Eräs tuttu keikkaile kuvaajanalku tiedusteli minulta, että kuinka hänen pitäisi laskuttaa erästä lehteä tekemästään 8 tunnin keikasta. Ensinäkin ole sitä mieltä, että korvauspuoli pitää ehdottomasti olla sovittuna ennen keikalle lähtöä. Toisekseen hinnoittelu on jokaisen kuvaajan oma asia. Siihen vaikuttaa monia asia, eikä yhtä oikeata vastausta ole.
Hinta on joillekin asiakkaille merkittävä tekijä, joillekin taas ei sitten minkäänlainen. Sama pätee kuvaajiin. Osa asiakkaista haluaa parasta hinnalla millä hyvänsä. Osa haluaa hyvää kuvauspalvelua, ilman että hinnalla olisi merkitystä, tai että lopputulema kuvienkaan muodossa olisi se kaikkein kriittisin juttu. Se, että on ns. hyvä ja symppis tyyppi voi valitettavasti joissain tapauksissa olla se kriittinen juttu. Yksi kuvaaja tykkää urakoida, tekee ennemminkin 8h rupeamia pyöristetyllä hinnalla, toinen tykkää enemmän lyhyistä keikoista, missä haetaan vain muutamaa kuvaa. Vähemmän säädettävää suhteessa hintaan, ja ehkä enemmän vapaa-aikaa sen vastapainoksi. Jotkut kyllä laittaa kohtuuttomasti aikaa yhden ruudun vääntämiseen ja kääntämiseen. Sellainen on minulle vierasta. Menee helposti harrastuksen puolelle, työ ja harrastus sekaisin. Meitä kuvaajia on moneen lähtöön, siinä missä asiakkaitakin.
Asiakkaan näkövinkkelistä epävarman palvelun ostaminen on aina riski. Sellaiset joillain ei ole kunnollisia portfolioita, näyttöä, joutuvat helposti myymään itseään halvemmalla. Hinnoittelu voi siis olla myös sellainen keikkakuvaajan kehityshistorian mittari. Jos yrittää myydä itseään liian halvalla sellaiselle joka arvostaa laatua, saattaa tämä päätellä hinnasta ettet olekaan riittävän hyvä. Liian kalliilla myymällä saatat taas ampua itseäsi jalkaa. Hinnoittelu on sellainen kuvaajakohtainen henkilökohtainen juttu. Riippuu niin kuvaajasta osaamisesta, mallikuvista ja asiakaskontaktipinnasta (ja asiakkaista). Yhdessä ääripäässä kuvaaja tekee keikkoja alkuun ilmaiseksi, saadakseen itselleen näyttöä (portfoliokuvia), jalan oven väliin tai muilla keinoilla osoitettua omaa pätevyyttään tms... Toinen kuvaa 4h minimilaskutuksella á200e+alv/h. Jotkut laskuttaa 2h minimilaskutuksella. Joillain on vakiotuntiliksa riippumatta aiheesta, asiakkaasta ja kuvien käytöstä. Osa lupaa asiakkaalle hyvin rajallisia oikeuksia otettuihin kuviin, toiset jakaa ilomielin kaikille oikeuksilla. Osa hinnoittelee iltakeikat ja pyhänä tehtävät korkeammalla hinnalla. Valtaosa tekee kait tietyillä vakiohinnoilla oli sitten työaika mikä hyvänsä. Yksi näkökulma hinnoitteluun on myös journalistiliiton suositukset, joita käytännössä valitettavan harvalla asiakkaalla on kuitenkaan halua tai varaa maksaa.
Kuvaamisessa päätee kysynnän ja tarjonnan laki. Kysyntää on, mutta tarjontaa ainakin määrällisesti sitäkin enemmän. Mitä paremmin tunnet asiakkaasi, niin sen paremmin löydät oikean hinnan. Aloittelevan kuvaajan näkövinkkelistä usein sellainen 8h-urakoinnin hinta voi olla siellä 400-600+alv korvilla jos pääsee kevyellä kuvankäsittelyllä. Ammattivalokuvaajat laskuttavat vastaavasta 8h työstä 750-1500e+alv. Harrastajat, opiskelijat tai oto-kuvaajat tekee vissiin sitten hintahaarukalla 0-400 e - toivottavasti alvien kera, ja maksavat niistä myös lakisääteisiä eläkemaksuja. Sellainen ei tietenkään elätä, ja voi siltä osin pitää yhdenlaisena ammattivalokuvaamisen halveeraamisena. Siinä hintahaarukat todella karkeasti yksinkertaistetusti.
Minun mielestä laskutuksen pitää olla mielekästä suhteessa käytettyyn työaikaan, ja että ajankäyttösi esim. kuvankäsittelyn puolella on kohtuullinen. Pitää myös ottaa huomioon myös se raha mikä on mennyt kuvauskaluston hankintaan. Jos asialla haluaa elää, pitää palkka kertyä niin, että sillä kaikkien menojenkin jälkeen pärjää. Jos tekee oto-juttuna, niin kaikki on plussa, ja voipi tyytyä astetta pienempäänkin. Oikeat ammattilaiset taas helposti kiroaa oman työn ohella "valokuvausammattilaisuutta" harrastavia. Se on tietenkin toinen juttu jos joku on sitä mieltä, että vain koulutetuilla valokuvaajilla on oikeus tienata elantoaa kuvaamisella.
Toki näissä hintakysymyksissä voi myös olla yllättävänkin suuria eroja, riippuen että asuuko ja vaikuttaako kuvaaja jossain suurkaupungissa vs pienemmässä kylässä, missä potentiaalisia ja maksukykyisiä eli oikeita valokuvausasiakkaita löytyy hyvin rajallinen määrä. Jos yhdessä pienemmässä kaupungissa voi olla ostajan markkinat, paljon kuvaajia, ja niukasti asiakkaita, niin toisessa kaupungissa tilanne voi yhtä hyvin olla aivan päinvastainen.
2 kommenttia:
Hyviä näkökulmia aiheeseen.
Mielestäni kuvaa käytetään entistä enemmän, koska kuvainformaatiota välitetään enemmän.
Digikameroiden helppouden takia valokuvaus harrastuksena on entistä suositumpaa ja henkilökohtaisen julkaiseminen takia myös tavalliset ihmiset käyttävät kuvia enemmän.
VALOKUVAUS ON HELPOMPAA JA HALVEMPAA KUIN KOSKAAN.
Ammattikuvaajat eivät tästä tykkää, koska heidän mielestään valokuvaus on enemmän kuin kuvien räpsimistä 12 megapikselin pokkarikameralla ja korkeatasoinen valokuvaustyö on moniulotteinen asia, joka vaatii erityistaitoja.
Mielestäni asiat eivät ole ristiriidassa eli valokuvaus ON HELPOMPAA vaikka korkeatasoinen valokuvaus edelleen VAATII ERITYISTAITOJA.
Ammattikuvaajien vastuulla on tehdä selväksi mitä lisäarvoa ammattikuvaajan palveluilla on verrattuna amatööreihin.
Valokuvauksen ja kuvien kanssa työskenteleville monta asiaa on selvää: ammattikuvaajan kanssa asioiminen on suoraviivaisempaa, työn sisältö ja lopputulos ovat paremmin ennakoitavissa, kuvausvalmisteleilta ja paikan päällä ohjaamiselta voidaan odottaa enemmän, virheitä kuvissa on vähemmän ja sopimusasioista ja ehdoista on harvemmin epäselvyyttä.
Silti monen valokuvaamon näyteikkunassa on niin tavanomaisia kuvia, että pitää ihmetellä syyllistyvätkö nämä valokuvauksen ammattilaiset itse harrastelijoiden palkkaamiseen studioihinsa.
KEITÄ AMMATTIVALOKUVAAJAT ITSE PITÄVÄT AMMATTILAISINA?
Valokuvaamoja, joissa kaikenmaailman kesämasat ja muut harjoittelijat räpsivät mitäänsanomattomia potretteja?
Minusta monet harrastajat tuntuvat olevan lahjakkaampia kuin studiokuvaajat - tuntuuko kenestäkään muusta siltä?
Kynnys ryhtyä tekemään keikkakuvaamista voi joillain olla hyvinkin matala, siinä missä varmaan itsekritiikin taso. Ja toisaalta joissain tapauksissa kuvia myös käytetään aika hulvattomasti ja vastuuttomasti - niin kuin mikä tahansa kelpaisi. Saatavat joskus taittajat tai muut väliportaatkin välillä tyriä. Myös tasokkaiden kuvaajien nimissä julkaistaan paljon sellaista mitä ainakaan itse en soisi painetussa mediassa näkeväni. Valokuvauksen ns. ammattilaisen kompetenssi ei ole mikään automaatio. Aina ei kuvatoimistokaupassakaan ne minun mielestä hyvät kuvat mene kaupaksi, vaan jotkut ihan muut. Niin nurinkurista, niin subjektiivista! Yhtä oikeata totuutta ei ole.
Hyvillä studiovehkeillä saa kieltämättä sellaista aikaiseksi, mitä harrastajat eivät kameran automatiikalla ja sisäisellä salamalla pysty tuottamaan. Jotkut aloittelijatkin voivat olla studiossa hyvinkin innoissaan. Aika pienelläkin ohjauksella osa kuvakauppojen myyjistä koulutetaan studiokuvaajiksi. Vissiin sielläkin on aikaa isoa ammatillista hajontaa - ja nurinkurisuutta. Ammattilaiset harrastajina ja harrastajat ammattilaisina.
Hyvän kysymyksen nostit Janne esiin. Kiitos kommentista!
Lähetä kommentti