

Toivottavasti saaliiksi reissulta tulee ainakin joitain hyviä kuvia, jos tuo kalasaalis jää vähemmälle!




Lisää Lapin kalastuskuvia löytyy kuvatoimisto Cartinasta täältä