Tänään oli sellainen rako kalenterissa ja sääkin, etten voinut olla tekemättä ensimmäisen punkkikuvaus testiä. Kuopuksen valkoinen kylpytakki lätkämailan jatkeeksi ja eräälle lähiruohikkolle vartiksi huiskuttelemaan. Pari punkkia sieltä tarttui "pyydykseeni" - ja pääsi purkkiin. Onhan noi viheriöt täynnä kaikenlaista öttiäistä, mutta kun oli se asiakkaan akuutti punkkikuvatarve. Toinen punkki oli tosin yhdestä jalasta amputoitu, tai jotain. En kelpuuttanut kuvausmalliksi. Yllä oleva kuva on eka punkkiharjoituskuva. Alla oleva ruohokuva on toisesta kokeilusta.
Testimielessä kuvasin 65 mp-e makrolasilla ja sen kanssa M-24EX salama. Kuvasin lähinnä 4-5x-kertoimella ja aukko 10-16. 5x-jatkella oli jo pikkusen vaikeata saada kaikki raajat kerralla kuva-alalle. Siksi piti loppua kohti tiputtaa 4x-kertoimeen. Himmennyksellä halusin nähdä, että kuinka pehmeäksi kuva menee. Pitääpi vielä kokeilla että miten piirto paranee jos ei himmennä ihan noin paljon. Ekassa kuvauksessa hain maksimaalista syväterävyyttä. f 16 on tuo lasi tappiin himmennettynä. Kuva oli yllättävän pehmeä. Kuvaa joutuu jälkeepäin aika paljon terävöittää jotta olisi kiva oloinen. Erityisesti pienennyksen jälkeen kuva alkaa olemaan minun makuuni. Aukolla 8 kuvattuna lasi antaa jo varsin hyvän piirron, vaikkakin terävyysalue on luonnollisesti jo aika paljon kapeampi.
Kun laitoin punkin valkoiselle paperille se lähti heti melkein juoksemaan. Varsinainen ruumis (peräosa+pää) on ehkä noin 1,5 milliä pitkä. En voi sanoa että olisi varsinaisesti ollut vaikea kuvattava kohde tai toi lasi käsiteltäväksi. En tosin voi sanoa että se olisi ollut mitenkään helppoakaan. Sopiva haastavaa. Korrelle sijoitettuna punkki tahtoo hyvin pian tiputtautua siitä pois. Punkin kärsivällisyys on hyvin heikkoa.
Salamassa on ohjausvalo, mikä helpottaa tähtäämisessä huomattavasti. Toisaalta se saa punkin haluamaan pois. Punkki välttelee valoa, ja purkii pikemminkin varjoon. Punkin kuvaaminen on siis kaikkea muuta kuin helppoa.
Päädyin tähän salamaan ihan vain koska siinä on valon kulma on säädettävissä. Olen joskus lainannut yhdeltä tutulta sitä rengassalama-vaihtoehtoa, eikä se vakuuttanut. Ruohonkorsikuva on otettu salamalla niin että varsinaisen salaman ja kameran välissä on yksi jatkopiuha. Varsinaiset salamat on otettu irti kiinnitysrenkaasta. Kumpikin pikkusalama on kiinnitetty omaan pikkujalustaa, jossa oikean puoleinen salama tulee enemmän sivusta, ja vasemmanpuoleinen pikemminkin jyrkästi ylävasemmalta. Periaatteessa tähänkin olisi voinut lisätä 580ex, jolla olisi valaissut taustaa, jos siellä vaikka olisi ollut kasvillisuutta. Tällä kertaa vielä tällainen studiomainen pelkistys.
Ainakin äkkiseltään arvioituna tuntuu siltä, että tällaisella minikohteiden makrokuvaus ilman salamaa edellyttää joko hyvin korkeita herkkyyksiä, tai vaihtoehtoisesti jalustan käyttöä ja äärimmäisen pitkiä valotusajoilla. Juoksevien kohteiden kuvaamisessa jalustasta ja pidemmästä valotusajasta ei oikein ole iloa. Haastavaa ja kiinnostavaa alkaa etsimään monenlaista pikkuruista "uutta" kuvattavaa.
Seuraavaksi olisi vissiin tarkoitus kokeilla hirvikärpäsen kuvaamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti