Oravankolon kämppä Nuuksion kansallispuistossa

Olimme perheen kanssa pari päivää Nuuksion Ruuhilammen pohjoispäässä sijaitsevan Oravankolon kämppällä. Ohjelmassa saunomista, soutelua lammella ja yleistä tunnustelua siitä, että mitä mieltä lapset on tällaisesta erähenkisen leppoisasta lomailusta ja hyttysistä. Hyvin viihtyivät ja tykkäsivät etenkin uimisesta ja kalastelusta. Hyttyset tykkäsivät meistä, ja niitä oli käsittämättömän paljon. Hyttyskarkoitteet toimi kuitekin harvinaisen hyvin.

Sauna oli oikein mukava. Kuikka kalasteli lammella. Mekin yritimme, siis tavoitella eväkkitä. Kalat olivat ainakin tällä kertaa totaalisesti fiksumpia.

Reissun snapshoteista 25 ruutua latasin kuvapankkiin. Tähän malliksi muutama pystyversio aiheista jotka tulkitsin yleisemminkin myyntipotentiaalisiksi, eikä pelkästään Nuuksio-aiheisissa yhteyksissä.













Tämä oli siis ensisijaisesti perheloma-reissu. Ja kun lähimmältä parkkipaikalta piti raahata juomavedet ja tavarat. Kamerasysteemit oli hieman riisutut. 16-35, 24-70 ja 70-200:nen, salama plus jalusta. Kuikan lähtökiidosta sain toki kivan kuvan, mutta kun olisi pikemminkin tarvinnut olla vähintään 500 millinen ja mieluiten joku nopea kroppirunko, jotta kuvasta olisi tullut kunnollinen. Sellaisia en tosin edes omista. Minun kuvassa kuikka näky liian pikkuruisena ollakseen kiinnostava. Siitä ei tullut käyttökuvaa. Lähinnä muistokuva itselleni.

Muutenkin kuvaus oli suuripiirteistä ja toissijaista, koska faktahan on se, että lasten kanssa kun on liikkeellä, niin kuvausrauha on äärimmäisen lyhyt ilmiö. Parhaat kuvat sain sinä aamuna kun nousin ylös vähän ennen klo 05.00. Silliin sain kuvata 3 tuntia omassa rauhassa, ja valokin oli alkuun ihan passeli. Liian loivan, niukan tai liian kovan valon aikaan ainakin itse turvaudun varsin helposti salamaan. Oheisen 6 kuvan sarjasta nämä kolme alinta kuvaa on salamalla kuvattu.

Lapsuuden purolla

Putkiremontti on iloinen asia! Pian neljä viikkoa takana ja toiset neljä edessä. Onneksi löytyi evakkopaikka naapurikaupungista Nokialta, joka sattuu olemaan lapsuuden kotikaupunkini. Metsät joita tuli lapsena koluttua ilman kameraa ovat nyt mielenkiinnon kohteena. Paljon muistoja tulvii mieleen 25 – 30 vuoden takaa. Asutus on työntynyt jo lähelle niitä ”kaukaisia” erämaita, joissa lapsena kuljettiin ja ihmeteltiin luontoa. Jännittävimpiä kohteita näillä retkillä oli pitkin Nokiaa kiemurteleva Laajanoja, joka kuljettaa useammalta järveltä keräämäänsä veden Nokianvirtaan ja siitä Kokemäenjokea pitkin kohti merta.

Viime vuosina puron varteen on rakennettu luontopolku, jota käytetään myös metsäopetukseen. Polku alkaakin sopivasti läheisen koulun pihasta, joten luulisi olevan helppo lähteä lasten kanssa luontoon ilman sen suurempia järjestelyjä.

Nyt on tullut pari iltaa kuljettua puronvarsia, ja pikkuhiljaa vanhat polut muistuvat mieleen. Jännittävää, kun joku paikka on ollut pitkään vain muistikuvissa, ja nyt voi todeta, että onko se vielä sellainen kuin sen muistaa olevan. Yleisesti ottaen voisi todeta, että mäet ovat pienentyneet ja purot kutistuneet, mistä lie sitten johtuu…

Aika paljon ihmisiä näkyy liikkuvan luontopolulla ja tuntuvat kyllä jutustelun perusteella arvostavan korkealle tällaisen hienon luontokohteen. Netistä löytyi tieto, jonka mukaan Laajanojan purolohikanta on todettu alkuperäiseksi tuhansien vuosien takaa. Nyt en ole kaloja nähnyt, mutta muistan kyllä, että niitä lapsena katseltiin.Toivottavasti innokas asuntorakentaminen pysyy sopivasti etäällä purovarresta, jotta tulevaisuudessakin lapset voivat tehdä ikimuistoisia retkiä jännittävälle purolle ja kokea niitä elämyksiä mitä metsäluonto voi antaa.

Tietoa Laajanojasta ja luontopolusta löytyy linkeistä:

http://www.pirkanmaanmetsat.fi/metsaopetuspolku/Nokia/nokia.htm

http://www.koulut.nokiankaupunki.fi/ahaa/Luonto/LRindex.htm

Cartinan purokuvia